Pääsiäisterkut.



Terveiset Pohjois-Suomesta! Palasimme eilen pieneltä neljän päivän pääsiäisreissultamme Ylläksen ympyröistä, jossa olimme yhdessä miehen puolen suvun kanssa mökkeilemässä. Vilinää ja tohinaa oli riittämiin, siitä pitivät huolen porukan pienimmät reissulaiset. Meidän neiti ei varmasti ollut ainakaan hiljaisimmasta päästä, vaikka yläkuvassa niin rentoutuneena lötköttääkin :)

Neiti pääsi elämänsä ensimmäisen kerran lentokoneeseen, kun lensimme Kittilään Finnairin kyydissä. Oikeasti se oli kyllä ainoa järkevä vaihtoehto sillä niin monta kertaa on tullut ajeltua pohjoiseen autolla, ettei se enää oikein houkuta. Erin ei myöskään viihdy kaukalon turvavöissä eikä kukaan jaksa kuunnella 10 tuntia suoraa huutoa. Junallakin pääsisi, mutta en saa itse nukuttua yöjunissa eikä se tunnista toiseen istuminen huvittanut siellä sen enempää, kuin autossakaan.

Onneksi lentokone lentää nopeasti ja kaikki on tehty lapsiperheitä ajatellen suht sujuvaksi. En hirveästi jännittänyt ekaa lentomatkaa neidin puolesta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se ei ehkä mikään maailman rentouttavin kokemus ollut :D Tällä hetkellä kirkuminen on "pop" eikä se välttämättä muista matkustajista kuulosta yhtä suloiselta, mitä meistä vanhemmista. Näin päättelin etupenkiltä tulleiden katseiden perusteella. Neidin itku saatiin pysymään poissa tuttipullon avulla, joten nesteytyspuoli oli perheen pienimmällä jokseenkiin riittävää.. 
Ensi kerralla ollaan taas astetta fiksumpia ja kaikki menee varmasti entistä rennommin. 

Kaikkinensa Erin vaikuttaa jo nyt todella kiinnostuneelta kaikesta, mitä näkee ja kuulee. Olen itse sellainen, etten jaksa kauhean kauaa paikallani kököttää ja tämä luonteenpiirre tai ominaisuus on nähtävästi siirtynyt Erinillekin. Vaikka kotiin tullessa neiti vaikutti todella onnelliselta kaikista tutuista leluista ja ympyröistä, niin reissaaminen tekee varmasti hyvää.  Tuntuu, että neljän päivän jälkeen Erin on karistanut taas hitusen siitä pienestä vauvasta, joka vielä joskus oli..

Mainitsemisen arvoista on muuten sekin, että parin päivän sisällä tyttö on sanonut usemman kerran kovaan ääneen "Ätä / - Tä" ja kun käännyn katsomaan, niin iso hymy leviää korvasta korvaan. Meillä on neidin tädin kanssa kova kilpailu ensimmäisestä sanasta. Jotenkin musta tuntuu, että olen aika lähellä voittaa tän ;) Sorry tätskä!

Olipa ihana nähdä myös Vimpua sillä se on ollut pari viikkoa anoppilassa hoidossa ja tuli tietysti mökille mukaan. Pieni karvapallo saa nyt ansaitsemaansa kokopäiväistä huomiota, josta on joutunut jonkin verran luopumaan täällä kotona toisen pienemmän viedessä kaiken ajan. Paljon rapsutuksia ja haleja vaihdettiin. Ikävä on jo kova, mutta kieltämättä pieni paussi hoidosta helpottaa.
Taisin viimeksi kirjoitella, että meillä on nukuttu aika hyvin, mutta kuten arvelin, niin sitä kesti hyvin pienen hetken. Viime viikot on nimittäin valvottu enemmän kuin koskaan aiemmin ja väsymystaso on ollut aika mielenkiintoinen. Vielä ei olla unikouluihin eikä yöimetysten lopettamiseen ryhdytty, mutta ehkäpä niiden aika tässä kevään korvalla koittaa.






2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia ja tunnelmia. Erin on kasvanut kovasti ja Vimpula oli niin suloinen. Minulla kun on westien mentävä aukko aina sydämmessäni.Oli mukavaa kuulla (=lukea) mitä teille kuuluu. Ihanaa kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katinka! :) Erin on totisesti kasvanut. Ihan ihmettelen itsekin, kun katselen vanhoja kuvia, että miten nopeasti se pienuus unohtuu ja vauvat kasvaa. Vilmakin saa nyt vähän enempi paijausta, kun on väkisinkin jäänyt neidin varjoon. Kyllä riittää silittäjiä silläkin söpöliinillä <3 Aurinkoa sinun kevääseen!

      Poista