Viiden kuukauden kuulumiset.

Eilen Pulliksella tuli viisi kuukautta täyteen ja mulla tekisi mieli toistaa itseäni joka kerta kuun vaihtuessa. Vastahan sitä kotiuduttiin sairaalasta ja niin edelleen, huh!

Tänään vuorossa oli viisikuukautis neuvolakäynti, jonka neiti hoiti varsin hienosti, kuten ennenkin. Senttejä oli tullut taas muutama lisää (nyt 65cm) ja painoakin lähes kilo (6335g). Rokotukset tuikattiin käynnin loppupuolella ja ne edustivat sitä neuvolareissun inhottavaa osuutta sillä itsekään en moisista yhtään tykkää. Pullis oli kyllä hurjan reipas ja hymyilikin piikkien välissä, vaikka ei varmasti mukavalta tuntunut. Illan olemme odotelleet nouseeko kuume - toivottavasti pääsemme yhtä helpolla, kuin viimeksi eikä sen kummempia oireita ilmene.






Sosemaistelut aloitimme noin kolmisen viikkoa sitten, kun neuvolasta vinkattiin, että näin voimme halutessamme tehdä. Painon puolesta ei olisi tarvinut vielä aloittaa enkä itsekään niiden kanssa kiirettä pitänyt. Pikkuisia maisteluannoksia olemme antaneet ja hiljalleen annosten koko varmasti kasvaa. Tähän mennessä tyttö on saanut porkkanaa, bataattia, perunaa, mustikkaa ja mangoa. Äskettäin tein pakkaseen päärynäsoseannoksia ja kasviksista ajattelimme maistaa seuraavaksi kukkakaalia. Parin viikon opettelun jälkeen suu aukeaa kuin pienellä linnunpojalla ja ruokaa saa lappaa suuhun melkoisella vauhdilla.

Mustikka oli niin kirpakkaa, että se ei aivan yhtä sujuvasti uponnut, mitä nuo muut, mutta onneksi maailmassa riittää makuja - niin hassua ajatella, miten paljon niitä on pienellä ihmisellä vielä edessä. Yritän tehdä kaikkeni, että tyttö saisi kokea paljon erilaisia makuja ja oppisi syömään ihan kaikenlaista ruokaa. Nirsohkon miehen puolisona kun on joutunut taipumaan katkarapujen ja homejuustojen kohdalla jonkin verran ;)

Rintamaidolla jatkellaan silti pääasiassa sillä kaikki on mennyt imetyksen suhteen niin mukavasti. Koskaan ei ole tarvinut miettiä maidon riittävyyttä tai syömisongelmia, josta olen todella onnellinen. Onhan tuo maitoruokinta sitäpaitsi niin älyttömän helppoa, kun ruoka on aina valmiina! Ystävät ovat muutaman kerran kysyneet kauanko meinaan imetystä jatkaa ja olen heille vastannut, että niin kauan, kunnes se alkaa ärsyttää. Voihan se olla, että tyttö tykkää enemmän perunasta ja laittaa jossain vaiheessa liinat kiinni. Toistaiseksi maitohetki on meille molemmille tärkeä läheisyydenlataushetki :)






Nukkumisen kanssa on ollut hivenen taistelua joulusta saakka. Loppuvuodesta alkaneet uniongelmat ovat jatkuneet ja herätyksiä on ollut per yö niin monta, etten ole vaivautunut laskemaan. Viime yönä taisi tosin olla vain kaksi tai kolme (?) herätystä, joten silloin tällöin on päästy hieman helpommalla. Olo on ollut tasaisen väsynyt, mutten ole jaksanut tehdä asialle oikein mitään. Uskon, että tämäkin vaihe kääntyy jossain vaiheessa uuteen suuntaan. Kun ollaan pääasiassa kotosalla, niin mikään ei ole niin kovin vakavaa. Olen pitänyt arkirytmimme väljänä ja rauhallisena juuri siksi, että väsyneenä en todellakaan kaipaa kiirettä ja härdelliä. Välillä on tosi mukavaa olla kotihousuissa tukka nutturalla ja toivoa, että postimies ei soita ovikelloa. 

Omaan sänkyyn tyttö siirrettiin tammikuun alussa ja siellä hän on tähän saakka nukkunut kokoajan lukuun ottamatta aamuja, jolloin viimeisen syötön jälkeen nukahdamme vieretysten miehen jo lähdettyä töihin. Kun yöllä on kaksi tutin nostajaa, ei meno käy liian raskaaksi kellekään osapuolelle, vaikka sängystä joutuu jonkin verran nousemaan. Tietysti, jos nyt joku sattuisi tarjoamaan kymmenen tunnin yöunia niin saattaisin ottaa kiljuen vastaan ;)







Kääntymistä Erin on harjoitellut kovasti ja se sujuu aika hyvin pienestä muistutuksesta. Iltaisin isossa sängyssä makoillessa tyttö saattaa kääntyillä monta kertaa, mutta sitten päivällä lattialla sitä ei muisteta ollenkaan. Jalat käyvät katossa kymmeniä kertoja päivässä ja vatsalihaksia treenataan ahkerasti. Tyttö vaikuttaa kaikin puolin energiseltä, kiinnostuneelta ja on myös kova juttelemaan. Pärinät ja murinat kuuluvat meillä jokaiseen päivään. En melkein malta odottaa millaisia juttuja suusta sitten joskus tulee, kun tyttö osaa jo kokonaisia lauseita :)


Kaiken kaikkiaan pikkuvauva-aika on ollut meistä kaikista aivan superihanaa! Parempia aamuherätyksiä on vaikea keksiä, kuin vauvan iloinen jokellus ja korvasta korvaan ylettyvä hymy. Vähän sama kuin koira on aina kotiin tullessa hyppien vastassa, on tyttö aina yhtä hyvällä tuulella vasta herättyään!

Huonon hetken tullessa kaupungilla, on paljon helpompaa nyt, kun vauvan voi suitsukkelaan nostaa vaunuista pois katselemaan ihmisvilinää. Toisinaan kuljemme vaunun verhot auki, jotta tyttö voi katsella maisemia sillä aina ei nukuta, kun pitäisi lähteä asioille. On kiva ajatella, että kevättä kohti lämpö tästä vain lisääntyy ja hiljalleen voimme siirtyä vaunukoppa-ajasta eteenpäin.



Silti toivon, että vauva pysyy vielä hetken vauvana, koska aika todella menee niin kamalaa vauhtia. Omasta puolestani ei ole mikään kiire oppia kävelemään!




6 kommenttia:

  1. Ihana kuvaus teidän tytöstä! Tässähän tulee ihan ikävä omaa imetystä, vaikka vastahan se loppui. Ihanaa eloa teille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana! Voin jo nyt kuvitella sen imetysikävän, niin hassulta kuin se kuulostaa :) Siinä on jotain tärkeetä, vaikka tietysti olisi ihana kun pääsisi kaikenmaailman imetysliiveistä jo eroon :) Halit!

      Poista
  2. Voi miten ihanaa oli lukea kuulumisia. Ja niin suloinen hymytyttö! Aika menee aivan liian nopeasti, joten hienoa, että nautit joka hetkestä. Ihanaa eloa ja oloa teidän koko perheelle <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katinka <3 Onneksi on hereillä yleensä hymytyttö, vaikka osaa kyllä sen nurjemmankin puolen ;) Vielä kun oppisi nukkumaan tuntia, paria pidemmälle, niin mikäpä tässä ollessa! Mukavaa helmikuuta teille <3

      Poista
  3. Ihastuttavan moni-ilmeinen kuvasarja suloisesta Pulliksesta :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Käyhän taas vilkaisemassa meitä :)

      Poista