Aamuja.


Suhteeni aamuihin on vähän ristiriitainen. Olen nimittäin ollut lapsesta saakka yökyöpeli. Piristynyt mitä enemmän kello näyttää ja vaivatta valvonut kolmeen puuhaillen kaikkea kivaa. Illalla saatoin jäädä katselemaan valokuvia tai lukemaan vanhaa päiväkirjaa ja huomata, että olisi pitänyt mennä nukkumaan jo monta tuntia sitten. Myöhemmällä iällä tietokone on pitänyt ylhäällä aamun pikkutunneille. On blogia, Facebookia, Pinterestiä.. you name it. Illalla, kun muut menee nukkumaan ja hiljaisuus laskeutuu, tulee viimein omaa aikaa. Se aika, kun kukaan ei keskeytä ja voi vaipua omaan flow-tilaan sen askareen parissa mikä nyt milloinkin sattuu kiinnostamaan.

Mutta sitten on ne aamut. Ihminen tarvitsee unta ja kun nukkumaan on mennyt vasta pikkutunneilla niin ylös pääsee vasta niillä isommilla. Olenkin aina nauttinut pitkään nukkumisesta ja siitä, että voin herätä, kun valo kuikkii verhon välistä. Nuorempana unet venyi helposti jopa kahteen. Siinä oli jo aika monta puhelua ehtinyt tulla, kun vetelin hirsiä. Aamut ehdin nähdä melkein ainoastaan silloin, kun hipsin baarista kotiin viiden aikaan ja muistan vieläkin miten linnut lauloi auringon jo noustessa. Kouluun mennessä silmät oli niin täynnä unihiekkaa, ettei paljon maisemia tullut katseltua.

Toista se on nykyään. Ei ole baareista tietoakaan (mikä niistä on ylipäätään enää pystyssä?!) ja aamuista on tullut nautittua ihan "silmät auki". Olen alkanut melkein rakastaa aamuja, varsinkin silloin, kun ei tarvitse mennä töihin. Aikaisin nouseminen jonkun muun käskiessä ei edelleenkään ole mun juttuni, mutta jos vapaapäivänä sattuu heräämään ajoissa ja näkee miten aikaiset auringonsäteet tirkistelevät puiden takaa tai sade ropisee ikkunalasiin, niin hymy on aika herkässä. On ihan koko päivä aikaa nauttia! Kun auton ikkunasta katsoo miten usva leijuu pellon päällä ja horisontissa hohkaa oranssi valo, on tullut muutama kerta tuijotettua suu auki näkymää. Luonto on ihan järjettömän kaunis juurikin aamulla. Pidän myös erityisesti siitä, kun kävelee kaupungin kaduilla aikaisin ennen päivän ruuhkia. Siinä on ihan oma tunnelmansa. Helsinkikin on ihana, mutta Brisbane oli aika vaikuttava, kun muutama vuosi sitten kävelin pitkää Story Bridgeä pitkin aamuviideltä ja katsoin miten suurkaupunki vielä nukkui.. Voin vain kuvitella millaista se olisi jossain Central Parkissa.

Ehkä sitten viimeistään eläkepäivillä vuokraan jonkun purjepaatin ja hörppään aamukahvia keskellä merta samalla kun aamunpunainen taivas heräilee horisontissa. Kesämökki saaressakin kelpaa paremman puutteessa.


Aamuintoutuneena perustin itselleni juuri Morning-boardin Pinterestiin, ettei vaan vahingossakaan pääse ajoissa nukkumaan kuvia klikkaillessa ;)

Ihanaa aamua ystävät!


9 kommenttia:

  1. Sun kuvat on vaan niin kauniita <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aww, Elina kiitos <3 ps. nyt huomaan, että tosiaan Elina eikä Celina ;)

      Poista
    2. Heh, joo päätin tulla "ulos kaapista" ;D

      Poista
  2. Täällä myös yksi yökyöpeli! Minusta ei oikein näin "vanhemmitenkaan" ole tullut aamuihmistä millään ilveellä, kiitos kolmivuorotyön. :/

    Kuvailit hyvin tuota "omaa aikaa" kun kaikki on mennyt nukkumaan. Aika usein sitä tulee jäätyä koneelle roikkumaan... Mutta minulla valitettavasti on sellainen ongelma, etten oikeastaan ikinä vapaapäivinä herää ilman kellonsoittoa siihen aikaan, että ehtisin nähdä ne kauniit hetket aamussa. Varsinkin näin syksyisin sen sumun ja usvan, jonka keskeltä pilkistää jo hieman väsähtänyt syysaurinko.

    Aivan mielettömiä kuvia, ei voi kuin ihailla. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa ihanasta ja pitkästä kommentista <3
      Ehkä kirjoitin vähän hassusti ja annoin ymmärtää,että nykyään heräilisin vähän väliä kuudelta katsomaan auringonnousua. Niin ei valitettavasti ole, mutta toisinaan herään syystä tai toisesta vahingossa aikaisin (yleensä kolmivuorotyön tuoman vuorokausirytmin ollessa sekaisin)ja huomaan, että hitsit kannattais varmaan joskus laittaa ihan kello soittamaan niin näkisi näitä kauniita aamuja useamminkin!:) Melkein joka kerta sitä kuitenkin arvostaa enemmän unta ja sitä, että kerrankin se kello ei soita viideltä. Yövuoroista päästessä nautiskelenkin monesti aamuauringosta enkä malta mennä nukkumaan ;)

      Nyt on ollut kyllä niin hienoja aamuja, että niiden takia olisin jo voinut harkita heräämistä vapaapäivänäkin ajoissa. Mut kukas sen sit kertoo, että seuraavana aamuna edes paistaa aurinko? :D

      Poista
  3. Aah, aamut on parhaita! Itse nautin juuri siitä, kun saa olla yksinään ja nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta, ennenkuin päivä lähtee käyntiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo on kyllä niin totta! Rauhallinen aamu on ihan parasta ja valitettavan harvinaista :D

      Poista
  4. Tosi kaunis postaus kaikkineen!! Yläkuva LUMOSI minut!!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Marikki <3 Toit hymyn huulille :)

      Poista