Vauvantuoksuinen tiistai.




Terkkuja aurinkoiseen tiistaihin! Tänään on ollut ilmojen puolesta melkoisen erilainen päivä, mitä muutamana päivänä tästä taaksepäin. Ei ole etuajassa tulleesta talvesta tietoakaan ainakaan täällä sisällä kun katselee kattojen ylle lankeavaa auringonvaloa!

Vauvan kanssa ollaan otettu niin rennosti koko päivä, että aamuinen neuvolakäyntikin unohtui täysin. Yleensä sieltä tulee viesti pari päivää ennen varattua aikaa, mutta jostain syystä tällä kertaa ei tullut ja tässä on lopputulos. Hyvin olen jo nyt kadottanut ajantajun eikä näin ollen ole aina ihan selvää mikä viikonpäivä on menossa..



Papu on ollut nyt kolmisen viikkoa kotosalla ja kaikki on sujunut hirmu hyvin. Vatsavaivat alkoivat aika tarkalleen kaksiviikkoisena, mutta toistaiseksi niistä ei ole ollut liikaa haittaa. Omassa takaraivossa jyskyttää ajatus, että tämä tulee tästä vielä muuttumaan paljon pahemmaksi. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että tytön kohdalla ensimmäiset kuukaudet olivat niin raskaita, että voimat olivat aivan poissa. Nyt sitä tietysti toivoo, että tämä vauva olisi iisimpi tapaus, mutta pelkää ja valmistautuu pahimpaan, jotta ei sitten tule niin shokkina.

Se, mikä meidän arkeen yleensä eniten vaikuttaa, on nukuttujen tuntien määrä. Jokainen päivä alkaa ajatuksella "Nukuttiinko viime yönä hyvin?" Sen tuntee nahoissaan, kun yö on mennyt erityisen huonosti ja toisaalta sitten, kun on nukuttu paremmin, on olo aivan mahtava.
Muutamia kertoja on käynyt niin, että illalla olen lopetellut kirjan lukemisen, painanut väsyneenä pään tyynyyn ja siitä parin minuutin päästä Papu on herännyt syömään, kakkaamaan ja valvomaan useamman tunnin. Kolmen aikaan kun pääsee viimein nukkumaan, on aikamoinen voittajaolo. Aamut ovatkin näiden valvottujen tuntien myötä venähtäneet pitkiksi, kuten silloin tytön vauva-aikoina. Meitä on ihan turha yrittää tavoittaa aamulla tai saada kaupungille ennen puoltapäivää ;)




Yleisesti olo on toisen lapsen kanssa paljon rennompi, mitä esikoisen kohdalla. En usko, että ollaan edes niitä kaikkein kovimpia stressaajia, mutta toisella kierroksella ei jaksa stressata sitäkään vähää. Tottakai väsymyksen myötä tulee toisinaan stressinkaltaisia tuntemuksia tai siitä, kun ei saa tehtyä päivän asioita, koska vauva on iholla tunnista toiseen. Mutta kaiken kaikkiaan vauva-arjen alku on ollut nyt leppoisampaa, kuin viimeksi, ja varmaan siksi siitä myös osaa nauttia enemmän.
Tällä kertaa ei ole niin vaarallista, jos vauva esimerkiksi huutaa kaupassa. Ensimmäisen lapsen kanssa tuntui, kuin olisin kulkenut tikittävän aikapommin kanssa ja olin kokoajan valmiudessa kääntämään rattaat kohti kotia :D

Valokuvaus on myös sellainen juttu, mitä tahtoisin nyt tehdä enemmän tämän vauvan kohdalla. Mikäli väsymys ei yltyisi ihan niin pahaksi, kuin tytön kanssa, olisi enemmän virtaa kuvaamiseenkin. Olen jo nyt katsonut useita kertoja pojan sairaalakuvia läpi ja kiitän kaikkia tähdenasentoja siitä, että tajusimme ottaa siellä paljon kuvia. Valokuvista on tullut itselleni aina vain tärkeämpiä ja tunnetusti lapset kasvavat aivan hurjan nopeasti.


Postaustoiveita vauva-arkeen ja muuhun liittyen saa jättää kommenttikenttään :)





2 kommenttia: