Huomioita vauva-arjessa.



Vauva&äiti-elämää vietellessä elämä on muuttunut aika paljon ja eteen on tullut aivan uusia tilanteita. Nyt mukana kulkee aina toinen ihminen, mikä jo sinällään vaikuttaa (joskus myös vaikeuttaa) arjen perusasioiden hoitoon. Nykyään hieman eri asiat ovat elämän keskiössä enkä keksi asiaa, johon vauvan saaminen ei olisi vaikuttanut. Ehkä sellaisiakin on, mutta näin äkkiseltään pohdittuna vauvan tulo muutti esimerkiksi itsestä huolehtimista, syömistä, asioiden hoitoa, ihmisten tapaamista... ja niin edelleen ja niin edelleen :)

Vajaan puolen vuoden aikana on tullut tehtyä kaikenlaisia huomioita, niin positiivisia, kuin vähemmän positiivisia.
Pilke silmäkulmassa listasin niitä ylös.. ;)

 Kun kerran "puolessa vuodessa" pääsee yksin kaupungille, huomaa miten naurettavan helppoa siellä on kulkea. Ei tarvitse työntää mitään, ei tarvitse miettiä mistä ovesta on helpoin pujahtaa sisään, ei haittaa rappuset eikä ruuhkat. Kertakaikkisesti rentouttavaa jo ihan tavallinen tallustelu ilman sen kummempia asiointeja! Tätä pitäisi tehdä enemmän! :D

♥ Ratikassa, bussissa ja junassa voisi istua yksikseen vaikka koko päivän. Kerrankin omaa aikaa, jolloin saattaa kaivaa lehden laukusta ja syventyä johonkin, mikä ei liity pätkääkään äitiyteen. Päätepysäkille asti, kiitos..

 Ihmiset eivät väistä lastenvaunuja. Kyllä, joku juttu siinä on, että sitä on äidiksi tulon jälkeen muuttunut aivan näkymättömäksi! Ihmiset pomppivat suoraan vaunujen alle kokoajan kaupungilla kävellessä. Niitä tulee joka suunnasta ja joskus pitää oikein nipistää itseään, että olenko minä tässä vai olenko todella muuttunut läpinäkyväksi. Kuljenpa sitten kadulla tai olen juuri menossa tavaratalon ovista sisään, niin ihmiset ikään ja sukupuoleen katsomatta rynnivät eteeni tai ohitseni kiilaten minut mennessään. Vastaantullessaan ihmiset tuntuvat ajattelevan automaattisesti, että vaunujen kuljettaja väistää ja mielellään ihan pysähtyy jonnekin sivuun, jotta pääsee ohittamaan. Olen huomannut, että kaikkein paras tyyli on se, että katselee vain rennosti näyteikkunoita ja painaa menemään. Jos joku jää alle, niin siellä makaa..

 Hämmentyneenä edellisestä kohdasta olen kuitenkin huomannut, että vaunujen kanssa kulkiessa ihmiset tuijottavat joka paikassa. Ajattelin ensin, että minusta vain tuntuu siltä, mutta kyllä näin usein on. Hauskinta on se, että ihmiset usein tuijottavat eli varsin hyvin kyllä näkevät minut, mutta siitäkin huolimatta kävelevät suoraan vaunujen alle.

 Vaunujen kanssa tuntuu olevan tukkeena ihan kokoajan ja joka paikassa. Siihen onneksi tottuu.

 Vaunuissa on kuitenkin se hyvä puoli, että ei tarvitse ikinä kantaa painavia ostoksia kotiin. Kun on valinnut vaunut isolla tavaratilalla, niin kiittää ja taputtaa itseään selkään monta kertaa hyvästä valinnasta.



♥ Suomalaiset eivät auta ovien avaamisessa, kun vaunujen kanssa yrittää mennä sisään jonnekin. Keski-ikäiset miehet ovat pahimpia ja pamauttavat oven vaikka päällesi sillä heitä ei voisi asia vähempää kiinnostaa. Naiset, yllätys yllätys, ovat sen sijaan hieman huomaavaisempia, koska ovat ehkä joskus olleet itse samassa tilanteessa. Parhaillaan toinen vaunujen kanssa kulkeva avaa sitten ovia toiselle vaunukulkijalle. Asia, jossa suomalaisten pitäisi ihan oikeasti katsoa peiliin.

 Vanhemmat miehet ovat kovia pätemään. Tietävät ilmeisen hyvin kaiken lastenhoidosta.

 Vanhemmat naiset ovat aivan hulluna pieniin vauvoihin ja vilkuttelevat kahvilassa alituisesti vauvalle.

 Rahankerääjät (lue feissarit) eivät lähesty enää, jos kulkee vaunujen kanssa kaupungilla. Tämä on niin ihanaa sillä ärsyttävintä on puoli kilometriä vierellä kulkeva feissari, joka papattaa taukoamatta asiaansa, vaikka olet sanonut jo ajat sitten, että "Ei kiitos tällä kertaa".

 Vastaantuleva vaunukansa ottaa usein katsekontaktia tai jopa hymyilee kävellessäsi kaupungilla. Ollaan nääs samaa "perhettä" :) Katse on hieman pidempi ja ulottuu vaunuihin saakka, jos sattuu ajelemaan saman merkin vaunuilla, kuin vastaantuleva.

 Raskaana olevat naiset pysäyttelevät kadulla ja kysyvät kokemuksia vaunuista.

 Hissiin mennessä saa murhaavia katseita, koska ihmiset joutuvat hieman tiivistämään ja seisomaan pienemmässä tilassa. Yleensä et edes pääse hissiin ellet tunge sinne väkisin. Hissiä odottaessa kaikki sinua ennen tulleet ja sinun jälkeen saapuvat ovat etuoikeutettuja menemään hissiin, joten tässä kohtaa täytyy olla todella päättäväinen mikäli haluaa päästä jonnekin. Siitä syystä esimerkiksi Stockalla on paras käyttää vaunuille varattuja hissejä.



 Päivät kuluvat salamannopeudella, vaikka et tekisi yhtään mitään.

 Viikonloppua odottaa vain siitä syystä, että pääsee viettämään sitä koko perheen voimin. Parasta on, kun viikonloppuna ei ole mitään ohjelmaa ja kaikki voivat ottaa rennosti.

 Lapsen syntyminen tuottaa yllättävän paljon iloa lähipiirissä ja vähän kauempanakin.

 Ruoka tulee syötyä joko huudon kera, kylmänä tai helkatinmoisella kiireellä. Koliikkivauvan kanssa syömisen voi unohtaa kokonaan.

 Jos nyt jostain syystä vauva on juuri nukahtanut ja itse saa lämpimän ruuan lautaselle, niin puolen minuutin päästä vauva on taianomaisesti herännyt.

 Imetysaikana voisi syödä kokoajan kuin hevonen ja usein myös tekee niin. Tulee myös leivottua ennätysmäärä kakkuja ja herkkuja, mutta mikään ei lihota.

 Ovikello soi aina viiden minuutin päästä siitä, kun olet viimein saanut vauvan nukahtamaan.

 Postimies tietää, että olet kotona ja tuo paketit kotiin saakka.

 Yksikin vauvan hymy saa sinut samantien hyvälle tuulelle huolimatta siitä, miten raskas päivä olisi siihen saakka ollut.

 Vauva herää aina hyvällä tuulella, jos on nukkunut edes muutaman minuutin.



 Suihkuun pääseminen tuntuu luksuksenomaiselta spa-hetkeltä, josta voisi vaikka maksaa.

 On ihan normaalia nostaa tutti yön aikana noin 186 kertaa.

 Osa ihmisistä poistuu tai väistyy elämästäsi vauvan saamisen jälkeen. Toisaalta tilalle tulee uusia ihmisiä ja jotkut vanhoista ystävistä "palaavat" elämääsi uudelleen.

 Ennen lasta et ymmärtänyt, mitä elämä pienen vauvan kanssa on. Lapsettomat ihmiset eivät ymmärrä sinun nykyistä elämääsi.

 Ajatukset revitään kokoajan kappaleiksi ja kaikki keskeytyy päivän aikana tuhat kertaa. Jos on yhtä huono keskittymään, kuin esimerkiksi minä, niin asioiden loppuun saattaminen kestää joskus kuukausia. Parhaillaan asiaa ei tarvitse sitten enää hoitaa ollenkaan.

♥ Ystävien kanssa ei ehdi jutella mitään sillä aina tulee satamäärin keskeytyksiä. Tapaamisen jälkeen kukaan ei tiedä mitä kenellekin kuuluu tai mistä aiheista puhuttiin.

 Suunnitelmallisuus olisi aika hyvä luonteenpiirre. Jos siitä ei tykkää, niin on vaan helpointa jäädä kotiin. Kotielämä on muutenkin tosi ihanaa.

 On kokoajan niin väsynyt, ettei muista vaikeita sanoja, kuten kissa tai polkupyörä. Kokonaisen, järkevän lauseen muodostaminen tuottaa suuria vaikeuksia. Toisen kertoessa pitkää tarinaa, tippuu kärryiltä jo parin ekan lauseen jälkeen.

 Kaupungille lähtiessä tarkistaa aina, että on muistanut laittaa housut jalkaan tai vaihtaa ne ainakin katseenkestäviin.

 Vauvan nauru on ihanin ääni maailmassa.



Olenko ainoa, joka on huomannut tämmöisiä? ;)



8 kommenttia:

  1. Tää oli aivan mahtava, kiitos! :D Voin allekirjoittaa kaikki!

    -Petra

    VastaaPoista
  2. Paras postaus ikinä. Niin moni kihta osui ja upposi. Terveisin toinen, joka on aina ja kaikkialla tiellä eli vakkari. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D No kiva, kun jollekin muullekin ;) On tämä vauva-aika niin hassua ja ihanaa!

      Poista
  3. Kiitos! Tätä oli kiva lukea omaa esikoista odottaessa :) .

    VastaaPoista
  4. Tuoreena isovanhempana olen huomannut aikaisempaa aktiivisemmin availevani ovia äideille vaunuineen :)

    VastaaPoista
  5. Osui ja upposi! Kopioin sinulta pari pointtia omaan blogiin (linkitin tietysti tänne). Löysin blogisi tänään ja tykkään, vaikka yleensä luen vain ruotsiksi! :)

    VastaaPoista
  6. Todella osuvasti kirjoitettu, voin allekirjoittaa melkein joka kohdan. :) Ja tämä pieni "hajamielisyys" muuten jatkuu niin kauan kuin vauva, eli meillä jo 2 vuotias, heräilee öisin tai teet töitä öisin, eli en edelleenkään pysty muodostamaan yhtään järkevää lausetta. :D

    VastaaPoista