Vielä muutama sananen..

Huomenta horroksesta! Herättelen täällä pikkuhiljaa uinunutta blogiani uuteen vuoteen ja vähitellen kirkastuvaan päivään. Kaikilla on varmasti jo katse kevättä kohti ja joulu katoamassa mielistä kuusenkoristeista ja vatsamakkaroista huolimatta. Ajattelin kuitenkin pari sanaa kertoa meidän joulun ajasta, koska olin silloin täältä poissa.

Vietimme tänä vuonna pyhäpäiviä miehen vanhemmilla, jonne ensin pitkän matkaa ajeltiin aaton aattona ja muistettiin jälleen kerran miksi talvella kannattaisi suosia lentokonetta tai edes junaa.. Muutamaa hassua tuntia lukuun ottamatta ajomatkat kuluivat pimeässä ja hirvivaaramerkkejä seuratessa. Silmät painui väkisin kiinni ainakin minulla, kun ei voinut edes lukea, mutta selvittin kuin selvittiinkin perille ja takaisin.

Perillä odotti kaikki lähimmät lapsineen ja perheineen, joten mukavaa oli yhdessä istuskella telkkarin äärellä ja hörppiä viiniä lasista. Parhaita onkin ne joulut ja juhlat, kun ei ole kiire minnekään. Kun ei tarvitse kokoajan suorittaa ja suhata eestaas. Joulu lienee eniten rauhoittumista, ei stressiä varten. Niin ja syömistä...sitähän tuli harrastettua myös täällä päässä. Kalaa mmm!


Aivan into piukeena oltiin tietysti myös sen takia, että viimein saatiin taas rapsuttaa Vilmuskaa sen ollessa hoidossa anoppilassa kuukauden päivät. Vilman paketeista paljastui uusia leluja, joten koko joulun kuului rentouttavaa vinkunaääntä uudesta lempipallosta ;) On se niin söppänä!
Talon katti on jo aika hyvin tottunut tuohon meidän karvaturriin, mutta tilaisuuden tullen käpälä kohoaa kyllä salaman nopeasti!


Viinin ystävänä sain ennen joulua blogin kautta pari pulloa punkkua sekä pulloa varten suunnitellun Paola Suhosen lahjapussukan, jossa sain ojentaa toisen viinin tärkeällä läheiselle. Minä annoin sen anopille, koska parempaa anoppia en varmasti mistään löytäisi ja niin monta herkullista lasillista ollaan saatu anopin seurassa nautiskella :) Kyllä ei ehdi melkein talvitakkia päältä ottaa, kun jo lasilista tarjotaan ;) Anoppi kertoi lahjoittaneensa viiniä jo eteenpäinkin, joka olikin tuon pussukan tarkoitus, kulkea eteenpäin ilahduttaen ja joulumieltä kierrättäen, ei joutua roskiksen pohjalle.


Mitäpä olisi joulu ilman joulupukkia. Porukan pienimmät saivatkin tämän odotetun partaveikon vieraakseen aattoiltana ja siinä sivussa aivan tajuttomat kasat lahjapaketteja. Itse menin kyllä jo aivan sekaisin laskuissa enkä tiedä pysyikö kukaan muukaan sen paremmin kärryillä. Lahjakasat olivat melkoisia ja hetken päästä olohuone yhtä paperimerta! Pääsin toteuttamaan lapsellista puoltani rakentelemalla kaikenmaailman taistelu-ukkoja pienen pienistä osasista..

Meillä isommilla ei ole ollut enää tapana vaihdella joululahjoja sen kummemmin, mutta jotain sentään olen aikeissa hankkia saamillani jouluavustuksilla ja jotain ihanaa jo laitoin tilaukseenkin ihan omasta pussistani. Minkähän sitä vielä hankkisin lahjatoivekollaasistani? Ai että miten kutkuttavaa! Eikä siihen niin kauaa ole, kun saan jo alkaa pohtia synttärilahjoja, voi että miten tykkäänkin aina kun uusi vuosi alkaa ja mielen valtaa kaikki uudet haaveet ja jutut. Niin tavarat, kuin ne oikeat asiatkin :)

Uuden vuoden kunniaksi unohdankin joulun nyt siitä huolimatta, miten kiva se olikaan, ja suuntaan nenäni kohti tammikuuta, kohti kevättä!


Hyvää uusinta vuotta 2014 kamut!




2 kommenttia:

  1. Ihana joulu on sinulla ollut! Kauniita kuvia, mutta minun sydäntä eniten lämmitti tuo ensimmäinen, missä Vilma esittelee uutta leluaan. Hän on aina niin megasöpö koiruus. Ihanaa uutta vuotta sinulle ja läheisellesi. On ollut aivan mahtavaa seurata blogiasi ja katsoa kauniita kuviasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli mukava joulu, vaikka ajomatkat vähän veikin mehuja :) Vilma osaa kyllä olla sellainen suloisuus, että se saa aina hyvälle tuulelle touhuillaan <3 On se kiva, että saatiin se taas kotiin!
      Kiitos Katinka tuhannesti, olet tosi kultainen. Ihana, kun olet täällä viihtynyt ja aktiivisesti kommentoinut, se merkkaa paljon! Hyvää uutta vuotta sinulle <3

      Poista