Tänään meille kuuluu.

Kiitos vielä näin erikseen kaikille koliikki-postaukseen kommentoineille sekä sähköpostia laittaneille. Olette ihania ja on aina mukava, kun kommenttiboksi täyttyy, vaikka itseltäni tuo kommentteihin vastaaminen ottaa tällä hetkellä vähän enemmän aikaa. Kyseinen postaus nousi muuten luetuimpien postausteni joukkoon, joten oletan, että koliikki ja itkuisuus koskettaa monia perheitä.

Uskallankohan sanoa, että täällä on mennyt nyt jo vähän paremmin. Jos tämän sanoo ääneen, niin onkohan huomenna ihan kamala päivä ;) Joka tapauksessa sellainen olo on, että pahimmat viikot ovat (toivottavasti) takanapäin.


Tytön ensimmäiset kahdeksan viikkoa menivät aivan hurjan nopeasti. Päivät ovat kuluneet pääosin ihan niissä peruspuuhissa, kuten syötellessä ja vaipan vaihdossa. Ristiäisten järjestäminen vei tietysti paljon aikaa ja muuttokin on vielä vähän kesken. Mies juuri tokaisi, ettei muista ensimmäisistä viikoista paljonkaan enkä itsekään tiedä mihin kaikki viikot ovat kuluneet.

Kuten kaikki äidit ja isät varmasti tietävät, pienten lasten kanssa mikään päivä ei ole samanlainen. Toisina päivinä itketään enemmän ja toisina päivinä naurattaa eilisenkin edestä.
Tutin syömisen opittuaan on tytöllä ollut hieman helpompaa. Illalla ei ole enää tarvinut itkeä kuutta-seitsemää tuntia sillä tutti auttaa rentoutumaan ja sitä myötä nukahtamaan. On se onni, että mummu kävi sitkeästi yrittämässä, kun ei me onnistuttu tutin kanssa. Toisaalta pidin tärkeänä sitä, että imetys ei kärsi tutista ja ensimmäisenä päivänä tytöllä oli vähän ongelmia ymmärtää tutin ja tissin erot. Sitten syöminen lähti taas rullaamaan aivan kuten ennenkin.


Hyväntuuliset hetket ovat meidän onneksi pidentyneet ja niitä on jo paljon useammin. Tyttö on luonteeltaan erittäin utelias ja kyllästyy suht nopeasti, joten maiseman täytyy vaihtua tiuhaan tai tulee parku. Kantelemme tyttöä ympäri asuntoa, jolloin mielenkiinto pysyy yllä. Mies huomasi, että uusi suosikkikohde löytyy kaapin ovien takaa. Kun äidin vaatekaapin avaa mekko-osaston kohdalta, niin sitä jaksetaan tuijotella silmät suurina vaikka miten kauan. Kuusityyny ja hymynaama toimivat onneksi myös edelleen.

Nukkuminen on ollut todella vaihtelevaa. Meitä on helpottanut ihan valtavasti se, että tyttö saattaa nukahtaa jo yhdentoista aikaan kello yhden sijaan ja toisinaan on nukkunut jopa viisi tuntia putkeen! Nyt viikon sisään on tosin nälättänyt enemmän ja ollaan jo useampi yö herätty parin tunnin välein. Se on vanhemmille paljon raskaampaa, kuin yksi lyhyt, mutta edes muutaman tunnin pituinen yhtenäinen unijakso. Vaikka väsymys painaa, niin olemme todella onnellisia mikäli tuo pahin nukuttamisrumba hytkytyksineen jäi nyt taakse.

Nukkuessaan tyttö on todella herkkäuninen ja herää pahimmillaan peiton kahinaan. Aamulla noustaan yleensä aikaisin, koska en itsekään saa enää uudelleen unta mikäli minut herätetään. Vaipan vaihdon jälkeen seuraa usein vajaan puolen tunnin hyvä jakso, jolloin ehditään ottaa maitohapot, istua syöttötuolissa ja hyvässä lykyssä saan itsekin syödä aamupalaa. Sitten taas tankataan ja koitetaan nukahtaa hetki.


Päivän aikana ei valitettavasti ole niin pitkiä unijaksoja, että ehtisin tehdä juuri mitään kodinhoidon lisäksi. Tykkään pestä pyykkiä ja siivota keittiötä, joten siihen ne pienet omat hetket yleensä tuhlaantuvat. Aina emme jaksa edes ulos lähteä, koska se vaatii vähän suunnittelua, mutta joka kerta tulee hyvä mieli, kun pääsemme ulko-ovesta pihalle ja ihmisten pariin.

Tänään oli ensimmäisen pitkän lenkin aika täällä kaupungissa, kun meinasin nukahtaa iltapäivällä pystyyn. Päätin, että nyt mennään ulos, vaikka huudon kera ja näin tapahtui. Tyttö itki siihen saakka, kunnes vaunut lähtivät liikkeelle ja kaikkien ihmetykseksi nukkui kolme tuntia putkeen! Pari tuntia kävelimme kaupunkia ympäri ja kolmas tunti nukuttiin kotona. Sillä aikaa sain tämän postauksen kuvat käsiteltyä ja laitettua vähän syömistä navan suuntaan - aika luksusta :) Herättyään tyttö olikin pelkkää hymyä ja hyvää mieltä!



Kaiken kaikkiaan Erin on todella valloittava tapaus ja meillä on nyt jo päivittäin monia kivoja nauru- ja lauluhetkiä. Tällä hetkellä suosikkilaulu taitaa olla äidin oma sanoitus siitä mitä mikäkin eläin sanoo ;)

Vaikka kaikki sujuu nyt jo paljon paremmin, niin siitä huolimatta ajattelin kokeilla osteopatiaa ihan mielenkiinnosta jonkun kerran. Uuden kantoliinankin sain viimein tilattua.

Tuolla neiti juuri parhaillaan juttelee ja hymyilee sohvaan kiinnitetylle hymynaamalle. Ei voi kun nauraa mukana :)





6 kommenttia:

  1. Kiva kuulla että hiukan helpottanut! Mielestäni paras neuvo jonka sain ennen 1. lapsen syntymää oli, että yritä tehdä mahdollisimman paljon pakollisista kotitöistä vauvan kanssa yhdessä (ollessa hereillä), jotta vauvan nukkuessa ehdit levätä ja rentoutua. Mm. pyykit ja tiskit oppii laittamaan yhdellä kädellä. Toimii ainakin meillä. Mukavaa loppusyksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä se pienikin helpotus tuntuu ja näkyy heti mielialassa ja kaikessa :)
      Tuo vinkkikin on ihan totta. Vaikka toisaalta se on mulle eräänlaista rentoutumista, kun saan tehtyä asioita ja koti näyttää suht ok:lta. Varmaan pitäisi jossain vaiheessa pystyä siihen, että kun kävelee tiskipöydän ohi, niin ei tunnu pahalta, vaikka se olisi täynnä tiskiä. Vielä en ole ihan niin rento ;) Vauvan kanssa jutellaan paljon enkä haluaisi siinä samalla viuhtoa kämppää ympäri. Tosin pienessä kylppärissä on se hyvä puoli, että voi laittaa pyykit samalla koneeseen, kun vauva pötköttelee hoitopöydällä :) Kaunista syksyä!

      Poista
  2. Teillä on ihana vauva-arki siellä menossa. Muista nauttia kaikista hetkistä, vaikka olisivatkin välillä raskaita, sillä tuo aika mene aivan liian nopeasti ohi. Ihanaa syksyä teidän koko perheelle <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana <3 Yritetään parhaamme mukaan muistaa nauttia aina mahdollisimman paljon! :) Kaunista syksyä myös sinulle <3

      Poista
  3. Ihana kuulla, että on jo helpompaa ja aika sissejä olette, kun olette hoitaneet vauvan ohella muutot sun muut. Neidillä taitaa olla tyyli veressä, kun mamman mekkokaapilla viihtyy, ihanaa! :)

    Tuosta se rytmikin alkaa muotoutumaan, taisi olla meilläkin se kahdeksan viikkoa rajapyykkinä, kun päätin että on päästävä ulos asunnosta ja lenkille. Niinpä se itku hellitti, kun vaunut lähti liikkeelle ja nykyisin ne päiväunet meneekin juuri siellä vaunujen suojaisassa kopassa. Nyt kun vauva on jo vähän isompi, siivoilen keittiötä ja puuhailen kotihommia samalla vauvan hereillä ollessa - tyttö köllöttelee peitolla keittiön lattialla ja minä selostan hänelle mitä olen tekemässä. Tämä ei olisi todellakaan onnistunut vielä tuossa parin kuukauden kohdilla, mutta sitten kun näkö kehittyy niin voi luovia enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Netta, kun jätit taas pitkän kommentin <3
      Muutto ja ristiäiset oli lopulta vähän turhan tiuhaan, mutta nyt on kaikki hoidettu eikä sitä kannata enää murehtia. Ristiäisissäkin oli vaan ihan lähiperhettä, joten kaikki ymmärsi, että ollaan just saatu raahattua kamat sisälle :) Se hyvä puoli tässä muutossa oli, että tehtiin sitä pari viikkoa yhden päivän sijaan. Ei siis mikään kiire ollut periaatteessa!

      Tytsy vaikuttaa kyllä todella uteliaalta sillain hyvällä tavalla. Mukavahan se on, jos asiat kiinnostaa, vaikka välillä voisi vähän pidempään paikallaankin viihtyä ;) Pientä rytmiä on jo havaittavissa varsinkin aamupäivisin. Illat vaihtelee aika paljon edelleen ja yöt. Lenkille ei ihan joka päivä jaksa lähteä (joskus on sit niin kiva pitää räjähtänyt kotilook-päiviä :D)mutta aika usein sentään hoidellaan asioita, jos ei ihan lenkkilenkille viitsitä.
      Kuulostaa niin ihanalle teidän vauva-arki! Odotan niitä hetkiä, kun voin puuhailla kans samalla ilman, että on ihan kauhea kiire saada se puuro lautaselle ja hotkia se menemään. Terkkuja kotijoukoille <3

      Poista