Suru puserossa.

Blogissa on ollut reilun viikon päivät melko hiljaista, pahoitteluni siitä! Työmäärä on ollut ehkä hivenen liian suuri (ihan itseäni saan syyttää) ja siitä syystä nämä vapaa-ajan riennot ja harrastukset ovat jääneet vähemmälle. Elämäni on yhtä kroonista tasapainoilua työn ja huvin välillä, kuten varmasti monella teistä muistakin :) Pidän työnteosta ja olen aina ollut ahkera sillä saralla, mutta ikävöin tasaisesti blogin pariin ja olisihan se ihana istahtaa koneen äärelle pitkästä aikaa aivan ajan kanssa. Olen joka tapauksessa hyvin onnellinen, että minulla on töitä ja kiirettä, mahdollisuus mennä, tehdä ja oppia. Se vain valitettavasti on niin, että kun toiselle kumartaa, niin toiselle pyllistää. Toivon, että minä ehdin kumarrella blogille vielä monet kerrat :)

Viime päiviin on mahtunut myös paljon surua. Siitä varmasti jotkut jo Instasta ja Facebookista kuulivat. Viikonloppu on ollut yksi raskaimmista vähään aikaan, sillä sunnuntaiaamuna aivan yllättäen Vilma jouduttiin kiidättämään sairaalaan. Edellisenä päivänä oltiin vielä koko konkkaronkka pitkällä kuvausreissulla Padasjoella ja toki hieman ihmeteltiin Vilman vaisua menoa, mutta emme osanneet arvata miten vakavasta asiasta oli kyse.

Kun minä heräsin viiden jälkeen sunnuntaina, panin merkille, että Vilma oli jo hereillä ja käveli perässäni minne meninkin. Yleensä tuohon aikaan hän tietää, että voi vielä nukkua - äippä vain kolistelee hetken ja häviää sitten ulko-ovesta. Lähdin kiireellä töihin käyttäen Vilman pienellä pissareissulla enkä huomannut mitään kovin ihmeellistä. Siitä muutaman tunnin päästä saan mieheltä viestin, että ajavat tuhatta ja sataa kohti Viikin eläinsairaalaa. Vilmalta tuli alapäästä mätää ja mies tajusi heti mistä on kysymys - kohtutulehdus. Itkun sekaisin tuntein pääsivät lopulta sairaalaan ja Vilma laitettiin samantien letkuihin nesteytykseen sekä lääkittiin arvojen ollessa aivan yhtä sekasotkua.

Minä olin aamuvuorossa murtuneena, etten ehtinyt edes mukaan ja pian mieskin oli passitettu kotiin. Siitä alkoi vuorokauden pituinen odotus emmekä voineet muuta kuin toivoa parasta.

Aloimme tietenkin googlettaa hullunlailla kohtutulehduksista ja märkäkohdusta. Ei ollut mukavaa luettavaa ja tajusimme, että kyse saattoi olla tunneista. Tuttavat kertoivat miten heidän koiransa ei ollut selvinnyt samaisesta leikkauksesta. Netissä kerrottiin, että kohtu voi poksahtaa rikki ennen kuin koira saadaan kuntoon ja silloin tilanteelle ei voi tehdä enää mitään.

Minä jouduin aamuvuoron päälle vielä yövuoroonkin tuon kurjan flunssa- ja oksennustautirumban takia, mikä tuntuu tällä hetkellä jylläävään vähän siellä sun täällä. Oli aivan kamalaa valvoa koko yö ja vain odottaa tuloksia. Jokainen tekstiviesti sai sydämen hyppäämään kurkkuun ja yritin tsempata ajatuksiani positiiviseen suuntaan.

Jostain syystä olen viimeisen puoli vuotta aistinut, että Vilma ei ole keskuudessamme enää välttämättä kovin kauaa ja olen puhellut miehelle, että ottaisi meistä kunnon potretit. Minä kun olen aina kameran toisella puolella, niin minusta ja Vilmasta on hädin tuskin paria kuvaa otettu viime vuosien aikana. Nyt tietenkin tajusin, että niitä potretteja ei ole edelleenkään otettu ja ajattelin, että en näe meidän koiraa enää koskaan elävien kirjoissa.

Viimein kahdelta yöllä saimme lääkäriltä viestin, että leikkaus oli sujunut hyvin ja Vilmalta on onnistuneesti poistettu märkää täynnä oleva kohtu. Huokaisin helpotuksesta, vaikka itku ei siihen loppunutkaan. Tunnit kuluivat hitaammin kuin koskaan ja odotin malttamattomana kotiinpääsyä.



Tänään iltapäivällä saimme viimein luvan mennä hakemaan Vilma kotiin, joten mies kurvasi Viikkiin heti töidensä päälle. Siellä odotti äärimmäisen väsynyt ressukka, joka jaksoi vain pari kertaa heiluttaa häntää puolelta toiselle. Sekä maailman muhkein lääkärilasku tuplaliksoineen, miten mukavaa. Raha kyllä menettää näissä kohdin merkityksensä eikä sillä ole mitään väliä, vaikka lyhentäisimme luottokorttia seuraavat kymmenen vuotta, kunhan saamme vielä nauttia rakkaan Vilman tuomasta ilosta ja näkisimme toisen taas virkeänä ja leikkisänä, kuten aina ennenkin.

Murusella on nyt varmasti paljon kipuja ja vahvoja kipulääkkeitä, jotka laittavat pään aivan pyörälle. Kotiin tullessaan Vimpula raahautui olohuoneeseen ja heittäytyi ensimmäiselle matonnurkalle lepäämään. Sittemmin se on sentään vähän siirtynyt sen mukaan missä me kulloinkin miehen kanssa istutaan. Silmistä näkyy surua, kipua ja ärtymystä. Ajateltiin miehen kanssa tehdä siskonpeti olohuoneen lattialle ja nukkua siinä kaikki vieretysten.

Onneksi onni oli tällä kertaa matkassa 




52 kommenttia:

  1. Voimahali<3 Mä täällä kyynelehdin miehen kainalossa. Kunpa Vilma nyt toipuisi pian.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana <3 Tänään on saatu jo ilon aihetta, kun toinen jaksoi jo vaikka mitä verrattuna eiliseen <3 Kyllä se siitä, ihan varmasti!

      Poista
  2. En ole ikinä kommentoinut mitään, mutta olipa ihana lukea, että kaikki päättyi hyvin! Meillä oli peräti 15-vuotias koira, jolle tuli samainen märkäkohtu ja siitäkin selvittiin, vaikka niin vanhan koiran nukutus oli riski tietenkin. Eli vielä vuoden senkin jälkeen, ennen kuin luopumisen hetki tuli ihan muista syistä. On ne vaan niin rakkaita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, aina mukavaa, kun joku laittaa ensimmäisen kommentin, kiitos paljon siitä! :)
      Täällä on kieltämättä ollut kasakaupalla huolta, mutta tänään Vilma oli jo paljon parempi. Harmittaa vaan, kun kipuja on niin vaikea lukea. Täytyy antaa särkylääkettä varmuuden vuoksi, kun ei se osaa itse kertoa milloin tarvitsee. Sitten on kyllä pikkusen pää ihan sekaisin :(
      Oi, 15 vuotta on todella pitkä aika. Ihanaa kuulla, että noin elämää nähnyt vielä selvisi isosta leikkauksesta <3 Ne on uskomattoman rakkaita..

      Poista
  3. Voi eii. On niin kamalaa kun pikkunen ressukka sairastaa ;( Itselläkin on niin monet kerrat silmäkulmia kimaltavat kyyneleet koristaneet kun haukkua on viety sairaalaan. Tsemppiä Vilmalle ja teille. <3 Pahin taitaa ollakin jo takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä näissä kohdin viimeistään muistaa miten perheenjäseniä nuo karvaturrit oikeasti on <3 Onneksi pahin on takana. Vielä kuitenkin vähän pelottaa, kun on niin arka haava masussa ja toinen piristyy sitä tahtia, että ei aina muista koko juttua..

      Poista
  4. Voi ei :( Tosi kurja kuulla... no mutta onneksi tilanne on jo parempaan päin. Toivottavasti Vilma paranee pian! Tsemppiä teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Cara <3 Täällä voidaan jo paremmin! Toivotaan, ettei tulisi mitään takapakkia!

      Poista
  5. Onneksi kaikki kääntyi lopulta hyvin! Rakkaan lemmikin vakava (ja ei niin vakavakin) sairastuminen on aina ihan hirveää vierestä seurattavaa kun ei voi muuta kuin itkeä ja toivoa. Oman lemmikin menetin alkuvuodesta ja välillä mieleen hiipii jo ajatus, että uskaltaisikohan ja pystyisiköhän jo uuden nelijalkaisen kotiin ottamaan. Mutta ei vielä kuitenkaan ihan pysty, on ne niin rakkaita, että sattuu aivan liikaa kun niitä ei enää sitten olekaan sylissä :( Nauttikaa te Vilman kanssa vielä ja ottakaa paljon paljon kuvia! Toivottavasti Vilma toipuu rankasta kokemuksesta nopeasti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Oli vähän liiankin tapahtumarikasta ja pelottavaa :( Meillä ei ole Vilman kanssa mitään suuria ongelmia ollut aikaisemmin, joten kaikki tämmönen on ihan uutta. Tietysti on nukutettu joskus hammaskiven poistossa, mutta ne taitaa olla niin rutiinijuttuja.
      Olen pahoillani, että olet itse joutunut luopumaan rakkaasta lemmikistä <3 Ne on niin ihania, kun ne tulee taloon, mutta miten vaikea niistä onkaan luopua :( Halaus!

      Poista
  6. Voi toista reppanaa, ihan hirveää! Toivottavasti vointi paranee kohisten ja olotila normalisoituu. Noista pienistä on aina niin huoli, kun ei toinen osaa sanoa mikä on eikä sitä itsekään osaa auttaa. Pohdin myös joskus pitäisikö Maddyn kohtu poistaa, ettei noita tulehduksia tulisi, mutta sekin tuntuu niin pahalta leikata toista ihan varmuudeksi... Ja apua, en varmaan suostuisi lähtemään pois hoitohuoneesta. Paljon tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on paljon virkeämpi koira kotosalla verrattuna parin päivän takaiseen - onneksi! Me melkein hypittiin tasajalkaa, kun Vilma viimein suostui syömään :D
      Sehän se, kun toinen on saattanut olla jo hetken aikaa kipeä, mutta ei ole vain näyttänyt sitä ulospäin. Hyvin pienistä merkeistä se taitaa lähteä, että ymmärtää jotain olevan vinossa. Onneksi tällä kertaa ei tainnut olla liian myöhäistä!

      Arvaa miten monta kertaa ehdittiin miettiä miksi me ei olla viety Vilmaa siihen leikkaukseen aikaisemmin! :/ Mutta todettiin vaan, että on niin turhaa jossitella. Ehkä se olisi kuitenkin ollut fiksumpaa verrattuna tähän tilanteeseen, kun oli jo jonkinmoista riskiä pelkän toimenpiteen lisäksi.
      Meistäkin oli kauheeta, että mies lähetettiin vain kotiin. Toki ymmärretään miksi, mutta ihmisiä voi sentään käydä katsomassa!

      Poista
  7. Oi voi :( Onneksi kuitenkin ollaan menossa parempaan päin, tsemppiä teille & pienelle karvakaverille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Vilma on jo paljon virkeämpi :)

      Poista
  8. Voi kauhistus! Lemmikinomistajana osaan kuvitella säikähdyksen. Meillä koirapappa taisteli 1,5 vuotta takaperin keuhkotulehduskierrettä vastaan (seuraus kroonisesta sairaudesta). Ressukka oli välillä niin maassa, että usein pelkäsin töistä saapuessani pahinta. Vaan niin saatiin Puppe terveeksi ja oikealla ruokavaliolla ollaan pärjätty nyt hurjan hyvin ja ollaan saatu ihana häntäänsä heiluttava ilopilleri takaisin. Toivotaan, että teidän Vilma piristyy ja tervehtyy myös mahdollisimman pian. Paljon rakkautta ja helliä rapsutuksia siis sinne suuntaan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tarinan loppu teillä <3 Onneksi kaikki järjestyi, vaikka voin kuvitella miten raastavaa on ollut jännätä miten käy ja ottaa askelia kohti kotiovea :( Täällä voidaan jo paljon paremmin, vaikka toki äippää ja iskää jännittää vielä kovasti miten haavan kanssa käy. Toivottavasti ei ainakaan tulehdu tai mitään sellaista. Vilma ei ole vielä uskaltanut kotipihalta lähteä, mutta tykkää istuskella tuossa kotipihan portilla nuuskimassa ja katselemassa <3

      Poista
  9. Onneksi Vilma voi jo paremmin. Voin niin hyvin samaistua kaikkiin niihin tunteisiin, mitä kävit läpi. Meidän pikku-Lassi 9kk jouduttiin nimittäin lopettamaan pari viikkoa sitten. Se ei sairastunut äkillisesti,vaan se oli ollut jo pitkään kipeä, se ei vain ollut näyttänyt sitä. Ihana että te saatte vielä viettää aikaa Vilman kanssa. Heti kun Vilmalla on parempi olla, nappaatte ne valokuvat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! :(( Otan osaa, kamala juttu! Noin pieni vielä <3 Ressukka on ollut pirteä, vaikka asiat on ollut kurjasti :( Voi ei, haleja Heidi <3

      Poista
  10. Voi Cherry. :( Voin vain kuvitella sitä kaikkea huolta, epätietoisuutta ja tuskaa, mitä olette kaikki nyt viime päivinä käyneet läpi. Hienoa, että Vilma selvisi tuosta leikkauksesta, vaikka toipuminenkin vie vielä aikaa. Varmaan kohta jo joudutte toppuuttelemaan energiaa täynnä olevaa koiraa, joka ei mielestään ole enää yhtään kipeä vaan haluaisi viilettää metsässä täyttä vauhtia.

    Haleja sinne! (kun nyt piiiitkästä aikaa vihdoin tulin kommentoineeksi täällä..pahoittelut hiljaiselosta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta :( Kaikki odotti sydän kurkussa miten tässä käy. Niin tavallista elämässä, että asiat tapahtuu yhtäkkiä ja odottamatta, mutta niin kauheeta, kun ei ole ehtinyt _oikeasti_ edes ajatella, että Vilma ei tuossa olisi!
      Toipuminen vie aikaa, mutta lohduttavaa on nähdä toinen jo lähes samanlaisena, kuin ennen sairastumista. Todellakin joudutaan toppuuttelemaan toista kokoajan, kun ei anneta edes sohvalle hypätä ja toinen katsoo suurilla silmillä, että "miksi???" :D
      Kiitos ihana kommentista ja niin mukava, kun tulit kirjoittaneeksi :)

      Poista
  11. Voi <3
    Paljon lämpimiä ajatuksia koko perheelle ja Vilmalle tällä kertaa sen perinteisen rapsutuksen lisäksi pikaista paranemista sekä miljoona halia ja pusua!! <3

    Terv. Vakkari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vakkarille <3 <3 Vilma on saanut ekstramäärän haleja ja suukkoja <3

      Poista
  12. Meillä on ollut nyt viimeisimpien kahden tyttökoiran kanssa ongelmia noista tulehduksista ja toiselta jouduttiin kohtu poistamaan. Sen jälkeen meni muutama kuukausi ja typy nukkui pois. Suru oli aivan valtava. Toinen tyttökoirista on vielä porukoilla, se on 13-vuotias rautarouva. Perheeseen muutti jo uusi asukki, tällä kertaa poika. On ihan raastavaa katsoa jos lemmikki kärsii. Minun hevosellani oli reilu vuosi sitten vaikea sairaus ja oli todella stressaavia kaikki lääkärireissut ja katsoa kuinka toinen on onneton. Toivottavasti Vilman olo paranee, tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei miten surullista :( Oliko kohdun poistolla siis selkeästi joku yhteys siihen, että typy nukkui pois? Voi ei, sitä mekin pelätään, että tulee myöhemmin joku juttu mitä ei huomata tai mille ei voida mitään. Täytyy käyttää Vilmaa jonkinlaisessa kontrollissa vielä myöhemmin. Toki tikit otetaan pois, mutta en tiedä kuuluuko "pakettiin" sen kummempaa vai pitääkö vain itse vaatia. Se on kamalaa, kun joku noin kauan vierellä kulkenut yhtäkkiä poistuu keskuudesta :(

      Poista
  13. <3 voi pientä, pikaista paranemista! Onneksi oli onni myötä ja ehditte ajoissa. Huh, omat karvaiset kullat kainaloon heti kiitos...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Niinpä! Nyt triplasti rapsutusta ja halimista <3

      Poista
  14. Voimia kovasti ihanalle Vilmalle..paljon rapsutuksia, rakkautta ja hellyyttä <3

    -Manta-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä on annettu nyt yllinkyllin ja enemmän, kuin koskaan <3

      Poista
  15. Tsemppiä koko teidän perheelle!
    Meidän jo edesmenneeltä siamilaistytöltä leikattiin märkivä kohtu. Kissa tervehtyi hyvin ja saimme pitää hänet ilonamme vielä monta vuotta.
    Muistan myös suolaisen lääkärilaskun, mutta eipä rahaa silloin mieti, kun perheenjäsenen hyvinvointi on kyseessä.
    Tania

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on, että harmittihan se, kun jälleen kurjat asiat sattuu juuri viikonloppuna. Ensinnäkin pitää lähteä kauas hoitoon ja toisekseen vielä tuplalasku. Mutta ei sitä mieti hetkeäkään maksaako vai ei, kun on jotain noin kallisarvoista kysessä <3
      Mukava kuulla, että teidän kisu selvisi leikkauksesta aikanaan!

      Poista
  16. Pikaista toipumista pikkuiselle <3 Kunhan Vilma reipastuu, otatte sitten ne kunnon potretit. Lämpimiä ajatuksia koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Kerttu <3 Minä odotan kovasti potrettien ottoa :) Saa mies napsia niitä ihan väsymiseen saakka ;) Vilma alkaa voida jo varsin mainiosti!

      Poista
  17. Voi<3
    Paljon rahmutuksia ja suukkoja pikku potilaalle, onneksi saitte nopsaan Vilman hoitoon. Toivotaan pikaista parantumista! Tsemppiä ja hali!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Minna! Vilmalla on jo terveen elkeet, vaikka me "vanhemmat" vielä toppuutellaankin ;)

      Poista
  18. Voi pientä, onneksi miehelläsi leikkasi heti ja lähti viemään koisua hoitoon ja että kaikki nyt on hyvin <3 Ronjallekin iski VTI heti ekana viikonloppuna kun se meille tuli ja muistan, miten vingutin surutta Visaa sunnuntaina kun vein labbispentua eläinlääkärille, enkä hetkeäkään epäröinyt loppusumman nähdessäni - kunhan koisu vain paranisi :) Tsempirapsut sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Onneksi sentään pieni tieto oli olemassa, että mies osasi laskea 1+1 ja lähtivät heti hoitoon. Onneksi oli myös viikonloppu eikä arkipäivä, koska kaikki tämä tapahtui aamupäivällä!! Työpäivänä olisi voinut käydä huonosti, en tiedä :(
      Mekin oltiin VTI:n takia tuolla Viikissä viikonloppuna silloin, kun Vilma oli pieni. Ne on onneksi helposti hoidettavia juttuja :)

      Poista
  19. Voi pieni ihana Vimpula ♡♡♡ Onneksi leikkaus meni hyvin! Oman westieni leikkautin aikanaan juuri tästä syystä heti kun oli kaikki pennut tehty (oli sijoius narttu), sillä meidän Viivillä oli ihan jokaisessa juoksussa vahva valeraskaus ja ne lisäävät juuri märkäkohdun vaaraa. Lisäksi oli ihan kamalaa katsoa kun toinen oli aina ihan kuutamolla, rakensi pesän mistä vaan ja hoivasi lelujaan. Tsemppiä teille kaikille erityisesti pikkuiselle toipilaalle. Täällä pidetään peukkuja että hän toipuu nopeasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä <3 Onneksi! Nyt ollaan taas viisaampia, jos joskus vaikka tulee toinen tyttökoiruli. Meillä oli ajatustyö kesken tuon leikkausasian kanssa ja siihen väliin se tämän inhottavan vaivan sitten tyrkkäsi :( Onneksi teillä kävi oman karvaturrin kanssa paremmin <3 Vilma alkaa olla jo varsin hyvässä kunnossa. Tikit on toki paikallaan ja ilmeisesti kutittelee tai kiristelee inhottavasti, kun toinen ottaa välillä sellaisia juoksuspurtteja. Muutenkin on jo tosi virkeä ja samanlainen nautiskelija, kuin ennenkin. Tänään istuskeli jo yksin pihassa aurinkoa ottaen, me seurattiin ikkunan takaa <3

      Poista
  20. Kylmät väreet meni pitkin kroppaa ja itkuhan sitä lopulta tuli :( Ymmärrän huolenne täysin, ihan hirveetä. Toivottavasti Vilma paranee pian ja saatte nauttia ihanasta perheenjäsenestä vielä monta vuotta. Voimia sinne <3

    -H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me toivotaan sitä myös <3 Viikko sitten oli kyllä kamalaa aikaa odotella :( Onneksi Vilma on jo paljon parempi ainakin ulkoisesti!

      Poista
  21. Ihan kauheata. Otan osaa.<3
    Kun sitä vaan toivoisi kaikista eniten, että saisi nähdä toisen pian taas sellaisena kuin oli ennen!
    Jaksamista ja haleja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Alma <3 Sydän pysähtyi, kun kuultiin uutiset ja tulevasta toimenpiteestä! Se epätietoisuus, kun ei tiedetty edes millon leikataan tai onko jo leikattu ja mitä on käynyt ja keskellä yötä vasta lääkäriltä tuli viesti, kun oli odotettu miljoona vuotta :( Sitten sai vähän huokaista, kunnes alettiin pelätä, että tulee joku jälkijuttu.. No, mutta nyt vain paljon halimista ja sitä toinen on nyt enemmän kaivannutkin, kun parkkeeraa vieläkin ahkerammin jalan juurelle ja kotiin tullessa ottaa vastaan vieläkin lämpöisemmin kuin ennen, jos mahdollista <3

      Poista
  22. Voi miten kauheaa...odottaminen on kaikkein pahinta :( Onneksi Vilma selvisi tuosta ikävästä koettelemuksesta ja on päässyt takaisin kotiin <3 Jaksamista teille!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odottaminen on kamalinta! :(( En edes halua miettiä mitä tuo olisi lapsen kanssa, huhhuh!
      Vilma voi onneksi jo paljon paremmin. Toivotaan, että pääsimme pahalla säikähdyksellä :)

      Poista
  23. Voi toista poloista! Aivan itkuhan tässä tirahti. Lemmikistä luopuminen tai edes ajatus siitä on niitä elämän kauheimpia asioita. Voimia ja pikaista paranemista söpöliinille sinne. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itkuja on kyllä ollut liikkeellä :'( Ei sitä haluaisi noin ihanasta koirasta luopua. Ollaan monesti puhuttu, että jos koiran voisi kloonata... Ei ole vielä tullut vastaan ihmistä, joka ei olisi Vilmasta pitänyt <3

      Kiitos, me parannellaan jo kovaa vauhtia :) <3

      Poista
  24. Oi voi. Toivottavasti siellä voidaan paremmin. <3

    VastaaPoista
  25. Luojalle kiitos, että oli enkelit matkassa mukana. <3 Suuret halirutistukset täältä ja kovasti voimia <3 Vilmalle hirmuisesti rapsuja ja paranemisia. Täällä ollaan hengessä mukana <3

    VastaaPoista