Cinque -Terre: Patikointia Monterossosta Vernazzaan.

Italian reissupostaukset saavat vielä hieman jatkoa, joten täältä pesee. Edelliset postaukset täällä sekä täällä.

Lauantaina, eli minun kolmantena reissupäivänä, mieskin oli jo matkassa mukana, joten herättiin suht aikaisin ja suunnattiin heti aamusella Riomaggioreen.
Meillä oli perimmäisenä tarkoituksena kävellä yksi tai kaksi patikkapolkua läpi päivän aikana, jotta saisimme nähdä kylät myös toisesta vinkkelistä. Kävelyn ajattelimme olevan myös kivaa vaihtelua junalla kulkemiseen ja moni Cinque Terressa käynyt suositteli kävelyreittejä mm. blogikirjoituksissaan.




Kaikkien viiden kylän välit on mahdollista taittaa kävellen ja valitsimme ensimmäiseksi taipaleeksi helpoimman sekä lyhimmän reitin Riomaggioresta Manarolaan. Reitin kerrotaan olevan noin 1,1 kilometriä pitkä ja sen kävelee puolessatunnissa läpi. 

Cinque Terreä muutama vuosi sitten koetelleet rankkasateet ja mutavyöryt aiheuttivat kuitenkin tuhoja myös kävelyreiteillä, joten osa niistä on ollut suljettuna jo pitkän aikaa. Huhut kertoivat, että tämä valitsemamme La Via dell’Amore, eli Rakkauden polku, olisi edelleen suljettuna ja näin totesimme myös olevan. Ei auttanut muu kuin tehdä suunnitelmiin muutoksia ja valita uusi kävelyreitti jäljellä olevista. 





Koska olimme käyneet jo edellisenä päivänä Vernazzassa, emme halunneet aloittaa kävelyä sieltä. Corniglia taas sijaitsee korkealla vuorenrinteellä, joten totesimme, että sinne täytyy varmaan tehdä ihan oma reissunsa. Seuraava juna taas ei pysähtynyt laisinkaan Manarolassa niin jäljelle jäi ainoastaan Monterosso. Näin ollen aikeemme kävellä Cinque Terren lyhin patikkapolku vaihtuikin itse asiassa siihen kaikkein pisimpään eli Monterosso-Vernazza välille, jonka luvattiin kestävän noin kaksi tuntia.

Onneksi meillä oli asianmukaisesti Niket jalassa ja reipas reissumieli matkassa, joten ei muuta kuin nenät kohti Monterosson juna-asemaa.



Monterosso poikkeaa rantojensa vuoksi hieman muista Cinque Terren kylistä. Siellä ihmiset ottivat aurinkoa ja makoilivat rantatuoleissaan. Monterossossa pääsee vaivatta uimaan ja käsittääkseni siellä on myös eniten majoitusmahdollisuuksia. Vaikka kylän "keskusta" vanhoine rakennuksineen näyttikin ihan samalta, kuin muutkin kylät, ei turistimäärä tehnyt minuun vaikutusta.
Mikäli kuitenkin haluat yhdistää rantaloman Cinque Terren kiertelemiseen, on Monterosso silloin paras paikka sinulle :) Minä en ole kovinkaan hyvä rantatuolissa makoilija, koska kaipaan kokoajan jotain tekemistä ja näkemistä..

Pienen kyläkierroksen jälkeen etsittiin kävelyreitin alkupäätä seuraamme löytäneiden ameriikanneitien kanssa ja aloitettiin reilun parin tunnin hikinen urakka hienoissa maisemissa.




Reitillä oli aika paljon kävelijöitä ja vähän väliä tarvoimme matkaa pitkässä letkassa vastaantulijoita väistellen. Reitti oli heti alusta asti ihan hyvää treeniä sillä se on periaatteessa jatkuvaa nousua. Polut olivat kapeita, mutta paikoin paremmassa kunnossa, kuin ajattelin. Tosin usein oli sellaisia kohtia, että korkeanpaikankammoista huimasi ja kävelin mielummin vuorenseinämän puolta, kuin otin sitä riskiä, että horjahtaisin alas ja pyörisin kuin lihapulla kohti pöpelikköä. Rinteet olivat tosi jyrkät, joten lasten kanssa en kyllä missään nimessä tuonne lähtisi enkä myöskään suosittelisi kovin huonokuntoiselle muutenkaan. Kaikenlaista tallaajaa tuli tosin vastaan eikä kaikilla suinkaan ollut lenkkareita jalassa. Ehdottaisin kuitenkin asianmukaisia varusteita, jotka tekevät kävelystä mukavampaa. Edellämme kulki eräskin neiti, joka kirosi jokaisella askeleella lähtemistään reissulle rakot jalassaan. Voin vaan kuvitella miten kiva parituntinen!



Hiki virtasi norona jo muutamien minuuttien jälkeen, vaikka täytyy sanoa, että sää oli tuohon puuhaan aivan täydellinen: ei liian kuuma, mutta kuitenkin sopivan lämmin. Käsittääkseni sateella näille reiteille ei kannata edes lähteä ja raput olivatkin usein pelkkiä kiviä, joten liukkaitahan ne märkinä tietysti ovat.

Jossain kolmasosan kuljettuamme kysäisin eräältä vastaantulleelta pariskunnalta onko meillä vielä pitkä matka perille. Mies vastasi, että ei ja nainen vastasi kyllä. Se on siis kovin suhteellista, että miten pitkä tuo reitti sitten lopulta oli :)




Puolenvälin jälkeen oli kiva palkinto nähdä vilaus maalista. Sai taas uutta pontta painaa eteenpäin, vaikka vesikin alkoi jo loppua. Eihän tuota reittiä tietenkään tarvitse kieli vyön alla tarpoa ja hyvä vinkki on ottaa eväät mukaan ja pysähtyä nauttimaan niitä jollekin kauniille paikalle maisemia ihailemaan. Meillä ei ollut sen kummempia eväitä ja pizzankuvat alkoivat jo mukavasti vilkkua silmissä :)


Reilun kahden tunnin päästä saavutettiin Vernazzan kaunis kylä. Oli kiva nähdä se vielä aavistuksen korkeammalta, kuin edellisenä päivänä.

Maisemat olivat koko retken ajan huikaisevan hienot ja vuorenrinteillä kasvavat hedelmäviljelmät ihastuttivat moneen otteeseen. Suosittelen ehdottomasti patikointia Cinque Terressa. Jotain isoa olisi jäänyt puuttumaan ilman tuota retkeä :)

Vernazzassa nämä kaksi reissussa rähjääntynyttä suuntasivat samantien kylmän huurteisen ja suurten pizzojen äärelle. Nälkä oli sitä luokkaa, että olisi voinut syödä naapuripöydänkin annokset tuosta noin vaan. Päälle tietysti gelatoa pari-kolme palloa ja kummasti saatiin jälleen virtaa jäseniimme.

Varovasti oli ajateltu talsia vielä jokin toinenkin reitti, mutta sen verran mehut meni parissa tunnissa, että päätettiin nautiskella loppupäivä hieman rauhallisemmissa merkeissä.

Koska Corniglia oli edelleen näkemättä, päätettiin kompromissina poiketa sinne. Cornigliaan nimittäin kiivetään muutama sata rappusta ylös, joten se meni vähän niinkuin toisesta treenistä. Tosin täytyy sanoa, että parin tunnin talsimisen jälkeen tuo vajaa 400 rappua ei ollut enää yhtään mitään.









Vietimme Cornigliassa pari tuntia kierrellen ja huilaillen. Olimme aikaisemmin ihmetelleet niitä turisteja, jotka kiirehtivät kaikki viisi kylää saman päivän aikana ja nyt olimme jo itse käyneet neljässä samana päivänä. Koska Manarola oli oma suosikkini, halusin, että mies näkisi vielä sen. Corniglian läpikäytyämme saimmekin idean lähteä Manarolaan katsomaan auringonlaskua. Kuin vahingossa mekin näimme siis kaikki kylät yhdessä päivässä :) Asiaan vaikutti kyllä se, että olin itse käynyt jo parissa kylässä ihan ajan kanssa. Kylät eivät ole suuria, mutta niissä on mukava tunnelmoida ja tutkiskella pieniä kujia, puoteja sekä tietysti maisemia ilman painetta kellonajoista.

Moni tapaamamme turisti kertoi käyneensä vain päiväreissulla Cinque Terressa, joka varmasti toimii, jos pääkohde on jossain muualla. Itsestäni tuntui siltä, että halusin ehdottomasti nähdä kaikki viisi kylää ja olisi jäänyt kaivelemaan mieltä, jos olisimme vain pikaisesti piipahtaneet jossain niistä. Kukin tallaa tyylillään :)




Manarola ei pettänyt iltavalaistuksessakaan, vaikka auringonlasku jäikin ikävästi peittoon pilvien taakse. Koko ranta oli täyttynyt japanilaisista turisteista kamerajalustoineen ja kaikki odottivat täydellistä hetkeä napata kuvia. Me nautiskeltiin miehen kanssa pari tuntia merinäköaloista ja suunniteltiin seuraavan päivän reissua. Nyt kun kaikki kylät oli koluttu hyvin läpi, voisimme suunnata jonnekin ihan muualle viimeisenä reissupäivänä. Tätä ajatusta tuki myös koko sunnuntain kestänyt junalakko, joten Cinque Terreen ei olisi päässyt muuta kuin laivalla tai kävellen. Seuraavassa reissupostauksessa kerron viimeisestä päivästämme ihanassa Italiassa!

Kuvat Sony α7 + Sonnar T* FE 35 mm f/2.8 ZA (lainassa)
& pari minusta otettua kuvaa Canon 50D + Canon 50mm f/1.2L



6 kommenttia:

  1. Ihania kuvia ja mukava uusi ulkoasu blogilla! Täytyy uteliaana kysellä tuosta Sonysta. Mitä tykkäsit kamerasta? Minulla on Fujin X-E1 ja olen muutamaan kertaa käynyt kokeilemassa A7. Täyskenno kyllä vähän houkuttaa, ainoana miinuksena pidän vähän suppeampaa valikoimaa objektiiveissa. Mitäs mieltä olet muuten kuvanlaadusta verrattuna sinun Canoniin? Aina kauhea kuume päivitellä kuvauskalustoa, en vain itse ehkä raskisi ja tarvitsisi isoa peilijärkkäriä, mutta toisinaan kaipaisin pykälän parempaa kuin nykyinen kamerani. Tosin eihän se kameran vaihto itsessään niistä kuvista vielä parempia tee.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Maarit :)

      Mä kyllä tykkäsin Sonysta tosi paljon! Ilman sitä en olis saanut varmaan yhtään kuvaa tuolta kävelyreissulta. Sen verran tuli hiki, ettei olis jaksanut kannella parin kilon kameraa mukanaan. Eli ihan täydellinen reissussa ja helppo napsia kuvia, ei myöskään herätä sellaista huomiota, mitä kuvittelen suuren kameran herättävän.
      Tuo lainassa ollut linssi oli hyvä, mutta toisaalta jäi vielä kaivelemaan olisko pitänyt kokeilla kameraa jonkun vielä valovoimaisemman linssin kanssa. Voisi olla, että olisin nyt aivan totaalirakastunut sellaisella kombolla :)
      Kuvanlaadussa on jotain eroa Canoniin, mutta en oikein osaa sanoa mitä.. Vai onko kyse sittenkin vain omista ennakkoluuloistani, ettei pikkukameralla voi koskaan päästä samaan, kuin isolla peilillisellä? Ehkä kyse on kuitenkin taidoista, joten ei laiteta kaikkea kameran piikkiin. Olen nähnyt tooooosi hyviä kuvia otettavan myös pienillä kameroilla :D
      Itse en koskaan osaisi elää pelkän peilittömän kanssa ja mulla onkin tarkoitus hankkia vain Canonin rinnalle parempi kakkoskamera (nyt mulla on pen, josta en lopulta niin välittänytkään..). Vaihtoehtoina tällä hetkellä tämä Sony, tuo sinulta löytyvä Fuji (olen lukenut mielenkiinnolla juttujasi siitä) sekä Olympus OM-D E-M1. Olen päässyt kokeilemaan vasta Sonya, joten en osaa vielä sanoa mihin lopulta päädyn :) Täyskenno antaa kyllä etumatkaa :)

      Poista
  2. Kertakaikkiaan upeita reissukuvia!!

    VastaaPoista
  3. Kauniita ja kohteelleen oikeutta tekeviä kuvia! Italia on yksi lempimaistani, ja nämä eivät todellakaan auttaneet matkakuumeeseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3 Italiassa on sellaista taikaa, että se ei ihan heti unohdu, kun siellä käy! Tekee mieli varata heti perään uusi reissu.. voi kääks :)

      Poista