Hei hei hiukset.


Loppuvuodesta lueskelin useaan otteeseen meidän Facebookin äippäryhmässä, miten tuoreilta äideiltä tippuivat hiukset päästä. Tiesin, että raskauden jälkeinen kohtalo voi olla mikä tahansa; joko niitä hiuksia lähtee reilusti, niitä lähtee jonkin verran tai sitten ne pysyvät about samalla tavalla päässä, kuin milloin tahansa. Ehdin jo luulla, että hiuskato ei osuisi omalle kohdalleni ollenkaan, mutta harmikseni olin väärässä.


Viiden kuukauden kohdalla (Erinin ikää) huomasin, että hiuksia lähti jonkin verran enemmän, kuin tavallisesti harjatessa tai hiuksia pestessä. En ollut vielä huolissani sillä oma hiuspehkoni oli sen verran runsas, ettei siinä pienet heilahdukset näkynyt missään määrin. Hiuslaatuni on ohut, mutta kampaajien mukaan hiuksia on päässäni tuplasti tai jopa triplasti, mitä monella muulla. Olen ollut siis todella onnekas tässä asiassa, tosin asia on tasoitettu monella muulla ei niin hyvällä ominaisuudella, mutta niistä sitten toisella kertaa. 

Kuuden kuukauden kohdalla alkoivat tositoimet. Hiuksia tippui niin paljon, että sitä ei olisi voinut olla huomaamatta. Mulla on ollut tapana laittaa ne muutamat suortuvat vessanpönttöön, mitkä harjatessa irtoavat, mutta enää ei tullut mieleenkään. Pönttö olisi mennyt tukkoon alta aikayksikön. Hiuksia irtosi tupoittain suihkussa, harjatessa, föönatessa.. Niitä kerääntyi vessan lattialle niin paljon, että näytti, kuin meillä ei olisi siivottu aikapäiviin. Harjatessa keräsin irronneet hiukset lavuaariin, josta ne sain näppärästi laitettua roskiin. Joskus vieraat näkivät keon ennen roskiin viemistä, "ohhoh" taisi olla yleisin kommentti.



Seitsemännen kuun kohdalla vauhti oli edelleen sama. Alkoi hieman hiki nousta otsalle. Ei ollut enää niin kiva mennä suihkuun. Pidensin pesuvälejä entisestään, vaikka tiesin, että ei se pesemättä jättäminen niitä yhtään vähempää irroita. Siinä suihkun jälkeen harjatessa tuloksen vaan näki parhaiten.

Yritin pysyä positiivisena sillä hiustenlähtö nyt ei varmasti ole missään määrin vakava asia, kun vertaa moneen muuhun astetta isompaan huoleen. Voisi sanoa, että asian sureminen on jopa hieman turhamaista. Kaikesta huolimatta paha mieli ehti iskeä ennen kuin hiusten lähtö tasoittui kahdeksan-yhdeksän kuukauden kohdalla. Paksuja hiuksiani on kehuttu ja olen niistä kehuista saanut virtaa, kukapa ei tykkäisi siitä, että joskus harvoin kuulee jonkun kivan sanan?



Noiden kuukausien jälkeen oma hiuskuontaloni tuntuu vieraalta. Ponnaria laittaessa tuntuu, kuin hiukset loppuisivat kesken. Onhan niitä päässä vielä vaikka kuinka paljon, mutta jos eron näkee silmillä, niin käsillä sen tuntee vielä paremmin.

Otsatukka on keikkunut matkassa muutamia vuosia ja valehtelematta joka kerta, kun istun kampaajan tuoliin, mietin, että leikataanko sitä vai kasvattaisinko sen sittenkin pois. Juuri ennen suurinta hiustenlähtöä otsis leikattiin oikein täpäkäksi suoraksi, joka näytti lähinnä hassulta (huonossa mielessä) siinä vaiheessa, kun siitä alkoi näkyä läpi. Hiuksia tippui varmasti eniten juuri edestä ja ohimoiden seuduilta, kuten monella. Siihen, kun lisätään vielä tämä uskomaton teiniajan finnitapausvaihe, mikä rasvoittaa otsaani oikein urakalla, niin otsatukka näyttää tällä hetkellä siltä, kuin olisin uittanut sitä voipurkissa. Pesen otsiksen joka aamu, mutta jo parin tunnin päästä saan laittaa siihen kuivashampoota.. Sen kun toistaa muutaman kerran päivässä, niin jäljellä on harmaa, puuterinen ja omituisen näköinen klöntti, joka ei varsinaisesti ainakaan kauniimmaksi tee :D




Onneksi otsan kohdalla puskee kovaa vauhtia uutta karvaa, joten ehkä jo viiden vuoden päästä pääsen nauttimaan paksuuntuneesta kokonaisuudesta ellen sitten hairahda lähtemään hiuskadon aiheuttaneeseen rumbaan uudelleen.
Vielä kun tämä ihme finnirasvakiiltonaama-vaihe saadaan jotenkin taltutettua (sanokaa, ettei tämä ole ikuista ja lopu vain hormoneja vetämällä?), niin pääsisin hieman huokaisemaan. Nassu näyttää siltä, kuin olisin hinkannut sitä johonkin kiiltopaperiin ja meikit levinneet siinä samalla miten sattuu. Meikkivoide ei pysy pohjustusvoidekikoista huolimatta ja kipeitä palluroita löytyy joka päivä leuoista ja mistä milloinkin. Juuri nyt, kun aurinko paistaa, olisi kiva vetäytyä jonnekin pimeään ja pysyä siellä :D

Mutta kuten sanoin, turhamainen vaiva ja valitus tämä kaikkinensa. Maailmassa on niin paljon suurempiakin murheita, kuin nämä minun tippuvat hiukseni. Niin kauan, kun niitä on kolme, saan ne sentään letille!




13 kommenttia:

  1. Moikka,
    itselläni auttoi ihon rasvoittumiseen Juice Beautyn tuotteet.
    Kokeile ainakin Juice Beauty Blemish Clearing Serum Puhdistavaa Seerumia ja Juice Beauty Exfoliating Cleanser Puhdistusainetta. Jo viikon päästä mulla iho rauhottui huomattavasti. Voi tilata Naturellesta. Ja jo näillä kahdella tuotteella pärjäät =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä :) Katsotaan raaskinko satsata nyt ylimääräiseen kosmetiikkaan. Jotain apua kyllä kaipaisi ainakin otsan alueelle, mikä tuntuu olevan pahin :( Varsinkin seerumi näytti olevan muutaman muunkin mieleen :)

      Poista
  2. Hei, ikävä tilanne. Itse olen raskauden ja imetyksen jälkeen samassa tilanteessa ihon kanssa. Hormoonit tosiaan syynä siihen ja kaikenlaisten kokeilujen jälkeen löysin avun Eila Hellgrenin hoidoilla ja tuotteilla. Nyt ihon kunto alkaa vihdoin tasaantua. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että sait avun ja löysit viimein oikeat tuotteet/hoidot! Olen toivonut, että aika tekisi tehtävänsä mitä näihin näppylöihin tulee. Tosin imetän vielä osittain, joten ei tilanne pääse kokonaan tasaantumaan hetkeen. Ehkä se on varminta ostaa joku tuote tässä kohtaa ja odotella parempaa ihoa :)

      Poista
  3. Hei, tiedän niin ton tuskan, kun hiuksia lähtee ihan mieletön määrä. Itseltäni syyksi paljastui keliakia, jota en olisi mistään muusta osannut edes epäillä. Vatsa ei ollut kipeä mutta hiustenlähtö oli uskomaton. Onneksi sattui valveutunut lääkäri minun kohdalle. Oikean ruokavalion aloitettuani parani vointi muutenkin ihan huomattavasti ja hävisi jopa vuosia vaivannut koivuallergia.
    Toivottavasti sinullakin vaiva katoaa ja mahdollisimman pian! T. Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oivoi, onneksi kuitenkin sait diagnoosin (vaikka siinäkin on omat kommervenkkinsä) ja olosi parantui! Hiustenlähtö on pitkän ajan kuluttua ärsyttävää, kun ei tiedä loppuuko se ikinä.. Onneksi hiuksia ei enää lähde niinkuin hetki sitten, mutta kyllä niiden takaisin kasvaminen aikansa ottaa. Kivaa kesän jatkoa! :)

      Poista
  4. Sun hiukset kyllä näyttää kuvissa ihanalta ja niin taipuisilta, mutta ikävää on jos saa käydä läpi tuollainen sulkasadon ja saa vielä näpytkin palkaksi, eikö siinä lapsen kasvattamisessa ole tarpeeksi? ;) Allekirjoitan nuo hormonien mukanaan tuomat ei toivotut oireet. Mä sain riesakseni mummon polvet ja niitähän nyt sitten kolottaa, on uumoiltu että puoleen vuoteen pitäisi helpottaa. Iho parani odotus- ja imetysaikaan, mutta nyt sitten kun systeemit alkavat palailla ennalleen on ne näpytkin palaamassa ja iho oikuttelee niin kuin ennen vanhaa. Pyh. Hiukset puolestaan tuuheutui hivenen odotusaikaan ja vauvan synnyttyä niitä tippui hieman, mulla taitaa olla vähän samantyyppinen hiuslaatu kuin sulla ohuita suortuvia, mutta paljon. Mulla raskaus teki näistä omapäisesti taipuvat ja oikukkaat, niinpä päätin leikkuuta hiukset lyhyeksi - ja nyt se taipuisuus pitää hiukset kuohkeana. Vielä en uskalla huokaista hiusten puolesta, kun mitä vaan voi vielä käydä kun keho lopulta palautuu. Tuohon ihoon voisin suositella ulkoisesti Patykan Teatree kosteusvoidetta ja Pain sinkkivoidetta, mulla ne ovat tasapainottaneet pahintavaihetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvassa oli juhlia varten laitetut, vanhat kiharat, jotka vähän hämää ja tuo kuohkeutta. Se hyvä puoli, jos jotain haluaa etsiä, että ne kiharatkin saa laitettua nopeammin, kun on vähemmän hiuksia päässä!

      Samaa mieltä, eikös tämä kaikki härdelli olisi jo tarpeeksi, mutta pitää vielä näitäkin asioita kestää ;) Toivottavasti sun polvet tulee pian kuntoon, kivut ja kolotukset on kurjia :( Kaikkea hassua se vauva tuo mukanaan!

      Kiitokset vinkeistä! Täytyy tutkailla mikä olisi itselle se paras vaihtoehto, kun sain useamman hyvän vinkin :) Voi olla, että täytyy hoitaa pahimpia alueita omilla rasvoillaan ja parempia noilla vanhoilla, mitä kaappi on täynnä.

      Poista
    2. Niin ja unohtui mainita. Pää. Koska aivot palautuu vauvaa edeltäneeseen tilaan? Katsoin tuota mun ylempää kommenttia, eihän tuosta ota tolkkua kääntäjäkään ja muistikin on samaa tasoa kuin polvet. Niin ja ihan kuin olisi löytänyt kuontalosta ensimmäisen harmaan. Kaikkea kivaa se vauva tuo tosiaan mukanaan, onneksi tässä lopulta jää reippaasti plussan puolelle :)

      Poista
  5. Voin suositella apteekista saatavaa Plantur-shampoota hiustenlähtöön. Itsellä auttoi paljon raskaudenjälkeiseen sulkasatoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Olisikohan tätä tarvittu siinä vaiheessa, kun hiustenlähtö oli pahimmillaan? Hitsi, kun en tajunnut silloin. Pari kuukautta olen tosin syönyt biotiinia sentään, josko se auttaisi kasvamisen suhteen hivenen.

      Poista
  6. Mulla on ekasta lapsesta nyt sellaset leukaan ulottuvat haivenet, lähti paljon ja uusi tukka sit ihan eri pituista kuin se vanha. Ei voi pitää ponnaria kun noi lyhyet sieltä välistä alkaa hapsottaa. Nyt kierros II menossa, saa nähdä onko tämän jälkeen kolmea pituutta mun hiuksissa, voi ei!! Täytyy vissiin lasten jälkeen leikata lyhyeksi että saa taas tukasta kauttaaltaan yhtä pitkän :D ja mulla imetysaikana meni iho ihan toiseen suuntaan.. X2 ! Eli atooppinen ihoni on ollut tosi hyvä raskausaikana mut imetysaikana koko ajan ihottumaa ja sormet haavoilla .. Toki pesemistäkin on paljon kun kaksi vaippaikäistä (joista se isompi onneksi alkaa pikkuhiljaa oppia kuivaksi joten kohta toiv enää yksi vaipoissa !). Välillä vaan veri tirskuu sormien haavoista kun laittaa yöppäreiden neppareita kiinni jne, ei ole herkkua olla atoopikko tässä elämänvaiheessa... Että mielelläni ottaisin vähän siitä sun ihon rasvasta tänne, harmi ettei se toimi niin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, moni tosiaan taitaa leikkauttaa uuden mallin lapsien jälkeen. Ihan vaan piristykseksi, käytännön syistä tai sitten siksi, että hiukset tippui päästä. Yritän pitää kynsin ja hampain kiinni pitkästä kuontalosta, mutta voihan se olla, että joku pitkä polkkis piristäisi!:)

      Voi vitsi, miten kurjaa, että sulla käyttäytyi iho noin :( Sehän se, kun ei voi osia vaihtaa, vaikka tahtoisi. Toinen kärsii kuivuudesta ja toisella iho kiiltää niin, että voisi melkein peilata ;) Toivon kyllä molemmille pikaista tasoittumista näiden juttujen suhteen! Mut mitäpä sitä ei noiden pikkuisten vuoksi <3

      Poista