Nahkahääpäivä.

Vietettiin eilen miehen kanssa kolmivuotishääpäivää eli nahkahääpäivää. Tuo nimi on ehkä kaikkein hassuin kaikista hääpäivänimityksistä, ei kovin kaunis, mutta nimistä viis :)

Aika kuluu nopeasti, vuodet vierii. On kummallista ajatella, että häistä on "jo" kolme vuotta. Hääpäivämme jälkeen on juhlittu jo monen montaa muutakin paria. Tänä kesänä hääkutsuja on tipahtanut postilaatikkoon vain yksi ja nekin häät on vasta lokakuussa. Alkaa suurin osa ystävistä olla naimisissa, mutta onneksi on vielä muutamia nuppusia, jotka odottelevat kosintaa tai elämänsä miehen tapaamista. Häissä, jos missä, on aina niin mukava tunnelma, että niihin osallistuu mielellään. Omiin häihin tuli panostettua niin paljon aikaa, vaivaa ja rahaakin, että on hauskaa katsoa miten häätrendit elävät ja millaisia ratkaisuja hääpari on juhlia varten tehnyt. Ne jutut, jotka olivat in omien häiden kohdalla, ovat nyt jo todella last season :)


Tavattiin siis eilen miehen kanssa keskustassa töiden jälkeen ja mies istutti minut penkille yhtä hauskaa juttua varten. Raksu oli tehnyt mulle aivan mahtavan hääpäiväarvan, josta sain "raaputtaa" esiin haluamani kohdat ja hääpäivä eteni tulosten mukaisesti. Ihan miehen tyylistä ja tosi kekseliästä :) Arvostan hirmuisesti tuon tapaista vaivannäköä 

Haluan pitää arvan kohdat omana tietonani, mutta sen verran voin paljastaa, että siellä oli muun muassa ruokailuun sekä lahjaan liittyviä kohtia. Tosin voi olla, että mies hieman muutti arvan tuloksia jälkikäteen, mutta sehän ei mua haitannut ollenkaan ;) 

Kuten varmaan maisemista tunnistatte, me käytiin ensin shamppiksella Tornin huipulla. Mies ei ollut käynyt siellä ennen, joten se oli siinäkin mielessä hyvä kohde. Itse en taas ollut ennen päässyt Tornin terassille, koska siellä on ollut joka kerta niin täyttä, että juuri ja juuri on saanut paikan itselleen sisäpuolelta. Nyt meillä kävi hyvä tuuri ja saatiin tunnin verran ihailla kauniin Helsingin maisemia ulkoilmassa. Miellän Helsingin edelleen kodikseni, vaikka en siellä enää asukaan. Tuumailtiin taas yhdessä, että kyllä me joskus vielä..



Seuraavaksi etapiksi meille valikoitui piknik puistossa ja sitä olin salaa mielessäni toivonutkin. Olen onnellinen, että meidän hääpäivä on kesällä, koska omat synttärini ajoittuvat kylmille pakkassäille helmikuussa, eikä niitä koskaan pääse juhlimaan esimerkiksi puistoon!

Haettiin Stockan tiskiltä ihanat kana-caesar-salaatit sekä herkkuleivokset. Tietysti myös pullo shamppista matkaan, mmm.

Matkalla puistoon poikettiin mutkan kautta hakemaan lahja minulle. Voi iiiiks! Astuin ensimmäistä kertaa Efva Attlingin liikkeeseen ja olin ihan pökerryksissä kaikista niistä ihanista kaunokaisista. Olen vuosia haaveillut monistakin Efvan suunnittelemista koruista, koska rakastan tekstejä koruissa sekä tietysti klassista muotoilua ja pieniä, hauskoja jujuja. Korun valinta oli todella vaikeaa, mutta sitten kun näin sen oikean, niin tiesin heti, että se on pakko saada. Korussa on teksti, jonka olen ajatellut jopa tatuoida itseeni.. Mutta kun pelkään neuloja, niin nyt sain sen kivuttomassa muodossa ;) Näette korun myöhemmin. Ah se on ihana!

Piknik-paikaksi valittiin rakas Tähtitorninmäen puisto. Siellä me kaksi vuotta viipotettiin Vilman kanssa ja nyt kaikkia paikkoja katsoo ihan silmät pyörällään, että oliko meillä todella näin upeita paikkoja joskus aivan nurkan takana kodista.
Espoossa on kaikki aivan hyvin, mutta elin elämäni ehdottomasti onnellisinta aikaa silloin, kun asuimme Helsingin keskustassa. Kaduista, ravintoloista ja kaupunkiin lankeavasta ilta-auringosta tulee mieleen kymmeniä muistoja siltä ajalta, kun palattiin Australiasta kotiin ja järjestelimme häitä vajaa 1,5 vuoden ajan. Kaikki oli niin pehmeää pumpulia, että muistan kirjoittaneeni Facebookiin jotain sen tyylistä, kuin "kyllä elämä nyt antaa". Koska elämä on näyttänyt toisinaan myös kurjan puolensa, on tuo ajanjakso jäänyt mun mieleeni tosi rakkaana kaikkinensa :) Tähtitorninmäki oli nappivalinta hääpäivän viettoon jonkun vieraan ruokaravintolan sijasta.



Jälkkäriksi meillä oli kummallekin oma suosikkileivos. Mies hoksasi Stockan tiskillä oman lapsuudenajan herkuimman jutun, eli masariinileivoksen, ja itse valitsin, ylläri ylläri, macaronsin jättikoossa. Juuri sopivan kokoinen pikku jälkkäri shamppiksen kanssa nautittavaksi :)


Koska vierastan hieman sitä, että blogeista saa aina niin kermaisen täydellisen kuvan elämästä, vähän niin kuin vastoinkäymisiä ei olisi ollenkaan, on toki kerrottava, että meilläkin on omat karikkomme kahdeksan vuoden aikana ollut. Elämä menee harvoin oman toivekäsikirjoituksen mukaan eikä haaveiden pilarit pysy joka kerta pystyssä, vaikka miten paljon yrittäisi. Vaaleanpunaiset lasit tippuu silmiltä ennemmin tai myöhemmin, ainakin useimmiten. Oma elämäni ei ole täydellistä nähnytkään, mutta yritän kaikesta huolimatta nähdä iloa pienissä asioissa, kuin myös niissä suuremmissa tietysti! Tiedän, että olen saanut paljon sellaista, mitä joku toinen ei ole saanut ollenkaan. Koskaan ei kannattaisi verrata itseään toisiin, vaikka siihen välillä vahingossa erehtyykin. Paras on vain kaikesta huolimatta nostaa leuka pystyyn ja yrittää, vaikka tuntuu, että asiat menisi pieleen.

Lueskelen aina silloin tällöin ihanan Sara K:n blogia, ja otin aikanaan ylös tämmöisen kohdan, se on niin kaunis, että laitan sen tähän:

"Tiedän, että saan kaiken, mitä tahdon. Tiedän, että elämäni on juuri sellaista kuin millaiseksi sen teen. Tiedän, että ikävät tunteet menevät ohi, eikä minun tarvitse taistella niitä vastaan. Ja tiedän, että kaikki on koko ajan liikkeessä, mikään ei tule valmiiksi ja siten mikään ei mene koskaan väärin.
Silloinkin, kun elämän voisi pintapuolisella tutkailulla luulla leviävän käsiin, se on vain järjestäytymässä uudelleen, aiempaa paremmaksi ja eheämmäksi paketiksi
".

Tällä hetkellä päälimmäisin tunne on kuitenkin ilo ja onni. Meillä oli todella kiva ilta, ihanassa paikassa ja kohta avaan tuon lahjan, jahka saan siitä pari kuvaa nappastua. On niin kaunis pakettikin 

Sitten jäämmekin odottelemaan seuraavia hääpäiviä. Eräs pariskunta viettää joka vuosi hääpäiväänsä samana päivänä, kuin me. Heillä oli eilen pitsihääpäivä. Kuulostaa niin paljon kivemmalle, kuin tuo nahka, että siitä taidan haaveilla seuraavaksi ;)




14 kommenttia:

  1. Oi miten ihana hääpäiväylläri! Ja NIISK miten kaunis tuo Sara K:n teksti, pitäisi melkein printata jonnekin seinälle -viisaita sanoja. Mekin yritetään muistaa joka vuosi tehdä hääpäivänä (hääpäiviä takana kolme, yhteisiä vuosia tosin jo yli kymmenen) jotain, edes leffaan ja syömään ellei muuta ehdi tai jaksa suunnitella, ettei ihan pelkäksi arjeksi mene. On niin tärkeää muistaa keskittyä välillä toiseen ihmisenä. Vaikka toisaalta, kun sen oikean löytää, niin se arkihan juuri on kaikkein parasta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta <3 <3 Pientäkin suunnittelua arvostaa kyllä kovasti :) Ja pidän tärkeänä, että niitä tärkeitä päiviä juhlistetaan edes jotenkin. Jokainen saa päättää millä volyymilla ja millä tavoin, mutta mielestäni ei pidä ainakaan unohtaa sitä tosiasiaa, että on joskus mennyt naimisiin ;) Ja toisaalta yhteisiä hetkiä ei varmaan usein ole liikaa! Edes kerran vuodessa vähän parempaa päälle (no ei meillä nyt niin ihmeitä kyllä ollut, mutta..) ja suunnaksi joku muu, kuin kotisohva. Kyllä kummasti piristää kaiken arkitohinan keskellä <3

      Poista
  2. Ihana teksti. <3 Ja miten ihana hääpäivä teillä olikaan, ihan täydelliseltä kuullostaa! Meillä oli myös tuo "nahkapäivä" keväällä, ostin itselleni juurikin Macaronsin Stockalta myös, ja ison, tietty :) Me päädyttiin ravintolan sijaan tekemään hääpäivänä itse sellasta yhteistä suosikkiruokaa jota ihan alkuaikoina melkein 10 v.sitten aina tehtiin kun oli joku spessupäivä.
    Elämä luo kauneutensa valoista ja varjoista, vai miten se yksi lausahdus meneekään. Harvalla elämä on pumpulia, mutta kuten jo vuosia sitten blogiisi kommentoin, kauniit asiat auttavat jaksamaan vaikeinakin aikoina. Ja niitä hyviä aikoja osaa kyllä sitten erityisesti arvostaa.
    Ihania kuvia taas, kyllä Helsinki-rakkaus syttyy näin Espoossa asuvana etenkin kesäisin, ja keskusta-aikoja kaipaa välillä. Mutta puolensa täälläkin. <3 Ihania ja kauniita elokuun päiviä ja iltoja sinulle!
    Terv. Vakkari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos <3 Hyvä fiilis oli, niin kiva kirjoitella siitä blogiinkin :) Hih, ja miten hauska sattuma, että sullakin oli macaronleivos nahkahääpäivänä :)) Oi, se oli herkkua!
      Suosikkiruoka kuulostaa täydelliseltä valinnalta hääpäivää varten. Semmoisista jutuista saa paljon enemmän irti verrattuna ravintolaan, mutta toki joskus on kiva istuutua valmiiseen pöytään, missä joku toinen palvelee ja tuo kauniisti aseteltuja annoksia eteen.

      Totta se on, ettei aina voi mitenkään mennä täydellisen hienosti ja tukahtua onnentunteisiin. Joskus sitä vain erehtyy vertaamaan toisiin, koska harvoin ne ei-niin-pumpuliset-asiat näkyvät ulospäin ja tuntuu, että kaikilla muilla on asiat varmasti sata kertaa paremmin :) Huomaan myös, että olen alkanut vieraantua ihmisistä, jotka minun silmissäni tuntuvat liian täydellisiltä. Tuntuu, että on enemmän samoilla aalloilla heidän kanssaan, joille on myös sattunut kaikenlaista. Vertaaminen on kuitenkiln aina turhaa, joten siitä olen pyrkinyt kokonaan pois oli asia sitten mikä tahansa :)

      Helsinki on vaan niin ihana kaupunki, että ei siitä meinaa kesäaikaan saada tarpeekseen <3 Niin monta paikkaa olisi käytävänä ja lyhyen kesän aikana ehtii vain muutaman. Puolensa on kyllä täälläkin, se on ihan totta :)
      Kiitos kommentista jälleen ja aurinkoisia sekä lämpimiä elokuisia päiviä teidän perheelle <3


      Poista
  3. <3 Ihanan kuuloinen päivä teillä ollut! Mulla on vähän samoja fiiliksiä Helsingistä. Tykkään kyllä kovasti Tampereesta, mutta kyllä vaan ne kaksi vuotta kun asuttiin Helsingissä, kaiken keskellä, on jääneet mun mieleen niin onnellisena aikana. Voitiin vain astua ovesta ulos ja koko kaupunki oli avoinna, ravintolat, puistot, tapahtumat, kaikki. Vaikka kotimme oli aivan minimaalinen, se oli sitäkin rakkaampi ja sieltä on niin hyviä muistoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli aivan ihana ilta kyllä <3 Ja kaunis sää sen kruunasi <3 Eipä sitä oltais varmaan sateella piknikille mentykään ;)
      Tampere on jäänyt itselleni aika vieraaksi, mitä nyt teininä siellä aika paljon kävin. Ei mitään hajua miten ihania paikkoja siellä varmasti on :)
      Yhdyn niin sun sanoihin Helsingistä. Monen olen kuullut vierastavan keskustaa, mutta aika moni siellä sitten on kuitenkin tykännyt asua, kun sinne on muuttanut. Siinä on vaan niin paljon ilon aiheita, kun kaupungin elämä alkaa heti ulko-oven takaa ja mahdollisuuksia on vaikka miten! Jos sieltä olisi mahdollista ostaa isompi koti, oltaisi jo se jo varmasti tehty.

      Poista
  4. Olipas ihana postaus kuvineen ja teksteineen. :) Olen kyllä ihan samaa mieltä, että kun pääsee puistoon nauttimaan shamppista ja piknikkiä rakkaan kanssa on se satakertaa enemmän kuin yksikään ilta missään ravintolassa. ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjo <3 Ihana, kun pistit kommentia :) Olet ihan oikeessa! Kesällä kannattaa ottaa kaikki irti kaupungin kauniista puolista ja talvella voidaan sit kökkiä niissä ravintoloissa, jos tuntuu että metrinen hanki on liikaa piknikille ;)

      Poista
  5. Onnea <3 Miten ihanasti kirjoitettu teksti.

    VastaaPoista
  6. Onnea! Kuulostipa ihanalta ja varsinkin näytti :) Itsellä tulee 9. hääpäivä syyskuussa ja olemme paria kertaa lukuunottamatta unohtaneet aina koko päivän :( No ensi vuonna kun tulee pyöreät täyteen, niin olen jo alkanut sitä suunnittelemaan, joten ei pitäisi unohtua!

    Manta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Voi harmi,että on unohtunut. Mutta en ihmettele. Kyllä niitä muistettavia päivämääriä vuodessa riittääkin ja voihan sitä viettää yhteistä laatuaikaa ihan päivästä riippumatta.
      Kymppivuonna on varmasti ihana tehdä jotain spesiaalia <3 Ihania suunnitelmia teille <3

      Poista
  7. Lämpimät onnittelut, päivänne kuulosti aika ihanalta. Kesäinen Helsinki on aika upea :)

    Uskomatonta, että teidän häistä on jo kolme (!) vuotta aikaa. Muistan vielä kun löysin tämän blogin ensimmäisen kerran olitte siellä Ausseissa, time flies! :)

    Sara K:n blogin tekstit ovat jääneet mieleeni, harmittaa etten laittanut niitä talteen nyt kun niitä ei enää sieltä löydy. Onneksi kauniit ajatukset ovat jääneet mieleen :) Silloin kun elämässä tulee haasteita vastaan niin yritän pitää mielessäni Saran mietteitä ja keskittyä niihin positiivisiin hyvänmielen asioihin.

    Tässä on muuten toiselta espoolaiselta kahvila vinkki jos ette ole jo kokeilleet: Leppävaaran Peroba Café. Symppispaikka, josta saa arkiaamukahvin ja lounaan lisäksi brunssia viikonloppuisin. Aina ei tarvitse lähteä Helsinkiin asti, että löytää näitä helmipaikkoja ;)

    Ihania hetkiä loppukesääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuhannesti lora <3 Miten pitkä kommenti, oot ihana!
      Kesäinen Helsinki ei kyllä petä koskaan. Näkemistä ja tekemistä riittää. Vaikka tekisi joka vuosi samat Suomenlinnan reissut ja piknikit, niin aina on yhtä ihanaa :)

      Hih, aika todella lentää! Voi että tuntuu, että justiin tultiin sieltä Ausseistakin, mutta siitähän on jo niin kauan, että olen jo eri vuosikymmenelläkin.. vähän pelottavaa mihin kaikki aika oikein menee :D

      Äh, mä en edes tajunnut, että se blogi on loppumassa. Tuo tieto on mennyt jotenkin ihana ohi. En minäkään tämän enempää ehtinyt siis talteen saada. Olisi ollut kyllä pari kirjoitusta ihan vaikka seinälle asti laitettavaksi. Niiden lukeminen toi aina hyvän olon! Joskus tietysti kaikki hyvä loppuu :) Saralla oli ja on todellinen taito kääntää asiat niin, että itsekin kokee ahaa-elämyksen, vaikka olisi haastava juttu kyseessä.

      Hei kiitos tuosta vinkistä! Miten se kuulostaa niin kovin tutulle? On varmaan sisustusjuttujen vuoksi osunut silmiin. Voi kun löytyisi se viikonloppu pian, että pääsisi aloittamaan brunssin merkeissä vaikka miehen kanssa. Tämä laitetaan muistiin :)

      Halit sulle ja ihanaa loppukesää myös <3

      Poista