Patarein vankilassa.


Nämä otokset kaivoin syyskuun kuvakätköistä sillä ne ovat odottaneet jo kolme kuukautta blogiin pääsyä ja nyt joululomalla oli vihdoin tarpeeksi monta tuntia aikaa käydä ne kaikki läpi.

Kävin nimittäin syksyllä koulukaverini kanssa Tallinnan reissulla. Sinne oli päästävä nopealla aikataululla sillä kuulin, että Patarei - hylätty vankila - suljettaisi kokonaan yleisöltä. Tuo kohde oli keikkunut vierailulistalla jo iät ja ajat, mutta siinä kävi just niin klassisesti, että matkaan lähdettiin melkein viimeisillä minuuteilla.

Hylätyt paikat ovat aina kiehtoneet mua (ehkä muistatte millaisissa tunnelmissa kävin ekan kerran Kruunuvuoressa muutamia vuosia sitten!!), mutta matkaseuraa on joskus vaikea löytää eikä reissuihin aina jaksa lähteä yksin. Tänne olisin varmasti lähtenyt vaikka omin nokkineni, mutta mietin kotona, että yksin tallinnalaisessa sokkeloisessa, pimeässä vankilassa ei välttämättä olisi kaikkein herkullisin tilanne. Onnekseni olen saanut koulun kautta tutustua ihmisiin, joita kiinnostaa just tän tyyppiset paikat niin matkaseurakin järjestyi lopulta helposti :)




Paikka oli ihan valtavan kokoinen eikä kaikkiin tiloihin päässyt ilman opastusta. Sinä päivänä oli vain vironkielinen opastus ja sekin illalla kuudelta, kun olisi jo ollut pimeää ja meidän laiva matkalla takaisin Suomeen. Kierreltiin vankila-alueella siis kahdestaan ja koitettiin arvailla mitä missäkin huoneessa oli tapahtunut. Mielikuvitus lähti aika nopeasti laukkaamaan!

Vankilan tilat oli jo kovasti rapistuneita ja kaikenmaailman rojua lojui joka nurkassa. Oli mahdotonta tietää mitkä niistä kuuluivat oikeasti vankilan varustukseen ja mitkä niistä oli kulkeutunut sinne ihmisten tuomina vankilan sulkeuduttua. Näkyi vanhoja puhelimia, puoliksi täytettyjä lomakkeita, kirjoja, pyöränrenkaita, sänkyjä, kattiloita ja vaikka mitä muuta.








Se, mikä tavararojun keskeltä jäi parhaiten mieleen, oli värit. Kuviteltiin menevämme harmaan kiven sisään, jossa värit loistavat poissaolollaan, mutta ei oltaisi enempää väärässä voitu olla. Melkein jokaisessa huoneessa seinät oli maalattu iloisilla väreillä mintunvihreästä punaiseen ja persikkaan. Maali lohkeili seinissä niin, että edellisenkin värin saattoi nähdä helposti. Myös lattiat oli hienoja ja usein kuvioituja, mutta tuskin ne ovat vankeja sen kaiken karmeuden keskellä piristäneet..

Kuva yllä Eija




Kuva yllä Eija






Pari tuntia vankilassa vierähti ihan huomaamatta ja kameran muistikortti täyttyi kovaa vauhtia. Paikalla ollessa oli vaikea kuvitella, että viimeinen vanki oli viettänyt aikaansa vankilassa vain muutamia vuosia sitten (2002). Hieno paikka vierailla hetki, mutta että joutuisi hytisemään jääkylmässä, ahtaassa tyrmässä tuntitolkulla päivästä toiseen - ei kiitos.
Osaan huoneista pystyi menemään vain taskulampun kanssa sillä ikkunoita ei totisesti ollut joka paikassa. Toisaalta jotkut huoneet tuntuivat näiden pimeiden nurkkien jälkeen kuin hotellihuoneilta sillä aurinko paistoi niihin kauniisti - ne eivät tainneet olla vankeja varten.






Yksi kiinnostavimmista osastoista oli vankilan sairaalaosasto, jossa oli eniten välineistöä ja asiaankuuluvaa tavaraa jäljellä. Osastolla oli toimintaa vielä vuonna 2005. Täällä, tai missä tahansa vankilan tiloissa, voisi helposti kuvata vaikka kauhuleffaa. Kuulemma mm. osa Puhdistus-elokuvasta on kuvattu Patareissa. Tämmöinen sairaalakammoinen ei välttämättä halua tietää mitä kaikkea näissä tiloissa on ajan saatossa tehty..











Raaka ilmasto, huollon puute ja ilkivalta ajoivat Patarein siihen tilaan, missä se nyt on - rapistunut, tunkkainen ja homeinen. Siitä syystä vankilamuseo suljettiin viime syksynä yleisöltä. Se on harmi, mutta ymmärrettävää. Kukaan ei varmasti halua putoavaa tiiltä päähänsä tai kävellä lahoavia rappusia. Olen tosi iloinen, että ehdittiin näkemään tämä ja matkaseurakin toisteli moneen kertaan, että hyvä kun houkuttelin hänet matkaan :) Muutenkin koko Tallinnanreissu oli paras kaikista sillä kävimme itselle ihan uusissa paikoissa, kuten Kalamajan puutaloalueella ja Telliskivessä syömässä. Palvelu oli ihan mielettömön hyvää, ruoka halpaa ja reissu kaikkinensa täyskymppi!









Mikäli vironkieli taittuu, voi täältä ja täältä lukea tarinoita muurien sisältä. Patareista löytyy paljon tietoa ja blogipostauksia googlettelemalla, joten suosittelen lukemaan, vaikkei siellä enää pääse vierailemaan.

Ehditkö sinä käymään Patareissa ennen sulkemista, mitä tykkäsit? Saa myös vinkata muista mielenkiintoisista kohteista Tallinnassa tai missä vaan :)






2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista, ja kiva, kun oli näin paljon kuvia! Onneksi et mennyt yksin, huhhuh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli muutama sata otettua ;) Kuljettiin Eijan kanssa hiljaa ja kuului vaan kameran "napin" painallus ;) Lopulta tuolla olisi voinut käydä yksinkin sillä muita turisteja oli samaan aikaan tutkimassa paikkoja, mutta ei ehkä niihin pimeimpiin nurkkiin olisi ollut kiva yksin mennä.. Opastettu kierros olisi myös ollut mahtava, mutta itsekseenkin tuosta sai paljon.

      Poista