Cherry ihastelee - Hannes Heikura.

Ensinnäkin, postaustahti on vähän hidastunut, koska teen tällä hetkellä 77 tunnin työviikkoa, mutta täällä ollaan, älkää huoliko ;)

Toisekseen ajattelin esitellä teille aina välillä omia lempparivalokuvaajiani tai muuten vain ihania valokuviin liittyviä projekteja yms. Tiedätte, että tykkään itsekin kuvailla, joten on ihan luonnollista, että ihastelen kovasti muiden valokuvaustaitoja! Samalla on myös kiva tutustua keitä näiden hienojen valokuvien takana on. En nimittäin tunne heitä itsekään.

Tuossa syyskuun alussa kävin katsomassa Hannes Heikuran Dark Zone-nimisen valokuvanäyttelyn (17.6.-4.9.2011) Tennispalatsissa. Hannes Heikurahan on legendaarinen ja useasti palkittu lehtikuvaaja, mutta hän on myös hieno valokuvataiteilija.

Heikuran kuvat ovat visuaalisesti kiinnostavia ja ne toimivat ilman selittävää tekstiä. Kuvat ovat myös helposti tunnistettavissa muun muassa reunoja kohti tasaisesti tummenevista kehyksistä, jonka Heikura kuviin muokkaa.
Heikura ottaa kuvansa yleensä teleobjektiivilla suhteellisen kaukaa, jolloin syvyysepäterävyys korostuu ja kohde erottuu taustastaan selvästi. Muutoin hän ei käytä tekniikkaa kuten jalustaa, salamaa kuin itselaukaisijaakaan ja etäisyyden ansiosta kuvan ottaminen ei häiritse kohdetta. Haastattelujen mukaan Heikuralle on tärkeää, että kuva on "aito" eikä sitä ole suunniteltu ennakkoon.



Täytyy sanoa, että näyttely oli vaikuttavin pitkään aikaan ja tuijottelin valokuvia miltei suu auki. Voi että miten ihailen sellaisia valokuvaajia, joiden ottamat kuvat nauliinnuttavat minut kuvan kohdalle pitkäksi aikaa enkä malta jatkaa matkaa. Näin kävi monta kertaa tässä näyttelyssä. Pidin ihan älyttömästi valon käytöstä ja pienistä oivalluksista, joita valokuvissa oli. Nämähän on tosi dramaattisia kuvia suurine varjo- tai valokohtineen, mutta niin hyvin otettuja ja hoksattuja, vaikka aivan arkisia asioita kuvista löytyikin.
Hyvien valokuvien kohdalla toistelen usein ajatusta "miten se osaa, miten se teki tuon?". Sen lisäksi haluaisin tietysti heti itsekin osata ;)
Näistä näyttelyn kuvista on muuten suurin osa otettu ihan päiväsaikaan.

Heikuran mielestä lehtikuvan tärkein vaatimus on se, että kuva pysäyttää näkijän heti – mutta kuvalla täytyy olla myös sisältöä.
Hänen omien sanojensa mukaan: "Suurin tyydytys tulee siitä, että löytää elävästä elämästä [...] sellaisen pienen viipaleen, joka edustaa suunnattomasti jotakin tiettyä hetkeä."
Heikura ei arvosta hyviäkään kuvia, jos niiden esittämä tilanne on järjestetty kuvaa varten.

No, minun ja Heikuran mielipiteet hienoista kuvista eroavat hiuksen hienosti. Itse nimittäin arvostan kyllä myös järjestettyjä kuvia, mutta mikäpä olisi upeampaa, kuin se, että osuu paikalla oikeaan aikaan ja painaa nappia oikessa kulmassa saaden tallennettua aivan oikeaa elämää hienojen kuvien muodossa. Se on taitoa ja heittäytymistä, jos joku.

Tässä kaksi näyttelyn lempikuvaani korttien muodossa.



* Hyvää kuvaa etsitään tilanteesta kuin tilanteesta. Yhtäkään tilannetta, saati ihmistä ei saa väheksyä
* Visuaalisesti luovat ratkaisut ovat kuvalle plussaa. Tärkeintä on kuitenkin sisältö, se, että kuva koskettaa
 * Kehitystä kuvaajana ei tapahdu, jollei sitä halua; jollei keskity ja pyri kehittymään.

En tiiä - lueskellessani enemmänkin juttuja Heikurasta jotenkin samaistuin nyt tähän mieheen ihan täysillä :)

Lähteet Wikipedia & Ylioppilaslehti

Lisää kuvia täällä.

2 kommenttia:

  1. Minä pidin myös erittäin paljon tuosta kyseisestä Heikuran näyttelystä. Vieläkin mietiskelen muutamia kuvia ja pohdiskelen, että miten voisin itse toteuttaa muutaman jutun kopioimatta ideaa.

    VastaaPoista
  2. Absolutely white: Näin muistelinkin, että tykkäsit :) Oli se kyllä upee! En kyllä valitettavasti raaskinut ostaa sitä kirjaa, mutta pari korttia sentään :) Olisi hauska kyllä kokeilla tuota samaa ideaa, vaikka ihan harjoitusmielessä :) Tarvisi sen pitkän putken, kun on vaan tuo makro tuohon jumahtanut ;)

    VastaaPoista