Viime viikot.

Blogi on ollut jälleen hieman vähemmällä huomiolla, mutta Instaa olen sen sijaan päivitellyt suht ahkerasti. Kevät on tehnyt sen, että kaikkea pientä on taas mukava puuhailla, kun aurinko paistaa taivaalla ja tuo valoa vielä illaksi kotiin.

Helmikuisen loman jälkeen käväisin pari päivää töissä ja jatkoin "lomailua" kotona sillä vuosisadan kuumetauti iski voimalla ja kaatoi meikäläisen sänkyyn peräti seitsemäksi päiväksi. Muutaman päivän makasin ihan oikeasti olkkarin sohvalla Vilman kanssa, mutta sitten alkoi jo kovasti tympiä ja olin ihan varma, että kuumemittari pitää mua pilkkanaan. Onhan se varmasti niin, että jos kuume käy 40,2:ssa, niin sen jälkeen se tavis 38 ei tunnu enää missään.. Ilokseni en saanut kuumeen lisäksi muita oireita, joten pääsin lopulta aika helpolla. Hemmottelin itseäni kaikenmaailman manikyyreillä ja pedikyyreillä herkullisen kasvonaamion muhiessa nassulla. Heti tuli freesimpi olo!

Tervehdyttyäni jaksoin taas parantaa maailmaa ystien seurassa, vaikka alkuvuosi onkin mennyt melkeinpä kotosalla vain. Toisinaan on pakko päästä keskustaan herkuttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia, ettei ihan jämähdä tänne Espoon perälle. Meistä on tosiaan alkanut tuntua, että täällä ihmisestä tulee ihan sohvaperuna! Kun ei oikein mitään aktiviteettia ole tuossa nokan alla, niin helposti jämähtää työpäivän jälkeen neljän seinän sisälle. Pitkä matka töihin ei myöskään houkuttele lähtemään enää illalla uudelleen bussiin.

Jotta oma kotikolo näyttäisi vähän siedettävämmältä, ollaan jälleen innostuttu remppapuolella. Melkein alkuperäisessä kunnossa ollut eteinen koki kunnon räjähdyksen ja purimme sen miltei maantasalle (no, ainakin siltä osin, kun osasimme). Eteisremppa on vielä kesken, mutta aion näyttää siitä kuvia jahka valmistuu. Tilasimme Ikeasta vaatekaapin rungon laatikoilla, joka toimii eteisessämme todella hyvin. Valitettavasti laatikot eivät ole enää niin hyvää laatua, kuin ennen. Kiskot eivät oikein meinaa kulkea, joten kaikki meni vaihtoon. Nyt odottelememme uutta erää saapuvaksi. Tällä hetkellä eteinen ja olohuone näyttävät siltä, kuin pyörremyrsky olisi sekoittanut koko asunnon!
Kokeilin eteisrempan yhteydessä ensimmäistä kertaa himoitsemaani Kalklitir-maalia ja voi että miten siitä tykkään! Maalaaminen oli vaikeampaa, kuin luulin, mutta toivon mukaan lopputulos palkitsee.

Asuntorempan ohella olemme seurailleet silmä kovana keskustan asuntotarjontaa. Joka kerta, kun mies menee parturiin entisille kotikulmillemme, voin odottaa tekstiviestiä jotenkin seuraavanlaisesti "Huoh, täällä on niin ihanaa. Ihan kuin olisi tullut kotiin. Aurinkokin paistaa täällä jotenkin kirkkaammin. Mitä jos vaan muutettais takas tänne?". Ja ei. Minulla ei ole tasan mitään sitä vastaan! Löysimme jo kerran aivan unelmakämpän, joka olisi sopinut tarpeisiimme lähes täydellisesti, mutta valitettavasti emme olleet ne onnelliset, jotka sen saivat. Puran edelleen pettymystäni, mutta elän toivossa, että jotain yhtä hyvää tulisi markkinoille..

Cityelämää ja kevättä silmälläpitäen olen tehnyt myös muutaman ostoksen. Viimeisen puolen vuoden aikana olen ostanut ennätyksellisen vähän vaatteita tai asusteita. Kirppiskassi on täyttynyt reunoja myöden vaatteista ja tavaroista, joita en enää välitä käyttää. Uutta piristävää pitäisi saada siis tilalle. Pitkään harkitsin näiden Vagabondin tennareiden * kanssa sillä olen niitä sovitellut jo muistaakeni pari vuotta sitten? Mustavalkoiset, keveät ja helpot. Näissä olisi aika mukava sipsutella Ulliksen kaduilla ;)

Kevään sulien kelien kunniaksi hankimme meille myös uuden auton. Koska valokuvauskeikat ja muut asioinnit hoituvat huomattavasti helpommin auton kanssa, olen ottanut asiaksi opetella jälleen ajamista. Automaattivaihteet tekevät ajamisesta täysin erilaisen kokemuksen ja heti muutaman kerran jälkeen mies totesi, että "Tämä on niin oikea auto sinulle!". Eilen uskalsin ensimmäisen kerran liikenteeseen yksin. Kävin kirjastossa ja kahdessa kaupassa ja olin sen jälkeen aivan ihmeissäni miten helposti asiat voi hoitaa :D Tänään uskallan jälleen hieman kauemmas.

Vastapainoa menoille ja meiningeille on antanut Yoogaia-palvelu, josta edellisessä postauksessa teille kerroin. Ollaan molemmat miehen kanssa kokeiltu erilaisia tunteja ja hyödytty kehonhuollosta melkoisesti. Lyhytkin venyttelytuokio saa veren kiertämään aivan eri tavalla. Tilaan varmasti jatkoa, kunnes ilmaiskokeilujakso loppuu. Vielä ehdit hyödyntämään alennuskoodin, ellet ole jo Yoogaian koukussa :)

Aurinkoa kaikkien teidän päivään!


*) mainoslinkki 



4 kommenttia:

  1. Rakastan tätä blogisi ulkoasua! Olen Etsystä katsonut pohjia, ja jotain tämän näköistä toivoisin itsellenikin.
    Energista tiistaita murunen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään, vaikka luulinkin, että saisin tuon vaaleanpunaisen muutettua. Nooh, ehkä ens kerralla sitten jotain vähemmän hempeää :) Tämän löysin Etsystä https://www.etsy.com/shop/17thAvenueDesigns?section_id=11589789&ref=shopsection_leftnav_1

      Siellä on kyllä monia ihania! :) Halitus!

      Poista
  2. Ihana postaus, kivaa lukea sun ajatuksia ajamisesta ja asumisesta! :) Itsekin haaveilen aika ajoin takaisin keskustan Jugend-taloihin ja pohdiskelen välillä kovasti, miten tulen viihtymään täällä Espoossa, kun päivittäiset työt ydinkeskustassa ovat tauolla. Nykyisen kämpän etuja ovat kuitenkin oma pieni takapiha, lähellä olevat harrastukset (golf) ja meri! Olenkin sanonut miehelleni, että suostun asumaan Espoossa, kunhan asutaan Länärin eteläpuolella ja pääsen kävellen rantaan! :D Mieheni ei myöskään halua enää keskustaan tappelemaan autopaikoista, minkä ymmärrän täysin. Olen siis itsekin vähän arka kuski, mutta uskaltautunut ajamaan paljon enemmän nyt, kun ei tarvitse murehtia sitä iänikuista taskuparkkeerausta. Ja automaattivaihteiset autot on ihan parhautta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kersti, kiva että pidit :) <3 Sulla on tosiaan ollut se etu, että olet saanut käydä keskustassa töiden vuoksi ja siinä samalla ehkä vähän asioilla ja muutenkin nauttimassa Helsingin hälinästä. Just puhuttiin tästä ystin kanssa ja hänellä on ihan sama tilanne eli asuu lähellä teitä, mutta käy keskustassa töissä. Itse taas kuljen Helsinkiin Espoon läpi ihan toiseen suuntaan enkä pääse keskustaan kun ehkä kerran kahteen viikkoon. Luulen, että ikävä on sen takia aika kova :) Toisaalta, vaikka mies taas ravaa keskustassa joka päivä töiden takia, niin hänelläkin tuntuu olevan melkoinen kuume takaisin!
      Ihan tuttuja ajatuksia myös noi parkkeerausjutut ja tiedostan sen, että en pystyisi näillä ajotaidoilla peruuttelemaan mihinkään taskuparkkiin. Miehellä oli aikamoinen etsiminen niiden parkkiruutujen kanssa, mutta ilmeisesti aika kultaa muistot, kun edes tuo miinuspuoli ei enää tunnu haittaavan ;) Onhan se täällä Espoossa ihan eri lähteä suurille parkkipaikoille sähläämään auton kanssa!
      Molemmissa asuinpaikoissa on monta hyvää puolta eikä me oltais tiedetty Espoon hyvistä puolista mitään ilman kokeilua. Espoo tuskin täältä mihinkään häviää, jos joskus päätetään muuttaa pois, mutta tullaan muutaman vuoden päästä toisiin ajatuksiin :)

      Poista