Vauhtia & vilskettä yksivuotiskuvauksissa.


Lapsen ensimmäinen vuosi halutaan usein ikuistaa aika tarkkaan. Kamera seuraa mukana, kun pieni vauva kasvaa ja oppii uusia juttuja. Yksivuotiskuvaus on todella suosittua ja varsinkin tänä keväänä/kesänä olen itsekin saanut kuvata ennätysmäärän näitä vilkkaita vilperttejä. 



Pienten lasten kuvaaminen on usein varsin haastavaa. Tosi vaikeeta, etten sanoisi. Yleensä tilanteet vaihtuvat pikavauhtia ja kuvaajan sekä kameran täytyy olla supernopeita.

Syöksyin lasten kuvaamiseen ihan persus edellä enkä tiennyt koko hommasta oikeastaan mitään. Ihan samaa kaavaa olen suorittanut sitten kaikkien muidenkin mallien kohdalla. Eteenpäin vaan, sano mummo lumessa.

Ensimmäiset kuvaukset olikin aikamoisia. Olin fyysisesti aivan loppu ja tuntui, että kahden tunnin kuvauskeikka vei paljon enemmän voimia verrattuna vaikka 11 tunnin yövuoroon. On tullut itkettyä kyyneleitä, kirottua epätarkkoja kuvia ja heitettyä (melkein) kamera järveen. Minä en totisesti kuulu niihin, joiden kädessä kamera "tanssii" ja homma on kuin leikkiä. Alkuvuodesta ajattelin, että en kuvaa enää yhtäkään yksivuotiskuvausta tai ainakin pidän tauon. No, se tauko ei viikkoa pidempään tainnut kestää, koska rakastan kuvaamista enkä tietenkään raaskinut sanoa ei.. "Jos nyt vielä tuon yhden kuvauksen kävisin tekemässä ja sitten..". Nyt on mennyt aika monta kuvausta siitä ajatuksesta ja edelleen otan keikkoja vastaan. En minä ole näitä nassikoita kyllä mihinkään hylkäämässä. Pysyy energiatasot kohdillaan, kun käy välillä vähän konttailemassa :D


Ihan, kuten joka asiassa: harjoitus tekee mestarin. Matka mestariksi on vielä kovin kesken, mutta kehitystä on toki tullut. Pikkuhiljaa lueskelemalla, tutkimalla toisten kuvia ja menemällä pää (tai persus) edellä kuvauksiin sitä kyllä oppii aina jotain. Ei varmasti ole koskaan ollut yhtäkään kuvausta, josta en olisi mitään oppinut.

Lapset ovat ottaneet minut ja tuon mustan möhkäleen hienosti vastaan. Myös mieheni on tullut innolla mukaan kuvauksiin toimiessaan nykyään minulle assarina aina silloin, kun mukaan pääsee. Joskus lapset ujostelevat tai vierastavat alussa, mutta pian siitä ei ole kyllä mitään tietoa.

Lasten kuvauksia ei voi kauhean paljon suunnitella. Toki mietitään, joko yhdessä tai erikseen, mitä lapselle puetaan päälle. Tytöille sopii aina mekot ja hameet, pojilla farkut ja henkselit tai pieni rusetti kaulassa ovat tosi söpöjä.
Usein lapsilla on monia lempileluja, joita voi ottaa mukaan kuvauksiin. Lapset tykkäävät, jos on jotain näprättävää. Harvoin kukaan jaksaa vain istua paikallaan ja hymyillä kameralle odottaen, että kuvaaja saa asetukset paikoilleen! Usein lelut ja kasvit menevät kyllä suuhun, että siihenkin kannattaa varautua..

Vanhemmat ovat suuressa roolissa mitä lasten kuvaamiseen tulee. He ovat niitä, jotka tietävät parhaiten, miten oma kullannuppu saadaan nauramaan ja mitkä jutut toimivat varmasti. Kuvaajana päästelen toki kaikenlaisia hassuja ääniä, leikin piilosta tai teen hiekkakakkuja, mutta yleensä minun on vain parasta olla valmiina kamerani kanssa. Tilanteet ovat ohi aivan nanosekunnissa ja silloin ei kannata olla säätämässä kamerannappeja. Toki se kuuluu homman nimeen, että hyviä ilmeitä menee joskus vahingossa ohi. Lapset on niin hauskoja ja arvaamattomia, että tilanteita kyllä tulee kokoajan lisää. Itse etenen yksinkertaisesti kuvaamalla tosi paljon. Moni ruutu menee hukkaan ja hutiin, mutta aina olemme löytäneet ne parhaat otokset sieltä joukosta. Itse olen sitä mieltä, että lapsi on suloinen myös silloin, kun hän ei hymyile. Tässä kohtaa vanhemmat voisivat joskus hieman relata ;)




Koska kuvaan luonnonvalolla, suosin aina ulkokuvauksia. Varsinkin näin kesällä en raaski jättää kaunista luontoa käyttämättä ja se onkin usein paras tausta, ellei sitten varta vasten haluta kotia taltioitua taustalle. Sisä- kuin ulkokuvaamisessa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Sisällä loppuu usein tila kesken. Itselläni ei ole vielä hyvää laajislinssiä ja se onkin seuraava, jonka tilaan. Suomalaiset kodit ovat usein pieniä ja ahtaita ja lapset nopeita ja liikkuvaisia. Tähän kun vielä lisätään pimeys tai vähintään hämärä, alkaa kuvaaminen olla tosi haastavaa. Itse pidän kuvissa vaaleista väreistä ja tykkään käsitellä kuvat hieman utuisiksi. Tällöin paras sisustus onkin juuri vaalea, joka heijastaa hyvin valoa ja näyttää kivalta taustalla. Kaikki kodit eivät kuitenkaan ole tällaisia enkä ole vielä raaskinut pyytää asiakkaita maalaushommiin ennen tuloani ;) Jokainen koti on omanlaisensa ja näin on tarkoituskin.

Lasten kuvaamisessa ei tietenkään ole mitään pakko-sääntöjä, kuten ei missään muussakaan. Säännöt ja rajat on tehty rikottaviksi, vai kuinka se nyt meni. On kuitenkin totta, että nopea suljinaika auttaa aika paljon asiassa. Lähtisin vähintään sieltä 1/300-400 hujakoilta. Ei yhtään haittaa nopeammat arvot..
Aukon kanssa on usein pohtimista. Rakastan suurella aukolla otettuja kuvia, joissa tausta menee kauniin sumeaksi. Pienten, heiluvaisten lasten kanssa näiden arvojen käyttö vaatii paljon taitoa. Turvallisilla vesillä aletaan olla siellä f/3.5 paikkeilla, mutta silloin tausta kannattaa olla siisti. Yleensäkin valokuvien otossa kannattaa pitää taustaa kokoajan silmällä. Jotain pystyy muokkaamaan käsittelyssä, mutta ei ole tarkoitus vaihtaa koko sisustusta Photoshopissa.. Toki kaikki vaikuttaa kaikkeen eli riippuu aika paljon millä linssillä kuvaa.

Liikkuvien lasten kanssa Al-servo on myös hyvä ratkaisu, vaikka ei aina se helpoin juttu. Al-servo vaatii totuttelemista ja yleensä heilun sen ja One shotin välillä pitkin kuvauksia. Al-servon kanssa kamera hakee kokoajan uutta tarkennusta kohteen liikkuessa, jolloin se auttaa saamaan teräviä kuvia, vaikka kohde ei paikallaan pysyisikään. One shotissa tarkennus ei vaihdu, joten se sopii paikallaan viihtyviin kohteisiin. Netissä ja kirjoissa on runsaasti tietoa näistä tarkennustavoista, jos termit ovat vielä sinulle vieraita. Nopealla googlettelulla esim. täältä löytyy teksti aiheesta.




Sisäkuvauksen hyvä puoli on se, että koti on tuttu paikka lapselle ja siellä lapsen on helpointa olla rennosti, vaikka minä vieraana paikalle saavunkin. Kotoa löytyy vaihtovaatteet, lelut ja kaikki tarpeellinen, joten koti on aina hyvä ratkaisu, jos sinne tulvii tarpeeksi valoa. Se on sitten oikeastaan kodista kiinni, miten paljon kuvauspaikkoja löytyy, mutta hyviä vaihtoehtoja ovat usein makuuhuone ja olkkari.

Itse teen yleensä niin, että kuvaan aluksi kotona ja sitten menemme ulos. Näin saadaan ainakin pari erilaista taustaa kuville.
Usein pienten lasten kanssa hyvä kuvausaika on keskellä päivää (unien ja muun päivärytmin takia), mutta valokuvaajan kannalta katsottuna silloin on ikävin valo. Jos aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, se on keskipäivällä suoraan ylhäällä ja aiheuttaa kasvoille ikäviä varjoja suorassa auringonpaisteessa. Kotona näitä varjoja ei tule, koska aurinko ei paista suoraan ikkunasta sisään. Liikkuva lapsi vain täytyy houkutella ikkunan läheisyyteen tai odotella sopivaa hetkeä, kun lapsi on "oikeassa valossa". Sisäkuvauksessa valotusta tulee säädettyä kokoajan siitä syystä, että vuoroin lapsi on vastavalossa ja vuoroin myötävalossa riippuen siitä, mihin suuntaan hän on matkalla.




Ulkokuvauksissa hyviä puolia ovat jo mainitsemani luonnontaustat, valon määrä ja avaruus. Hyviä kuvauspaikkoja voi olla omalla pihalla, mutta myös puistoissa, merenrannassa tai missä tahansa. Lasten kanssa täytyy valita turvallinen kuvauspaikka ja kuvausten aikana vähintään yhden henkilön tulee olla aivan välittömässä läheisyydessä varmistamassa, ettei haavereita satu. Esimerkiksi alla olevan kuvan olen kuvannut niin, että lapsen äiti meni tuonne kiven taakse kyyryyn ja piti toisella kädellä lapsesta kokoajan kiinni. Äippä ei näy kuvassa ja lapsi on turvassa ;)



Ulkona haasteita ovat muun muassa täydeltä taivaalta porottava auringonpaiste ja vaatteiden likaantuminen. Moni yksivuotias ei joko kävele tai kävelee haparoiden. Vaikka kävelyä olisi tullut jo harjoiteltua pitkän aikaa, kaatumisia sattuu joka tapauksessa ja silloin polvet ovat enemmän tai vähemmän mudassa. Jotkut yksivuotiaat juoksevat niin lujaa, että haasteeksi muotoutuu lähinnä kuvaajan kunto ja nopeus :D Varsinkin pojat ovat usein sellaisia vilperttejä, että saa käyttää kaikki keinot saadakseen heidät hetkeksi linssin eteen.

Lasten kanssa ollaan melkein kokoajan maan tasolla, joten polvet ovat kauniin kirjavat konttaamisesta ja muutenkin kuvausasennot on välillä aika mielenkiintoisia. Tykkään kuitenkin möyriä kamerani kanssa maata pitkin ja laitan yleensä niin huonot vaatteet päälle, että on aivan sama missä liejussa sitä tunnin-pari viettää ;) Kuvien vuoksi kannattaa vähän uhrautua.

Mitä taas porottavaan aurinkoon tulee, on hyvä hakeutua varjopaikalle tai ainakin hetken yrittää sitä, jotta saadaan valo tasaiseksi eikä kurjia varjoja lankea kasvoille. Pienten lasten kanssa tarvitaan toistoja ja kärsivällisyyttä. Kuvauksissa saatan toistaa tiettyjä juttuja muutamaan kertaan ja sitten voi antaa lapsen taas hetken leikkiä ja touhuta omiaan. Lapset menettävät aika nopeasti mielenkiinnon, jos heitä alkaa komentamaan tai ohjailemaan liikaa. Periaatteessa lasten kanssa kaikki tehdään leikin kautta tai pienillä huijauksilla. Joskus parhaat kuvat tulevat silloin, kun antaa lapsen vain olla ja puuhailla omiaan. Yleensä otan hieman ns. poseerattuja kuvia ja vastapainoksi täysin tilannekuvia. Asiakas saa valita, mitkä omaa silmää miellyttää eniten :)





Yksi hyvä kikka saada lapsi kiinnostumaan hetkeksi, on näyttää hänelle kamerasta otettuja kuvia. Moni lapsi tykkää katsella omaa nassuansa ja hämmästelee tuttua naamaa ruudulla. Yleensä oman kuvan katsominen naurattaa lapsia :) 

Tunnin kuvaamisen jälkeen useimmat lapset ovat jo täysin unohtaneet koko kuvaajan eikä heitä voisi vähempää kiinnostaa kuunnella ohjeita. Alussa, kun lapsi vielä tutkailee, kuka ihme meidän kotiin oikein tulikaan, on helpompi saada hänet katsomaan suoraan kameraan. Loppuajasta otan herkemmin leikkikuvia ja vietämme vapaata oleskelua. Lasten kanssa täytyy olla nopea, mutta ei kiireinen. Yleensä varaan reilusti aikaa, jotta leikille jää tilaa. Kiire ja hermostunut kuvaaja ei ole hyvä yhdistelmä. 



Kaikista haasteista huolimatta lasten kuvaaminen on tosi hauskaa. Lapset ovat aina aitoja omia itsejään ja heidät on jopa helpompi saada hymyilemään, kuin aikuiset ;) Teen mielelläni kaiken ikäisten ihmisten kuvauksia, jolloin vaihtelua tulee todella paljon. Kukapa tietää mihin joskus tulevaisuudessa erikoistun vai erikoistunko sittenkään. Tällä hetkellä menen näillä resepteillä ja kuvaan potretteja iästä riippumatta.




Saan olla todella iloinen, että kuvauksia on ollut riittämiin. Olen saanut lyhyen ajan sisällä kokea ja nähdä paljon. Olen tavannut kymmeniä uusia ihmisiä ja haastanut itseäni moneen kertaan. Luulen, että tämän homman suola on juuri siinä, että se ei ole helppoa, mutta se on antoisaa. Jokainen tarvitsee onnistumisen kokemuksia jatkaakseen, mutta yleensä virheistä oppii eniten.

Mikäli toivot saavasi minut kamerani kanssa ikuistamaan juuri sinua tai jotain läheistäsi, ota yhteyttä sähköpostilla osoitteeseen khiekkarinnephoto(at)gmail.com
Ennen parin viikon kuvaustaukoa on vielä muutama aika jäljellä. Toimi siis nopeasti, mikäli haluat kuvat vielä ennen heinäkuun puoliväliä. Loppukesästä aikoja on taas reilusti :)

Facebook-kuvaussivulle pääset TÄSTÄ.





17 kommenttia:

  1. En pysty taas sanoin kuvailemaan miten upeita nämä sun kuvasi ovat!!<3 Olet niin lahjakas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi lili <3 Kiitos ihanuus <3 Ihana olet kyllä :´) Oma silmä kuitenkin ankara silmä ;)

      Poista
  2. Älä heitä kameraa jorpakkoon! Tiedän kyllä itsekin tunteen... Aivan mainioita kuvia! Jotenkin sinun kuvankäsittelysi ja tyylisi sopii todella hyvin näihin hempeisiin lapsikuviin. Voin vain kuvitella kuinka haastavaa mukuloiden kuvaaminen on. Minä tykkää kuvata paljon eläimiä, siinä on ehkä jotain samankaltaista. :) Olet kehittynyt kyllä hurjasti näinä vuosina kun olen blogiasi seurannut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, no en sentään :) Tunne on kyllä ollut vahva useamman kerran, mutta vielä on Canonit ihan maan kamaralla. Kuvaaminen on haastavaa, oli kyseessä pienet tai isot ihmiset, mutta aikuiset ei yleensä tee ihan noin äkkinäisiä liikkeitä tai juokse karkuun pitkin pihamaita :D Eläimet on muuten varmasti yhtä haastellisia, se on totta. Niistähän ei tiedä mihin suuntaan ne seuraavaksi lähtee! Kiitos <3 Ei muuta kuin jatketaan ja harjoitellaan :)

      Poista
  3. Niin herkkiä ja kauniita, sekä a i t o j a ! Odotan esikoistamme (laskettuun aikaan 2 viikkoa!) ja toivon, että me amatööritkin saisimme ikuistettua kauniita, iloisia hetkiä omaan kameraamme. Mutta uskon, että myös meillä 1 v. kuvaukset on ensikesänä ajankohtaisia ;) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Reetta, et tiedä miten lämmittää mieltä <3
      Teillä vietetään ihanaa aikaa! Edessä on vaikka mitä mahtavia hetkiä. Ihan varmasti saatte kameran pullolleen juuri niin täydellisiä muistoja, kuin ne hetketkin <3 Halauksia ja jaksamista viime metreille <3

      Poista
  4. Veti taas sanattomaks! Katson uudelleen ja uudelleen.... <3

    VastaaPoista
  5. Oijoijoi! Ihania kuvia kaikki, onneksi et heittänyt kameraa järveen! Täytyy kyllä yhtyä edellisiin kommentteihin; herkkiä, aitoja sekä todella, todella kauniita kuvia <3 Täällä innokas mama odottaa jo omaa vuoroaan :)!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 <3 Ihana, pus ja kiitos <3 En malta oottaa, että pääsen Mamaa kuvaamaan <3 :))

      Poista
  6. Piti tänne vielä tulla kommentoimaan, niin ihania kuvia! Olet onnistunut vangitsemaan juuri oikeat hetket ja tunnelmat, voi että :) Näitä kuvia katsoessa ei voi kuin hymyillä leveästi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla Emmi <3 Kiitos tosi paljon! Kuvaaminen on haastavaa, mutta palkitsevaa puuhaa :)

      Poista
  7. Sä olet kyllä niin lahjakas! Vaikka tiedän, että vaatii satoja kuvia, että löytää ne täydelliset, mutta nämä todistavat jälleen, että sä olet huippu. ;) Niinkuin sanoin, muutaman vuoden sisällä teet näitä vielä ihan täyspäiväisesti. <3
    Toivottavasti tulen joku päivä olemaan yhtä hyvä jossain rakastamassani asiassa, kuin sinä kuvaamisessa. Puss

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että murunen, kiitos ihanista sanoista <3 Ajatukset on usein aika sekalaisia, mitä onnistumiseen tulee, mutta tarkoitus on varmaan juuri se, että onnistumiset ei tule liian helpolla :) Valokuvaamisen myötä olen tajunnut paremmin myös ne "tavallisen" työn hyvät puolet, mutta onhan se mahtavaa, että hommia voi tehdä myös kotoa käsin. Etätyöt kun eivät ole omalla alalla mitenkään mahdollisia!
      Voi mä olen niin varma, että sä tulet olemaan (ja olet jo nyt) hyvä monessakin asiassa! Ei ne asiat ole muusta kiinni, kuin tahdosta, työstä ja siitä, ettei luovuta.Intohimo ajaa pitkälle ja jokainen voi tulla hyväksi monessakin asiassa <3 Mites se nyt menikään, että 20% lahjoja ja 80% kovaa työtä.. en muista prosenttilukuja ulkoa, mutta noinpäin se kuitenkin oli. Ei muuta kuin sitä omaa juttua kohti <3

      Poista
  8. Siis luoja, sä olet kyllä niin taitava!!1 <3 Ihan sydän sulaa näitä kuvia katsellessa <3

    VastaaPoista