Mitä kuuluu.

Jännä juttu, että tekee kokoajan mieli puhua säästä. Että onpas muuten kylmä! Aivan kuin kukaan muu ei olis sitä huomannut.. ;)

Mutta toden totta, aika rapsakasti kyllä viima puree! Siitä syystä, ja luettuani Kalastajan vaimoa aamulla, tilasin itselleni villahousut. Meillä on sen viisi vuotta ollut koira eikä mulla edelleenkään ole niitä kunnon ulkoiluvaatteita. Mies naureskelee lenkillä, että turhaan enää mitään ostat, kun noin hyvin legginseillä olet taas puoli talvea pärjännyt! Ei ihme, että olen kääntymässä kokoajan kotiin näillä ilmoilla.
Katotaan nyt miten paljon ne villahousut sitten lämmittää. Taitaa siirtyä toppahousujen osto taas vuodella ;)


Sisustusrintamalle kuuluu edelleen sellaista tasaisen tappavaa. Mut on meillä sohvalle jo kaveri, eli sohvapöytä sentään paikallaan! Matto on kyllä ihan vaan väliaikaisessa lainassa tuolla - on ihan liian pikkuruinen olohuoneeseen.

Yläkerran lattiat on valmiina, mutta maali puuttuu seinistä. Ollaan käyty useampi kerta katselemassa tapetteja (miehen lempipuuhaa..hoho) ja etsitty valkoista maalia. Luulisi muuten sen olevan yhtä helppoa, kuin kävellä maalikauppaan ja kysyä valkoista maalia. Mutta mitä vielä! Niitähän on siis pitkä liuta.. yksi taittaa keltaiseen, toinen näyttää harmaalta, kolmas ihan vaaleanpunaiselta ja neljäs on aivan liian kylmä sinertävä. Huh. Päädyttiin ostamaan pikkupurkillinen "Lumi"-nimistä. Katsotaan nyt miltä se Lumi meidän työhuoneen seinässä sitten näyttää.


Kovasti olen viimeaikoina myös kunnostautunut tuossa herkkujen syömisessä! Tässä teille taasen todisteena. Saanko esitellä: vaniljakastiketta mustikkapiirakalla!! *mmmm*

Olen siitä ärsyttävää tyyppiä, että innostun tuosta liikkumisesta aivan kausiluontoisesti. Tuli noista herkuista vaan aasinsiltana mieleen, että ei olis varmaan pahitteeksi katsoa peiliin ja kaivaa vaikka se kahvakuula esiin.
Millä te oikein saatte itsenne motivoitua urheilemaan? Mulla kun ei riitä, että ostan sitten jonkun palkinnon itselleni, kun olen päässyt johonkin tavoitteeseen. Käyn nimittäin ostamassa sen palkinnon useimmiten jo hyvin paljon ennen sitä tavoitteen saavuttamista...

Jotain tarttis tehrä.


Ainakin aloitin tänään tien ehkä vähän hitusen terveellisempään suuntaan siltikin. Koska kävin Ruohonjuuressa ja täytin tyhjeneviä hyllyjäni mm. mulperimarjoilla (hulluna), raakasuklaalla, gojimarjoilla, vihreällä teellä yms. Voi miten tykkäänkään heitellä tehosekoittimen uumeniin kaikenlaisia mömmöjä. Olen myös petrannut hedelmä- ja kasvispuolella. Mä luulen, et tää on just se väylä minkä jälkeen mä kiinnostun taas myös liikunnasta.

Hommassa auttaa myös se, että lueskelen yhtä kivaa kirjaa liittyen ruokaan ja sen terveellisyyteen. Nää asiat on vuosi vuodelta alkanut kiinnostamaan vaan enempi. Vinkkaan kirjasta teille myöhemmin.

Nyt otan kuitenkin mallia Vilmasta ja lähden pötköttelemään jonnekkin missä mies jo kuorsaa.


17 kommenttia:

  1. Meillä Lumi maalia koko asunnon seinissä ja olen ollut super tyytyväinen! Ihanaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
  2. Hei! Aivan ihania kuvia taas sinulla! Ja kuulostaa niin tutulle tuo pähkäily liikunnasta, terveellisestä elämästä..ja niistä herkuista!

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana tuo alin kuva Vilmasta ja villasukista :)

    VastaaPoista
  4. Hihi, mä oon vähän päinvastoin ton pukeutumisen kanssa :) Kun koira tuli (tuli muuten talvella) niin opinkin yhtäkkiä pukeutumaan ulos, samalla opin nauttimaan pakkassäistäkin ja nykyään rakastan ulkoilua auringonpaisteessa ja kirpsakassa pakkasessa :) Ennen vihasin talvea.

    Juurikaan en ole palellut sen jälkeen kun Enni on meille kotiutunut, tietty vähän nenästä ja joskus varpaista. En minäkään toki omista mitään kunnon talvivaatteita (pitäis ostaa semmoset joka sään kamat) mutta kerrospukeutuminen on tuttua :) Pärjään hyvin kun laitan leggarit tuulihousun alle ja toppatakki on kyllä hyvä. Villasukat, pipa ja kaulaliina, eipä palele.

    Hmm, liikuntamotivaatio. Mun on tähän vaikea vastata koska en kovinkaan usein ole ollut motvaatiottomassa tilassa liikunnan suhteen. Se on niin iso osa elämää, ollu ihan nappulasta asti, joten alan voimaan välittömästi huonosti jos en liiku, tulee oikein hinku ulos ja salille. Nyt viimeisestä salista on2vko ja vihdoin kun alan olla terve odotan jo kun kuuta nousevaa lauantain salipäivää :D

    Olisin itse ehdottanut sitä palkitsemista, mutta se ei siis toimi... Hmmm, pue kunnolla ulos, laita hyvää musiikkia korville ja ota vimpula ja kamera ja tehkää pitkä kävelylenkki? :)

    Tai motivoisiko sinua jotkut urheiluun liittyvät esikuvat? Mulla esim kun katsonkin ent. bodyrock Zuzanan videoita niin alkaa motivaatio oikein kohisten kuohua :) Saman tekee oikeanlainen musiikki ja kaunis ilma (mä kuulemma aina sanon että on hyvä lenkki-ilma jos on kaunis ilma :D)

    Tulipas piiiitkä kommentti :) Hauskaa perjantaita ja viikonloppua<3

    VastaaPoista
  5. Käypä kurkkaamassa blogissani aihe: "yksi kaikkien, kaikki yhden puolesta". Siinä yksi syy motivaation ylläpitämiseen:):)

    ..ja mahdollistuu myös näin keskellä hyisiä pakkasilmojakin.

    VastaaPoista
  6. Hei Cherry!
    Kiitos kivasta blogista!
    Olen kuulunut blogisi seuraajiin nyt hetken, tykkään kovin tyylistäsi:) Aiemmin en vain ole uskaltanut kommentoida mitään. Nyt kuitenkin halusin tulla sanomaan että valokuvasi ovat ihania! Miten/missä olet oppinut ottamaan niin hyviä kuvia? Oletko itseoppinut kuvaaja vai oletko käynyt valokuvauskursseja? Osaisitko antaa joitain vinkkejä tai suositella jotain hyvää kirjaa valokuvauksesta? Itselläni on myös hyvä järkkäri mutta jotenkin en pääse kameran kanssa sinuiksi..:(

    -Elin

    VastaaPoista
  7. Valkoisen sävyn etsiminen ei tosiaan ole niin helppoa kuin luulisi - itse kantelin lappuja käsilaukussa kuukauden verran ja vertailin niitä eri valoissa, talvella kun luonnonvalon määrä on rajallinen.

    Lumi oli mullakin yksi suosikkivaihtoehdoista, mutta lopulta päädyin aavistuksen pehmeämpään Paperiin.

    VastaaPoista
  8. Mistä tilasit villavaatteet? Haluaisin itsekkin tilata, mutta en tiedä mistä :)

    Mukavaa viikonloppua!
    t.Sanna

    VastaaPoista
  9. Celina: Mahtava kuulla! Me ei olla vielä kokeiltu miltä se näyttää. Vaikutti kaupassa kaikkein parhaimmalle. Jää nähtäväksi :) Millä ootte laittanut listat tai ikkunanpuitteet? Meille sanottiin, et tuolla samalla ei oikein voi niitä maalata. Minähän en niistä mitään ymmärrä, mutta ystävällinen setä selitti ;)

    Anonyymi: Kiitos, ihana, että pidät <3
    Hih, välillä sitä on niin saamaton ja vaikea! Miten helppoa oliskaan vaan tarttua tuumasta toimeen niin ei tarvisi murehtia ;)
    Kuin myös sinulle, rentouttavaa viikonloppua!

    Manna: Hihi, se aina tykkää olla viekussa. Tällä kertaa miehen :) Semmonen söpskätapaus <3

    VastaaPoista
  10. Minna: Se on kyllä ihanaa! Varsinkin tykkään siitä, jos on pieni pakkanen (ei liikaa), sataa hiljalleen hiutaleita nenän päähän ja kuuntelee jotain hyvää musaa samalla kun käveleskelee jossain :) Kyllä semmosen -10 astetta vielä kestää, mut täytyy sanoo, että tuo -20 tuntuu naamassa ja varpaissa niiin kylmältä :(
    Talvea ei kuitenkaan kannata vihata, kun se on täällä niin pitkään :) Ne jokasään kamat olis aika kivat silti!!

    Oi, ihanaa, että sulla on noin ton urheilun kanssa! Mä en ole varmaan koskaan saanut siitä mitään isoja kiksejä. Siis onhan se hyvä tunne ja hyvä mieli, kun on tehnyt jotain, mutta koukkuun en oo koskaan jäänyt. Lapsesta asti olen kilpaillut ja pärjännyt urheilussa usemmassakin lajissa ja luulen, että sain siitä vähän sit yliannostuksen. Niin ja kun ei oo koskaan tarvinut laihduttaa tms niin ei oo tavallaan ollut "pakko" tehdä mitään. Mut kyllähän se liikkuminen on paljon muutakin kuin laihduttamista! :)

    Kävelylenkkejä tehdäänkin toki jokainen päivä Vimpulan kanssa, mutta en laske sitä urheiluksi, kun ei syke nouse :)) Vilma on katsos sellanen samanlainen tuumailija ja haaveilija, kun äippä :D Hyvä kun omasta pihasta pääsee eteenpäin sen kanssa.. ei sitä oikein kuntoiluksi voi sanoo :D

    Kyllä se innostus siitä sitten taas lähtee, kun saa ensimmäisen kerran itselleen jumppakamat päälle ja jotain kahvakuulaa tai pilatesta tuohon olkkarin lattialle :) Tai ehkä mun tarttis palkata joku karju, joka tulis hakeen mut lenkille ja salille joka aamu kello viis enkä uskaltais sanoo vastaan ;)) Heh!

    Ihana, kun jätit pitkän kommentin <3 Mukavaa viikonloppua teitille!

    Satu: Kiitos! Kävin lukemassa :) Oot oikeassa! Tuommonen porukkahenki varmasti kannustaa liikkumaan ja saa lähtemään sieltä sohvan pohjalta! Mahtavaa, jos saa oikeesti pitkäaikaisia ystäviä tuotakin kautta :) Itse taidan kuitenkin olla yksinkuntoilija tai maksimissaan kaksin, esim sulkapallo tms on tosi kivaa :) Ehkäpä en vaan ole vielä löytänyt sitä "omaa juttuani", joka koukuttais mut niin, että siitä tulis elämäntapa eikä kausiluontoista urheilua:)

    VastaaPoista
  11. Elin: Kiitos itsellesi, kiva kun löysit tänne :) On aina niin ihana, kun ihmiset kertoo itsestään ja jättää kommentin! Muutenhan höpäjäisin täällä ihan keskenäni vähän niinkuin seinille! :))

    Ja voi kiitos myös kauniista sanoistasi <3
    On hirveän vaikea sanoa miten olen oppinut kuvaamaan, kun en itse koe olevani sen ihmeellisempi, kuin kukaan muukaan :)
    Sain järkkärin kolme-neljä vuotta sitten ja aloin vaan kuvailemaan, koska pidän siitä todella paljon! Pikkuhiljaa lueskelin jotain juttuja netistä ja lainasin kai kirjastosta opuksia. Kuvaamaan oppii vain kuvaamalla, aivan kuin mitä tahansa muutakin oppii vain harjoittelemalla. Alku oli vaikea enkä osannut yhtään mitään.. Miten sellaista voisi osatakaan, jota ei ole aikaisemmin tehnyt?

    Toissa syksynä kävin sitten alkeiskurssin Kameraseuran kautta (voin suositella, kiva ope :)) ja viime syksynä kävin viikonloppukurssin, jonka aiheena oli varmuutta ihmiskuvaukseen. Niistä saa kivoja vinkkejä ja voi vaihtaa ajatuksia toisten kuvaamisesta innostuneiden kanssa tuntematta itseään tyhmäksi vaikka ei ymmärrä mistään mitään ;)
    Olin tuolla edelliselläkin kurssilla selvästi se, joka oli kuvannut vähiten, kun kaikki oli jo kuvannut juhlia jos toisia ja kaikki jutut ja vempeleet oli hallinnassa..

    Aluksi ei varmaan kannata kurkottaa kuuta taivaalta ja voi harjoitella automaatilla, mutta totuuden nimissä ei sillä automaatilla kuvaamalla kyllä mitään opi. Manuaalilla kuvaaminen ei ole niin vaikeaa mitä voisi ajatella, kunhan ymmärtää pari juttua aukoista ja valotuksista ;) Niistä löytyy rutkasti tietoa netistä! Valitettavasti en osaa nyt ulkoa heittää mitään hyvää kirjaa, mutta uskon, että kirjastossa on vaikka mitä opuksia! :)

    Hyviä vinkkejä voisi tietysti antaa vaikka kymmeniä, mutta jos nyt heittäisin vaikka että kokeile kaikkea hassua, älä ota kuvaa siitä mistä olet aina tottunut ottamaan vaan kumarru, kiipeile, hassuttele.. Voi löytyä uusia juttuja :) Olen monesti liannut vaatteeni sen takia, että saisin hyvän kuvan ;)

    Myös "sääntöjä" kannattaa rikkoa ja sitä kautta saattaa onnistua ihan vahingossa. Hyvän valokuvan saamisessa tarvitaan myös vähän tuuria :)) Tuttuja kuvaamalla lähtee turvalliselta maaperältä eikä tarvitse nolostua, jos kamera ei tottele yhtään, joten kaikki kaverit linssin toiselle puolelle vaan! Kaikkia asetteluja ja rajauksia oppii varmaan vaan kokeilemalla ja kuville voi tehdä nykyään niin paljon myös jälkikäteen, joten ns. epäonnistuneita kuvia voi saada kyllä vielä koneella pelastettua.

    Hmm...en tiedä höpötinkö nyt ihan aiheen vierestä, kun en todellakaan mikään asiantuntija ole, mutta toivottavasti sait tästä edes jotain :) Ihania hetkiä kameran kanssa!

    Netta: Hih, ei todellakaan ollutkaan ihan helpoin juttu! Sitä "paperia" pyöriteltiin täälläkin moneen otteeseen! Ties vaikka väri vielä vaihtuisi. Täytyy nyt kuitenkin ensin kokeilla tuota Lumi-nimistä. Hankalaahan tästä tekee vielä se, että eri huoneessa saattaa sama maali näyttää erilaiselta! :)

    VastaaPoista
  12. Sanna: Otin Kalastajan vaimo-blogista pari sivustoa ja tilasin yhdet tuommoset villasilkki housut täältä

    http://www.tamsilkverkkokauppa.fi/verkkokauppa/?num=123745&upotusURI=/verkkokauppa/&x117206=Select/Card

    Toinen sivusto on Ruskovilla, josta saa kuulemma myös hyviä tuotteita.

    En tiedä olitko etsimässä tällaisia villavaatteita, mutta tässä nyt pari linkkiä :) Sitten niitä päälysvaatteitakin varmaan tarvisi kaappiin vielä ;)

    VastaaPoista
  13. Mä en kans laske koiralenkkejä, paitsi jos ne kestää niin kauan että kotiin tullessa on hiki! :P Joskus me tosin juostaankin Ennin kanssa, se on aina vaan vähän Ennin vauhdilla liikkumista, kaikki mielenkiintoiset tuoksut jne ;)

    Ehkä mä saan urheilusta niin kovat kiksit koska meidän koko perhe on samanlaisia. Äiti on pelannut 8v asti koripalloa ja pelaa edelleen naisten kolmosdivarissa, isompi pieni veli on lätkämies ja pienempi pieni veli on futaaja :D

    Mutta oot ihan oikeessa, se innostus alkaa aina melkeinpä heti kun saa vaan itsensä tekemään sen ekan liikkeen. Lähteminen on aina niin vaikeeta alkuun, mistähän seki johtuu :D

    VastaaPoista
  14. Varo ettei siellä gojimarjapussissa ole kiviä, niinkuin minulla oli. =D Menee hampaat..

    Hihii. Täälläkin tulee vähän palkittua itseä milloin mistäkin syystä. Voisi olla vaikka hyvä syy siinä, että on viikonloppu? =D

    Ensi viikolla on vapaapäivälle varattu aika ladylineen. Katsotaan saako tämä kroppa kyytiä, vai jääkö yhteen kertaan.

    VastaaPoista
  15. Minna: Sanopa muuta.. ne tuoksut!! Ja sit kun ei oo alusta asti opettanut, että nyt mennään vauhdilla, niin eihän toinen tajuu :) Niin enkä mä tiedä kauanko toi jaksais juosta... mut varmaan miljoona kertaa kauemmin kuin minä :D

    Ei ihmekään, että oot sitten niin urheilullinen! Onhan se tarttuvaa ja omituista, jos sinä et harrastais mitään, kun koko perhe kerran niin tekee :)
    ps. mä sain jo etsittyä jumppamaton. Hyvä alku sekin :D

    RagDoll: Ainiin! Hitsi, en muistanu yhtään! Mä oon mussutellut niitä jo melkein koko pussin. Mulperit meni kahessa päivässä...

    Hei joo viikonloppu on tosi hyvä syy! Tai maanantai, kun ne on niin "kauheita" tai perjantai, kun on viikonloppu edessä! Tai marraskuu kun on niin pimeetä tai heinäkuu kun on hyvä mieli, kesä ja kaikkee ihanaa... kyllä niitä syitä löytyy :D

    Sinä reipas! Ihana juttu, mä uskon, että sulla ei jää kesken! Vaikka oot kyllä upee noinkin <3

    VastaaPoista
  16. Hei Cherry! :)

    Kiitos vastauksestasi kysymykseeni valokuvauksesta! <3 Voi.. pitkä vastaus! :) Sain siitä hurjasti intoa ja uskoa kuvaamiseen ja kameran opetteluun. :) Automaatilla olen pääasiassa kuvannutkin kun muissa säädöissä olen turhautunut. Mutta totta, missään ei voi olla seppä syntyessään! Tekemällä vain oppii. Olen tullut samaan tulokseen että automaatilla ei kyllä opi mitään. Olen ehkä pikkuisen kaikkimulleheti-tyyppiä joten kärsivällinen yrittäminen ei ole onnistu... Mutta ehkä jos kuvaa paljon ja välillä onnistuu niin se motivoi kuvaamaan lisää.
    Nyt pidän sun sanat mielessä! Kiitos vielä kun vastasit! Iloinen rutistus sinne! :)

    -Elin

    VastaaPoista
  17. Elin: Kiva, jos siitä oli jotain iloa :)) On vaikea pukea ajatuksiaan sanoiksi..varsinkaan lyhyesti, hih.
    Automaatin jälkeen seuraava askel ennen varsinaista, täydellistä manuaalia on ne kirjaimet P & A (eri kameroissa vähän eri kirjainyhdistelmät), joilla opetteleminen vie taas uudella tasolle. Jos vaikka aloitat aukon esivalinnalla (A/Av) niin tajuat varmasti pian miten sen säätäminen vaikuttaa kuvaan ja sen terävyyteen :) Sitten oletkin jo askeleen pidemmällä!

    Ja lohdutukseksi.. mä olen myös kaikkitänneheti-tyyppiä..siksi onkin välillä pirun ärsyttävää, jos ei osaa ;)) Kannattaa kuvata päivällä, kun riittää valoa niin on yksi huoli pois! Ja kokeilla miten valon suunta vaikuttaa kuvaan, esim vastavaloon tai niin, että aurinko paistaa selän takaa. No, näitä nyt riittää ja kuten sanoin, en minä itsekään niin kovasti tiedä :)

    Kyllä se siitä edistyy ihan varmasti!! Rutistuksia sinullekin :)

    VastaaPoista