Pari sanaa iltakoulustani.

Lupasin jo joulukuussa kirjoitella Hyvinkään taidekoulun iltalinjasta, jota siis käyn, mutta hitsit, lupaukseni heitti parilla kuukaudella. Pahoittelut! Yritän nyt muutaman sanan asiasta kirjoittaa, vaikka en ole yleensä mikään kauhean hyvä tiivistämään fiiliksiäni.. Saattaa muutama sana muuttua kirjaksi.


Hain siis Taidekoulun valokuvauksen iltalinjalle viime kevättalvella, jolloin haku kouluun on käynnissä. Tein ensin niin, että lisäsin itseni postituslistalle, jolloin tieto haun alkamisesta tuli suoraan postilaatikkooni eikä minun tarvinut kokoajan vahdata sitä koulun sivuilta. Ennen linjalle haettiin ilmeisesti nopeusjärjestyksessä ja vaikka näin ei enää olekaan, ajattelin ettei ole huono juttu olla ensimmäisenä liikkeellä.

Haku tapahtuu ihan vain täyttämällä netissä hakukaavake, jossa kysytään mm. miksi juuri sinun tulisi päästä linjalle, miten paljon olet tähän mennessä kuvaillut ja mitä, millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulle on kuvaamisen suhteen, millainen kuvauskalusto sinulla on ja niin edelleen. Itse laitoin vastauksien joukkoon myös blogini osoitteen, jotta opettajat pystyivät näkemään ottamiani kuvia, vaikka niitä ei haussa vaaditakaan.
Kouluun otetaan n. 15 oppilasta ja tulokset valinnasta tulee sähköpostiin kuukauden-parin kuluttua. Viime talvena linjalle oli hakenut kai suunnilleen 60 halukasta, joten ihan kaikki ei mahdu mukaan.

Koulua käydään maanantai- ja tiistai-iltaisin Hyvinkään taidekoululla, joka sijaitsee n. 50 min päässä Helsingin rautatieasemalta. Kuljen sinne junalla (40min) ja kävelen loppumatkan. Espoosta matka ottaa 2 tuntia per suunta, joten todella motivoitunut saa olla, että jaksaa tuolla käydä, mutta omalla kohdallani ei ole vielä motivaatiossa sen suurempaa huolta näkynyt ;)

Koulu alkaa aina klo 18 ja loppuu vähän vaihdellen kahdeksan ja yhdeksän välissä. Pari tuntia menee todella nopeasti eikä hirveän paljon asiaa ehdi yhteen koulukertaan. Kaikki perustuukin pitkälti sille, että koulussa asioista kerrotaan ja nopeasti näytetään miten asiat tapahtuu, mutta itse opettelu jää jokaisen kontolle sitten kotosalla kaikessa rauhassa.

Opettajia meillä on pääasiassa kaksi; Asko Vivolin (Kamera-lehden päätoimittaja) sekä Timo Ripatti, joka on ammattivalokuvaaja ja ylipäätään valokuvauksen monityömies ja tehnyt vuosien varrella ilmeisesti vähän sitä sun tätä. Se, mitä itse jossain vaiheessa koulua käydessäni kaipasin, oli naisopettaja, koska kaipasin jollain tavalla myös naisellista näkökantaa asioihin ja opetustyyleihin. Opettajissamme ei todella ole mitään vikaa, mutta toisinaan miehet innostuvat puhumaan niin paksua tekniikkahöpinää, että me naiset ollaan vaan pyöritelty päitämme, kun ei olla ymmärretty yhtään mitään.
Valokuvataiteilija Sari Poijärven vierailut koulussamme viime syksynä olivatkin iloinen piristys ja erilainen tuulahdus opetustyyliin. Sari piti huolen, että kaikki suunniteltu asia käydään läpi eikä juttu lähtenyt sivuraiteille liian pitkäksi aikaa. Silloin kirjoitinkin kynä sauhuten, koska tuntui, että nyt tulee paljon painavaa asiaa. Olin todella mielissäni, kun sain Sarin kerran junamatkaseurakseni koulun jälkeen ja sain höpöttää hänen kanssaan valokuvauksesta koko neljäkymmenminuuttisen matkan ajan. (Viime vuosi oli muutenkin ihan huikea tavattuani vaikka ketä valokuvaajia kasvotusten, happy!)



Se, mistä koulu kuitenkin alkoi oli ihan perusjutuista. Ensimmäiset tunnit tutustuimme toisiimme ja kaikki kertoivat taustoistaan ja ajatuksistaan valokuvaukseen liittyen. Oli mielenkiintoista kuulla miksi ihmiset hakeutuivat linjalle ja mitä mietteitä heillä oli tulevaisuutta varten. Kouluun on pyritty valitsemaan mahdollisimman tasavertainen joukko oppilaita, mutta sanomattakin selvää, että täysin tasaista joukkoa on miltei mahdoton löytää. Joukossamme on siis hieman vähemmän kuvanneita ja sitten myös useita vuosikymmeniä kuvanneita henkilöitä, jotka jollain tavalla ovat osanneet perustella miksi heidät tulisi valita, vaikka luulen, että moni asia on ollut selvää pässinlihaa jo pitkään kuvanneille. Itse luokittelisin itseni jonnekin sinne keskivaiheille. Toisista asioista tiedän jo jotain ja toiset asiat ovat tulleet uutena. Ikää ajatellen taidan olla toiseksi nuorin, en tosin ihan varma tästä voi olla.

Syksyn ja alkutalven ohjelmistoon kuuluivat muun muassa valokuvauksen historia, kamerankäytön alkeita (mitä tarkoittaa aukot ja miten aika vaikuttaa kuvaan yms.), käsittelimme myös valkotasapainoa ja kultaista leikkausta, kuten myös hurjan monta tuntia salama-asioita, jotka yhä edelleen ovat kyllä minulle melkoinen mysteeri..
Muutamia kertoja meillä oli myös ulkopuolinen malli tunneillamme, jota saimme kuvata ja jota osoiteltiin milloin milläkin salamalla ja lampulla, kun opettaja havainnollisti meille valaistusasioita. Sari Poijärvi kertoi meille valokuvauksen historiasta heti koulun alkutaipaleella ja hän tekikin sen mielenkiintoisesti, joten hyvin pysyttiin hereillä työpäivän jälkeenkin ;)

Käsittelimme henkilökuvauksen lisäksi myös esinekuvausta ihan lähtien liikkeelle yksinkertaisesta yhden salaman tekniikasta lisäten ympärille useita valonlähteitä tai heijastimia. Vuoden lopulla Sari Poijärvi tuli vielä uudelleen vierailulle kertomaan näyttelysuunnittelusta ja kaikesta siitä mitä näyttelyn rakentamiseen ylipäätään kuuluu. En olisi ikipäivänä osannut ajatella miten suuri työ se on..

Asiaa on kyllä ollut paljon kun nyt rupean miettimään ajassa taaksepäin. Alussa aiheet olivat aika tuttuja, kun nyt olen jo hetken järjestelmäkameralla kuvannut niin tiesin jo miten kameran perussäädöt vaikuttavat kuvaan. Sittemmin on tullut paljon uuttakin asiaa.

Salamajuttuja käsiteltiin monta kertaa, mutta niiden huono puoli on se, että aika oli hyvin rajallinen ja asiaa todella paljon. Joka kerta opettaja kasasi "studion" pystyyn, joten kun ei sitä ollut itse tekemässä, ei siitä oikeastaan jäänyt paljon mieleenkään. Siihen kun vielä lisätään se tosiasia, että yksinkertaisesti pidän enemmän luonnonvalosta ja salamajutut koen lähinnä pelottavina niin nämä tunnit eivät ehkä olleet niitä itselle mieluisimpia. Tällä hetkellä olen siinä ajatuksessa, etten tule koskaan kuvaamaan ihmisiä studiossa salamoiden kanssa, mutta sen sijaan minusta olisi mielenkiintoista opetella esimerkiksi asuntojen kuvaamista käyttäen salamalaitteita lisävaloa tuomassa. Ihan senkaltaista tosin ei taideta koulussa opetella, mutta ehkä jossain toisaalla myöhemmin.

Lukukauden alkupuoli oli siis hyvin pitkälle luentotyylistä ja se sopikin hyvin työpäivän jälkeen, ettei tarvinut kuin istua alas kuuntelemaan. Myöhemmin otimme jo kameratkin käteen ja harjoitella sai sen verran kun tahtoi. Ilmapiiri "luokallamme" on ollut alusta asti kiva ja rento. Tähän on pakko lainata luokkakaverin kommenttia Facebookin puolelta, josta voi jo vähän päätellä, että meininki on tosiaan rentoa, joskus jopa ehkä aavistuksen väsynyttäkin pitkän päivän päälle. (sori C, en kysy edes lupaa ;))

"Hauskaa kun elämään on tupsahtanut opinahjot myötä uusia mukavia naisia, jotka osaa hörppiä mun kanssa kuvausastioista mielikuvitusteetä ja mutustelee iloisina näkymätöntä piparia. He myös ymmärtää kun höpöttelen korkeista, keskimatalista ja matalista ihmisistä. En ole yksin popsinut krumeluuripillereitä. Tai sit mä vaan olen vihdoinkin löytänyt alan, jossa luova hulluus ja mielikuvitus ei ole haitaksi."

Ehkä harmillista on kuitenkin se, miten vähän oppilaat jakavat asioita keskenään, vaikka ihan varmasti kaikilla olisi jotain jaettavaa tai edes kysyttävää, jota kautta montaa asiaa voisi käydä perusteellisemmin läpi. Ryhmämme perusti vuoden lopulla oman FB-ryhmän, joka on auttanut tiedon ja fiilisten jakamisessa tosi kivasti, mutta ei kyllä olisi pahitteeksi, vaikka se siitä vielä aktivoituisi enemmänkin.



Huono puoli tässä syys- ja talvikaudessa on se, että luonnonvaloahan meillä ei ole koskaan ollut kouluaikana ja se tietysti pakottaa meidät joko istumaan luennoilla tai tekemään jotain muilla valonlähteillä. Siinä mielessä olenkin kokoajan odottanut kevätlukukautta ja valoisampia päiviä, jolloin kuvaaminen helpottuu huomattavasti.

Läksyjä ei olla kovin paljon saatu, joka on minusta ollut iloinen juttu sillä jokainen osaa varmasti tarttua kameraan itsekin, jos sitä kuvaamista haluaa oppia.
Ihan alussa saimme tehtäväksi harjoitella aukon valinnan vaikutusta kuvaan, mutta luulen, että se oli jo kaikille selvää.
Loppuvuodesta saatu kotitehtävä olikin jo paljon vaikeampi sillä saimme tehtäväksemme tutkia Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru-maalausta sekä tehdä siitä oman versiomme valokuvaten. Moni taisi tykätä tästä tehtävästä, mutta itse en kovin innostunut (jos saan olla suorapuheinen), koska en pidä tehtävistä, jotka ovat näin rajattuja. Rimma ja assistentti varmasti naureskelivat miten innostunut valokuvaaja olikaan tehtäväntekopäivänä.. :D (Kiitos kärsivällisyydestä Rimma)
Kieltämättä oli kyllä hauska nähdä 16 versiota täysin samasta aiheesta ja sanomattakin selvää, että ne olivat sitten kuitenkin aika erilaisia.

Tuossa popo-kuvassa taas piti havainnollistaa sitä, miten joku esine tulee eri tavalla esille kun sen kuvaa ensin vallitsevassa valossa ja sitten lisävaloin. (Vas. luonnonvalo, oik. käsisalama)
Moni toivoi vuoden alussa lisää kotitehtäviä, vaikka melkein jokainen myönsi niiden aiheuttavat aikamoista päänvaivaa ja ahdistusta. Itse en niitä toivo yhtään enempää varsinkaan, jos niihin pitää löytää malli ja vielä yhteistä valoisaa aikaa sen mallin kanssa. Keväällä toivottavasti toteutuva katuvalokuvauskurssi sopii hyvin, koska silloin kuvataan kouluaikana (tavataan varmaan viikonloppuna) ja samalla joutuu lähestymään vieraita ihmisiä, jaiks!

Kaiken kaikkiaan olen ollut kouluun ihan tyytyväinen ja meninkin sinne ihan avoimin mielin odottamatta sen kummempaa. Ainahan mukaan mahtuu monta mielipidettä ja varmaan sellaiset asiat ovat jonkun mielestä ihan ok, joista minä en pidä ja toisinpäin. Aikaahan tuolla ravaaminen toki vie tosi paljon ja rahaakin ihan mukavasti. Koulusta itsestään on maksettu tähän mennessä muistaakseni 250e, mutta matkat vievät minulta kuukausittain n. 165e ja siihen on siis laskettu vain junamatkat Hki-Hyvinkää.

Koulua ei voi kuitenkaan rahassa verrata siinä määrin, että sieltä saattaa löytää mukavia ihmisiä elämäänsä, saada paljon sellaisia vinkkejä, joita ei lue kirjoissa, voi kysellä tyhmiä nyt ja myöhemminkin ja saahan tuosta ihan kivan merkinnän papereihinsa, jos vaikka haluaa edetä seuraavaan alan kouluun. Jokainen tietysti ottaa vastuun omasta oppimisestaan ja oppii juuri sen verran kuin tahtookin oppia. Kuten aikaisemmin jo kirjoitin, jää suurin osa oppimisesta kuitenkin sinne omalle kotisohvalle tai niihin kuvausretkiin, kun saa itsensä kotoa sen kameran kanssa jonnekin.

Koska asiaa on paljon ja kohta kukaan ei enää jaksa lukea tänne asti, niin tehdäänkö sillä tavalla, että kysytte jos jäi vielä jotain epäselvää? :)

Keväällä sitten kirjoittelen toisesta lukukaudesta enempi!






16 kommenttia:

  1. Hienolta vaikuttaa. Oppilaitos on tuttu minulle paikkakuntalaisena, mutta lähinnä tuttuja on muilla linjoilla ooiskellut. Kiinnostavia opintoja. Kerro ihmeessä taas lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidit :) Kerron kevätlukukaudesta kyllä sitten varmaan toukokuun paikkeilla viimeistään. Ja eihän sitä tiedä, jos saan jotain asiaa tässä ennen sitäkin.

      Poista
  2. Kuullostaa tosi kivalta ja hyödylliseltä :) Haluaisin mennä itsekin joskus vastaavalle kurssille oppimaan lisää kamerasta ja kuvaamisesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Saa lisäintoa sitten siihen kuvailemiseenkin, kun istuu alas samanhenkisten ihmisten kanssa ja oppii asioita!:)

      Poista
  3. Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta. Hienoa, että olet saanut tällaisen tilaisuuden! Monet noista asioista saattavat tulla aktiiviseen tietoisuuteen joskus myöhemmin jossain tietyssä kuvaustilanteessa, vaikka ne nyt saattaisivat jäädä etäisiksi. Olisi kyllä hienoa päästä itsekin johonkin vastaavaan kouluun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli hyvä vaihtoehto päiväkoululle, koska tää mahdollistaa päivätyöt ja taloudellinen tilanne ei joudu niin tiukille kuin kokopäiväkoululaisena. Mutta tästä ei kyllä saa sitä ammattia :)
      Oot kyllä oikeassa, että varmasti asioita jää takaraivoon muhimaan ja olen huomannut senkin, että kun tietoa tulee "liikaa" niin kaikkea ei pysty ottamaan vastaan vaan myöhemmin ne saattaa sitten olla hyödyllisiä vaikka kouluvihosta luettuna. Photari on yks semmonen, jossa on miljoona juttua, mutta ei niitä hetkessä opi.. Itse olen käynyt kaksi kertaa alkeiskurssin ja nyt Photariasioita käsitellessä pysyy paljon paremmin mukana, kun ei tarvi aloittaa ihan alusta :) Kuvausasiat varmasti tulee eteen, jos vaan malttaa kuvailla paljon ja jos on mahiksia siihen, aina ei ehdi/on pimeetä/ei ole malleja jne.. No, ainahan tuolla kaupungilla on tietysti ihmisiä ;)

      Hae ihmeessä vastaavaan kouluun, jos on yhtään mielen päällä :)

      Poista
  4. Helposti jaksaa lukea loppuun asti, kun aihe on mielenkiintoinen! ;) Koulusi vaikuttaa mahtavalta, ja olenkin hienoja kuviasi ihastellut jo pidemmän aikaa. Aikaahan tuo varmasti vie, mutta eiköhän se ole sen arvoista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiva kuulla! :) En sitten turhaan jaaritellut ;) Hyvä juttu tuo koulu on tosiaan ollut, ei mistään sellaisesta ole haittaakaan, josta kovasti nauttii :) Toki lueteltuna näitä aiheita on käyty monipuolisesti, mutta en silti voi sanoa, että niitä nyt hallitsisin. Valokuvauksessa asiat oppii vaan toistamalla ajan kanssa :)

      Poista
  5. Mä kävin itse jokunen vuosi sitten samassa koulussa sitä yleistä taidelinjaa, meillä oli piirrustusta, grafiikkaa ja värioppia viikon jokaisena päivänä. Väriopi oli aina perjantaisin, ja taisin käydä niillä tunneilla melko vähän... :D Mulla oli aina töitä ja motivaatio hiukan lopussa, kun matka oli tosiaan aika pitkä. Ja mä sentään asuin Pasilassa silloin. Hirveen ihana koulu ja ihanat opettajat, vaikka mulla olikin tietysti eri. Mä lopetin aika nopeasti kun pääsinkin sitten opiskelemaan nykyistä alaa. Harmittaa hiukan, kun meillä olisi just seuraavalla lukukaudella alkanut maalaus, mikä on se mun vanha intohimoharrastus, jota vielä joku päivä meinaan jatkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa! Olipas mielenkiintosta kuulla :) Tutustuin koulun alkaessa yhteen taidepuolen opiskelijaan ja matkustettiin välillä junamatkat yhdessä. Häneltä kuulinkin, että jokapäivä on jotain erilaista ja samoja fiiliksiä oli, kun sullakin, että ihan kaikki ei niin kovasti napannut :)) Harmi, etten tajunnut tota koulua vuosi sitten, kun asuin vielä keskustassa.. Olisi vähän auttanut :)
      Mut sä oot niin hyvä siinä mitä teet nyt ja varmasti oot siinäkin hommassa ihan oikealla alalla. Ainahan sen maalauksen ehtii alottaa uudelleen, se ei katso ikää!

      Poista
    2. Mä pidin niistä piirustustunneista eniten, opin siellä aika paljon uutta. Tehtiin paljon alastonmallin kanssa töitä. Grafiikkakin oli kiinnostavaa tavallaan, mutta mua pnni siinä aina se syövytysvaihe kun piti vaan istua teemässä jotain. Mä haluan edetä koko ajan :D

      KUn muutan maalle ja rupean ompelemaan täyspäiväisesti, niin viimeistään sitten noi maalauskamat löytyy uudestaan. Kun talvisin ei voi sorkkia pihalla :D

      Poista
    3. Kuulostaa ihanalta ja nään jo mielessäni sun ihanan maalaiskodin, maalia vähän siellä ja täällä ja Heidi pensseleiden kanssa jossain omenapuun alla maalailemassa ;)

      Poista
  6. Aloitin itse juuri valokuvausopinnot, niin oli hurjan mielenkiintoista lukea teidän opinnoista juuri nyt! Olisi kiva kuulla jatkossakin lisää :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasinkin, että näin oli tapahtunut, upea juttu! Varmasti nautit siellä ja sulla on taitoa :) <3 Kiva, että sait tästä postauksesta mieleistä luettavaa!

      Poista
  7. Ihan uskomaton tuo Tyttö ja helmikorvakoru -kuva!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, tietäisit miten nopeasti sen nappasimme :D Kiitos kovasti <3

      Poista