Opiskelijaelämää.

Terveiset blogitaipaleeni pisimmältä tauolta :) Täällä ollaan jälleen kiireisen alkusyksyn jälkeen toteamassa, että pari kuukautta voi hävitä taakse hyvinkin nopeasti!

Kyllähän tauolle selityskin löytyy. Minusta tuli nimittäin opiskelija elokuun puolivälissä ja sen jälkeen on menty tukka putkella ja aivot sykkyrällä paikasta toiseen yrittäen ehtiä kaiken mahdollisen ja välillä mahdottomankin. Mutta en voi kuin todeta, että tein elämäni parhaan päätöksen lähteä opiskelemaan jotain sellaista, jolle sydän sykkii ja josta nautin täysin rinnoin joka päivä.

Kouluni, Pekka Halosen akatemia, sijaitsee pienen matkan päässä, joten päivistäni on tullut pitkiä, mutta sitäkin antoisampia. Opiskelen kaksivuotisella linjalla valokuvausta, joten näillä näkymin valmistumispäivä siintää jossain vuoden 2018 kevään tienoilla - se nähdään myöhemmin onnistunko suorittamaan kaiken aikataulussaan.
Tähän mennessä poissaoloja on tullut onneksi aika vähän, mutta tiedossa on, että ensimmäinen puoli vuotta päiväkodissa tuo luultavasti taudin jos toisenkin tullessaan.. Alkusyksy oli sairastelua meidän kaikkien osalta, mutta nyt on näyttänyt pari viikkoa taas paremmalta.

Opiskelutahti on ollut todella kova. Opiskelen arkipäivittäin aamusta iltaan, joten kyseessä ei ole aikuisopiskelupaikka, joka olisi varmasti joltain kantilta katsottuna ollut fiksu ratkaisu (tosin jossain toisessa koulussa siinä tapauksessa). Päiväkoulu sopii itselleni hyvin sillä olen nyt muutaman vuoden opiskellut valokuvausta kotona itseohjautuvasti, joten siinä mielessä otan opetusta vastaan enemmän kuin innoissani. Tehtäviä olemme saaneet roppakaupalla ja deadlinet ovat vallanneet kalenterini pitkän tauon jälkeen. Käytännössä lähes jokainen päivä rakentuu niin, että saamme ensin lyhyen tai pidemmän alustuksen aiheeseen ja sitten loppupäivän teemme tehtäviä. Lähes joka päivä tehtäviä tulee lisää ja näiden päälle myös sellaisia, jotka teemme vapaa-ajalla. Jos jokin tehtävä jää kesken tai tekemättä poissaolon takia, alkavat ne uhkaavasti kerääntyä pinoksi työpöydälle..

Uusi puoli aiempiin opintoihin on se, että nyt opiskelen luovaa alaa, jossa ajatuksille on annettava aikaa muodostua, mutta toisaalta luovuuden ja tehokkuuden täytyy kulkea käsi kädessä. Haastavinta on ollut pysyä tässä vauhdissa mukana sillä luova puoleni on todella hidas käynnistymään, tarvitsen paljon aikaa prosessointiin, väsymys on edelleen jonkin verran läsnä ja toisaalta puolitehoilla opiskelu ei ole koskaan kuulunut tapoihini. Haluan panostaa nyt, kun aihe on viimeinkin sitä, mitä sen olisi pitänyt olla jo ajat sitten. Toisaalta tällä hetkellä pienen lapsen äitinä ei voi laittaa opiskeluun samaa panostusta, kuin muutama vuosi takaperin. Tasapainoilu kouluelämän, perhe-elämän ja vapaa-ajan kesken on haastavampaa, kuin koskaan aiemmin, mutta uskon, että tämä myös antaa enemmän, kuin mikään aiemmin.


Koulussamme vallitsee ihan omanlaisensa tunnelma. Koulurakennukset ovat vanhoja, ympäristö lämminhenkinen ja fiilis on kaikinpuolin kotoisa. Kun ajan aamulla koulun pihaan, unohdan hyvin nopeasti kaiken muun. Koulupäivät hurahtavat ennätysvauhtia eikä kelloa tule katsottua kuin sen vuoksi, että muistaa mennä välillä syömään. Jo nyt kahden kuukauden aikana olen useita kertoja ajatellut miten onnekas olen saadessani opiskella Pekkiksessä. Tunnilla saatan kokea jopa huonoa omatuntoa siitä, että fiilis on niin hyvä ja meillä on niin hauskaa. Se on itselleni täysin uudenlainen tunne koulussa - en ole koskaan nauttinut opiskelusta näin paljon, kuin nyt. Ne ovat niitä tärkeimpiä merkkejä siitä, että taidan viimein olla oikeassa paikassa :)

On hauskaa ajatella, että vajaa 20 vuotta sitten olin hakemassa samaan kouluun, mutta elämä vei mennessään ja suunnitelmiin tuli muutoksia. Silloin linja ei tosin ollut valokuvaus - löysin kameran vasta yli 10 vuotta tuon ajan jälkeen. Nyt ympyrä on tavallaan sulkeutunut sillä olen palannut niiden ajatusten äärelle, mitä silloin rippikouluikäisenä pohdin ja listasin. En vielä tiedä, miten elämä jatkuu työelämän kannalta, mutta parin vuoden ajan saan keskittyä valokuvaukseen ja se riittää tällä hetkellä suunnitelmaksi varsin hyvin.


Jos teille sopii, voin aina silloin tällöin kirjoitella blogin puolelle koulukuulumisia? :)




10 kommenttia:

  1. Hei, Kirsi! Täällä yksi, joka ainakin lukee mielellään koulukuulumisia myös jatkossa :) Olen itsekin alkanut opiskella valokuvausta nyt aikuisena. Rakas harrastus, joka on vienyt ihan totaalisesti mukanaan ♥ Haaveilin kokopäiväisestä opiskelusta, mutta se ei oikein ole taloudellisesti toteutettavissa, joten päädyin vuoden kouluun, jossa on pari päivää kuukaudessa lähiopetusta ja lisäksi etätehtäviä. Onneksi aihe on niin suuri intohimo, että tulee opiskeltua myös omatoimisesti koulun ohessa - olen uhrannut asialle aika paljonkin aikaa. Eikä se tietysti missään nimessä tunnu edes uhraukselta - en tekisi mitään muuta mieluummin :)

    Tsemppiä sinne koulutielle, kuulostaa tosi hyvältä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä kommentista <3 Kiva kuulla, että kouluasiat kiinnostaa. Enköhän niistä silloin tällöin kirjoittele sillä ovathan kouluasiat tällä hetkellä aika suuressa roolissa ja pyörivät päässä melkein kokoajan ;)
      Hauskaa, että siellä on toinen valokuvauksen opiskelija. Itsellänikin oli mielessä vuoden koulu, mutta erinäisistä syistä päädyin sitten kuitenkin Pekkikseen. Lukisin tosi mielelläni sun koulusta lisää! Kuulostaa siltä, että sama aihe on vienyt meidät mukanaan aika kiitettävästi, hih ;)

      Tsemppiä myös sulle koulutielle ja kiitos muuten kirjavinkeistä - äitinikin nappasi ne talteen ;)

      Poista
  2. Olin jo luopua toivosta, että jatkat vielä blogiasi! Kerkesin jo karata muiden blogien pariin, sillä ennen niin virkeä blogi on hiljentynyt ja postaukset lyhentyneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, älä luovu sentään kokonaan toivosta! Vaikka todellisuudessa on kyllä kieltämättä välillä pohdituttanut, että milloinkohan tämä blogi tulee tiensä päähän. Jouluna tulee nimittäin kahdeksan vuotta täyteen blogin parissa :) Elämäkin on hieman muuttunut siitä, mitä se silloin alussa oli. Miten paljon täällä tahtoisikin viettää aikaa (kuin myös toisten blogeissa) on tärkeysjärjestys usein toinen. Kiva, kun kuitenkin vielä piipahdit tänne!

      Poista
  3. Oli mukavaa löytää uusi postaus blogistasi, usein olen käynyt täällä kurkistamassa. Mielenkiinnolla jään odottamaan seuraavaa :) Onnea opinnoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Varastossa on usean postauksen kuvat ja aiheet, kun ehtisin ne vain näpytellä. Ehkäpä tässä syyslomalla saan aikaiseksi :)

      Poista
  4. Oi oi oi... olen niin onnellinen puolestasi! Harva pääsee ja edes uskaltaa lähteä sille tielle mille sydän sykkii. Minä jos olisin nuorempi niin haluaisin kanssa opiskella valokuvausta. Laita ihmeessä tulemaan koulukuulumisia, odotan niitä innolla (sillä tuolle valokuvaukselle sykkii sydän tääläkin =D). Onnea ja menestystä, en uskalla edes ajatella kuinka mahtava kuvaaja sinusta tulee, sillä olet mielettömän hyvä jo nyt <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana <3 Olen niin onnellinen, että sain viimein aikaiseksi hakea ja tietenkin siitä, että pääsin sisään! Tähän väliin koulu oli juuri se juttu, mitä kaipasin :) Olen kyllä sitä mieltä, että ikä ei valokuvauksessa ole muuta kuin plussaa, joten ihan hyvin saatat vielä löytää itsesi opiskelemasta ;) Meidän luokalla ikäero nuorimman ja vanhimman välillä on yli 30 vuotta, itsekin olen puolet vanhempi, mitä nuorimmat. On tosi hauskaa seurata kaikkien töitä, ideoita ja edistymistä :) Kiva, että koulujutut kiinnostaa - varmasti kirjoittelen siis jatkossa! Halaukset <3

      Poista
  5. Onnea rohkeasta valinnasta! Samoja aiiheita on pyörinyt itsellänikin mielessä, joten mielelläni luen kouluaiheisia postauksia jatkossa. Saanko kysyä, mitkä tekijät saivat sinut valitsemaan PH akatemian? Itsekin asun Hgissä ja matka on pienen lapsen äitinä aika pitkä.. kuten huomaat, olen selvästi kiinnostunut paikasta sinun ansiostasi, aikaisemmin en edes tiennyt kyseisestä oppilaitoksesta mitään!

    Piia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos Piia <3 Tosi kiva kuulla, että kouluaiheet kiinnostaa, joten kirjoittelen jatkossa lisää :) PH oli ollut mielessäni jo monta vuotta. Kai se oli sieltä nuoruudesta jäänyt kaivelemaan ja olen törmännyt vuosien varrella ihmisiin, jotka ovat koulun käyneet ja olen kuullut siitä hyvää. Tietenkään en itse tiennyt yhtään minne olen menossa, koska en ollut koululla ennen pääsykokeita käynyt, mutta jostain oli tullut sellainen ajatus, että PH on mukava taidekoulu. Halusin kehittää itsessäni taidepuolta, luovuutta ja ideointia sekä nähdä millaista jälkeä muut samanhenkiset saavat aikaan. Valokuvausta voi opiskella niin monella tavalla ja monenlaisissa ympäristöissä.. Halosessa opiskelijat tuntuvat viihtyvän ja myös opettajat mikä on minusta tärkeää. Opettajien tyytyväisyys, motivaatio ja fiilis tarttuu ainakin itseeni varsin nopeasti. Olen ollut kouluissa, joissa opetuksen taso on ollut huonoa ja opettajat jotenkin väsyneitä. Halosessa on ainakin tähän astisten opettajien kanssa tullut tosi hyvin juttuun, he ovat ammattitaitoisia, kuuntelevat, yrittävät auttaa ja ovat itsekin innossaan! :)

      Silloin, kun me asuttiin Espoossa, mun työmatkat vei 2,5-3h päivässä, joten pitkät matkat ei ole vieras juttu, mutta kyllä mietin, että mitähän tästä nyt tulee. Olen mennyt toistaiseksi autolla, mutta varmaan joudun turvautumaan välillä bussiin ja sitten päivistä tulee vielä pidempiä. Hyvän asian puolesta jaksaa kyllä kummasti :)
      Toisena vuonna on aika paljon työharjoittelua, joten riippuen työharjoittelupaikan sijainnista saattaa matka olla lyhyempi. Tänä syksynä tunnit on alkaneet aika myöhään, sekin auttaa asiassa, kun ei tarvitse ihan viideltä herätä. Kyllähän se koko perheeltä vaatii, että voi käydä koulua, kun tehtäviä tehdään myös vapaa-ajalla ja kotona on pieni lapsi.

      Ennen hakemista mulla oli mielessä Halosen lisäksi myös Helsinki designs school, mutta ajattelin, että haluan keskittyä aiheeseen nyt kunnolla enkä hätäisesti työn ohella (vuorotyö jne). On ihanaa, että saa olla koko päivän ihan niissä valokuva-ajatuksissaan :D Toisaalta oletan, että sellaista koulutusta arvostetaan enemmän, mihin on pitänyt hakea eikä sinne pääse ihan kaikki. Sitähän voi sitten käydä useamman koulun, jos niikseen tulee :)

      Poista