Onko vauvavuosi todella jo ohi?


En  olisi ikinä uskonut, miten nopeasti vauvavuosi voi mennä. Vaikka siitä varoiteltiin, pääsi se yllättämään täysin. Muistan siitä paljon, mutta paljon on myös hämärän peitossa. Väsymys, valvominen, koliikki-itkut...ne pitivät huolen, että toisinaan ajantaju katosi ja yritti vain selvitä seuraavaan päivään. Jossain vaiheessa tuntui, kuin olisi ollut kokoajan ilta - taasko me mennään nukkumaan? Enhän ole tehnyt tänään vielä mitään? Joskus sain paljonkin aikaan ja silloin oli paras mieli. Oli ihania, rauhallisia aamuja, kun sytytin kynttilöitä ja katselin pakkasta ikkunasta. Niitä on ikävä.

Huvittuneena katson päiväkirjaa, jonne silloin tällöin rustaan ajatuksia. Edellinen kirjoitus on kirjattu 6.9.2015, jossa kirjoitan synnytyksestä. En ole siis liiemmin ehtinyt päiväkirjan äärelle koko vuonna..
Onneksi sain toisinaan jotain muistiin blogiin, niin voin postauksia lukemalla todeta, että kyllä tässä välissä on jotain elämääkin ollut ;)



Viime viikolla väänsin sukulaisille ja kummeille synttärikutsuja 1-vuotisjuhliin. Pieni vauva on kadonnut jonnekin ja tilalle on tullut joka paikkaan ehtivä neiti, jolla on ihana nauru ja metkut mielessä. Tunnistan sen haikeuden, mistä monet äidit (ja isät) puhuvat. Innolla odotetaan, että lapsi kasvaa, mutta kuitenkin haluaisi jarruttaa menoa niin, että pieni pysyisi pienenä vielä pitkään. Vauvat kasvavat aivan liian nopeasti, mutta onneksi ne keksivät ja oppivat kokoajan uusia, hassuja asioita, joilla viihdyttävät vanhempiaan. Toisen alkutaivalta on ollut niin kiva seurata :)

PS. Jos haluat tehdä omat jätskikutsut, niin ohje löytyy täältä!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti