Visiitillä pressanlinnassa.

Instagramin seuraajat tietävätkin, että pääsin viime viikolla VIHDOIN vetämään yhden tietyn asian toivelistaltani yli. Olen nimittäin monta vuotta halunnut käydä meidän omassa presidentinlinnassa, mutta aina kun sinne on ollut pääsy, on itselläni ollut muita kiireitä. Tällä kertaa päätin, että nyt tai ei koskaan sillä seuraavaa kertaa saa taas odotella pahimmillaan monta vuotta.

Meillä oli perjantaina koulun puolesta itsenäinen päivä, joten ajattelin, että olisin voinut piipahtaa linnassa koulutehtävien lomassa. Valitettavasti pääsin matkaan vasta puolenpäivän jälkeen ja jonon pään tavoitettuani totesin, että jonotus vaatisi useamman tunnin odottelun. Harmistus harteilla lompsin takaisin kotiin ja päätin yrittää onneani vielä viimeisenä mahdollisena päivänä.

Lauantaina herättiin tuttuun tapaan kukonlaulun jälkeen, joten ehdin jonoon heti puoli kymmeneksi. Linna aukesi kymmeneltä ja jo tuossa vaiheessa jono oli kasvanut hurjaksi, vaikka ei ihan niin pahaksi, mitä edellisenä päivänä. Laitoin viestin jonoon pääsystä miehelle ja katsastin pari muuta asiaa puhelimella. Hetken päästä taakse vilkaistessani huomasin, että jono oli kasvanut viidessä minuutissa monta kymmentä metriä ja ihmiset tepastelivat jonon päähän puolijuoksua. Loppujen lopuksi Helenankadun puolivälistä jonotusaika oli 1,5 tuntia, mutta oli se joka tapauksessa sen arvoista :)

Sisällä vierailijat ohjattiin turvatarkastuksen läpi ja sitten etenimme aikalailla jonossa peräkanaa päät kallellaan kristallikruunuja katsellen ja kuvia nappaillen. Ihmisiä oli niin paljon joka puolella, että päädyin kuvailemaan lähinnä kattoa ja seinustoja, jottei joka kuvassa olisi toisten päitä.

Linna vaikutti paljon pienemmältä, mitä telkkarissa ja tätä tuntui ihmettelevän useampi vierailija. Ei se kuitenkaan linnan loistoa pienemmäksi tehnyt, vaikka on sitä tullut suuremmissakin "palatseissa" vierailtua :)




Esillä oli paljon tauluja, valokuvia ja erinäisiä mallikattauksia. Työpöydän vierelle oli tuotu Manun kuva ja laitettu kynttilä palamaan suru-uutisen myötä.




Viihdyin kierroksella puolisen tuntia ja astelin sitten Espan puoleisista ovista ulos aurinkoiseen säähän. Vierailun aikana jono oli kasvanut jo kaupungintalolle saakka, joten toivottavasti siellä oli varauduttu hyvillä eväillä pitkään odotukseen! :)





4 kommenttia:

  1. Oi, minunkin piti käydä tuolla kameran kanssa vierailulla, mutta en ehtinyt. Onneksi pääsin sinun upeiden kuvien kera kierrokselle =D. Oli varmasti mukava vierailu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä niin kiva viimein päästä tänne! Harmi, ettet ehtinyt, mutta heti kun seuraavan kerran ovet aukeaa, niin toivottavasti sitten pääset katsomaan itsekin :) <3

      Poista
  2. Hienoa,että onnistuit toteuttamaan unelmasi! Upeita kuvia; miten saitkin kuvattua niin,että luulisi sinun siellä yksin vaeltaneen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, viimein! Sitten täytyykin ryhtyä toteuttaan monen vuoden aikomuksia Helsingin saarireissuista. Jotenkin joka kesä käy niin, että lopulta ei tule käyneeksi missään tai korkeintaan yhdessä. Minkähän sitä tänä vuonna valitsis, kun taas aukeaa uusia paikkoja :)

      Poista