Lukulampun alla.





Olen ollut lapsesta saakka kova lukemaan. En niinkään nopea kirjojen ahmija määrällisesti, mutta kyllä lähes joka päivä piti jonkin verran lukea tai ainakin selata kirjoja. Kirjastoauton viikoittainen vierailu oli kohokohta, jonne rynnittiin siskojen kanssa ja josta kannettiin kirjoja ulos niin paljon, kuin kassin sangat kesti ja oma käsi jaksoi kantaa. Voi olla, että kirjastoautoa ei olisi ilman meitä siinä kohtaa paljon näkynyt.

Raskausaikanakin luin vielä paljon sillä uusi tilanne vaati tutustumista ja paneutumista siinä määrin, kun siihen nyt voi kirjoista oppimalla valmistautua. Kun ei odottamisen lisäksi muutakaan voinut, niin halusi tutustua tulevaan elämänvaiheeseen etukäteen kurkkimalla kirjoista mitä on mahdollisesti edessä. 
Sitten saimmekin vähäunisen ja kovaäänisen koliikkilapsen, jonka myötä (eikä varmaan ilman niitäkään ominaisuuksia) aikaa lukemiselle tuskin jäi. Viimeistään väsymys karisti kaikki loputkin lukuhaaveet sillä kaiken sen ajan, mitä pystyi yöllä käyttämään nukkumiseen, varmasti myös käytti. 

Puolen vuoden kohdalla alkoi vieroitusoireet olla sitä luokkaa, että oli pakko tehdä jotain. Kun tulee tuijotettua kännykkää, telkkaria ja tietokonetta jossain määrin illan aikana, niin aivot ei oikein osaa laskeutua unimaailman tasolle kirkkaan ruudun jälkeen. Suoraan pimeään makkariin meneminen ja pään tyynylle asettaminen johti parin-kolmen tunnin pyöriskelyyn, kun ei vaan unta näkynyt siinä ajatusten sekamelskassa. Se, jos mikä, oli täyttä ajanhukkaa ja toisten unien häirintää lakanan kahistessa ja turhautuneita huokaisuja päästellessä kun alkoi oma pyöriminen siinä määrin ärsyttää.

Keksittiin, että jos ei vauva kerran nukahda lasten nukkumaanmenoaikana kello kahdeksan (kuten ilmeisesti kaikilla muilla), niin mennään sitten koko perhe peiton alle ja luetaan yhdessä. Siitä se lähti ensin naistenlehtien parissa (joita tyttö innoissaan hakkasi ja katseli värikkäitä kuvia, kunnes sammui) ja eteni oikean kirjallisuuden pariin. Nykyään ei enää loikoilla vauvan kanssa samassa sängyssä sillä sitä olisi saatu tehdä varmaan vielä rippikouluiässäkin, mutta onneksi vauva nukahtaa nyt hivenen paremmin. Jää siis ihanasti pari tuntia iltaa kohden aikaa lukemiselle, jota todellakin niin paljon puolen vuoden aikana ehdin odotella!

En ole koskaan rentoutunut muiden seurassa, telkkarin edessä tai missään muuallakaan niin paljon, kuin kirjojen parissa, joten se on kieltämättä se kaikkein paras unilääke minulle, mitä maailmasta löytyy. Ei oikeastaan tarvitse olla edes kovin unettavaa tekstiä vaan lähinnä jotain niin mielenkiintoista, että ajatukset siirtyvät päivän hankaluuksista tai muista stressitekijöistä pois ja pää täyttyy kirjan tarinoilla. Koska kirjasto on ollut lapsesta saakka hyvä kaveri, vierailen siellä edelleen monta kertaa viikossa. Suuri pieni ilo oli sekin, kun kotikirjasto vaihtui jälleen Helsingin lempparikirjastooni eli Rikhardinkatuun. Siellä on varsin kivan kokoinen lastenosasto, jossa tullaan Erinin kanssa vierailemaan vielä monet kerrat. Kirjaston onni, että tyttö pysyy vielä toistaiseksi rattaissa, sillä tuholaisella ei ole mitään käsitystä, kuinka kirjoja pitää oikeasti kohdella.


Ainoa huono puoli kirjastossa on se, että jostain ihmeen syystä kaikki pitkään ja hartaasti odotetut lukuelämykset saapuvat aina samaan aikaan varausjonossa itselle! Tälläkin hetkellä kuvissa näkyvän pinon lisäksi yöpöydältä löytyy vielä toinen samanlainen pino, joten periaatteessa tarvisin hieman enemmän aikaa kuin sen pari tuntia illassa, jotta saan nämä kuukaudessa tuhottua.

Onneksi Bronnie Waren ihana Viisi viimeistä toivetta tuli juuri luettua loppuun. Sitä voin suositella ihan kaikille - aivan ihana, lämminhenkinen ja hyväntuulinen kirja, vaikka siinä kuolemasta puhutaankin. Ehkäpä sen lukemisen jälkeen pohtii omaa elämäänsä taas hieman eri vinkkelistä.

940 päivää isäni muistina ehdin lukea muutamia kymmeniä sivuja ja aion sen kyllä saattaa loppuun joku päivä sillä hyvältä vaikuttaa, vaikkakin kovin surulliselta. Saattoi kuitenkin käydä niin, että Taivas + Helvetti 2 kirjan käsiin saatuani lähdin ekalta sivulta ohimennen lukemaan ja hetken päästä huomasin olevani kirjan puolivälissä. Kun jotain kirjaa odottaa monta kuukautta, niin eihän sitä malta sitten olla ahmimatta. Tosin Stockmann Yard sattui vapautumaan vain pari päivää Taivas + Helvetti 2 - kirjan jälkeen ja se kaappasi niin mukaansa, että  se on pakko lukea parilta istumalta loppuun saakka. Antto Terraksen teksti on sen verran hauskaa ja leppoisaa sekä ihmisten varkaustarinat niin hulvattomia, että en malta jättää kirjaa käsistäni. Kirjaston varaushyllyä katsellessani totesin, että kyseistä kirjaa lukee muutama muukin tällä hetkellä.

Joten, sorry Ruutu! Saat nyt hetken odotella jumalaisen näytelmäsi kanssa, että saan nämä muut saatettua loppuun, mutta kyllä se sinunkin vuorosi lukulampun alla vielä joku ilta tulee!





4 kommenttia:

  1. Minä rakastan myös lukemista. Hyvä kirja on monta kertaa parempi nautinto kuin huono ohjelma telkkarista. Ihana kuulla, että myös sinulle on tullut taas aikaa päästä kirjojen pariin =D. Ja muista, kun teini ikä iskee, niin ne ei muuta teekkään kuin nukkuvat =D =D =D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haahahha, niin se taitaa olla. Viimeistään silloin on sit taas omaa aikaa vaikka muille jakaa, eikö ;) On niin kiva, kun pian pääsee Erinin kanssa kirjastoreissuille valkkaamaan ihania lastenkirjoja!
      Aurinkoista päivää sinulle <3

      Poista
  2. Hei ihan sattumalta löysin äsken blogiisi, ja hyvä niin, sillä bongasin tästä heti neljä kirjaa, jotka aion lainata heti (meidän pikkukirjastossa olivat heti saatavilla, jee)! Miksei tuokin Taivas+Helvetti, mutta sitten, kun nuo muut on luettu... Itse voin vinkata tällä hetkellä lukemastani "Pieni kirjapuoti Pariisissa" -kirjasta - aivan ihanaa luettavaa!

    Tervetuloa vierailemaan myös minun blogiini, ja kirjavinkkejä jos kaipaat, löytyvät tunnisteella "Luin" :) Täällä myös lukuaika (ja muukin aika) on kortilla kahden pienen tenavan kanssa, mutta onneksi sitä aina jossain välissä löytyy :)

    PS. Kauniita kuvia sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, kun löysit tänne ja kiitos tosi paljon useammasta kommentista! Vitsit, että lämmittää mieltä, kun kommentointi on hiipunut aika vähiin ja harmittaa, miten vähän itsekään enää ehtii blogeja lukea/käydä kirjoittelemassa toisille :) Mahtavaa myös, että löysit luettavaa. Kirjavinkit on aina tervetulleita ja lukulista senkun kasvaa - laitan tuon sun mainitseman mukaan ;)

      Lukeminen on kyllä paras nollauskeino hektisen päivän päätteeksi! Aurinkoista päivää <3

      Poista