Kirjavinkki kesälle.


Kesäkuun kirjavinkki ei olekaan kaikista keveimmästä päästä, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen! Juuri ennen muuttoa tulin lukeneeksi Ulrika Björkstamin Nouse nyt, jota olin jo hyvän aikaa jonotellut kirjastosta ja johon sitten lopulta törmäsin pikalainahyllyllä.

Ulrika on ollut kevään mittaan aika monessa lehdessä ja telkkarissakin, joten varmasti hänen tarinansa moni tuntee noin suurinpiirtein, vaikka ei olisi kirjaa lukenutkaan.
Lyhyesti kerrottuna Ulrika joutui keskelle lento-onnettomuutta vajaa kymmenen vuotta sitten, kun suihkukone iskeytyi maahan vain muutaman metrin päähän siitä, missä Ulrika odotteli taksia. Siitä silmänräpäyksestä käynnistyi selviytymistarina, josta Ulrika kirjassaan koukuttavan hyvin kirjoittaa. Heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien oli selvää, että kirja tulee viemään mennessään jo pelkästään loistavan kerronnan vuoksi, mutta tiesin, että tulen lukemaan sen joka tapauksessa omista henkilökohtaisista kokemuksistani johtuen.



Meidän tarinoissa on paljon yhtäläisyyksiä siinä mielessä, että olemme Ulrikan kanssa molemmat hieman poikkeavan näköisiä. Erilaisiksi tarinamme haarautuvat siinä kohtaa, että itse olen ollut ns. erilainen heti vauvaiästä lähtien, Ulrikalle onnettomuus sattui kolmenkympin korvilla. Kirja herätti valtavasti ajatuksia ja toimi jossain määrin jopa vertaistukena. Monta kertaa teki mieli käyttää yliviivaustussia ja huudahtaa "Juuri näin minäkin olen tämän kokenut!".

Siitä, miltä tuntuu parannella valtavia palovammoja kehosta ja kasvoista, ei minulla ole mitään käsitystä. Kirjaa lukiessa tuli vuoroin nauru, vuoroin itku. Se tuska, mitä toinen on joutunut kokemaan teki välillä niin pahaa, että olisi ollut helpompaa kääntää sivua. Seuraavassa hetkessä musta huumori ja vitsit saivatkin jo hihittelemään. Mietin, miten tuossa tilanteessa - kokovartalokääreessä ja elämä täysin mullistuneena - on mahdollista löytää mitään positiivista saatikka vitsailtavaa? Sitten muistin, että olenhan itsekin käyttänyt huumoria kymmenet kerrat niissä tilanteissa, kun kaikki on ollut niin järkyttävää paskaa, että oikeastaan on vaan helpompaa lohkaista jotain typerää. Se, miten Ulrika on onnettomuudesta selvinnyt, on ihailtavaa - voi että, miten paljon siitä voisi ottaa opiksi.

Kirja on mielestäni erittäin ajankohtainen siinäkin mielessä, että maailma on muokkautunut kokoajan enemmän ulkonäkökeskeiseksi ja täydellisyyteen pyrkiväksi. Tänä päivänä, kun kaikki on virheetöntä ja aseteltua, voi olla hankalaa mikäli tuntee itsensä erilaiseksi. Ulkonäön merkitys meidän yhteiskunnassamme on valtava ja olen tullut miettineeksi, miten sopivalla ulkonäöllä pääsisi elämässä hyvin paljon helpommalla.
Ihmiset osaavat olla toisinaan todella julmia ja inhottavat katseet tai sanat voivat jäädä surettamaan pitkäksi aikaa. Puhumattakaan siitä, miten kohtaamiset sujuvat ihan tavallisissa arkipäivän tilanteissa.

"Olen jo huomannut, kuinka minua tuijotetaan. Ihmiset eivät ehkä itse tajua, kuinka vihaisilta he näyttävät katsoessaan minua kulmat kurtussa. Ulkonäköni kiinnittää huomiota väkisinkin, ei sille mitään voi. Silti toivoisin, että edes aikuiset ihmiset ymmärtäisivät olla hienotunteisempia. Kyllä minua voi katsoa kuten ketä tahansa muutakin, mutta myös minulle voi vaikka hymyillä tai suhtautua muuten kohteliaasti. Minuun voisi suhtautua kuten tuntemattomiin yleensä suhtaudutaan."

"Aikuisilta ihmisiltä toivoisin ymmärrystä ja tahdikkuutta. Kunpa he yrittäisivät tulla itse oman tietämättömyytensä ja uteliaisuutensa kanssa toimeen. En jaksaisi aina muistaa, että näytän omituiselta, vieraalta. Yhä välillä unohdan sen, mutta jokainen kasvoissani viipyvä katse muistuttaa minua."


Poikkeava ulkonäkö vaikuttaa valitettavan usein siihen, miten ihminen otetaan vastaan ja miten hänet kohdataan. Niin monet kerrat on tullut harmiteltua oloa, mikä ihmisten tuijotuksesta tulee. Tuntuu, kuin muut olisivat hivenen arvokkaampia, vaikka eivät niin itse ajattelisikaan.
Nostan suureen arvoon heidät, jotka pystyvät silmää räpäyttämättä kohtaamaan toiset tasavertaisesti erilaisuudesta huolimatta. Kun saa samanlaista palvelua kaupassa, mitä muut, kun tullaan juttelemaan, vaikka ollaankin ihan vieraita, kun halutaan tutustua Sinuun eikä takerruta liiaksi ulkokuoreen. Kun kukaan ei muistuta, että olet erilainen - silloin on hyvä.


Ps. Ulrikalta löytyy myös blogi, jos kirja tulee luettua kovin nopeasti :) 





1 kommentti:

  1. Hei Kirsi,

    pystyin postausta lukiessani osittain samaistumaan kokemuksiisi. Itse en ole ikinä ollut ruumiin rakenteeltani valtavirtaan kuuluva ja aikaisemmin sain kuulla asiasta myös melko säännöllisesti ikäviä kommentteja. Tässä iän myötä nämä ominaisuudet ovat hieman peittyneet ja kommentointi on onneksi enää hyvin harvinaista. Sen lisäksi, että näytän hieman erilaiselta, kuulostan myös erilaiselta, mikä voi vaikeuttaa juuri niitä arkipäivän kohtaamisia. Kaiken kukkuraksi olen vielä luonteeltani todella pahasti perfektionisti, mikä täydellisyyteen pyrkivässä maailmassa voi todellakin saada miettimään, miten helppoa elämä olisi ilman näitä ominaisuuksiani. Toisaalta luulen, että en osaisi olla tyytyväinen, vaikka olisinkin kaikin puolin "täydellinen". ;) Olen myös kiitollinen siitä, että kenties omien kokemusteni kautta osaan ottaa muut ihmiset paremmin huomioon ja arvostaa sitä erilaisuutta, mitä meistä kaikista löytyy. Sinulla on muuten todella kiva blogi ja ihailen kovasti kauniita valokuviasi ja estetiikan tajuasi. :)

    -M

    VastaaPoista