Puolen vuoden paikkeilla.





Meillä alkaa käydä aika vähiin täällä Helsingin kodissa, mutta ajattelin vielä viimeisen postauksen kirjoitella samalla, kun katselen vaaleanpunaista taivasta Ulliksen kattojen yllä. On hauskaa ajatella, että vain yksi meidän perheestä on syntynyt tässä kaupungissa, jossa olemme perheenä kaikkein pisimpään asuneet. Erin on asunut jo kahdessa kodissa ja kohta Alvarkin jättää synnyinkaupunkinsa, mutta uskon, että vain hetkeksi. Jotenkin on sellainen kutina, että lapset palaavat tänne sitten lähempänä pariakymppiä. Voihan se tietysti olla, että suunta onkin ihan toinen!

Ihan vielä ei sentään lapset ole pesästä lentämässä sillä vasta puolen vuoden hujakoilla mennään Alvarin kanssa. Itse asiassa pari päivää sitten tuli seitsemäs kuukausi täyteen ja viime aikoina on ollut havaittavissa isoja edistysaskelia kehityksessä. Puolivuotiaana alkoi tapahtua vaikka mitä, jos sitä ennen oli hivenen hiljaisempaa.  


Ensinnäkin poitsu osaa jo edetä lattioilla niin, että löytyy aivan eri huoneesta, minne hänet olin jättävinäni. Poika saa liikkumisesta hurjasti lisäenergiaa ja onhan se nyt ihan loogista, kun viimein pääsee omin avuin tutkimaan kaikki mahdolliset nurkat ja imeskelemään tuolin jalat. Erinin lelut on suurin mielenkiinnon kohde heti kaukosäätimien ja virtajohtojen jälkeen. Kaikki menee suuhun ja viimeksi tänä aamuna ihmettelin, miten pojan naama oli väriltään puna-keltainen. Vastaus löytyi hyvin läheltä sillä totesin neidin jättäneen puuvärinsä keskelle olkkarin mattoa, vaikka hetkeä aiemmin olin juuri todennut kaiken kielletyn olevan piilossa. Lattian "luutuaminen" pitää pojan sen verran kiireisenä, että olen saanut tosi kivasti omiakin hommia tehtyä sillä pojalle riittää se, että näköyhteys säilyy - kokoajan ei siis tarvitse olla sylissä, mikä helpottaa hurjasti arjen pyöritystä. Lisäksi on kätevää, kun ei tarvitse imuroida - vaihtaa vain pojalle uuden bodyn ;)



Istumista harjoitellaan myös kovaa vauhtia ja aika kivasti se syöttötuolissa jo onnistuukin - vähän on vielä pyyhkeitä tukemassa, ettei asento niin paljon röhnötä. Vain pari viikkoa sitten tilanne oli ihan toinen eikä tehnyt mieli istuttaa poikaa ollenkaan, mutta kroppa vahvistuu hirmu lyhyessä ajassa ja mahdollistaa uusia asioita. 
Ratasistuimeen ollaan myös siirrytty ja se on ollut tosi helpottavaa koko perheen kannalta. Ensinnäkin Alvar on ihan erilailla läsnä kaupungilla ollessamme ja on varmasti pojastakin ihanaa katsella maailman menoa pystyasennosta. Alvar on nyt sellaisessa iässä, että kaupungilla asioiden hoitaminen on superkivaa. Hän istuu rattaissa joko hereillä tai ottaa pienet tirsat ja sitten hoidetaan yhdessä kaikki listalla olevat asiat. Poika ei ole kyllä koskaan ollut erityisen kova "valittamaan" tai itkemään, josta äippä kiittää kovasti! Hienosti on onnistunut kahvittelut kavereiden kanssa ja jopa vaateostoksilla ollaan yhdessä oltu. Onhan se suuri etu, että kaupoilta pystyy sitten kävelemään kotiin, kun alkaa ruokakello tikittää tai muuten vaunuissa ahdistamaan. Olen nauttinut ihan hirmuisesti siitä, että sain viettää molempien lasten kohdalla äitiyslomat kaupungin keskustassa - kaikki on ollut täällä niin helppoa ja vaivatonta!


Ruokahalu on arvatenkin ollut hyvä mikä liittyy varmasti lisääntyneeseen liikuntaan. Imetys on edelleen käynnissä ihan niinkuin ennenkin (no ehkä hivenen harventunut) ja soseita syödään useita kertoja päivässä. Tähän mennessä kaikki ruoka on tehnyt kauppansa ja toivon, että sama linja jatkuu mahdollisimman pitkään. 

Kuuden kuukauden iässä Alvar sai ekan hampaan ja nyt seitsemän kuukauden kohdilla hampaita löytyy jo kaksi. Ihanat, vitivalkoiset pikku hampaat pilkottaa alaleuassa ja hymy on näin astetta söpömpi, jos mitenkään mahdollista! Hampaiden tuloon ei liittynyt mitään erityistä draamaa, mutta muutaman päivän ajan poika halusi enemmän maitoa ja läheisyyttä. Pari kertaa annoin särkylääkettä, kun tuntui, että poika piti enemmän ääntä, mitä tavallisesti. Saas katsoa milloin hammaspari saa lisää seuraa!


Muskarissa kävimme maanantaina viimeisen kerran ja muskari oli meistä molemmista hauska kokemus. Sieltä olisi saanut äippäkin helposti mammaseuraa, mutta tässä kohtaa nyt tiemme eroavat emmekä enää pääse jatkamaan syksyllä samassa porukassa. Onneksi edessä on oman pihan tutkiskelua, riippukeinussa löhöilyä, ruohonkorsien imeskelyä ja muita mukavia uusia juttuja. Sitäpaitsi sisko pitää sen verran hyvää laulukonserttia yllä kotosalla, että menee melkein muskarista. Erinillä alkoi tänään kesäloma, joten jatkossa olemme kotona kolmeen pekkaan. Jepulisjee, tulee aika mielenkiintoista ;)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti