About ten.


Perjantai on täällä!
Huutelen innoissani, vaikka se ei itselleni tällä kertaa taida merkata yhtään mitään. Koko viikonloppu töitä edessä, mutta silti voin yhtyä muiden viikonloppuiloon, se ei taida minulta pois olla :)

Käväisin iltapäivällä katsomassa Nelli Palomäen pienen näyttelyn Galleria Forsblomissa. Ilmainen sisäänpääsy ja sijainti keskustassa, joten miksipä ei. Nellin työtkään eivät minulle niin tuttuja ole, joten kaikki tieto ja kokemus on aina kotiinpäin. Harmittaa todella paljon, että Nellin luento tiistailta meni itseltäni ohi. Työkaveri kertoi sen olleen hauska ja hyvä. On aina supermielenkiintoista käydä kuuntelemassa valokuvaajia varsinkin, jos ovat hyviä puhumaan. Kuulemma Nelliltä ei ihan heti juttu lopu..
Olen muuten ennenkin suositellut noita Helsingin Työväenopiston luentoja, jotka ovat ilmaisia ja niissä voi oppia paljon, jos on aiheesta kiinnostunut. Heikura ei valitettavasti ole enää tänä vuonna listalla, höh. Sen miehen juttuja vasta hauska onkin kuunnella.



Pidin kyllä näistä About ten - näyttelyn kuvista ja ajatus filmikuvaamisesta käväisi taas mielessäni. En ole sitä koskaan yrittänyt hyvällä kameralla ja uskon sen olevan supervaikeeta. En tietenkään tiedä mikä on totuus, ennen kuin kokeilen. Tykkään filmin tuomasta tunnelmasta ja kuvajäljestä, jota nykyään kovasti matkitaan digikuvienkin kanssa käsittelyvaiheessa. Joissakin asioissa vain oli enemmän luonnetta sillon ennen vanhaan ;)

Näyttelyissä on myös hauska vilkaista teosten hintoja ihan uteliaisuusmielessä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että taiteesta pitää ja kuuluukin maksaa, vaikka jotkut (kai?) ajattelevat sen syntyvän kuin itsestään tai taiteilijoiden tekevän vähempiarvoisempaa työtä. Näen itse asian niin, että taiteilijat ovat töissä vuorokauden ympäri, vaikka tuottavatkin jotain näkyvää tiettyinä vuorokauden tunteina. Ideat ja ajatukset tuskin syntyvät sillä alalla aina klo 8-16 välillä ja totta vie ei se maailmalla huiteleminenkaan ilmaista ole. Mutta toki, olisihan se hienoa, jos voisi pyytää omista teoksistaan summan, joka vastaa noin kolminkertaista kuukausipalkkaani. Galleriasta löytyi myös parin muun taiteilijan maalauksia, joiden hinnat pomppivatkin jo sitten ihan omissa sfääreissään.


Raha jää kuitenkin toisarvoiseksi, kun huomaan tuijottavani tuota viimeistä kuvaa niin, että olen tainnut kirjoittaa tätä postausta jo tunnin verran. Se vaatii taitoa, että saa ylipäätään ihmiset rentoutumaan kameran edessä ja ikuistamaan näitä intensiivisiä katseita, joiden myötä katsojan ajatus lähtee lentelemään tuon tytön tai pojan tarinaan. Kuvia voi ottaa kuka tahansa, mutta syvyyttä niihin saa vain taidolla, työllä ja lahjakkuudella.


Hauskaa viikonloppua ja mukavia vapaita teille, joilla niitä on :)




2 kommenttia:

  1. Voi, on kyllä intensiivisiä katseita. Kaunista ja viehättävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! :) Olis ollut kyllä kiva kuulla enemmänkin näiden kuvien synnystä!

      Poista