Raskausmatka nro 2.

Terveiset täältä alati kasvavan masukumpareen yläpuolelta. Ajattelin kirjoitella vähän raskauskuulumisia tältä toiselta raskausmatkalta, joka on jo itse asiassa edennyt loppusuoralle siinä määrin, että tällä hetkellä elellään hyvää vauhtia viimeistä kolmannesta.

Jo alkuraskauden aikana mietiskelin, että tämä toinen raskaus on ehdottomasti erilainen, kuin edeltäjänsä. Syitä heikompaan oloon voi arvailla, mutta selkein niistä varmasti se, että kotoa löytyy jo yksi parivuotias taapero, jonka vuoksi mahdollisuutta omaan lepäilyyn ei ole missään määrin samalla tavalla, kuin ekan raskauden aikana. Pari vuotta piinannut unenpuute tuntuu ja näkyy naamassa ilman raskauttakin ja kun siihen päälle lisätään vielä raskauden tuoma "luonnollinen" väsymystila, on olo ollut selkeästi nuutuneempi, vaikkakin onnellinen vallitsevasta tilasta noin muuten :)

Esikoisen kohdalla ensimmäinen kolmannes meni ihan ok - mitä nyt työn takia olin aikalailla alamaissa ja pitkien työmatkojen vuoksi välillä lähellä totaaliuupumusta. Tällä kertaa opiskelijana pääsin ehkä hippasen helpommalla sillä koulupäivät olivat huomattavasti lyhyempiä, kuin kahdeksan tuntiset työpäivät. Sinänsä sattui myös hyvä tuuri, että meillä oli muutaman viikon ajan kuvauksia Helsingissä, jolloin pääsin ruokatunnilla aina kotiin ja lepäämään hetken keskellä päivää. Opiskelijana saa olla tekemässä läksyjä ja tehtäviä, mutta niiden tekemistä pystyy sumplimaan ihan toisella tavalla, kuin työtehtäviä, jotka on hoidettava joka päivä samalla tavalla samassa paikassa.

Helpolla tämä raskaus ei suinkaan alussa päästänyt sillä noin viiden viikon ajan kärsin voimakkaasta pahoinvoinnista ja niin järjettömästä uupumuksesta, että monena päivänä makasin olkkarin matolla enkä olisi voinut edes kuvitella nousevani ylös. Jokainen raaja tuntui tonnin painoiselta ja 24/7 tuntuva etova olo sai ajattelemaan kuinka hullun hommaa koko raskaus ylipäätään oli. Esikoisen kohdalla en kärsinyt huonosta olosta, joten tämä tuli siinä mielessä uutena juttuna ja aiheutti hurjan paljon poissaoloja koulusta. Tuntui itsestäkin ihan naurettavalta vain maata, mutta mitään muuta en oikeastaan syömisen lisäksi pystynyt tekemään. Tyttö ihmetteli moneen otteeseen miksei äiti leiki yhtään eikä se varmasti miehestäkään kovin hauskaa ollut, kun vaimo vain laiskotteli ;)
Toisinaan oli pakko mennä kouluun kyseisessä olotilassa ja pelkäsin kuollakseni, että ajan kolarin sillä päässä heitti, kuin olisin syönyt kourallisen itselleni sopimattomia pillereitä.
Kevään edetessä olotila onneksi hiljalleen palautui paremmaksi ja pääsin takaisin kiinni opiskeluihin. Viime tingassa sain kaikki tehtävät tehtyä ja näytöt läpi kunnialla, joten pääsin taputtamaan itseäni olalle selviydyttyäni.

Toinen raskauskolmannes meni alun vaikeuksiin nähden paljon iisimmin. Alkuraskaudessa vaivannut kova huimaus, yliluonnollinen hengästyminen ja huono olotila vaihtuivat energisempään menoon. Sain asioita tehtyä ja elettyä niin sanottua normaalia elämää. Perinteiset kolotukset nivuskipuineen tulivat jäädäkseen, mutta niiden kanssa pystyi elämään. Selkä- ja nivuskivut alkoivat tässä toisessa raskaudessa paljon aikaisemmin, kuin ensimmäisessä, mutta osasin sitä kyllä odottaakin. Voin sanoa, etten ole koskaan ollut fyysisesti niin huonossa kunnossa, kuin tällä hetkellä olen sillä urheilut ovat jääneet minimiin parin viime vuoden aikana. Väsymys katkonaisten yöunien vuoksi, kiireinen elämä ja laiska olo ovat ajaneet siihen, että urheilu tarkoittaa kohdallani lähinnä hyötyliikuntaa. Kävelen paljon tässä keskusta-alueella, mutta mitään lihaskuntoa oikeasti kohottavaa en ole tehnyt muutamaan vuoteen. Oma huono kunto hieman pelottaa tulevaa synnytystä ajatellen, mutta eipä tässä viimeisen kolmanneksen aikana enää kannata kovin rehkimään alkaa. Kunnon kohotukselle olisi kyllä kova tarve ja pitäisi ehdottomasti saada itseään niskasta kiinni viimeistään alkuvuodesta.

Alkukesästä selvisi, että hemoglobiini oli laskenut lähelle sataa, joka oli myös aivan uusi juttu minulle. Arvot ovat olleet läpi elämäni huippuhyvät ja vain kerran leikkauksessa menetetyn verimäärän vuoksi on tullut notkahdus lähemmäs sataa, mutta asia korjaantui silloin yhdellä rautakuurilla. Nyt hemoglobiini laski heti ensimmäisen kolmanneksen aikana parikymmentä pinnaa ja seuraavassa mittauksessa oltiin niin alhaalla, että painelin suoraan apteekkiin ostamaan kuurin. Tietynlainen heikotus on varmasti osaltaan johtunut hemoglobiinin laskusta ja toivon, että se korjaantuu omiin uomiinsa sitten synnytyksen jälkeen.

Kesä meni kaikkinensa varsin mukavasti raskauden suhteen ja muistan ajatelleeni, että kyllä tämä maha tässä taas keikkuu mukana oikein mukavasti. Ensimmäinen raskauteni oli niin helppo, että en edes osannut pelätä, mitä kaikkea seuraava raskaus voisi tuoda tullessaan. Onneksi tähän mennessä ei ole mitään sen vakavampaa ilmaantunut! Masukin on pysynyt jälleen suht kompaktina ja painoa on tullut tosi maltillisesti. Ensimmäisessä raskaudessa selvisin kahdeksalla lisäkilolla ja tällä kertaa arvioisin saavani noin 9-10 kiloa lisäpainoa ellei lopussa tule hurjaa painospurttia. Tokihan maha itsessään painaa eri tavalla, kun se roikkuu tuossa etureppuna eikä jakaudu tasaisesti vartaloon (vrt. lihominen), mutta mitenkään tuskainen ei oloni ole vielä ollut. Yöllä herään joka kerta, kun pitäisi kääntää kylkeä ja jossain vaiheessa sain järkyttäviä "puukon iskuja" selkään, jos olin rehkinyt liikaa tytön kanssa tai kävellyt liian nopeasti, mutta onneksi pahimmat selkäsäryt loppuivat tai menivät ainakin tauolle. Venyttelen lähes joka päivä alaselän ja pakarat sekä makaan piikkimatolla, joka helpottaa tosi paljon kipujen kanssa. Kerran kävin selän vuoksi fysioterapeutilla, mutta siellä ei oikein selvinnyt mistä kivut johtuivat. Raskaudesta varmaan, heheh ;D



Kesän lopulla toinen kolmannes vaihtui viimeiseksi ja olo on ollut aikalailla samanlainen eli suhteellisen hyvä mielestäni. Jonkin verran välttelen ylimääräisiä kumartumisia ja lattialla istumista, mutta pienen lapsen kanssa ei aina pysty elämään helpoimman kautta. Vielä olen pystynyt kantamaan tuota reilu kymmenen kiloista, joka niin kovin usein haluaa äidin syliin ja hyvä niin sillä pian tulee aika, kun syli on täynnä tai entäs se, kun tyttö ei enää edes syliin halua. Nautitaan niin kauan kuin voidaan!

Vaatteet ovat käyneet tällä kertaa nopeammin pieniksi ja mahan muoto on ihan erilainen (poikamasu), josta tuo vaatteiden istumattomuus varmasti johtunee. Jonkin verran on vaikeuksia laittaa kenkiä jalkaan tai lakata varpaankynsiä - näitä ongelmia en muista ekasta raskaudesta ollenkaan. Kaikki toimiminen on muutenkin hidastunut, koska sillä tavalla kolotukset pysyvät paremmin poissa.

Mieliala on edelleen hyvä enkä näe, että raskauden vuoksi olisin ollut allapäin. Kyllä ihan tavallisestikin toisinaan on huonoja päiviä hyvien seassa, joten mitään hormoni-itkupotkumylläkkää en ole toistaiseksi kokenut. Raskaudet eivät selvästikään aiheuta minulle yhtä vahvoja oireita, kuin joillekin toisille. Mielialan heittelyt, hajuaistin herkistyminen tai ruokaan kohdistuvat mieliteot ovat jääneet omalla kohdallani tosi lieviksi tälläkin kertaa. Niin eikä ole tullut tarvetta alkaa vaihtaa huonekalujen paikkaa keskellä yötä, kuten jotkut kertovat! :D

Myöskään synnytystä en ole toisella kierroksella ajatellut niin paljon, kuin ensimmäisellä. Faktahan on, että kukaan ei tiedä miten se lopulta sujuu, mutta pohjimmiltaan luotan sen menevän hyvin tai ainakin niin, että siitä selvitään ;)

Poika on ollut alusta saakka hyvin liikkuvainen ja olen tuntenut liikkeet jo raskausviikolta 16 saakka. Nyt alkaa selvästi tila vähenemään kohdussa ja liikkeet tuntuvat terävämpinä. Pää alaspäin ei olla vielä käännytty, mutta ehtiihän sitä tässä muutaman jäljellä olevan viikon aikana asentoa vaihtaa.

Valmistelut vauvaa ajatellen ovat vielä todella vaiheessa, mutten ole jaksanut niistä juuri stressata. Vaatteet on hankittuna, joten päälle puettavaa sentään löytyy. Matkaan tarttui myös vanha, puinen pinnasänky, johon olen juuri tilaamassa patjaa ja muita tarvikkeita. Unipesä, vaunut, turvaistuin ja monta muuta uupuu toistaiseksi, mutta eiköhän tässä jotenkin pärjätä. Monta tarpeellista juttua on vielä hyvässä tallessa tytön vauva-ajan jäljiltä ja nyt tiedän paremmin, mitä tarvitsemme ja mitä emme. Täytyy vain toivoa, että poika saapuu ajallaan - ei liian aikaisin eikä mielellään kovin myöhäänkään! Hassuinta tässä koko raskaudessa on ollut ajatus siitä, että meitä on kohta neljä. Aivan huisi ja ihana juttu :)

Kuvaus: Mia Sorella Mark / Edit: Minä




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti