Elämää koliikkilapsen kanssa.


Nyt on lääkäritätikin todennut, että koliikkihan se on meille muuttanut. Vaikka eipä tuon diagnoosin tekeminen kovin vaikeaa ollut ilman lääkärin tutkintoakaan ;)
Ne pari viikkoa meni ihanasti, kun mies oli kotona. Sen jälkeen on jäänyt lounaat väliin ja mietitty peltoreiden ostamista. Viikot senkun viuhuvat ohitse ja ajantaju on lähestulkoon hävinnyt, koska viikonpäivillä ei ole juurikaan väliä. Jostain sitä jaksamista repii, vaikka siinä vaiheessa, kun toinen laskee lapsen alas ja sanoo, ettei jaksa enää, niin tulee pohtineeksi, että on muuten itsekin aikalailla pöpperössä.

Viisi viikkoa on nyt kulunut kotosalla eikä päässä liiku juuri muuta, kuin vauvan asiat. Kertaakaan emme ole päässeet kyläilemään, vaikka ystäviä asuu muutaman kilometrin säteellä. Onneksi joku satunnainen vieras on eksynyt meidän ovelle niin olemme saaneet jotain vaihtelua päiviin :)
Eilen olin Pulliksen kanssa ensimmäistä kertaa kahdestaan asuinalueemme ulkopuolella. Pulliksella oli itku herkässä koko aamupäivän ja siinä samalla mamma yritti kiskoa housuja jalkaan ja laittaa ripsaria, että näyttäisi edes hieman ihmiseltä. Autoon tuo pikku ruusunnuppu onneksi nukahti ja mamma sai asiansa hoidettua.


Suurinpiirtein kolmen viikon kohdalla aloitettiin maitohappobakteerien anto, mikä toi selvän helpotuksen muutamassa tunnissa. Kun seuraavana aamuna herättiin, epäilin, että vauvamme on vaihdettu. Ennen täyttä itkua aamuisinkin vääntänyt vauva makaili hoitopöydällä, katseli äitiä ja nauroi ääneen. Se oli niin epätodellinen juttu, että sain siitä viikoksi virtaa. Sen jälkeen itku on kyllä jatkunut, mutta päivään mahtuu pari noin vartin pituista jaksoa, milloin kaikki tuntuu olevan hyvin ja Pullista vain hymyilyttää. Silloin jaksetaan tuijotella kuusityynyä tai innostua peilistä, kuten eilen eteisessä.
Kovin huuto alkaa iltaisin melkein kellolleen kuudelta ja loppuu valitettavasti vasta yhden jälkeen yöllä. Eipä voi oikein muuta todeta kuin, että sori naapurit..

Välillä se harmittaa, että tämä suloinen vauva-aika menee vähän hukkaan kaiken sähellyksen ja väsymyksen keskellä. Voin vain kuvitella miten ihanaa kaikki voisi olla ns. tavallisen vauvan kanssa. Onneksi ollaan kuitenkin saatu esimakua siitä, millainen tyyppi tuolla itkun takana oikeasti lymyilee. Meidän mielestä se on joka tapauksessa maailman ihanin ja kaunein tyttö. Kaikki kurjakin loppuu aikanaan. Ehkäpä jo muutaman viikon päästä mekin vain naureskelemme tälle vaikealle alulle ja mietimme mitä kaikkea kivaa päivisin tehtäisi. Siihen asti otamme kaiken mahdollisen irti niistä pienistäkin hyvistä hetkistä. Eihän ole suloisempaa, kuin silmiin tapittava vauva, joka juttelee omalla jokeltelukielellään ja väläyttää hymyn korvasta korvaan :)

Onko siellä ruudun toisella puolella koliikkivauvan äitejä tai isiä? Olisi kiva kuulla, miten jaksoitte ja mistä oli eniten apua :)




35 kommenttia:

  1. Kuulemma osteopatiasta tai vyöhyketerapiasta voisi olla apua vauvan koliikkiin. Kannattaa ainakin kokeilla jos se yhtään helpottaisi pienen oloa. Voimia vanhemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa olen kuullut :). Kävin itse vyöhyketerapeutilla ihan loppuraskaudessa ja hänen kanssa juteltiin vauvoista, joita myös hoitaa. Täytyy ehkä käydä Pulliksen kanssa koittamassa olisko mitään apuja hänestä :)

      Poista
    2. Ehdotan myös vyöhyketerapiaa. Jos asuisitte Turussa, tietäisin suositella erästä joka hoiti itseäni loppuraskaudesta, vauvaa kun hän itki itkemistään pariviikkoisena ja vielä nyt taaperoakin. Kannattaa varmaan kysellä olisiko kenelläkään tutuilla kokemuksia ja suosituksia hyvistä terapeuteista teidän alueella. Tämä omani tarjoaa niin kokonaisvaltaista hoitoa, että jos rahaa olisi ylenmäärin, kävisin hänellä joka viikko :) Voimia koko perheelle! Hanna

      Poista
  2. Tsemppiä kovasti - oman lapsen itku menee aina suoraan sydämeen, ja vaikka miten tietäisin sen olevan "vain koliikkia", on se todella raskasta! Kaverin lapsi sai vyöhyketerapiasta helpotusta, sitä kannattaisi varmaan kokeilla. En kyllä osaa suositella ketään hyvää, ehkä jollakin toisella lukijalla olisi ihan omakohtaista kokemusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sanopa muuta. Eihän se itku mukavaa ole, vaikka sen pystyy kyllä jo jollain tasolla "sulkemaan pois", kun sitä on tässä usemman viikon kuunnellut. Välillä Pullis itkee niin, että ei meinaa henki kulkea. Silloin odotan kauhusta jäykkänä saako se vielä happea :(
      Kävin itseasiassa loppuraskaudessa itse vyöhyketerapiahoidossa ja sama hoitaja ottaa vastaan myös vauvoja. Sinne ehkä jossain vaiheessa siis :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon :) Ihanaa viikonloppua!

      Poista
  4. Oi että <3 On kokemusta! Kuopuksella oli koliikki ja kun se loppui, alkoi korvakierre. Jos saa verrata, niin jaksamisen kannalta koliikki oli pahempi - tosin en olisi niitä korvavaivojakaan toivonut... Mutta lohdullista on, että se koliikki tosiaan loppuu. Meillä se loppui n. 3-4 kk:n välimaastossa. Jos näin ei käy, niin sitten kannattaa varmaan vähän tutkia, ettei ole allergioita yms. Ja minäkin olen kuullut, että vyöhyketerapiasta voisi olla apua. Me olimme niin väsyneitä ja pöllämystyneitä tuolloin, kun vauvan lisäksi oli vielä 2-vuotiaskin, että emme saaneet vyöhyketerapeutille edes soitettua, vaikka numerokin oli puhelimessa (tuttavalta saatu suositus). Kannattaa kokeilla, jos toisi helpotusta vauvalla ja samalla vanhemmillekin!

    Ihanaa vauva-aikaa teille! Se oma vauva on joka tapauksessa kaikista ihanin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi auts tuolle koliikki-korvatulehduskierteelle :(( Ei varmasti kiva juttu ollenkaan! Tuo 3-4 kk ikä vain tuntuu olevan jossain valovuoden päässä ja kurjaa, että niin suuri osa vauvavuodesta menee itkemiseen. Vaikka itkeehän ne vauvat muutenkin, mutta no, tiedät mitä tarkoitan :)
      Ymmärrän ihan täysin, ettei saa jotain asiaa tehtyä, vaikka se vaatisi vain parin minuutin ponnistuksen! Kun viikkoja on kulunut jo useita, niin on sukeltanut sellaiseen väsymyksen ja univelan maailmaan, että toisinaan ei saa tehtyä edes niitä pakollisia juttuja. Päivät vaihtuu ihan uskomattomalla tahdilla! Kun saadaan ristiäiset ohi, niin aion vaan ottaa rennosti!

      Kiitos Tarja kommentista <3 Ja hyvää syksyn jatkoa :)

      Poista
  5. Vauvahierontaa ja vyöhyketerapiaa minäkin ehdottaisin, jaksamista teille!

    VastaaPoista
  6. Voi olla, että kyseessä "vain koliikki" eikä asialle voi tehdä mitään. Mutta. Lääkäriasemalla työskennellessäni eteen tulee paljon koliikkivauvoja, jotka ovat herkkiä lehmänmaidolle. Siis eivät suoraan allergisia, mutta saavat siitä oireita, myös äidinmaidon välityksellä. Tästä asiasta kovasti nykyään puhutaan, ettei mitään dieettejä äidille suositella. Mutta. Taas kerran. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan 2 viikkoa täysin lehmänmaidotonta dieettiä ja katsoa, toimiiko. Ehdottomasti sen arvoista, jos apua tästä on. Vauvannehan ei saa mitään korviketta? Jos saa, niin nykyäänhän jo isoissa kaupoissakin on lehmänmaidotonta korviketta, jota tuon ajan voi käyttää imetysdieetin lisäksi. Hypoallergenic ei ole maidoton tuote, mutta aineosalistasta löytyy, missä vastikkeessa on lehmänmaito "pilkottu" pois. Tsemppii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä lääkärikin puhui ja mainitsi, ettei ole tarkoitus toteuttaa mitään sellaista dieettiä, mikä aiheuttaa äidille vain lisähuolta, kun on muutenkin väsynyt ja hyvä kun ehtii syömään ylipäätään :) Ei uskonut, että kyseessä olisi ruoka-aineallergia, mutta ainahan sitä maidotonta voi hetken kokeilla, jos tuntuu, ettei itkut yhtään helpota :) Kiitos!

      Poista
  7. Meille on myös heitetty koliikki/refluksikorttia lääkäreiltä. Poika nyt 3kk ja oikeestaan ollaan koko se aika kannettu repussa tai sylissä-muuten tulee itku. Päiväunet onnistuu edelleen pääasiassa kantorepussa kun lähtee ulos kävelemään,6h kävelyä päivässä on ollut ihan hullun hommaa >\ onneksi on ollut aurinkoinen syksy:D
    Vaakatasoon pojun laittaminen sai aikaan manaaja muistuttavan kiljumisen vielä pari viikkoa sitten, nyt voidaan jo vähän paremmin kiitos maidonsakeuttajan! Pientä lisävaivaa imetyksen kylkeen se kyllä toi mutta on todellakin ollut sen arvoista- vahingossa on päivällä nukuttu sängyllä unet kun uni on tullut ennen pukemista. Yöt kyllä pääosin edelleen nukutaan sylissä niin että vauvan ylävartalo on reilusti koholla.
    Oma nukkuminen ja lepo on siis aika huonolla tolalla ollut nämä kuukaudet, mutta kyllähän tää varmasti alkaa pian helpottamaan. Hyvät hetket on kokoajan pidentyneet ja niistä saa voimaa jaksamaan niitten huonojen öitten ja päivien yli :)
    Kantoreppu on kova juttu, vauvan on lähellä ja silti saa kädet vapaiksi. Meillä vauvaa rauhoittanut kun vaan höpötän ja jollotan kokoajan jotain kun itku tulee.
    Jospa tahmea alku tietää helpompaa jatkoa :)
    Voimia teille- itseäni ainakin helpottaa kun tietää ettei kaikkien muittenkaan vauvat ole niitä "helpompia". Muutkin selviävät niin selvitään mekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Refluksivaivat on myös todella inhottavia, mitä olen ymmärtänyt :( Voi ei, kuulostaa rankalta kaikki kävelyt jne. 3 kuukautta ei ole ihan lyhyt aika, jos/kun ongelma on päivittäin. Eihän sitä tarvi kuin muutama yö (puhumattakaan viikoista tai kuukausista) nukkua huonosti, niin olotila on tosi hutera! Toivon teille paljon jaksamista! <3 On se ihanaa, että on vertaistukea ja tieto, ettei ole ainut, jolla on raskasta. Ne, joilla on helpot lapset, ei välttämättä edes tajua mistä voi pahimmillaan olla kysymys. Eikä meilläkään missään nimessä ole kaikista kamalinta. Ihania hetkiä on nyt sentään joka päivä :)

      Poista
  8. Onpas ikävä lukea, että teille on tullut koliikki kylään. Oman vauvan itku on jotain niin raastavaa ja kun se vain jatkuu ja jatkuu.. Minä kokeilin maidotonta dieettiä ja se tuntui helpottavan jossain määrin meidän vauvalla. Ja sitä maitoahan on siis joka paikassa, mutta onneksi korvaavia tuotteita on tullut kauppojen hyllyille todella mukavasti.

    Kovasti jaksamista teille koko perheelle!

    Katarina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huvikseni katselin pari viikkoa sitten missä kaikkialla on maitoa ja sitä tosiaan on joka paikassa :/ En ole saanut vielä maidotonta diettiä toteutettua, kun tuntuu, ettei ehdi edes kauppaan hakemaan ja selvittämään mitä voisi syödä. Nyt kun mummu kävi opettamassa tutin tytölle, niin auttoi ihan valtavasti. Itse sitä muutama viikko yritettiin, mutta eipäs onnistunut! Nyt en uskalla pitää taukoa :D Kiitos ihana!

      Poista
  9. Meillä vatsavaivoja itkevä vauva rauhoittui, kun piti sylissä niin, että vauva lepäsi vasemmalla kyljellä , selkä äitiin päin, heijasi hitaasti ja silitteli vatsaa rauhassa. Vauva joko äidin vas käsivarrella tai istuessa reisien päällä, vauvan päätä samalla vas käsivarrella tukien... Jos tästä selkoa saa. Rauhoittui yleensä muutamassa minuutissa. Myös vauvan sängyn pääpään jalkojen alle voi laittaa korokkeen, ehkä auttaa. Onneksi koliikki helpottaa yleensä 4kk iässä, vaikka aika tuntuukin ikuisuudelta, joka illan jälkeen ollaan päivän vanhempia. Myös d-vitamiinin vaihtoa/taukoa kannattaa kokeilla. Jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin saman, että välillä mahallaan tai kyljellään oli parempi. Itsekin hakeudun kyljelleni, jos on mahakipuja ;) Valitettavasti mikään vaan ei ole auttanut paria minuuttia kauempaa. Illat on olleet yhtä asennon vaihtoa ja erilaisia hytkytyksiä. Koroke meillä on myös ihan vilteistä kasattuna ja tuntuu, että se on kelvannut tytölle hyvin :) D-vitamiinia emme paria päivää kauemmin antaneet. Sen ehtii myöhemminkin, ettei nyt ainakaan lisävaivaa siitä tule. Paljon läheisyyttä ja tutti, jonka mummu kävi opettamassa,auttavat tällä hetkellä :)

      Poista
  10. Hei! Juotko päivän mittaan miten paljon kahvia? Muutamalla kaverini vauvalla on ollut koliikki ja he ovat molemmat olleet kovia kahvin juojia. Siitä vähän alkaa sitten sellainen kierre. Vauva itkee, äitiä väsyttää, juodaan lisää kahvia että jaksetaan, vauva itkee, äitiä väsyttää, juodaan lisää kahvia... Kaikki se ruoka ja juoma mitä olet syönyt/juonut päivän mittaan vaikuttaa rintamaitoon. Monestihan koliikkivauvat ovat kivuttomia aamuisin/aamupäivisin. Johtuisikohan siitä, että äiti ei syö/juo yön aikana yleensä mitään (paitsi ehkä vettä?), joten aamulla/aamupäivän aikana rintamaidossa ei ole mitään "allergeeneja", jotka kävisivät vauvan mahaan. En tiedä, nämä ovat vain minun omia pohdiskeluja...

    Paljon tsemppiä ja jaksamista teille! Ja kuten moni jo on sanonutkin, onneksi koliikki helpottaa ajan myötä! Ja peltorit eivät olisi yhtään hassumpi ostos :) Auttaa jaksamaan vauvan itkua, kun ei käy niin pahasti korviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jättänyt kaikki sellaiset ruoka-aineet pois/vähentänyt minimiin, jotka voisivat aiheuttaa vaivoja. On tullut googleteltua muutama viikko ahkerasti :D Kahvia siis vain kuppi päivässä.. siitä en ole luopunut, että pääsisin aamulla jotenkin hereille :) Jep, se on kyllä totta, että unien jälkeen ollaan parhaalla tuulella, myös aamulla. Tuntuu, että vatsan pitää päästä tyhjenemään ja rauhoittumaan, jotta siellä ei kokoajan nipristele. Itselläni on niin herkkis vatsa, että eihän se ihme, jos tytölläkin. Toivotaan, että tilanne paranisi pian, jotta päästään nauttimaan enempi tästä pikkuvauva-ajasta. Kiitos kommentista :)

      Poista
  11. Ihan pakko vinkata, vaikka kuulostaa oudoilta kikoilta.. :D Meillä kun vauva sai itkuhepulit kellontarkasti joka ilta, oli kaksi jekkua, joilla saimme usein itkun loppumaan ja itkusta väsyneen vauvan nukahtamaan. 1) Laitettiin imuri päälle. Vauva hämmästyi ja päälle jäänyt itku pysähtyi. Sitten kannettiin vauvaa hetki imurin hurinassa, jolloin nukahti. 2) Parkumisesta kankea vauva otettiin seisoen syliin kevyesti peittoon kapaloituna ja isoin ja vauhdikkain (mutta tietysti turvallisesti ja niskaa varoen) heijattiin puolelta toiselle.. Siis laajoja ja vauhdikkaita heijausliikkeitä :D. Taas vauva lopettaa päälle jääneen parkunsa ja (toivottavasti) nukahtaa.
    Kaikkea uskomatonta sitä tulee keksittyä kun on tarpeeksi väsynyt, mutta nuo toimi meillä... muistaakseni ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, naurattaa kun tuo kommentti olisi voinut olla meidän kynästä! Imuri ja isot liikkeet auttavat täälläkin :D Jossain vaiheessa miehen heijausliikkeet menivät niin suuriksi, että en saanut enää nukuttua, kun pelkäsin, että lapsi lentää kyydistä :D Varovasti taisin asiasta mainita...

      Poista
  12. Oletko kokeillut tälläistä tuotetta:

    http://www.apteekkini.fi/WINDI-ULOSTUKSEN-/-ILMAVAIVOJEN-HELPOTTAJA-10KPL

    Tsemppiä! Terv Mau

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Luin netistä, että joku oli käyttänyt kuumemittaria samassa asiassa :)

      Poista
  13. Meillä ei ole koliikki ollut kylässä, mutta siskolla oli. Heillä oli sellainen iso jumppapallo, jonka päällä pystyi istumaan/pomppimaan ja se liike rauhoitti vauvaa. Plussana myös se, että vanhempi saa lepuuttaa jalkoja :) pallot ei paljon maksa ja hyötyä on myöhemminkin kotijumpassa jne. Rintarepun lisäksi suosittelen pienellä vauvalla kantoliinaa. On minusta ergonomisempi kuin reppu ja vauva tiiviimmin rintaa vasten. Meillä ainakin vauvat unen saaneet kantoliinassa hetkessä :) jos isovamhempia tai muita läheisiä on lähellä, niin josko he voisivat vaikka päiväunien ajan lasta hoitaa? Siskoni kävi välillä yön vanhempiemme luona ja äitini hoiti koliikkivauvaa yön ja käytti vain syötöillä siskoni luona. Sillä jaksoi taas viikon, pari eteenpäin. Hyviä hetkiä ja toivottavasti hymyilevät tuokiot vauvan kanssa pitenevät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostettiin raskausaikana sellanen iso pallo, kun oli kivempi mahan kanssa istuskella siinä :) Nyt se on tosin ollut tyhjänä laatikossa. Voisinpa kaivaa takaisin ja täytellä. Just tuommonen ylösalas-liike on auttanut Pullista eniten. On muuten aikamoiset reisitreenit vedetty tässä miehen kanssa muutamassa viikossa :D

      Kantoliinoja hankin parikin, mutta Pulla ei tykännyt olla niissä. Toisenlainen malli on ollut pari viikkoa hankintalistalla, mutta en ole vielä onnistunut kotiuttamaan. Uskoisin, että jos saan vauvan siihen tiiviisti rintaa vasten, niin nauttisi varmasti olostaan :) Valitettavasti meillä ei asu 100 kilsan säteellä sukulaisia. Onneksi mummu on siitä huolimatta päässyt muutaman kerran meitä auttamaan. Se on ihanaa, kun saa edes tunnin puuhailla omiaan tai vaikka käydä rauhassa suihkussa <3
      Kiitos ja ihanaa syksyä sinullekin!

      Poista
  14. Oli pakko tulla kirjoittamaan, kun eksyin sattumalta blogiisi muutama viikko sitten :) Terkkuja siis naapurista, seinän takaa. ;)
    Olemme miettineet mieheni kanssa, että teillä taitaa asustaa hyvin tyytyväinen vauva, koska emme ole kuulleet itkuakaan! Joten meistä naapureista ei tarvitse murehtia! Meiltä taitaa kuulua sitä meteliä paljon enemmän kuin teiltä! ;) Tsemmpiä itkuihin ja toivotaan, että pikkuisen olo helpottuisi pian! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, olipas sattuma :D Uskallan kuitenkin epäillä, ettei meiltä ole mitään kuulunut! Huh, on täällä yölläkin sellaiset desibelit ollut ;) Mutta tosi kiva kuulla, jos ette ole pahemmin häiriintyneet. Nyt kun mummu kävi opettamassa tytölle tutin salat, niin josko kovin itku saatais katkaistua sen avulla. Törmäillään :) <3

      Poista
  15. Voih, jo silloin kun luin aikaisemman postauksesi tuli esikoisen koliikkiajat mieleeni. Ikinä emme olleet yhtä väsyneitä ja yhtä loppuunpalaneita kuin silloin. Oli rankkaa, kun lapsi itki päivät ja kaikki yöt klo 02.00 alkaen, nukkui vain liikkuvissa vaunuissa tai autossa. Tuli siinä monetkin kerrat kärryä työnneltyä lumikinoksissa klo 04.00, jotta toinen sai edes vähän nukuttua ja saatiin vaihdettua vuorot. Siinä neljän kuukauden aikana käytiin sellainen tunneskaala läpi, että luulin sekoavani siihen väsymykseen, univelkaan ja jatkuvaan riittämättömyyden tunteeseen! Meillä ei siis auttanut mikään muu kuin aika eli tarkalleen se neljä kuukautta ja sitten alkoi helpottaa. Kuuden kuukauden iässä poika nukkui jo kokonaiset yöt tyytyväisenä ja on nukkunut siitä lähtien 10 vuotta jo! :) Meidän molemmilla lapsilla on ollut syntymästä saakka paljon allergioita ja ne ovat saattaneet myös pahentaa tilannetta. Meillä kävi mummu auttamassa, nukkui muutamia öitä pojan vieressä ja kävi hakemassa mua imettämään. Oli ihanaa kun sai pitkästä aikaa nukkua neljän tunnin pätkiä putkeen! Miehen kanssa muuten vuoroteltiin kahden tunnin vuoroja öisin, yli kahta tuntia kun ei kumpikaan sen itkun kanssa jaksanut, vaan sitten piti käärö luovuttaa toiselle. Huh! Muistan vieläkin sen ahdistuksen, mikä vallitsi neljä kuukautta eikä ollut ketään, kellä olisi ollut kokemusta koliikkivauvasta. Mitkään liinat, tipat, vyöhyketerapiat tai poppakonstit ei auttaneet pätkääkään...mutta, allergiat kannattaa kuitenkin pitää mielessä! Jouduin kakkosen kanssa lopettamaan imetyksen kahden kuukauden jälkeen, kun allergiat olivat niin pahoja, että olisin joutunut olemaan itse syömättä muuten. Jos on paljon allergioita, niin voi olla aika hankala karsia tai päätellä mikä allergisoi. Meilläkään ei esikoisen kohdalla lääkäri epäillyt allergioita, mutta niin niitä vaan sitten tuli ilmi, kun soseet aloitettii...Kakkosen kohdalla lääkäri totesi jo laitoksella, että tulee olemaan allerginen lapsi ja niinhän tuo oli (13 ruoka-ainetta pystyi vaan syömään ja maitoallergia päälle...). Suurin osa allergioista kuitenkin hävisi kolmeen ikävuoteen mennessä!

    Pahoittelen sekavaa kirjoitusta, nousi muistot niin selkeästi mieleen, vaikka tuosta ajasta on jo 10 vuotta aikaa... Päivä kerrallaan ja muistakaa pyytää apua isovanhemmilta ja kavereilta. Lähde vauvan kanssa ulos tapaamaan kavereita, vaikka se oma itkevä käärö olisikin hankala julkisella paikalla, se on kuitenkin sun pään kannalta parempi kuin hajota kotona yksin! Voin kokemuksesta sanoa, että kyllä tuosta selviää ja aurinko alkaa paistaa taas, vaikka kuinka syvään väsymyksen kuiluun tippuisi! Tsemppiä ja kovasti voimia! Miranda

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kurja kuulla, että teilläkin noin raskasta :( Siihen ei totisesti edes tarvitse pitkää aikaa, että väsyy pahasti. Kyllähän se on jo viikossa varsin mahdollista, saatika pidemmän ajan puitteissa. Neljä kuukautta kuulostaa hurjalta! Meillä sentään vauva nukahti viimein väsymykseen huudettuaan monta tuntia. Jännää, miten se oli aina lähes minuutilleen samaan aikaan.. sitä vaan katsottiin kellosta, että vielä kolme tuntia..puuh! Voin vaan kuvitella, miten raskasta teillä on ollut - allergiat ja kaikki!
      Täällä menee onneksi nykyään jo paljon paremmin. Ne kamalat monen tunnin iltahuudot on jäänyt melkein kokonaan pois ja tilalla on ihan sitä normaalia itkua, niinkun kaikkien vauvojen kanssa joskus :) Luulen, että masu alkaa pikkuhiljaa kehittyä eikä ole enää ollenkaan niin sekaisin. Vielä muutama viikko sitten sitä kakkaa tuli ihan solkenaan ja peppuposket ihan tulessa :/ Tälläkin hetkellä vauva jokeltelee miehen kanssa enkä voi kun nauraa, miten hauskalta se kuulostaa <3 Onneksi sinullakin on jo 10 vuotta tuosta inhottavasta ajasta :)) Ainahan sitä voi sitten tulla kaikenlaista eteen, kun esimerkiksi hampaita alkaa puhjeta, mutta ihan mukavaa, jos tässä välissä olisi hetken vähän iisimpää ;)

      Poista
  16. Esikoinen itki masuvaivojaan ekat kolmisen kuukautta, ja sellanen hytkytettävä vauvahan se oli. Koliikki ei kuitenkaan, siitä minulla ei (tekisi mieli sanoa 'onneksi!') ole kokemusta. Koliikkivauvojen äidit ovat sanoneet, että tulpat vaan korviin ja jumppapallon päällä hyppimään. Toinen ihan ehdoton mitä itse ja muutkin suosittelevat on kantoliina/manduca/ joku vastaava millä saa omat kädet vapaaksi. Meidän neiti oli usein manducassa ja sitten tehtiin syvää kyykkyyä… Pysyi reisilihakset kuule kunnossa.
    Yleensä se vauvan itku tuntuu pahimmalta itsestä. Toivon mukaan rohkaistutte myös liikkeelle vauvan kanssa, en usko että kukaan pahalla silmällä katsoo - tai jos katsoo, niin katsokoon! Vauvat nyt vaan itkee, toiset enemmän ja toiset vähemmän.

    Hurjan paljon tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, tunnistan tuon "pysyy reisilihakset kunnossa". Ei paljon naurattanut miehen kanssa pariin kuukauteen, kun teki joka päivä sellasen kuntotreenin, ettei kroppa ehtinyt edes palautua edellisestä kerrasta. Reidet ja pohkeet ihan tulessa, kun syväkyykättiin ja hytkytettiin joka suuntaan, kunhan vaan olisi ollut hetken hiljaa.
      Nyt alkaa olla onneksi jo paljon parempi (tai ainakin on parempi jakso..) ja ollaan muuton myötä päästy käymään kaupungilla. Itkun takaa tuli viimein ihana vauva, johon saa kontaktin ja joka jaksaa jo jutella pitkiä pätkiä <3 Toivottavasti pahin on nyt takana!
      Halitus <3

      Poista
  17. Hurjasti tsemppiä teille ja terveisiä kolmen kuukauden paremmalta puolelta. Meillä alkoi kuukauden iässä vaivaamaan refluksi ja 5-7 viikkoja säesti 45 minuutin iltahuudot, ei mitään verrattuna noihin teidän huutoihin tosin. Meillä mä jätin pois maidon ja se helpotti nopeasti, nyt taas maito on otettu takaisin ruokavalioon ja siedätys tapahtuu äidinmaidon kautta. Meillä oli suurena apuna Baby Björnin sitteri ja sen liikkeeseen pieni laantui. Jumppapallo vinkin saitkin jo. Kahden kuukauden rota-rokoitteesta keskustelisin neuvolan kanssa, meille ehdotettiin sen antamista myöhemmin ettei vatsa ärtyisi lisää.

    Se huutoo on lamaannuttavaa ja äidillä on kamala olo siitä, vertaistuki auttoi mua itkuisimpina viikkoina ja helpotti, kun välillä sai seuraa ja äitikaveri nappasi vauvan syliin. Eli jos suinkin uskallat lähteä liikkeelle, niin matkaan vaan, vaikka niin että on joku "turvallinen kohde" päämääränä.

    Ja kahden kuukauden jälkeen sitä hymyä alkaa olla enemmän ja ne itkut toivottavasti laantuvat ajan myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, tosi tylsää kyllä, että niitä kunnon itkuja tuntuu olevan niin monella :( Itse olin niin väsynyt, etten lopulta jaksanut edes kokeilla sitä maidotonta. Se olisi vaatinut niin tarkkaa tutkimista ja pohtimista mitä syödä ja ja ja.. puuh, kun ei ehdi muutenkaan syödä tarpeeksi, niin se olisi ollut ihan liikaa.
      Onneksi tytöllä on ollut jo paljon parempia päiviä. Viihtyy jopa puoli tuntia aamusella ja iltasella tuolissa ja juttelee pitkiä pätkiä hassulla äänellään <3 Vieläkin pohdin sitterin hankkimista sillä toisinaan olisi helpompaa laskea vauva sylistä siihen tärisemään :) Rotatippojen jälkeen masu meni ihan liejuksi, mutta on onneksi tasoittunut sen jälkeen. Tyttö tykkää kyllä syödä ja kakkailla ihan kiitettävästi ;) Mukavaa on myös se, että ollaan muuton myötä päästy kaupungille ja myös pitkille kävelylenkeille niin äidillä pysyy mieliala korkealla! :) Halit!

      Poista