Juhannus maalla.

Meidän juhannus oli ohjelman puolesta auki tänä vuonna melkein loppumetreille saakka. Koska mitään kummempaa suunnitelmaa ei mistään suunnasta ilmaantunut, päätettiin lähteä maalle isän nurkkiin pyörimään ja loikoilemaan. Koska talon väki ei ollut itsekään aattona kotona, saatiin miehen ja Vilman kanssa vallata koko pihapiiri ihan kolmistaan - sekös vasta mukavaa se. Nämä nurkat on kuvattu jo niin moneen kertaan, että ei taida enää mitään uutta tarjottavaa olla, mutta kyllä se juhannus kuluu kukkia kuvaillenkin ihan mukavasti ;)

Vilma otti isommasta pihasta kaiken irti ja säntäili pallon perässä häntä heiluen. Toinen innostui ulkona olosta niin, että oli vähän väliä tökkimässä märällä nokalla sääreen koska mentäis taas. Ei olisi sisäilma maittanut sille laisinkaan, mutta harmi, että kelit oli vähän kurjanlaiset. Kuvissa näyttää kyllä perin aurinkoiselta, koska ilmeisesti tartuin tiukasti kameraan aina kun ropinaa ei kuulunut. Onneksi tässä on kesää vielä jäljellä ja kova luotto, että heinäkuussa paukahtaa helteet..


Peltomaisemia katsellessa ja aivan ällistyttävässä hiljaisuudessa on aina niin mukava rentoutua. Mitä vanhemmaksi tulen, sen hiljaisempaa ympäristöä näköjään tarvin.
Kohokohtia oli ne, kun peurat ilmesty pellolle ja fasaanit käveli pihan poikki. Voi ei sitä joskus sen kummempaa tarvi ;)

No, oikeasti me kyllä katsottiin myös aimo annos jalkapalloa. En muistanutkaan miten kovasti siihen eläytyy, vaikka jääkiekon jälkeen tuntuu, että pelaajilla menee puoli vuotta päästä kentän toiseen päätyyn.
Tuli katsottua pelejä, joissa ei tapahtunut mitään ja pelejä, joissa tapahtui kokoajan. Juhannuksen jälkeen en ole sitten juuri tv:n ääreen ehtinytkään, mutta enköhän loppupelit seuraa edes uutisotsikoista. Virkistävää, kun ei kannata ketään, niin voi kannattaa kaikkia.


Tokihan me tehtiin iltakävelyjä heppojen luo, kuten aina ennenkin. Lampaat oli tällä kertaa siirretty jonnekin laitumelle kai.

Niin! Ja Instaa seuraavat jo tietävätkin, että minä löysin itseni ihan yhtäkkiä myös autonratista! Olen kyllä kortin ajanut jo 18-vuotiaana, mutta inssin jälkeiset ajokerrat voi melkein laskea kahden käden sormilla. Oli siinä puntti tutisemassa, vaikka näitä pikkuteitä ajeltiin. Sitten tuli aivan hirmuinen himo ajaa kokoajan ja kaikkialle. Hyvin se himo siitä hyytyi, kun päästiin astetta isommalle tielle ja auto sammui milloin minnekin. Parasta on kuitenkin se, että kotopuolessa pääsen jo kohta kauppaan ilman kuskia ;) Voi olla, että ei sen koommin näy niin Kirsikkaa, kuin autoakaan ;)




Illan tullen siirryttiin saunan kautta kuistinpenkille istuskelemaan siideripullot kätösissä. Ympärillä valoisa kesäilta, hyvää seuraa ja rentoutunut mieli. Semmoisia hetkiä soisi useamminkin. Kesämökkihaaveet ne senkun kasvaa. Onneksi on tämmöinen lohdutuspaikka :)





Keskikesän juhla on taas ohi, mutta koko kesä vielä edessä. Niin paljon kaikkea kivaa tiedossa, että melkein tekisi mieli painaa jarrua ja nauttia tästä, kun lomakaan ei ole vielä edes alkanut. Vähiin käy työpäivät ja lomalle on totisesti tarvettakin, ai että miten kiva 






8 kommenttia:

  1. Jotenkin niin ilastuttavia kuvia!
    Lempparini ovat ehkä tuo toinen hevoskuva ja Happy Joe kuva :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos kovasti ihana <3
      Hih, kamera saunassa.. Ei sentään löylyissä ;)

      Poista
  2. Näissä sun "maatila"-kuvissa silmä oikein lepää. Tykkään aina erityisesti, kun ootte ollut isäsi luona ta muualla maaseudulla. Ihana tunnelma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Alma, kiitos <3 <3 Reissaaminen on kyllä parasta ja kamera heiluu melkein aina olalla mukana. Isällä on niin rauhallisen kaunista ja varsinkin kesällä tulee kuvattua hepat ja kukkaset joka kerta. Siellä peltojen keskellä auringonlaskukin näyttää siltä, miltä sen pitää näyttää :) Aurinkoa viikoosi Almanen <3

      Poista