Cinque Terre - Vernazza / Manarola.


Merta! Turkoosia vettä! Ihastuneita huokauksia! Vetoketju auki, äkkiä kamera esiin!

Kun La Speziasta lähtenyt juna sukelsi ensimmäistä kertaa ulos tunnelista ja pysähtyi hetken päästä Riomaggioren asemalle, tapittivat kaikki matkustajat ulos ikkunoista, hurrasivat, osoittelivat upeaa merimaisemaa ja kaivelivat kameroitansa laukusta esiin. Näkymä oli taianomaisen kaunis!

La Speziaan saapumisen jälkeen olin viimein herännyt ensimmäiseen aamuuni Italiassa, nauttinut rauhassa maittavan aamupalan, tarkastanut siinä samalla juna-aikatauluista sopivan menopelin itselleni sekä todennut säätiedotuksesta, että päivästä tulisi kaikinpuolin sateinen.
Ukkonen alkoi jyristä hitusen vaille kymmenen ja mietin, että piru paratkoon, minä en siitä välitä vaikka tippuisi kokonaisia kissoja taivaalta, niin päivästäni Cinque Terressä tulisi ikimuistoinen! Heitin sadetakin niskaani, pujotin Niket jalkaani ja letitin hiukset tiukkaan pakettiin. Sonyn lainakamera kaulassa roikkuen pinkaisin sinne mistä olen vuosia haaveillut. Sormeni oli osoittanut kartalla viittä kalastajakylää, joista valitsin ensimmäiseksi Vernazzan - neljännen pienen kylän La Speziasta pohjoiseen.




Eron La Speziaan huomasi heti. Jotain sadunomaista, enemmän turisteja, vuorenrinteitä täynnä viljelyksiä, kalastusveneitä suoraan kadulla..
Tosin "kadulla" ei tarkoittanut kadulla, kuten kaupungissa, vaan lähinnä sitä yhtä ainoaa kävelykatua, joka Vernazzan juna-asemalta johti suoraan rantaan.

Kävelin leuka kohti taivasta. Kaikki talot olivat niin lähellä, että piti jatkuvasti kuvata ylöspäin. Edessä risteili kymmeniä turisteja, kaikilla samat puuhat. Innostuksesta olin varmasti aamupalankin ennätysajassa sulattanut ja tilasin ensimmäisen pizzanpalani italiaksi. Olin päättänyt, että yhtään en englantia puhu. Lähdin helpolla liikkeelle "Hei, yksi pizza, kiitos. Näkemiin". Juuri muuta en sitten olisi osannutkaan ;)





Kuvailin pyykkejä talojen reunuksilla, koristeellisia ovenkahvoja, katukylttejä, pappoja kurkkimassa ikkunoista, kukkia, merta, veneitä.. Kaikki oli niin kaunista! Niin, ja se ukkonenkin oli päättänyt jäädä La Speziaan - sopi minulle erinomaisesti!







Vernazza, kuten kaikki muutkin Cinque Terren kylät, on aivan meren läheisyydessä. Junarata kulkee kivenheiton päässä merivedestä ja vihreät vuorenrinteet ovat täynnä sitruspuita, viiniköynnöksiä ja patikkapolkuja. Kylissä kävellessään haluaa ensin katsoa talot putiikkeineen, sitten meri vetää rantaa kohden, kunnes tekee jo mieli kiivetä hieman ylemmäksi, jotta näkee koko komeuden kauempaa.






Vernazza oli hyvin kaunis, mutta muutaman minuutin junamatkan päässä Manarola vei sydämeni. Siellä talot olivat, jos mahdollista, vieläkin enemmän lomittain ja vuorenrinnettä pääsi helposti kapuamaan niin, että koko komeuden mahtui tallentamaan muistikortille. Ylöspäin kivutessani tutkailin kasvit ja kukat, ihastelin kaktuksen lehtiin kirjoitettuja rakkaudentunnustuksia ja taidemaalareita työhönsä uppoutuneena. Näkymä oli niin upea, että jos minä olisin mies ja haluaisin kosia tyttöystävääni, veisin hänet oitis tuonne! Vastaukseksi ei kerta kaikkiaan voi saada mitään muuta kuin kyllä :))









Jos ei kosintaa, niin kyllä tämä olisi aika makea paikka myös sille "viimeiselle sijalle". Enpä aavistanut löytäväni hautausmaata korkealta vuorenrinteeltä, mutta se meni ehdottomasti kauneimpien hautuumaiden listalle ikinä. Täysin hiljaista ja rauhallista - mukava muutamaminuuttinen pois toisten turistien jaloista.






Jos eivät kuvat jo sitä kerro, suosittelen ehdottomasti joskus elämässä poikkeamaan Vernazzaan tai Manarolaan. Kaikki kylät ovat omalla tavallaan elämyksiä, mutta nämä kaksi nousivat omiksi suosikeiksini Cinque Terren viidestä kylästä.

Illan tullen hipsin takaisin La Spezian kämpälle tekemään illallista sekä ottamaan vastaan mieheni, joka päivää myöhemmin perille saapui. Ensimmäinen päiväni Cinque Terressä oli todella onnistunut - seuraava päivä toi tullessaan taas jotain uutta. Siitä ensi kerralla :)


Kuvat Sony α7 + Sonnar T* FE 35 mm f/2.8 ZA (lainassa)
 

16 kommenttia:

  1. Oi kun kaunista! Ihania kuvia, kauniit sävyt ja ihana kokonaisuus. Varmasti ihana paikka -aloin näiden kuvien myötä haaveilemaan Cinque Terrestä, ehkä matkustammekin seuraavaksi sinne.. Odotan innolla seuraavia kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, kiva että pidit <3 Voin todella suositella paikkaa, jos tämän tyyppinen kohde mietityttää :) Cinque Terressä ei tarvitse ajatella, että "pitäisi" ehtiä näkemään niin ja niin monta nähtävyyttä, joten siellä on siinä mielessä mukavan rentoa olla vaan ja ihastella maisemia!

      Poista
  2. Aivan upeita kuvia! Tuolla näyttää niin ihanalta :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sony oli mahtava matkakamu :) Maisemia olis voinut katsella pidempäänkin!

      Poista
  3. Aaaahhhhh... huokaulu vain syvenee, siis niin ihania kuvia!

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoista! Satumaista! Kiva, kun oli näin runsaasti kuvia... tunnelma oli helppo aistia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) <3 Vielä on kuvia jäljellä! Välissä ehkä muita juttuja ja sitten myöhemmin taas mukava palata Italiaan :)

      Poista
  5. Manarola oli kyllä munkin suosikki noista! Me ei valitettavasti ehditty tuonne Vernazzaan, mutta Riomaggiorekin oli kyllä todella upea :)

    Emmi L.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Eihän tuolla toki tarvitse kaikissa kylissä käydä, koska ne on aika samantyyppisiä, mutta jos saa suositella, niin ehdottomasti menisin Manarolaan ja Monterosson jättäisin välistä, mikäli aikaa olisi vain vähän. Kaikilla kuitenkin oma makunsa :)

      Poista
  6. Oooh, voi rakkaus mitä maisemia <3 <3 Oli varmasti huippu loma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eipä vähän ollut ihana reissu ja maisemat <3 Kyllä nää lyhyetkin lomat kauniissa ympäristössä on aina niin paikallaan :)

      Poista
  7. Voi upeus, mitä kuvia!! Tuonne on joku päivä päästävä! :)

    VastaaPoista