Vilma ja Vauva.


Kun koiraperheeseen tulee vauva, käy väkisinkin mielessä, miten asiat mahtavat jatkossa sujua. Hyväksyykö koira heti uuden perheenjäsenen vai muuttuuko se aggressiiviseksi tai vierastaa vauvaa?

Vilma on aina ollut superkiltti, joten olimme varmoja, että kaikki tulee menemään hyvin. Pieni vauva on kuitenkin niin kallisarvoinen aarre, että luottamus koiraan horjui hieman vauvan saapuessa. Onhan niitä tilanteita nähty, kun aikaisemmin rauhallinen koira onkin muuttunut hankalaksi.

Loppuraskauden aikaan Vilma oli selvästi suojeleva eikä oikein halunnut enää lähteä kotiporttia kauemmaksi. Kun vauva sitten tuotiin turvakaukalossa kotiin, oli Vimpu heti haistelemassa uutta tulokasta. Emme luonnollisestikaan päästäneet koiraa kasvojen lähelle, ettei vauva saanut pöpöjä, mutta jalkoja Vilma kävi heti haistelemassa.

Päivät sujuivat rauhallisesti ja Vilmasta tuli huolehtiva isosisko. Kun vauva nukkui sohvalla omassa pedissään, makasi Vilma sohvan vieressä lattialla. Jos olin vessassa käymässä ja vauva alkoi itkeä kovaan ääneen, tuli Vilma heti hakemaan minua vauvan luokse katsoen tiukasti silmiin " Etkö kuule, miten vauva huutaa?".

Vilma ei ole koskaan hypännyt sohvalle eikä mennyt lähemmäs vauvaa, mitä on "sovittu". Se odottaa aina kuuliaisesti lupaa päästä hieman nuuskaisemaan. Kaiken varalta pidin vauvaa alkuaikoina lattiatasoa korkeammalla silloin, kun tein ruokaa tai olin muuten poissa vauvan viereltä. Stokken syöttötuoliin liitettävä newborn set toimi loistavasti. Sitteriähän meillä ei silloin alussa vielä ollut. Vauvanpesän reunat olivat myös sen verran korkeat, ettei Vilma ylettynyt lattialta häirimään vauvaa.

Edellinen kotimme oli kaksikerroksinen, joten yöt vietimme aina yläkerroksessa Vilman nukkuessa alhaalla. Kun sitten aamulla heräilimme ja laskeuduimme portaita alakertaan, oli Vilma aina rappujen alapäässä vastassa. Nyt mukana oli yksi tervehdittävä jäsen enemmän :)

Uudessa kodissa olemme kokoajan samassa tasossa ja luulen, että se on Vilmallekin mukavampaa, kun emme häviä jonnekin tavoittamattomiin. Vilma on jo tosi mukavasti tottunut vauvan ääniin eikä säikähdä kovaakaan huutoa. Eipä se taida enää korvaansa lotkauttaa, vaikka kiljukaula pitäisi kunnon konsertin.

Nyt, kun vauva nukkuu päiväunet omassa sängyssään, ei tarvi ajatella sitäkään, että Vilma menisi sohvalle häiritsemään. Leikkimatolle se olisi tosi paljon tahtonut mennä, siis maton pehmeyden, ei vauvan vuoksi. Kun kielsimme sitä muutaman kerran valtaamasta vauvalle tarkoitettua tilaa, ei se ole enää edes yrittänyt makoilla maton päällä. Vauvan leikkiessä lattialla Vilma saattaa käydä tervehtimässä, mutta ei edelleenkään mene sen lähemmäksi.

Kun Erin jossain vaiheessa alkaa kontata, tulee menosta luultavasti hieman erilaista. Nyt tyttö kyllä huomaa koiran ja huvittuu siitä, mutta ei vielä varsinaisesti puno juonia koiran pään menoksi. Uskon, että saamme vielä moneen kertaan keskustella, miten koiraa silitetään - ei revitä hännästä. Mutta se on sitten toinen tarina. Itse koira on suhtautunut vauvaan onneksi parhaalla mahdollisella tavalla :)




5 kommenttia:

  1. Ihana kuulla, että Vilma on ottanut Erinin hyvin vastaan. Meidän Westie oli aikanaan ihan samanlainen. Jos vauva esim. itki parvekkeella, se tuli heti ilmoittamaan asiasta. Ja kun vauva oli "puuhamaassa" niin siinä se makoili vieressä ja seurasi että kaikki on hyvin. Tärkeintähän on, että myös Vilma saa oman ansaitun huomuonsa =D. Ihanaa viikonloppua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi noita ihania westejä :) <3 Onneksi on noin kiltti koira olemassa. Se ansaitsisi kyllä enemmän huomiota, mutta on vauvan tulon jälkeen jäänyt auttamatta toiseksi :( Iloista viikkoa Katinka!

      Poista
  2. Ihana ja fiksu Vilma <3. Ja teidän Erin on onnekas, kun saa elää lapuusuuden koirakaverin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta <3 Eniten pelkäsin sitä, että Vilmalle sattuu jotain ennen kuin vauva saapuu. Halusin niin kovasti, että niistä tulee kavereita, kun tiesin, miten paljon Vilma tykkää lapsista :)

      Poista