Mitä tyttömme sai kastelahjaksi.

Ristiäisistä on jo hetki aikaa, mutta vieläkin on pari postausta mielessä aiheeseen liittyen. Tällä kertaa ajattelin esitellä teille mitä saimme (tai siis Erin sai) kastelahjaksi kummeilta ja sukulaisilta.

Täytyy sanoa, että eipä olisi voinut parempia lahjoja tulla. Kaikki lahjat ovat kauniita, tarpeellisia ja käytännöllisiä - juuri niinkuin toivoimme! Muutama vieras kysyi etukäteen onko meillä jotain toivelahjaa ja loput ovat ilmeisen hyviä lahjanostajia ja tietävät makumme :)

Kosketus-korun Erin sai kummitädiltä. Olin ihan häkeltynyt, miten kauniin, sievän ja klassisen korun kummitäti osasikaan ostaa ihan yllätykseksi meille  ♥ Koska se on vielä suuri Erinille, eikä noin pieni vauva liiemmin koruja käytä, olen saanut luvan pitää sitä itse siihen asti, että Erin on koruiässä. Vielä en ole raaskinut, mutta se sopii kyllä hienosti omaankin kaulaani :)

Korusta pääsemmekin aasinsillan kautta tuohon klassisen ajattomaan Iittalan Vitriiniin. Toivoimme sitä toiselta kummilta lahjaksi ja olen varma, että mikäli vain ehjänä pysyy (toivottavasti!), siitä tyttö saa pitkäaikaista iloa itselleen sekä tietysti kätevän säilytyspaikan koruilleen. Varsin täydellinen lahja minusta!

Suloisen ja niin kauniin soittorasian Erin sai mummulta. Mummulla oli ajatuksena ostaa sellainen isompi soittorasia, johon voisi myös säilöä koruja, mutta sitten niin äiti, kuin mummukin ihastuivat tähän hopeiseen soittorasiaan. Koristeena kakun päällä rasian sivusta löytyy myös kaiverrus, joten ei pääse unohtumaan keneltä ja milloin soittorasia on saatu.


Kummilusikka on vanha, perinteinen lahjaidea ja sen Erin sai tädiltä eli kolmannelta kummitädiltään. Niin kuin asiaan kuuluu, kaiverrutimme lusikkaan kaikki syntymätiedot niille varatuille paikoille. Kellotaulun keskeltä löytyy pieni, vaaleanpunainen "timantti". Tämä lahja tulee varmasti käyttöön sitten, kun pääsemme muovilusikoista hieman eteenpäin! :)
Samalta tädiltä saimme myös suloiset miniconverset, jotka voi pieneksi käytyään laittaa vaikka roikkumaan sopivaan paikkaan.

Kauniin sukutaulun saimme vaarilta. Siihen kaiverrutimme Erinin sekä läheisten nimet ja syntymäajat, joten ne eivät pääse kovin helposti unohtumaan :) Nimien ylle tulisi vielä hankkia pieni valokuva tytöstä ja sitten pääsemme nakuttelemaan taulua seinälle.


Mummilta ja papalta saimme ihanan, kermanvalkoisen neuletakin. Mummin kädenjälki on joka kerta niin täydellistä, että tuntuu, kuin takki olisi tehty koneella. Ollaan niin onnellisia, kun isovanhemmista löytyy kädentaitajia. Eihän näin kauniita neuleita saa mistään! Ei ainakaan samalla tunnearvolla :)


Pienet rusettikengät ostin juhlapäiväksi tuon kuvassa pilkottavan kermanvärisen mekon kaveriksi. Nyt ne ovat jo varmasti pienet, mutta niistäkin jää ihana muisto. Ensimmäiset kengät...kuinka monet niitä vielä ostetaankaan!





4 kommenttia:

  1. Aivan ihania, ajateltuja lahjoja.

    VastaaPoista
  2. Kauniita lahjoja ja aikuisiällä ihania muistoja pitää ihan esilläkin :)

    Noi pienet töppökengät en kestä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Just näin :) Ja mä en kohta kestä, kun kaikki käy pieneksi ;)

      Poista