8 kuukautta ja risat.

Edellisistä vauvakuulumisista on vierähtänyt jo tovi jos toinen. Paljon edistystä on tapahtunut ja tyttö sen kun kasvaa silmissä. Edistyksellä tarkoitan ihan pieniä juttuja, joita tuskin muut edes huomaavat. Kävelemään täällä ei sentään ole vielä opittu - ei edes konttaamaan. Vierestä kun tyttöä päivittäin seuraa, niin huomaa tietty kaikki pienet uudet ilmeet, äänteet ja kujeet.

Hetki sitten meillä oli vahva "mömmömmöö-vaihe", jota tyttö huusi joka paikassa kovaan ääneen aina kun oli väsynyt tai muuten palvelu ei pelannut odotetulla tavalla. Se oli sen verran suloista mölinää, että puhelimeen tallentui useampi video. Yhtä nopeasti, kuin saapuikin, koko vaihe oli jo poissa. Tällä hetkellä kirkuminen on hauskinta ja sitä tehdään varsinkin rappukäytävässä, kun mukavasti kaikuu. Kädet nyrkkiin, keuhkot täyteen ja pää punaisena karjutaan. Vaikka ollaan ihan hyvällä tuulella niin naapureista se kuulostaa melko varmasti kaikelta muulta.

Liikkuminen on neidillä hieman hitaampaa, kuin monella ikäisellään. Ei ole urheilu kiinnostanut missään vaiheessa ja toisaalta, kun koliikkivauvaa ensimmäiset kuukaudet kannettiin, niin josko se liikkuminen siitäkin syystä antaa enempi odottaa. Onhan hän myös pienikokoinen, jos sillä on mitään tekemistä liikkumaan oppimisen kanssa. Vanhempien puolesta ei ole mikään kiire lähteä pinkomaan ja ihan varmasti lähtee sitten, kun tarpeeksi kiinnostaa ja siihen on valmiudet. Jos sattuu kaukosäädin olemaan lattialla, niin neiti käy sen kyllä nappaamassa parempaan talteen. Niillä on vaan neuvolassa niin tylsät lelut, että hohhoijaa sano Erin.

Lääkäri laittoi meidät käymään fyssarilla ihan varmuudeksi, mutta samaa mieltä oli täti, että kyllä se siitä lähtee, kun vähän aikaa kuluu ja harjoitellaan.
Istuminen onnistuu jo hienosti ja se helpottaa elämää monella tavalla. On niin paljon kivempi, kun näkee ja voi seurata tapahtumia.



Nukkumiseen on tullut päiväsaikaan parempi rytmi, mitä tähän asti. Neiti on ollut aina huono nukkuja, oli sitten päivä tai yö, joten kaikki edistys on tervetullutta. Koska yöimetykset loppuivat unikoulun myötä pari viikkoa sitten, on neiti alkanut heräämään todella aikaisin. Ennen nukuttiin 8-9 paikkeille, nykyään herätään jo 6-7 hujakoilla. Valoisa aika on tehnyt tepposet eikä uni tule enää, jos aurinko paistaa (verhot vois auttaa kummasti). Kuuden-seiskan maissa herätään ja tehdään vähän aamupuuroa, jonka jälkeen neiti painelee jo ekoille aamupäivän unille. Siinä vaiheessa saan itse tehtyä jotain pientä, kuten kirjoitettua blogia - huippua!

Keskipäivällä otetaan yleensä toiset pienet torkut ja miehen tultua töistä taltutetaan vielä siihen mennessä kerääntynyt kiukku pienillä nokkaunilla. Yöpuulle neiti käy keskimäärin yhdeksän paikkeilla ja nukahtaa suht mukavasti paitsi, jos sattuu olemaan parempaa tekemistä tai jutut kesken. Yöllä meillä ei edelleenkään nukuta vaan herätään ihan uskomattoman monta kertaa. Tutin nostolla se yleensä ratkeaa, mutta jossain vaiheessa olisi mukava, jos saisi nukkua ihan vähän pidempään, kuin tunnin-parin pätkissä. Seuraavaksi kokeiluun menee eri huoneessa nukkuminen. Saas nähdä toimisiko se.

Ruoka maistuu neidille ihan uskomattoman hyvin eikä ole varmaan koskaan syömisestä kieltäytynyt. Soseita/puuroa syödään 6-7 kertaa päivässä ja maitoa tankataan 3-4 kertaa. Yöimetyksen lopettamisen myötä maitoa ei taida ihan samallailla enää tulla, mutta sen verran, että neiti vaikuttaa joka tapauksessa tyytyväiseltä. Onhan maitohetki paljon muutakin kuin vain sitä syömistä.

Imetystaival on omalta osaltani sujunut tämän 8,5 kuukautta varsin vaivattomasti enkä tiedä olenko vielä valmis siitä kokonaan luopumaan. Uskon, että neiti kertoo sitten, kun homma alkaa maistua puulta. Viimeistään loppukesästä imetykseen tulee päiväsaikaan stoppi, kun neiti siirtyy päiväkotilaiseksi. Mitään sen kummempia suunnitelmia en ole asian suhteen tehnyt. Imetys, kuten kaikki muukin menee eteenpäin omalla painollaan.

Luonteeltaan Erin on pippurinen, päättäväinen, utelias ja selvästi oman tien kulkija. Tahtoa löytyy ja ääni kohoaa samantien, jos asiat eivät mene toiveiden mukaan. Tulemme varmasti vielä monet kerrat ilahduttamaan muita asiakkaita lähikaupan karkkilaarilla itkupotkuraivareilla.

Toisaalta neiti on myös erittäin hymyileväinen. Hän saa paljon huomiota ulkona ollessaan ja ihmiset tulevat juttelemaan ja ihastelemaan leveää hymyä. Toistaiseksi vierastamisen merkkejä ei ole ollut havaittavissa.
Erin on ollut myös pienestä saakka supertarkkaavainen ja katsoo silmillään syvälle saakka. Neiti huomaa kaiken ja kaikki. Milloin nauraa äipälle mikron oven heijastuksen kautta ja milloin sormi piirtää tarkasti lelun kuviointia pitkin. Kaikki äänet, kuvat ja kuviot kiinnostavat erityisesti, joten luulen, että musikaalisuutta ja taiteellisuutta saattaa olla tulevaisuudessa tiedossa.


Miten paljon kesä tuokaan kaikkea kivaa tutkittavaa voikukista leppäkerttuihin saakka :)





12 kommenttia:

  1. Ihana postaus, Erinin tutkiva ilme maistaisiko kukkaa. Voikukkaa voi syödä.

    VastaaPoista
  2. <3 Kyllä tais vähän mennä suuhun asti. En tiedä miten paljon siinä oli koiran pissaa, mutta kerrankos sitä ;) Nurmikkoa oli myös ihana nyhtää!

    VastaaPoista
  3. Hassua että fyssarille jo patistellaan! Vaikka aina toki parempi että tarkastellaan tilannetta, mut eiköhän tuo neiti vielä opi liikkumaan kun vaan kiinnostus löytyy .. Kyllä omastakin lähipiiristä tiedän näitä joilta meni n 9kk lähteä liikkumaan. Eri asia jos lapsi ois jotenkin "veltto" muuten. Kaikkia ei vaan kiinnosta ja toisaalta hyvä niin! Sattuu ja tapahtuu huomattavasti vähemmän .. Meillä esikoinen nousi tuossa iässä jo pystyyn vallan huterille jaloilleen ja sekös vasta hurjaa touhua oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo... sitä mietittiin kotonakin, kun ajattelin, että sinne on kauheat jonot ja mennään vasta, jos on oikeasti jotain pahasti pielessä. En olisi itse sinne aikaa varannut, kun tunnetaan tyttö - liikkuminen on kiinni motivaatiosta ja kyllä se sieltä lähtee kehittymään ihan varmasti pikapuoliin (ja näin on tehnytkin), mutta sitten soittelivat suoraan kotiin sieltä ajanvarauksesta ja näin oli "pakko" sopia aika fysioterapiaan. Aika turha käynti oli eikä suoranaisesti mitään ratkaisevaa tapahtunut. Kaikki valmiudet on olemassa ja viimeisen parin viikon aikana tyttö edennyt omalla tekniikallaan ihan hyvin, jos vain haluaa ;) Mut onhan se hyvä, että asiat tarkistetaan! Meistä on ihana nauttia vielä tuosta pienestä vauvasta joka löytyy about sieltä, minne sen on viimeksi jättänyt :)

      Poista
  4. Heippa! Olen seuraillut blogiasi jo pitkään, ihana postaus jälleen ja niin suloinen Erin. Kaikki aikanaan ja omassa tahdissa. Ihanaa kesää teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla <3 Ja kiitos! Samaa mieltä ollaan, että kaikilla oma tahti ja olisi hassua laittaa vauvoja samaan lokeroon, kun me isonakin niin erilaisia ollaan :) Aurinkoista kesää ja ihania hetkiä teille <3 ps. blogi näyttää tosi hyvältä!

      Poista
  5. Niin suloinen kuvasarja luontotyttö-Erinistä,joka osaa varmasti nauttia kaikista kesän riemuista ja tekee uteliaana lukuisia "tutkimuksia" !! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihana, kun pääsee tutkimaan maantasolle kaikkea mielenkiintoista. Istualteen sekin niin paljon helpompaa! :) Itku alkaa, kun nurmikolta viedään pois ;)

      Poista
  6. Ihana postaus ja niin kauniit kuvat! Ihanan onnellisen oloinen pieni tyttö <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana! Aurinkoinen ja hymyileväinen tyttö kyllä onneksi yleensä! :) Vielä ei vierastakkaan, joten kaikille nauretaan, ketkä tarpeeksi hauskoilta näyttää ;)

      Poista
  7. Päiväkodin aloitukseen kannattaa varautua opettelemalla tulevaan rytmiin jo valmiiksi, esimerkiksi yksiin pidempiin päiväuniin. Siellä ei enää voi ottaa lyhyempiä torkkuja pitkin päivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tätä just mietittiin tänäänkin aamupuurolla miehen kanssa. Vielä on useammat unet päivän aikana, että saas nähdä, miten niistä päästään eroon :)

      Poista