Tolkkisten Sirkka.

Aina, kun joku puhuu Tolkkisista, minulle tulee ensimmäisenä mieleen Sirkka Turkki.

Kuten tiedätte, tykkään hirmuisesti tutkia lähialueiden mielenkiintoisia paikkoja, joten naistenlehdestä olin tämänkin paikan laittanut ylös. Kirjoitin joskus keväällä äidille viestin, että nyt on mielenkiintoinen henkilö ja pihapiiri näkyvissä, mennäänkö kesällä käymään? Äitihän se innostui heti googlettamaan Sirkkaa ja asettui takapenkille heinäkuisena hellepäivänä. Mies lähti mukaan kuskiksi, vaikka mietin mitä se mahtaa tykätä koko reissusta. Kuinka väärässä olinkaan!



Mietin tässä monta kertaa miten Sirkkaa oikein kuvailisin. Koska en meinaa löytää mitään tarpeeksi kuvaavaa sanaa, kerron tylsästi, että hän on muun muassa runoilija, fysioterapian opettaja ja taidemaalari. Luova persoona, ideoita pursuava, hersyvä, iloinen ja mahdoton puhumaan. Oikea taitelija!

Ajoimme punaisen omakotitalon pihaan, jossa Sirkka meille iloisesti heilutteli. Siitä lähti muutamatuntinen esittelykierros, jonka aikana näimme koko pihapiirin ja talon sekä kuulimme kymmeniä juttuja Sirkan varsin vaiherikkaasta elämästä.


Aivan sama minne katsoi, löysi silmä aina vaan lisää tarkasteltavaa, taidetta, kaikkea mahdollista runsaista kukkaistutuksista pääkalloihin. Koko tila oli kuin suuri taideteos!

Maistelimme marjoja samalla, kun Sirkka piti esitelmää ympärillä näkyvistä teoksista. Tältä tädiltä ei muuten tarinat lopu..





Moni olisi jo taipunut kaikkien niiden elämänkokemusten myötä, mitä Sirkka on joutunut läpikäymään. Mutta mitä vielä. Sirkka sanoi suurinpiirtein niin, että "Antaa tulla vaan. Mitä enemmän menee päin mäntyä, sitä parempi". Ja päin mäntyä oli muuten menty monta kertaa. Siitä huolimatta elämänilo, uteliaisuus ja lapsenmielisyys oli säilynyt.











Ehkä se paras juttu löytyy sisätiloista. Nimittäin huone täynnä pieniä taloja - kokonainen kaupunki olohuoneessa! Talojen tekemisessä on saattanut joku tovi kulua, mutta on ollut kaiken vaivan väärti.

Ex-mies poltti yhteisen talon huurupäissään ja Sirkalle jäi muistoksi vain hirrenpätkiä. Satukaupunki Ruusulinna on siis maalattu palaneen talon hirrenpätkiin ja sieltä löytyvät kaikki Sirkan lapsuuden tärkeät paikat Oulunkylästä, kuten vesitorni, tähtitorni ja paloasema. Ihmisiä kylässä asuu reilusti yli tuhat.



Viereinen huone on puolestaan täynnä marionettinukkeja. Sirkan mukaan uusi nukke syntyy, kun joku ihminen koskettaa häntä oikein kovasti. Jokainen nukke sisältää tietysti tarinan :)





Useat ulkomaanmatkat ja vuosien vapaaehtoistyö näkyvät monissa taideteoksissa, kuin myös Sirkan puheessa. Olisin voinut kuunnella vaikka loppupäivän kaikkia niitä tarinoita. Mielikuvituksen määrä ja elämänkokemus oli ihan sanoinkuvaamatonta! 






Autoon päästyämme jopa mies sanoi, että oli kuunnellut tarinoita suu auki. Voidaan siis kaikki kolme suositella paikkaa ensi kesälle, mikäli mietit minne mennä :) Sirkka ottaa varmasti vastaan myös yllärivierailijoita, mutta kaikkein varminta ja kohteliainta on tietysti sopia tapaaminen. Pääsymaksu oli muutaman euron ja sitä vastaan lähdet paikalta varmasti intoa ja energiaa täynnä sekä takatasku pullollaan inspiraatiota!





11 kommenttia:

  1. Kerta kaikkiaan hurmaava paikka ja sen emäntä! On mahtavaa, että meillä on joukossamme hänen kaltaisiaan ihmisiä. Katselin pelkästään kuvia suu auki ihmetyksestä ja ihastuksesta. En tiedä, miten lumoutunut olisin ollut Sirkan tarinoita kuullessani. Kiitos tästä postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vaan! :) Tämmöisiä ihmisiä saisi olla enemmän. Todella valloittavaa ja mielenkiintoista seuraa. Voin kuvitella miten Sirkka jättää palan itsestään sinne missä kulkee :)
      Ihana, että pidit <3

      Poista
  2. Ihan uskomatonta että kotinurkista on jäänyt tuollainen paikka näkemättä! Tuonne on suunnattava heti kevään tullen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sun täytyy heti mennä ensi kesänä kylään :)) Muista kamera!

      Poista
  3. Onpa sulla kauniita kuvia! Täytyi ihan selailla blogia taaksepäin ja huomasin, että olet käynyt saman koulun Hyvinkäällä, jossa itse aloitin nyt vuoden vaihteessa. Opettaja on kyllä toinen (nainen) :) Koetko, että sulla on näin jälkikäteen ajateltuna ollut hyötyä koulusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos paljon <3 Ihana, kun tykkäät :)
      Ja onnittelut koulupaikasta! Olet siis ihan samalla linjalla, kuin minä sillon pari vuotta sitten?
      Mitä koulutukseen tulee, niin en koskaan ajattele, että mikään kokemus olisi turha, vaikka koulu ei olisi niin kauheasti antanutkaan. Olin hyvin väsynyt pitkiin matkoihin ja superpitkiin päiviin, kun töiden jälkeen lähti koululle ja oli vasta yöllä kotona, mutta kyllä siitä varmasti jotain jäi käteen. Olen ympäröinyt itseni niin hyvin kaikella valokuvaukseen liittyvällä, että joskus on hieman vaikea sanoa, mistä on ollut eniten hyötyä, kun tietoa ja inspistä tulee kokoajan joka puolelta :) Ymmärtääkseni koulutusta on muutettu nyt parempaan eli niin, että se jatkuu kesän yli. Pimeys ja valokuvaus kun eivät oikein sovi yhteen ja varsinkin näin luonnonvalokuvaajana se salamatyöskentely ei oikein ottanut onkeensa. Sitä meillä oli ihan tosi paljon ja se vei jonkin verran motivaatiotani. Loppua kohden meno muutenkin lässähti meidän luokassa ja loppunäyttely oli kiva, mutta siitä jäi myös ikäviä muistoja. En mene niihin nyt tässä sen tarkemmin. Ehkä luokkamme yhteishenki olisi voinut olla parempi, mutta se ei varmaan ehtinyt oikein muodostua, kun näimme vain pari kertaa viikossa :) Parasta oli ehdottomasti se, että kuvaajia kävi kertomassa työstään ja kokemuksistaan. Siitä sain itse eniten :)

      Toivottavasti sinulle tulee hyvä kokemus ja saat paljon uusia oppeja sekä vinkkejä! <3

      Poista
    2. Kiitos, kiva kun vastasit :) Joo, sama linja on kyseessä, vuoden pituinen valokuvauksen iltalinja, opetusta kahtena iltana viikossa ja opetus tosiaan jatkuu ensi jouluun asti. Minullakaan ei ensisijaisena kiinnostuksen kohteena ole salaman (tai studion) kanssa touhuaminen, perusteet toki haluan oppia.

      Harmillinen juttu tuo näyttelyyn liittyvä (?) kokemus :/ On totta, että luokan hyvä yhteishenki tekee paljon opiskelumotivaatiolle. Meillä ei tuota opiskelua ole vielä takana niin paljon, että osaisin sitä sen tarkemmin vielä eritellä, taitaa olla sellainen "iiihan hyvä" ;)) Meillä ei ole ollut vierailevia kuvaajia käynyt, täytyypä ehdottaa, koska ne olisivat tosi mielenkiintoisia. Ainakin tähän asti opettaja on kuunnellut hyvin meidän toiveitamme.

      Meillä noita näyttelyitä -siis omia- tulee olemaan kaksi, yksi toukokuussa ja toinen ensi jouluna. Hieman äkkiä tämä eka tulee, vähän on itsellä hukassa mihinkä tässä nyt alkaisi :)

      Hyviä hetkiä valokuvaamisen parissa sinulle :)

      Poista
  4. Hei Cherry!! :-)

    Pitkästä aikaa.. Olen lukenut blogiasi vuosia sitten. Muistikuvani mukaan tuohon aikaan kuvasi oli pienempiä, mutta silti yhtä ihanan näköisiä ja olit tuolloin vasta aloittelemassa valokuvaus-harrastusta. En oikein edes tiedä, miksi putosin kelkasta, mutta hei, täällä ollaan taas!

    Oon nyt tässä yövuorojen lomassa lukenut postauksiasi jopa viime kesälle saakka (nyt just juhannuspostaukset menossa..) ja tosi kiva huomata, että kirjoitat edelleen kovin sydämellisesti ja valokuvasi on taidokkaita. Pidän blogisi rauhallisesta ja selkeästä ulkoasusta.

    Tsemppiä!

    Täällä luetaan siis taas. :-)

    Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!


    Mia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi aww! Kiitos, et tiedäkään miten hyvän mielen sait täällä päässä aikaiseksi :) Aivan ihanaa, että kirjottelit ja että olet taas löytänyt tänne! On se minullakin tippunut monta blogia kelkasta ja huomaan, että eri elämänvaiheissa vain kiinnostaa erilaiset jutut! Joskus vanhojen blogien pariin löytää uudelleen :) Olen tosi iloinen, että tulit käymään! Postaustahtini on nyt ollut vähän heikko, mutta sekin menee sykleissä. Olen onnellinen, että kaikesta huolimatta lukijat pysyvät matkassa <3

      Ihanaa uutta viikkoa sinulle Mia!

      Poista
  5. Kylläpä ehdit ottaa paljon kuvia! Silmäsi on löytänyt monenmonta yksityiskohtaa. Näitä oli kyllä niin ihana katsoa; oikeastaan oli ilo palata näihin maisemiin näin rospuuttoaikana.
    Sirkka on kyllä niin elementissään näissäkin kuvissa, ja ilmeet ovat paljonpuhuvia!
    Harvinainen persoona! Oli ilo tavata! :)

    VastaaPoista
  6. Avoimet puutarhat su 28.6.15 , myös Sirkalla :)

    VastaaPoista