Ke 091013.

Ajattelin joskus, että puhelimella otettuja kuvia en sitten ainakaan ala blogissani viljellä. Sain kuitenkin eilen jonkun sortin idean taltioida päivän puuhailujani ja pikkukameran ollessa lainassa oli helpointa tarttua iPhoneen. Oikeastaan sen kanssa on todella rentouttavaa napsia menemään, kun tietää jo valmiiksi, että kuvista ei voi millään tulla kovin hyviä - ei siis mitään paineita :)) Vapaapäiväni sujui seuraavasti..


Heräsin aamulla seitsemän aikaan siihen, että mies tuli sängyn reunalle istumaan. Hän oli lähdössä töihin ja sanoi heipat samalla kun itse yritin pitää silmiäni auki.
Miehen lähdettyä sain kammettua itseni punkan pohjalta keittämään aamupuuroa. Kuten huomata saattaa, olin vielä sen verran kohmeessa, että kuvaaminenkin siinä unohtui. Söin kuitenkin kaurapuuroa mehukeitolla ja klikkasin itseni samalla Hullareiden kuvaston pariin. Olin laittanut muutaman tuotteen jo valmiiksi muistilistaan, joten tilaus onnistui nopeasti. Postin kautta odottelen pipoa ja Iittalan kullanväristä Nappula-kynttilänjalkaa, jota olen jo hyvän tovin katsellut.

Vilma sai oman sapuskansa samaan aikaan ja odotteli alakerrassa malttamattomana ulos pääsyä! Mikä kestää!!

Pari päivää oli ollut sateista ja niin vain ripsi vettä eilenkin. Puin koiranulkoilutustakkini (toimii hyvin myös valokuvaustarkoituksessa, kun pitää pysyä lämpimänä!) ja valjastin Vimpulan asiaankuuluvasti. Metsä oli täynnä tuhansia märkiä lehtiä. Päästin Vilman irti, kun ei missään näkynyt ketään. Se on ihan mahdoton narun päässä ja aina vapaaksi päästessään se tuntuu olevan mitä onnellisin koira.

Suhteellisen märän metsälenkin jälkeen suunnattiin palleron kanssa kohti suihkua. Pesaistiin nopeasti tassut ja suoritettiin huolellinen kuivausoperaatio. Vilmalla tulee melkein joka syksy tassutulehdus märkien kelien ansiosta, joten vaatii huolellisuutta, jos siltä aikoo välttyä. Ehkä pitäisi kaivaa esiin ne Vimpulan niin kovin rakastamat ulkotossut..


Ulkoilun jälkeen seurasi sähköposteihin vastaamista, Facebookissa notkumista ja muuta mukavaa. Käyn joka päivä edellä mainittujen lisäksi myös Pinterestissä ja Iltalehdessä sekä tietysti seuraan kymmeniä muita blogeja. Päässä pyöri jo viikonlopun kuvaustyöt, joten tein ajatustyötä myös niiden suhteen. Jännittäviä juttuja tulossa, mutta niin ihanaa, että saan näitä tilaisuuksia haastaa itseni.

Kymmenen aikaan alkoi jo vatsassa kurnia ja päätin tehdä vihersmoothien. Olen niihin taas ihan koukussa ja uusi blenderi on ollut kovassa käytössä. Tarkoituksena on kaivaa netin syövereistä ihania, uusia smoothie-ohjeita, mutta tällä kertaa mentiin ihan sillä periaatteella mitä kotoa sattui löytymään. Nauratti, kun kaikki hedelmät ja salaatit näyttivät ihan nuutuneilta. Sain kuitenkin kaksi lasillista tätä elämän eliksiiriä vedestä, spirulinasta, hampunsiemenistä, sitruunanmehusta, salaatista, kiivistä ja nektariinista.

ps. tuo meidän kello on muuten vähän hassussa paikassa, kuten näkyy. Se on vain jäänyt siihen, mihin se 1,5 vuotta sitten iskettiin - seinän ainoaan naulaan. 


Hyvää tekevän smoothien jälkeen oli aika laittautua myös ulkoisesti edustavampaan kuntoon. Katselin peilistä, että otsis oli päässyt taas jossain välissä venähtämään. Otin pikapuhelun Mansnerille ja sain leikkuuajan iltapäivälle. Väri on nyt tarkoituksella niin lähellä omaa, kuin olla saattaa, joten värjäystahti on hidastunut melkoisesti. Sen asian kanssa säästää pitkän pennin.

Pikaisesti vielä banaania välipalaksi ennen lähtöä. Nälkä oli jo melkoinen, mutta ei ollut aikaa ruveta kokkailemaan.

Päälle valikoitui raitapaita H&M:lta. Syysostokset ovat jo hyvällä mallilla, mutta olen pulassa heti kun ilmat kylmenevät. Pitäisi tehdä oikein kunnollinen neuleshoppailukierros kaupunkiin. Vaatekaapissani on tuskin paria lämpöistä neuletta enempää..

En kehdannut kaivaa puhelinta esiin kampaajalla ja itse asiassa vietin melkein koko vartin silmät kiinni, koska naama oli ihan täynnä hiuksenpalasia. Juttelimme tutun kampaajan kanssa niitä näitä ja poistuin astetta siistimmän ilmeen kera kohti Kodin Ykköstä. Olisin halunnut ostaa kaikki Annon astiat kotiin sieltä. Tai no ainakin muutama purkki olisi ollut kovasti lähdössä matkaani, mutta maltoin toistaiseksi mieleni. Oikeasti menin kauppaan kokeillakseni yhtä tuolia, mutta tietysti siinä astiahuumassa unohdin juuri sen mitä olin menossa tekemään.

Kodin Ykkösen jälkeen nälkä oli jo sitä luokkaa, että talsin suoraan Teatteriin salaatille. Kympin lounas on mielestäni kohtuuhintainen ja salaatti niin hyvää, että söin sen ahmien. Tosin, ensimmäistä kertaa jaksoin syödä Teatterissa koko lautasen tyhjäksi.
Yleensä valitsen salaattiini katkarapuja mozzarellalla, mutta tällä kertaa kokeilin lohta sienillä. Toimi oikein kivasti sekin.
Salaattia haarukoidessa seurasin sateista Espaa ja ohi kulkevia ihmisiä mielenkiinnolla. Hävetti kuvata tuota salaattia, kun viereiset pöydät oli täynnä väkeä, mutta ajattelin, että se, joka ei kuvaa ruokaansa nykypäivänä alkaa olla jo poikkeus ;D

Teatterin vessassa ikuistin vielä uuden Mangon takkini kuvaan. Takki on aivan ihana, mutta tuunasin siitä vielä ihanamman vyöllä, joka on toisesta H&M:n päällystakista.


Espalla poikkesin Aarikalle sekä Akateemiseen. Aarikan liikkeestä tarttui matkaani jotain pientä ja Akateemisesta päätin vihdoinkin kotiuttaa ihanan pastakirjan Aglio & Olio. Kirja oli minulla lainassa vuosi sitten kirjastosta ja silloin opin keittämään parempaa pastaa. Kyllä on muuten suolaaminen nyt kunnossa ;)
Liityin keltaisten kassien virtaan myös parin muun ostoksen myötä. Hullareilla oli todella paljon porukkaa ja hiki virtasi otsalla jo viiden minuutin jälkeen. Pikareissun myötä käynti oli kuitenkin ihan rauhallinen. Harmikseni Lancomen ripsarit oli myyty jo loppuun.


Muutamia asioita hoidettuani istuin viimein painavan ostoskassini kanssa Espoon bussiin. Matkalla lueskelin lehtiä ja törmäsin kuvan tekstiin. Tuostahan voisi melkein tehdä tekstitaulun kotiin. Jokaisella meillä oma tarinamme..

Kotiin tullessa Vilma näytti jo vähän nyrpeää naamaa. Oli siis lähdettävä siltä seisomalta ruokintapuuhiin sekä kävelylenkille. Tajusin, ettei meillä ollut jääkaapissa juuri valoa kummempaa joten poikettiin Vilman kanssa Siwaan. Matka oli yhtä tarpomista ja narun nykimistä. Vilma käveli niin kaukana perässä, kun flexi antoi myöden ja teki kyllä todella selväksi, ettei sää ollut ihan mieleinen. Sain sen raahattua kaupalle ja toinen jäi nököttämään koiraparkkiin ihan hölmistyneenä. Tein ruokaostokset pikavauhtia sillä olen todella huono jättämään meidän koiraa minnekään vartioimatta, kun pelkään, ettei se enää ole siinä tullessani takaisin!

Kotiin tullessa Vilma jäi jostain syystä seisomaan ulko-ovelle eikä suostunut tulemaan sisälle. Siinä se nökötti ihan maansa myyneenä. Ensin se ei halunnut kävelylle ja sitten se ei halunnut sisälle. Sain sen houkuteltua, kun kerroin, että Seppo odottelee leikkikaveria. (Seppo on siis pehmoseepra).

Kotona nappasin vielä kuvan siistimmästä otsatukasta. Ei paljon tarvitse lyhentää, jotta saa koko olemuksen muuttumaan.


Klo 17 sain hädintuskin kuvattua ostokseni sillä ilta hämärtyi jo kovaa vauhtia. Kirjan lisäksi ostoskoriin oli päätynyt myös Annon tiskirätti, kasvovettä, desinfiointiainetta, huulikiiltoa, kyniä ja huopa. Ruohonjuuresta kotiutin nokkosyrttijauhetta, macajauhetta sekä uusia smoothiejauhepusseja. Koen huonoa omaatuntoa tuosta nokkosjauheesta, joka oli tarkoitus hakea ihan ilmaiseksi tuolta metsästä, jossa nokkosia kasvaa vaikka miten. Yritin kehitellä jotain selitystä miten vaikeaa nokkosten kuivattaminen varmasti olisikaan.


Ilta kului koneella hommia tehden, Vilmaa rapsutellen ja karkkia syöden. Olen todella omituisesti koukussa noihin "mummokarkkeihin" eli Pohjanmaan pastilleihin. Niiden kaveriksi maistoin uutta smoothiejauhetta (Balance), joka maistui ihan ok:lta, mutta ei missään tapauksessa ikinä voita ihan oikeista hedelmistä itse tehtyä versiota.

Menin nukkumaan joskus ennen puoltayötä ja luin pari sivua Leiri 14- kirjaa, joka on minulla iltalukemisena yöpöydällä. Mies oli työmatkalla, joten jouduin nukkumaan yksin. Laitoin kellon soittamaan 05:10 ja jäin odottamaan nukkumatin saapumista.




26 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista lukea näitä postauksia, jossa saa kulkea mukana kokonaisen päivän. :)

    VastaaPoista
  2. Täähän oli hurjan kiva postaus! Vähän erilainen. Lyhkäsiä unia sinäkin nukut. Mullakin alkaa työt aina viimeistään seitsemältä niin kello soi aina viiden jälkeen. Tottuuhan siihen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Maarit! Juu, näitä ei tule tehtyä kovin usein, mutta pidän niiden lukemisesta muissa blogeissa, vaikka päivä olisi yhtä tavallinen, kuin omani!
      Lyhkäsiä unia juu valitettavasti.. liian lyhkäsiä. Minä en oo koskaan tottunut viiden herätyksiin, kroppa ei vain totu. Ja toisaalta vuorotyön takia aamuja, iltoja ja öitä on ihan sekaisian. Onneksi miehen ollessa kotona voin nukkua puoli tuntia pidempään :) On se aikaista sinullakin, huh!

      Poista
  3. Hih, mäkin olin eilen Teatterissa salaattilounaalla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai olit! Ehkä olit käynyt jo vähän aikaisemmin, kun itselläni meni jo iltapäivän puolelle :)

      Poista
  4. Jäi mainitsematta, että illasta vietit tunnin varmaan puhelimessa mun kans :D Hihi. Ihana Vimpula! Yhtä innoissaan ku trio sadekelillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin :D Heh, ja kun laskin luurin alas niin eikös tullut toinen "tunnin" puhelu ja jumitin korva punaisena puoli iltaa ;) Heh, se on kyllä jännä miten paljon nuo koirat vihaa koiranilmaa.. :D

      Poista
  5. Oi,teilläkin on tuollainen pikku tuikkutalo. <3 Ihana.

    Rohkeaa uskaltaa lähteä hullareille! Kävelin illalla ohi ja sekin riitti! :D Onko nuo smoothie hässäkät hyviä?

    On kyllä aika nyrpeä ilme Vimpulalla. Kehtasitkin jättää yksin kotiin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on ihania ja yritän aina malttaa mieleni, etten ostaisi lisää :D
      Heh, käväisin varmaan ekan tai tokan kerran siellä sisällä. Halusin nähdä millainen ryysis löytyy ja ihan kohtalainenhan se oli.
      Tuo balance smoothie ei ollut kovin ihmeellinen, mutta kyllä sen joi. Siitä jäi hieman jauhoinen maku suuhun, mutta testaan vielä nuo muutkin :)
      Heh, Vimpula sieltä hulluilta päiviltä olisi vielä puuttunutkin...

      Poista
  6. Repesin niin tolle "Seppo odottaa leikkikaveria!" :-D Hauska postaus! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh, kiitti Roni <3 Mä en tiedä mitä tapahtuu, kun Seppo lähtee viimeiselle matkalle, mut onhan noita Seppoja ollut tässä kuuden vuoden aikana jo muutama ja kaikki yhtä rakkaita :D

      Poista
  7. Tosi kiva tällainen postaus! Ja nuo Vilman ilmeet on aika puhuttelevia; harvoin häntä näkee noin pettyneenä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidit :) Vilmalla on kyllä paljon ilmeitä, vaikka ei uskoisi :D Ehkä oli pettynyt, kun mieskin oli pois kotoa, reppana.

      Poista
  8. Paljon mahtui päivääsi =). Tuo ihana nahkanappinenä on kyllä paras =D. Niin tuli oma westie mieleen noista ilmeistä. Minulla on muuten tuo sama pasta kirja, hyvä teos. Jään innolla odottamaan tulevan kuvaussessiosi kuvia, toivottavasti niitä saadaan näytille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no ehkä se tekstin muodossa saa hieman sellaista vaikutelmaa aikaan, vaikka en juuri mitään ihmeellistä tehnytkään :) Siinä mielessä oli ihana ehtiä keskustaan, kun vapaapäivät on tässä olleet aika kortilla. Oli rentouttavaa päästä jopa Hulluille päiville ja hoitamaan rästiin jääneitä asioita! :) Viime viikonlopun kuvia ei varmaan täällä nähdä, mutta jotain muuta taitaa olla vielä julkaisematta!

      Poista
  9. Olipa kiva postaus, hyvä idea tuo kuvien taltioiminen päivän tapahtumista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenna, kiva kuulla, että pidit :) Tavallisistakin asioista on kiva lukea toisten blogeista tai ainakin itse tykkään lukea ennemmin juuri niistä arjen asioista, kuin juhlista ja muista :)

      Poista
  10. Heippa! Kävin jonnekkin sun aikasempaan postaukseen kirjoittamassa vinkin siitä kuvien lataamisesta png:nä. Noh, mulla itsellä meinasi mennä hermo noiden kuvien kanssa ja löysin ratkaisun joka auttoi ainakin itsellä. Tein tuosta ihan postauksen, kun ajattelin että muut on varmaan yhtä ihmeissään. Käy kurkistamassa jos luulet, etttä sinunkin ongelmat ratkeaisi. :)

    http://www.fotobloggeri.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit taas. Mulla on (mielestäni) auttanut se png-kikka, mutta täytyy vielä tutustua tuohon html-juttuun. Alkaa mennä kyllä yli hilseen siinä kohtaa. Itse käsittelen kaikki blogiin tulevat kuvat ja pienennän ne jo oikeaan kokoon, joten png:ksi tallentaminen hoituu siinä samalla. Tutkailen lisää paremmalla ajalla :)

      Poista
  11. Kiva kulkea matkassasi, oikein mukavalta päivältä vaikutti.

    Tuo Mangon takki on aivan i-ha-na! Harmi vaan kun moni muu on samaa mieltä ja kyseinen yksilö on nettikaupasta ja putiikeista finito. Oma etsintä vaaleanharmaan takin osalta siis jatkuu :)

    Muuten, jostain syystä mieleeni tuli joskus Instatililläsi vilahtanut punainen mekko unelma mieleen kun näin tämän Mangon lompakkoystävällisemmän version :)

    http://shop.mango.com/FI/p0/mango/clothing/ruched-detail-pencil-dress/?id=11087575_03&n=1&s=prendas&ident=0__1_0_1382259547315

    Aurinkoista sunnuntaipäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti lora, kiva että pidit :)
      Mangon takki on kyllä just semmonen ihana, mitä olen etsinytkin! Vaikka se ei kyllä enää kovilla pakkasilla ole riittävä, mutta syys- ja kevättakiksi juuri passeli. Voi, kunpa vielä saisit omasi! Itsekin ihan tuurilla siihen törmäsin, kun odottelin ystävää ja poikkesin Mangoon.
      Ja kiitos tuosta vinkistä, oletpa kultainen <3 Yhden Mangon tummanpunaisen mekon juuri palautin takaisin, kun sen kanssa olisi pitänyt olla kroppa ihan viimisen päälle 10+ eikä nyt ihan allekirjoittaneella ollut semmonen olo :D Tuo Tigerin mekko on niin napakkaa kangasta, että vaikka sekään ei pömppömahaa kokonaan hävitä, niin jotain siinä oli, että leikkaukset tms meni paremmin. Mangon mekot on ehkä vähän ohuempaa kangasta :) Mut ehdottomasti sovitan tuota sun vinkkaamaa mallia, jos se tulee vastaan :)

      Poista
  12. Tosi kiva tällainen postaus :) Ja takkisi on kyllä upea, tyylikäs!

    Koirien mielialavaihteluita on tosiaan hupaisaa seurata välillä, ei aina tiedä haluaako lenkille vai ei, sieltä pois vai ei :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Ulla, kiva että pidit <3 Tuo takki vaan tupsahti eteeni. Kerrankin kävi näin!

      Hihi, niin on. Se on mieletöntä, miten monia ilmeitä pieni koira osaa näyttää. Vaikka ei edes puhu mitään, niin katse kertoo paljon :)

      Poista
  13. Ihana postaus tämä <3 Sun hiukset on niin ihanat!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuule itsellesi tukkakuningatar <3 ;)

      Poista