Mini-workshop.



Lokakuun alussa osallistuin Dasha Pearsin mini-workshoppiin. Olen jonkin aikaa seuraillut Dashan Facebookia sekä Instaa ja ihastunut kerta toisensa jälkeen sadunomaisiin, leikkisiin ja tunnelmallisiin kuviin. En ole itse hirveästi ottanut tuontyyppisiä taiteellisia kuvia (jos ymmärrätte mitä tarkoitan taiteellisella tässä kohdassa..) ja haluaisin houkutella sen puolen itsestäni ulos. Tehdä jotain ihan erilaista, heittäytyä hulluttelemaan ja kuvata vaikka unia valokuviksi. Myös alkaneen koulun takia koen, että taiteellista kädenjälkeä pitäisi nyt todenteolla monipuolistaa ja mielikuvitusta herätellä. Tuntuu nimittäin, että mielikuvitukseni on hyvä joissain tilanteissa, mutta taidetta tehdessä - eli juuri kun sitä eniten kaipaisin - se on lukkiutunut jonnekin niin kauas, että vain säännöllisellä harjoittelulla voin saada sen kukoistukseen.




Mielikuvitus kapenee ja häviää näkyvistä, jos sitä ei käytä. Jos ei koskaan tee mitään tavanomaisesta poikkeavaa vaan suorittaa asiat aina samalla kaavalla, ei mielikuvitukselta voi odottaa ihmeitä. Sama on aikalailla minkä tahansa asian kanssa sillä kaikkea voi oppia ja opetella. Monesti kuulee ajateltavan, että mielikuvitusta joko on tai ei ole, mutta uskon vahvasti, että sitä voi kehittää todella paljon!

Jo lyhyen ajan sisään koulussa olen saanut useita erilaisia töitä eteeni ja tajunnut, että niin, tämän asian voi nähdä myös näin. Jokaisesta kokemuksesta tarttuu matkaan aina jotain ja vaikka oppia ei käyttäisi sinällään vähään aikaan, on se tallennettu muistiin myöhempää käyttöä varten. Yksi ajatus johtaa toiseen ja voi syntyä jotain ihan uutta, jos vain uskaltaa astua tutulta tieltä sivupolulle.



Alempi kuva / Annushka Sizova

Itselleni uusiin ihmisiin tutustuminen on saavutus sinällään. Toki teen sitä kokoajan (ja olen töissäni tehnyt hyvinkin paljon), tapaan hirveän mielelläni uusia, erilaisia ihmisiä, mutta en vain ole koskaan ollut kala vedessä sillä saralla - syitä siihen löytyy varmasti useita. Olen työntänyt itseäni viime vuosien aikana säännöllisesti ja tarkoituksella uusien ihmisten pariin, jotta siitä tulisi helpompaa ja sujuvampaa. Workshopissa yhdistin nämä kaksi asiaa yhteen. Tapasin kourallisen uusia, tuntemattomia ihmisiä ja sain sysäyksen mielikuvituksen kehittymiselle. Jos tähän haluaa lisätä vielä yhden aspektin; oli workshop järjestetty luonnollisesti englanniksi - tutut tietävät miten vaikeaa sen tuottaminen on minulle - ja selvisin siitä huolimatta ;) 


Kyseinen mini-workshop järjestettiin Itä-Helsingissä, upealla paikalla kallion päällä (aurinkoa ei tilattu, mutta se ilmestyi siitä huolimatta!). Istuimme ensin puolisen tuntia piknikillä korvapuustia mutustaen Dashan kertoessa kuvausprosessin rakentumisesta: miten ideat syntyvät, miten kaikki osaset etenevät omalla painollaan lopullista valokuvaa kohti. Olen ihan liekeissä tilaisuuksissa, joissa valokuvaajat pääsevät ääneen kertomaan omista projekteistaan, ajatuksistaan ja kokemuksistaan. Lopulta niin harvoin on mahdollista kurkistaa sille puolelle, missä kuvat vasta rakentuvat.. Päivästä toiseen eteen tulee valmiita kuvia, maalauksia, erilaisia teoksia, mutta niiden tarinaan harvoin pääsee tutustumaan sen syvällisemmin. 

Mitään räjäyttävää en näin lyhyessä workshopissa oppinut sillä lopulta eihän se mitään rakettitiedettä ole. Tulee ajatus, työstää sitä paperilla/mielessään, etsii malleja, pohtii sopivaa kuvauspaikkaa ja niin edelleen. Ryhmässä oli kuitenkin hieno fiilis, tutustuin kuvaajiin, avustajiin ja näin miten toiset toimivat kuvaustilanteessa. Ihailin sitä, miten nopeasti toisilla oli ajatus siitä, mitä he haluavat. Omalla vuorollani lähinnä panikoin, mutta sain siihenkin tukea toiselta kuvaajalta, joka kertoi, ettei hänelläkään tule tällaisissa tilanteissa koskaan hyviä ideoita, kun toiset tuijottavat ;) Illan oppina oli ainakin se, että omaa projektia tehdessä (kuten mitä tahansa!) suunniteltu on jo puoliksi tehty. Tällä kertaa emme tienneet millaisia mallit olisivat, millainen sijainti on, millaista rekvisiittaa käyttäisimme. Toisilla mielikuvitus on harjattu huippuunsa ja he pääsevät heti uusiin hommiin kiinni - meillä toisilla on vielä vähän matkaa siihen. 


Usein kuulee omien projektien tärkeydestä töiden ohella. Kun tekee jotain omaa ilman stressiä, ilman vaatimuksia, ilman rahaa, voi heittäytyä ja leikkiä toisella tavalla. Olen jo useamman vuoden pyöritellyt päässäni ideoita omista projekteista, mutta luultavasti jokainen on kaatunut suurimpaan ongelmaani: täydellisyyden tavoitteluun. Joskus olisi parempi tehdä jotain, edes jotenkin, vaikka lopputulos ei hipoisikaan täydellisyyttä. Onhan se lopulta kuitenkin parempi, kuin se, ettei tehnyt mitään! Takarajaa en ole vielä itselleni langettanut, mutta kyllä pian olisi hyvä löytää jokin juttu mitä rakentaisi vaikka pidemmän aikaa. Myös ajatus omasta näyttelystä keikkuu haavelistalla.. Sitä en tiedä toteutuuko se viiden vuoden, kymmenen vai kahdenkymmenen vuoden päästä, mutta sen tiedän, että se toteutuu :)


Jos kiinnostuit Dashan workshopista, on seuraava tulossa marraskuussa. Silloin kyseessä on parin päivän kokonaisuus, josta voit lukea tarkemmin täältä.



Kuvat: Minä (paitsi yksi, jossa olen itse)
Mallit: Elisabet Waris & Valentina Smelova
MUAH: Mira Luhtala & Julia Ljus


Aurinkoisia ajatuksia viikkoosi!





2 kommenttia:

  1. Innostuksesi luo lukijallekin iloisen mielen :) Tuota alimmaista kuvaa voisin tuijotella vaikka kuinka kauan. Pidin myös toiseksi viimeisestä kuvasta, eikä siihen vaikuta mallin kauneus. Ehkäpä "arkisempi" malli olisi voinut tehdä kuvasta vielä täydellisemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) Workshopeista tarttuu matkaan aina paljon, vaikka tapahtuma olisi sinällään parissa tunnissa ohi. Kiva nähdä muita kuvaajia ja tietysti parasta oli saada kuvata stailattuja malleja. Toki meillä oli mahdollisuus pukea heidät uudelleen ja käyttää paikalle tuotua rekvisiittaa, mikä oli myös kiva juttu :)

      Poista