Heppamaisen hassu juttu.

Olen saanut kunnian tutustua ystäväni harmaaseen heppaan eli Herra Hoohon. Minullahan on jonkin sortin eläinpelkoa mitä tulee esimerkiksi isoihin koiriin tai hevosen kokoisiin...hevosiin :D Mutta kyllä siitä huolimatta nuorempana tyttönä tuli heppojen perässä juostua ja ratsastelinkin jonkin verran. Oli siis tosi hauskaa päästä pari kertaa tallille käymään, vaikka seisoinkin siellä tumput suorina, kun en tiennyt yhtään miten voisin olla avuksi! Sain sentään lantalapion käteeni, jotta sain heti tuntumaa siihen itseensä. Ei ollenkaan hullumpaa hommaa ja piti lämpöisenä kylmänä talvipäivänä!


Heppa oli kyllä ihanan lempeä tapaus. Oli siinä vieraskoreutta mukana tai ei, niin sain rauhassa rapsutella ja silitellä söpöliiniä. Myöhemmin sain jopa harjata hänet, mutta kavioiden putsauksen jätin suosiolla omistajalle.. Rimmaa varmaan huvitti miten säikähtelin pienimmästäkin hepan liikkeestä, että pureeko tai potkaseeko se mua nyt. Tiedän, että eläinten kanssa täytyy olla rauhallisesti ja ne vaistoaa heti, jos on hermona, mutta helpommin sanottu kuin tehty kun toisella on neljä jalkaa, kovat kaviot ja iso suu ;)


Arvatkaa jättikö sydän pari lyöntiä välistä, kun kuulin, että minut laitetaan tämän kaiken jälkeen vielä satulaankin! Näin nimittäin kävi peräti kaksi kertaa ja olin varmasti jäykin kaveri hevosen selässä mitä on tällä vuosituhannella nähty :)) Rimma saikin muistuttaa joka toinen sekunti milloin oikeaoppisesta jalkojen asennosta ja milloin suoremmasta ryhdistä. Eräs tallivieras muistutti myös hengittämään. Ei ollenkaan huono vinkki.


En tainnut saada herraa kulkemaan ihan kovin taidokkaasti sinne minne halusin, sillä hän käveli kokoajan Rimman perässä ja minä köröttelin siinä sitten mukana. En ollut ihan varma siitäkään mitä siellä ratsailla tehdään ja miten heppa lähtee käyntiin. Ajattelin, että jos ne käyttöohjeet on vaikka tässä 15 vuoden aikana päivittyneet, mutta kyllä se edelleen jalkaliikkeillä eteenpäin lähti. Siitä on tosiaan 15 vuotta, kun viimeksi kokeilin moista, joten oli kyllä aivan huippuhauskaa päästä näin pitkästä aikaa ratsaille! Uskotteko, jos kerron, että toisella kerralla mentiin ilman satulaa ;))


Semmoinen pieni kutina siinä körötellessä tuli, että nämä eivät varmaan jääneet viimeiseksi kerraksi Hoon selässä ja uskon, että lantalapion varteenkin pääsee auttelemaan ihan milloin vaan muilta kiireiltäni ehdin. Jospa otetaan uusiksi viimeistään keväällä, kun ei tarvitse tallireissun jälkeen sulatella itseään tulikuumissa löylyissä, jotta tuntisi jälleen varpaansa omikseen.


Kiitos vielä Rimmalle ja Herralle mukavista tallireissuista 


Rimman blogista löydät perusteellisempia juttuja tästä heppasesta!


p.s Kuvauskalustona Canon 5D Mark II & Sigma 50mm f/1.4





13 kommenttia:

  1. Aivan ihania kuvia!:) Kuvista huokuu lämmin ja aito ystävyys hevosen ja ihmisen välillä:) Todella kaunis hevoinen ja omistaja myös:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 Joo, en mä usko, että tästä tarinasta rakkautta puuttuu :) <3 Kauniita ovat kyllä ehdottomasti molemmat. Tykkään tuosta harmaasta väristä hepalla!

      Poista
  2. Kiva kun olet uskaltautunut tallille. Nättejä kuvia Rimmasta ja Hoosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, oli jänskää kyllä! Kiitos paljon, mallit kymppi+!

      Poista
  3. Ihana postaus muru <3 Todellakin pääset taas ratsaille ja talikonvarteen ;) Ja sitten on sun vuoro olla mannekiinina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 <3 Hihi, niin mä vähän ounastelin ;) Jooooo, no mutta te kyllä sovitte niin hyvin kuviin <3

      Poista
  4. Jjeeee, hyvä Cherry! ♥ Uudestaan vaan sinne pollen selkään :) Kohta sökin olet todellinen tallityttö :) Ja ihania kuvia olet saanut Rimmasta ja herra Hoosta, he ovat kyllä upea parivaljakko ♥ Herra Hoo on kyllä varmasti hyvä kaveri tutustua noihin suuriin nelijalkaisiin, ei tarvitse pelätä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh, kyllä se varmaan siitä sitten helpottuu, mutta tässä iässä sitä alkaa jo miettiin tippumisia ja muita, koska tiedän, että lennän kun leppäkeihäs, jos heppa tekee yhdenkin äkkiliikkeen :)) Ne on niin arvaamattomia nuo eläimet toisinaan, ja no, ollaanhan me ihmisetkin vähän ;) Mutta Hoo on kyllä varmasti hyvä kaveri tutustua tallielämään siitä ei ole epäilystä.

      Poista
  5. Vitsit mitä ihania kuvia!! Rimma on niin upea tapaus, että ei voi huonoja kuvia tullakkaan.. Ja tuo H ♥♥

    Se ratsastaminen ei kyllä taitona pysy, niinkuin pyörällä ajo.. Harmittaa, että heitin hyvät taidot hukkaan.. Enää en uskalla/osaa edes ravatessa kwventää.. Ei ehkä voisi enää kuvitellakaan esteitä hyppiväni..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tiennyt, että sä RagDoll olet harrastanut noinkin paljon ratsastusta! Nyt tuut kyllä mun mukaan tallille, ehdottomasti verestämään vanhoja taitoja! :) ♥ Ja Cherry kans, tervetuloa :) ♥

      Poista
    2. No ei todellakaan voi tulla huonoja kuvia näillä malleilla! :) Millos me päästäis suakin taas kuvaamaan!! Tars keksiä joku kiva idea..

      Itse en todella noin pitkällä ollut tallihommissa tai ratsastuksessa, kun lähinnä kävin vain ratsastamassa ja kaikki oli yleensä laitettu valmiiksi. Yläasteella pääsin muistaakseni harjaushommiin yms. sentään.. Mutta juu, en varmasti koskaan osannut oikeasti ravata ja esteistä nyt puhumattakaan :D Sun tarvii ehdottomasti mennä joku kerta Rimman mukaan!

      Janet: Noniin, nyt on tallikutsuja jo enemmänkin, huippua :))

      Poista
  6. Hyvä hyvä!! :) Ihania kuvia kyllä olet nappaillut, kuten aina! Herra H <3

    VastaaPoista