Autolla Nepaliin - Ajatuksia elokuvasta, unelmista ja Maximista.



Kävipä viime viikolla niin, että tajusin erittäin myöhässä muutaman leffalipun menevän vanhaksi kuun alussa. Viimeisenä iltana selasin Finnkinon tarjontaa ja ilokseni huomasin listalla pari kivaa leffaa jo nähtyjen lisäksi. Autolla Nepaliin oli muistini mukaan saanut hyviä arvosteluja ja huomioitu muutenkin näkyvästi mediassa, mutta niin vain elokuvan näytännöt loppuivat ennen kuin sain aikaiseksi mennä sitä katsomaan.

Hokasin viime maanantaina järjestetyn hyväntekeväisyysnäytöksen Maximissa ja tilasin liput itselleni siltä istumalta. Ensinnäkin hyväntekeväisyysnäytöksessä olisi muutakin ideaa, kuin vain itse elokuvan näkeminen ja toisekseen en ollut vieläkään käynyt Maximissa eli tuossa legendaarisessa, Helsingin vanhimmassa elokuvateatterissa.

Heti Maximiin astuessa tunnelma oli aivan toinen mitä Helsingin muihin, kylmäkiskoisempiin, rahaltahaiseviin elokuvateattereihin tulee. Pieni aula oli täynnä iloisesti porisevaa elokuvakansaa ja popcornin tuoksu leijui nenään tiskin takaa. Alakerran kakkossalin sijaan kipusin rappuset saliin numero 1 ja ystävällinen ovivahti neuvoi minut paikalleni.

Sali näytti arvokkaalta ja siellä pystyi aistimaan menneiden aikojen tunnelmaa. Istahdin penkkiin todeten samantein "Mitkä jalkatilat!". Pitkänä ihmisenä arvostaa ja huomaa heti tälläiset asiat ja juttu piti raportoida miehelle kotiin, joka kärsii samasta kohtalosta :) Penkit olivat muutenkin varmasti mukavimmat leffateatterin penkit, joissa olen koskaan istunut.

Näytös oli lähes loppuunmyyty siinä vaiheessa, kun onnistuin saamaan lipun itselleni, joten jouduin kauas takariviin, mutta se ei haitannut millään lailla. Lähes jokainen salin kolmestasadastakuudestakymmenestä paikasta oli täynnä ja ihmiset hiljentyivät elokuvan päähenkilön kävellessä mikki kädessä pitämään puheenvuoron lavalle.

Itse olin tässä vaiheessa vielä ihan pihalla elokuvasta enkä ollut juurikaan lukenut matkaan liittyvistä käänteistä saatika seurannut matkan kulkua silloin kun se pari vuotta sitten tehtiin. Juhon ja Maximin henkilökunnan puheenvuorot saivat odottamaan elokuvaa entistä enemmän.

Mitä elokuvaan tulee, se oli todella hauska, liikuttava, aito ja suosittelen ehdottomasti sen katsomista kaikille, jotka eivät ole elokuvaa/dokkaria vielä nähneet. Kieltämättä tuli naurettua mahan pohjasta saakka eikä lopussa näkynyt kovin montaa kuivaa silmäparia.
Kannatan, ja olen aina kannattanut, unelmia ja unelmien toteuttamista. Autolla Nepaliin - elokuva ja monet sitä kommentoineet julkkikset seisovat unelmien ja niiden toteuttamisen takana. Joko yksin tai sitten porukalla voisimme saada paljon hyvää aikaiseksi toisinaan niin pahassa maailmassa!

Kuten pojjaat itsekin totesivat, ei tätä reissua olisi tullut tehtyä ilman valtavaa paloa, unelmia ja pientä hulluutta. Asioita ja elämää ei kannata suunnitella millin tarkasti sillä silloin tulee varmasti ajateltua mikä kaikki voi mennä pieleen! Tämän tapainen nega-ajattelu ja ylivarovaisuus tappaa kaiken spontaanin onnistumisen, vaikka jossain kohtaa järjellä ajattelullekin on paikkansa. Elokuva on hieno esimerkki siitä, mitä voidaan saada aikaan, kun halutaan hyvää ja mennään sitä kohti vaikka läpi harmaan kiven, Pakistanin, terroriuhkien ja järjettömän koti-ikävän.



Unelmien lisäksi kannatan myös elämyksiä. Maximissa elokuvan katsominen oli elämys paikan ainutlaatuisuuden ja arvokkaan tunnelman vuoksi. Myöhässä tullut ohjattiin taskulampun valossa omalle paikalleen ja kaikesta huokui hyvä fiilis sekä ajatus asiakkaan parhaasta.

Olin kovin surullinen kuullessani Maximin lopetuksesta. Ilmeisesti tällä erää toiminta loppuu niinkin pian, kuin 17.5 ensi viikolla Ilmarisen sanottua irti vuokrasopimuksen rakentaakseen tilalle hotellin. Hotellin??? Niitäkö ei Helsingin keskustassa jo luulisi olevan tarpeeksi! Sen sijaan useita elokuvateattereita on lopetettu ja loputkin tuntuvat olevan pian lakkautusuhan alla. Onneksi sentään Maximin kakkossali on suojeltu eikä sitä näin ollen voi purkaa. Suuren ykkössalin purku aiheuttaisi kuitenkin sen, ettei maahantuojilla olisi enää syytä antaa parhaita elokuvia Maximiin.

Vaikka itse heräsin koko Maxim-ajatukseen vasta nyt yli 10 vuotta Helsingissä asuneena, en missään nimessä kannata näin ihanan paikan purkamista ja kaiken sen tunnelman menetystä. Silloin kun edessä on vapaailta ja mielessä halu kokea jotain mukavaa omalla sohvalla istumisen sijaan, juuri tällaiset paikat edesauttavat onnistuneen illan toteuttamisessa. 

Katsotaan miten käy. Siihen asti asiaan voi tutustua Pelastetaan Maxim - sivustolla.


Kuten kaikki tiedämme, on Nepalin maanjäristyksissä menehtynyt jo tuhansia ihmisiä, loukkaantuneista puhumattakaan. Itse liityin pari viikkoa sitten Unicefin kuukausilahjoittajaksi ja myös Autolla Nepaliin - elokuvan lipputulot suunnattiin suoraan lyhentämättöminä Nepalin avuksi.

Jos sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy joku asiasta kiinnostunut, niin Unicefin lahjoittajaksi pääset TÄSTÄ ja lisätietoa Unicefin Nepalin lastenavusta voit lukea TÄÄLTÄ.

Autolla Nepaliin - DVD ilmestyy kesäkuun alussa 1.6 ja sen voit hankkia TÄÄLTÄ. Samaiselta sivulta saa ostettua myös edullisen HD-version sekä luvat kansalaisnäytöksen järjestämiseen - aika siistiä :)

***

Elokuvan nähtyämme pääsimme vielä tekemään videotervehdyksen Nepaliin sekä tutkimaan Möhköfanttia - eli tuota valkoista transporteria - Kluuvikadulle. Hauska ilta kerrassaan :)

Kuvalähteet Finnkino sekä Nyt




4 kommenttia:

  1. Tuo leffa täytyisi itsekin nähdä! Harmi, että Maxim ollaan purkamassa.En ole itsekään sielä koskaan käynyt. Nepalissa tarvitaan todellakin apua nyt, siellä kun on hyvinvoinnin taso muutenkin vielä lasten kengissä. Se on silti niin uskomatonta kuinka iloisia ja vieraanvaraisia monet todella köyhät ihmiset ovat, kun vertaa siihen miten asiat länsimaissa ovat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä katsoa, jos siihen tulee mahis :) Ihana, kun on tuommoisia ihmisiä, jotka jaksaa vääntää, vaikka melkoisia seiniä tulee vastaan.
      Itse en ole päässyt käymään monessakaan köyhässä maassa, joten ei ole sen parempaa kokemusta, mutta kaikesta mitä kuulee ja näkee ruudun välityksellä niin voi näin päätellä :) Onneksi täältä kaukaakin voi auttaa edes rahallisesti.

      Poista
  2. Hei! Kalenteriini oli tälle päivälle merkitty konsertti, mutta sitten huomasin Bio Marilynin pienen ilmoituksen elokuvasta "Autolla Nepaliin". Ilman blogiasi olisin ehkä valinnut toisin! Nyt olen iloinen elämyksestä, jonka koin elokuvateatterissa. Aluksi tuntui hiukan pitkäveteiseltä, ja toivoin, että päästäis jo matkalle! Meillä kun ei ollut paikalla Juhoa eikä Möhkövanttiakaan. Mutta sitten...Huhhuh, uskomattomia tapahtumia... välillä veti katsojan ihan sanattomaksi...naurua ja lopuksi liikutuksen kyyneleitäkin!!
    Onneksi olen ehtinyt käydä Maximissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kun kävi kivasti! Oli kyllä tosi mieleenpainuva leffa ja hyvä tuuri molemmilla, että päästiin näkemään :) <3

      Poista