2 kk kuulumiset.

Jälleen kerran toistan, miten nopeasti aika kuluu. Ihan oikeasti vastahan me kotiuduttiin sairaalasta - tai siltä se ainakin tuntuu. Mutta kalenteri kertoo toisin, sillä ihan pian poitsu täyttää jo kaksi kuukautta! Niin laitonta, mihin tämä aika oikein menee! Saan tosissani pidätellä itseäni, etten ala surra, miten äitiysloma on kohta ohitse.. :D

On tässä sentään jokunen hetki vielä "armon aikaa" ja saadaan Alvarin kanssa viettää ihania hetkiä ja tuijotella toisiamme silmiin.
Ensimmäisen lapsen kanssa kaikki oli ihan uutta, mutta täytyy sanoa, että kaikki on aivan yhtä ihanaa toisenkin lapsen kanssa. Se, miten nopeasti lapset kehittyvät, unohtuu myös pian. On ollut mahtavaa taas saada niitä ekoja hymyjä ja jokelluksia - ne tuli niin nopeasti nekin! Alvar on kertonut äipälle jo monen monta juttua nuoresta iästään huolimatta ;)


Alvar on ollut pienestä pitäen aika tasainen ja tyytyväinen lapsi. Toki kaikki vauvat itkevät, koska muutakaan kieltä heillä ei ole, mutta omasta mielestäni poika on hyvin iloisen tuntuinen siellä itkujen välissä. Se tekee suuren eron, että tällä kertaa meidän ei ole tarvinnut kärsiä koliikista sillä koliikki-itkuinen vauva vaikuttaa olevan henkisesti jossain ihan muualla, vaikka fyysisesti makaakin siinä omilla käsivarsilla. Ei niin kovasti itkevään vauvaan meinaa saada samanlaista yhteyttä, mitä "normaalitilanteessa" saisi. On ollut ihanaa saada kokea tämä vähän erilainen alku.

Vaikka meillä ei ole varsinaista koliikkia tällä kertaa ollut, niin muutaman kerran viikossa nukuttaminen ottaa useamman tunnin, jopa neljä tuntia, päättyen siinä puolenyön tai yhden aikaan yöllä. Mitään yhteyttä näiden päivien kesken en ole keksinyt, joten en tiedä mistä se johtuu, että toisinaan vauva nukahtaa yöunille kymmeneltä ja toisinaan puoli kaksi. Ehkä se on vain sitä, että masussa vääntää tai ei muuten vain saa unen päästä kiinni, vaikka aivan väsynyt onkin. Onneksi siellä välissä on niitä helpompia iltoja, jotta sitten jaksetaan taas paremmin kanniskella, kun itku yltyy.
Yöt meillä menee mukavasti parin tunnin jaksoissa, joten nukkuakin on saanut, mikä auttaa huomattavasti jaksamisessa päiväsaikaan :) 




Erin ei ole vauvan syntymisen jälkeen enää meidän sänkyyn päässyt, koska vauva nukkuu unipesässä meidän välissämme. Tai, itse asiassa minä nukun vauvan kanssa kahdestaan sillä mies on joutunut kokonaan lattiapatjalle. Vauvan saapuminen on ollut tytölle melkoinen shokki, joten on helpompaa, kun hän yöllä herätessään näkee, että hänenkin seurassa nukutaan. Miehelle patjalla nukkuminen ei tietysti ole ihan ideaalitilanne, mutta toivottavasti tilanne helpottaisi pian. Seuraava askel on siirtää vauva omaan pinnasänkyyn meidän sängyn viereen ja siitä sitten joskus toiseen huoneeseen.

Maito on tälle pojalle maistunut alusta saakka erittäin hyvin, minkä huomaa varmasti näistä kuvistakin. Posket on pullistuneet ja jaloissa on ihania, pehmeitä vauvakurttuja. Ensi viikolla pääsemme 2kk neuvolan johdosta mittauksiin ja uskoisin, että painoa on tullut jälleen mukavasti lisää. Täytyykin kaivaa Erinin neuvolakortti ja katsoa, miten kasvukäyrät menivät tytöllä verrattuna poitsuun. Ensi viikolla on myös oma jälkitarkastukseni, joten neuvolakäyntejä pukkaa.


Arki on meidän huushollissa aika samanmoista päivästä toiseen nyt kun ristiäisetkin saimme hoidettua. Aamupäivisin Alvar tarvitsee paljon halittelua ja ihokontaktia, joten istun yleensä muutaman tunnin sohvalla katselemassa sarjoja tai näytän pojalle ikkunasta päivän säätä. Lounaan saan hotkaistua jossain välissä ja päivän kääntyessä iltapäivän puolelle kahvihammasta kolottaa jo ankarasti. Siinä kahden-kolmen hujakoilla poika nukkuu pisimmät päikkärinsä (2-3h) ja pääsen usein tekemään jonkin enemmän keskittymistä vaativan tehtävän tai sitten käymme vaunujen kanssa asioilla hakemassa paketteja postista, viemässä kirjoja kirjastoon tai hoidamme jotain muita juoksevia asioita. Kodinhoidolliset asiat hoidan siellä täällä saadessani minuutin-kaksi aikaa. Itselleni on tärkeää, että pyykit on pesty ja keittiö siisti. En kestäisi kovin kauaa kotosalla, jos joutuisi tuijottelemaan likaista tiskipöytää. Pyykin pesusta taas tykkään niin, että pyöritän konetta mielelläni ja kuuntelen sen hurinaa. Yhden lapsen kanssa pyykkiä ei juurikaan tullut, mutta nyt kahden kanssa vaatetta ja harsoa on likaisena ihan mukavasti.

Iltapäivällä loput perheenjäsenet kotiutuvat päiväkodista sekä töistä ja illat menevät kauppareissuja tehdessä tai ihan vaan tytön kanssa leikkiessä. Päivät kuluvat meidän perheessä ihan hirmuista vauhtia, joten en ole ehtinyt surra sateista syksyä enkä lumetonta talvea. Ihan kohta on kuitenkin kevät :)





3 kommenttia:

  1. Hän on niiiiiiiiiin suloinen <3 Ihania ilmeitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä ;))) Oli varsin hyvä hetki kaivaa kamera esiin! Vaikka eihän meillä huonoja hetkiä muuta kuin vähän iltaisin ;)

      Poista
  2. Ihana hymyilevä veijari teillä <3 Ihanaa Joulua Kirsi sinulle ja perheellesi!

    -Krista

    VastaaPoista