Kiirettä kaiken ihanan keskellä.


Päätin joskus, etten pahoittele ja voivottele enää harvaa kirjoitustahtiani ja sitä, miten vähän pääsen tänne blogin puolelle höpisemään. Nyt kuitenkin tuli taas sellainen olo, että täytyy jotenkin selitellä tätä poissaoloa. Ihan niinkin omaperäinen syy harvakseltaan postailuun on tällä kertaa se sama eli kiire ja ruljanssi. Elämä pyörii pitkälle tuon tyttösen ympärillä ja näin kuuluu ollakin. Päiväuniajat ovat niin lyhyitä, ettei siinä ajassa ehdi kuvata, käsitellä kuvia ja kirjoittaa. Ei yleensä edes tuota ensimmäistä ja ilman kuvia en osaa oikein mitään etukäteen kirjoitella. Miehen kanssa yhteistä aikaa ei juurikaan ole ja jos sitä joskus rippunen jostain ilmaantuu, niin se täytyy käyttää mielummin niin, kuin blogin parissa istuen.

Olen myös tehnyt jonkin verran töitä tässä vauva-arjen ohella, valokuvaustöitä siis, en päätyötä. Olen ottanut tästä "työttömästä" ajasta kaiken sen irti, mitä nyt voi. Ei ole ollut iltavuoroja häiritsemässä ilta-ajan kuvauksia ja aikaa pohtia on ollut enemmän. Asiakaskeikkojen lisäksi olen ehtinyt tehdä jopa muutaman oman kuvauksen, johon olen pyytänyt mallia harjoituskappaleeksi. Omia projekteja on aivan älyttömän kiva tehdä, koska paineet ovat pienemmät ja yleensä jostain syystä onnistumisprosentti suurempi. Olen edelleen aivan tautisen kova jännittämään kaikkia kuvauksia ja se vähän häiritsee omaa työskentelyä. En tiedä mikä muu siihen voisi auttaa, kuin kokemus :) Siksi olenkin työntänyt itseäni aktiivisesti mukavuusalueen ulkopuolelle. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, olen siellä aina valokuvatessa. Tavallaan tykkään hommasta enemmän, kuin mistään, mutta toisaalta pelkään epäonnistumista niin järkyttävästi, että hiki virtaa selkää pitkin. Joskus tuntuu jopa siltä, että menisin mielummin mihin tahansa muualle, kuin sovitulle kuvauskeikalle. Kaikki se johtuu epävarmuudesta sillä oikeasti haluan kuvaamaan enemmän kuin mitään! Keikan jälkeen energiat on pilvissä ja voisi vain rallatella menemään. Onhan niitä epäonnistumisiakin nähty aivan riittämiin ja niitä tulee aina, mutta sieltä suosta on vaan noustava, vaikka haluaisi heittää kameran ikkunasta asfalttiin.
Oma rima on aina korkealla ja se tulee siellä olemaankin, vaikka mitä tapahtuisi. Siinä on se hyvä puoli, että tyytymättömyys vie usein eteenpäin kehityksessä.

Eilen sain ikuistaa kuvassa näkyvän u-p-e-u-d-e-n, josta ei varmasti huonoja kuvia edes saa. Nainen on niin tyrmäävän näköinen, vaikka seisoisi paikallaan ja olisi vain. Kaiken sen lisäksi vielä aivan uskomattoman herttainen, hersyvän kupliva ja ihana hassuttelija.  Oli unelmien täyttymys päästä kuvaamaan mallia, joka osaa liikkua ja eläytyä, sain tästä niin paljon intoa lisää! Nyt jo haaveilen uudesta keikasta, vink vink ;D Tositosi ihanaa, että Sarah tulit kuvattavakseni!! ♥

Että sellaista tänne. Arkea kakkavaippoineen ja villisti liikkuvan vauvan perässä juoksemista, mutta myös omia kivoja juttuja kameran parissa. Tytölle tuli kuun alussa 10 kk täyteen, joten voisin taas ehtiessäni päivittää hieman kuulumisia. Tulipa muuten mieleeni, että raskauspostaussarjan kolmas osakin on antanut odotella, kuin myös synnytyspostaus. Vieläköhän jotakuta kiinnostaa.. Laitan tulemaan nekin jossain vaiheessa vaikka sitten itselleni talteen ;)

Aurinkoa sadepisaroiden keskelle!


Malli: Sarah
Kuva & Käsittely: Minä 




7 kommenttia:

  1. Vauvapäivityksiä on aina kiva lukea! Kuten myös synnytykseen ja raskauteen liittyviä juttuja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) Laitan ehdottomasti tulemaan jahka saan blogiaikaa ;)

      Poista
  2. Ihana kontrasti tuossa kuvassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vähän toisenlainen käsittelyt, kun ei oltu niin hempeässä lokaatiossa, mitä ehkä yleensä :)

      Poista
  3. Kiva kun kerroit rehellisesti jännittäväsi asiakaskeikkoja! Tulipa typerä olo, kun ei ole koskaan tullut ajateltua, että kuvaajatkin voivat jännittää ja stressata kuvauksia :(

    Raskaus- ja synnytyspostaukset kiinnostavat kyllä :)

    J

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miksi tuli typerä olo? :( Toivottavasti tekstistä sai kuitenkin sen kuvan, että jännitys on ns. positiivista jännitystä. Kertoo siitä, miten paljon tahtoo onnistua ja siitä, miten vakavissaan ottaa ne tilanteet. Ehkä myös siitä, ettei ole vielä tehnyt hommaa kymmentä vuotta eikä voi sanoa olevansa "vanha tekijä". Mutta toisaalta konkarinäyttelijätkin ovat sanoneet lähes oksentavansa ennen lavalle menoa, joten kaikki ollaan niin yksilöitä :D Minä nyt esimerkiksi jännitän ihan kaikkea muutakin ;)

      Kiva! Laitan tulemaan :) <3

      Poista
    2. Niin siksi siis, etten ole aiemmin miettinyt, kuinka isot paineet kuvaajalla voi olla, kun asiakkaat edellyttävät pinterest perfect -kuvia. En tosin usko, että kaikki kuvaajat ovat yhtä tunnollisia kuin sinä :) Se, että jännität, osoittaa, että välität työstäsi ja paneudut siihen täysillä. Toki se kokemus tuo varmuutta tekemiseen ajan myötä.

      J, toinen jännittäjä :)

      Poista