One Flew Over the Cuckoo's Nest

Aina välillä tulee hetkiä, jolloin haluaa sivistää itseään. Sitähän tietysti tekee harva se päivä, kun lukee lehtiä ja katselee dokkareita, mutta silti on olemassa kymmeniä elokuvia sekä kirjoja, jotka vähän niinkuin kuuluis lukea & katsoa, mutta ei ole vaan saanut aikaiseksi.

Hetki sitten luin Anne Frankin päiväkirjan, jota olen vilkuillut kirjastoautossa jo lapsena. No, en siitä olis varmaan silloin mitään ymmärtänyt, joten ihan kiva se oli näin aikuisempana lukea. En tiedä otinko asian jotenkin liian raskaasti, mutta hirveetähän se on ajatella mitä jotkut ovat käyneet läpi. Ja siitä huolimatta teksti vaikutti usein varsin kepeältä.. vaikka olihan siellä sitä ahdistustakin sivukaupalla.

Juttelin tässä taannoin erään miltei 90-vuotiaan kanssa sodasta ja hän tuli maininneeksi Anne Frankin ja kertoi, ettei voi ymmärtää miten jotkut haluavat lukea sellaisesta asiasta tai käydä katsomassa kaasukammioita, kun toiset ovat oikeasti kokeneet sen. Korvat punaisena siinä sitten kuuntelin enkä viitsinyt mainita mikä kirja mulla oli juuri parhaillaan kesken..


Joka tapauksessa, tulin juhannuksena lainanneeksi leffan nimeltä Yksi lensi yli käenpesän. Se on jo pitkään ollut omalla haluan nähdä tämän leffan-listallani ja onhan se myös Oscar-palkittu elokuva, joten katseltiin se sitten eilen miehen kanssa. Täytyy sanoa, että odotin tosi ahdistavaa ja raskasta elokuvaa ja yllätyin siitä miten hauska se loppujen lopuksi oli. Niin - jos ei ihan viimisiä minuutteja lasketa mukaan..

"R. P. McMurphy (Nicholson) on yhteiskuntaan sopeutumattomaksi luokiteltu pikkurikollinen, joka lähetetään mielisairaalaan arvioitavaksi mahdollisten mielenterveydellisten käytöshäiriöiden vuoksi. Laitoksen elämä ei kuitenkaan ole hänen mieleensä ja varsinkin jokapäiväiset rutiinit saavat hänet pitkästymään ja tuskastumaan. Sen sijaan että McMurphy alistuisi kiltisti kohtaloonsa, hän alkaa kapinoida niin laitosta kuin sen toimintatapojakin vastaan.

- Now they're telling me I'm crazy over here, because I don't sit there like a goddamn vegetable.

Vastassaan McMurphylla on tyrannimainen henkilökunta, jonka johdossa on osastoa kylmän viileästi otteessaan pitävä ylihoitaja Mildred Ratched (Fletcher). Kun McMurphy saa mukaansa kapinointiin valtaosan osaston potilaista, on henkilökunnan mitta täynnä. McMurphy päätetään laittaa kuriin keinolla millä hyvänsä.

- If Mr. McMurphy doesn't want to take his medication orally, I'm sure we can arrange that he can have it some other way.





Yksi lensi yli käenpesän on kuvattu oregonilaisessa mielisairaalassa, joka tuo leffaan sitä tiettyä tunnelmaa oikeasta ympäristöstä. Se voitti viisi tärkeintä Oscaria: paras elokuva, paras ohjaus, paras miespääosa, paras naispääosa ja paras käsikirjoitus.

Elokuva yllätti monta kertaa ja näyttelijäsuoritukset oli ihan mahtavia. Jack Nicholson ei todellakaan kuuluu lempinäyttelijöihini, mutta tässä leffassa, ja paljon nuoremman näköisenä, Nicholson onnistui saamaan jopa mut puolellensa :) 

Jos et vielä ole nähnyt kyseistä draamaa niin suosittelen katsomaan!


4 kommenttia:

  1. Mun sivistäminen taitaa jäädä vain tietokirjallisuuden lukemiseen ja dokumenttien katsomiseen... :)

    Jostain syystä tuollaiset sotiin ja muihin ns. kipeisiin tarinoihin liittyvät kirjat ahdistavat minua liikaa.

    En tiedä oletko nähnyt Edith Piafista kertovan Pariisin varpunen -leffan, mulle se oli aivan liian ahdistava leffa. Monet olivat tätä kehuneet, ja mielestäni se oli aivan hirveä, että oli pakko myydä se pois. :) Siis niin ahdistavaa katseltavaa, kun kaikki on jollakin huonosti ja surkeasti. Ja tietysti kuvitelma Piafista muuttui kerta rysäyksellä... Olenko naiivi, etten olisi tätä kuvitelmaa halunnut muutettavan?! :)

    Ymmärrän, että jotkut ovat kokeneet kaikenlaista kamalaa, mitä kukaan ei varmaan nykypäivänä tajuakaan, mutta liian ahdistavaa minulle.

    VastaaPoista
  2. Avelina: Hihii, mä luulen, että sivistämistä on kovin monenlaista eikä siitä omalla kohdallani tulisi koskaan loppua :)) Ja tosiaan, eihän sen tarvitse aina ikävää olla tai surullista, kun maailmassa on niin paljon iloisiakin asioita. Ymmärrän kyllä hyvin sun pointin, ettet halua katsella tai lukea tuommoisista asioista, jotka herättää itsessä liian voimakkaita tunteita epätoivottuun suuntaan. Ollaan varmaan siinä aika samanlaisia, että otetaan asiat raskaasti, vaikka ei voida niille mitään :)

    Itseasiassa en ole edes nähnyt tuota leffaa, mutta voisin silti kommentistasi huolimatta uskaltaa katsoa sen joskus. Ehkä sen jälkeen voisi katsoa jotain iloisempaa heti perään ;) Ihmiset on toki kokeneet ihan hirveitä juttuja, mutta ei me niille oikein mitään voida, vaikka kuinka paljon niitä surtais. Eiköhän sitä kaikille tule niitä kurjia kokemuksia omassakin elämässä, vaikka sitten vähän eri mittakaavassa.

    Kiva, kun jätit kommentin :) Iloista kesän jatkoa!

    VastaaPoista
  3. Hei toi Yksi lensi yli käenpesän on vaan lempileffa joka syvenee ja paranee kun sitä katsoo vuosien saatossa:) olen käynyt auschwitzissä ja Birkenaussa joka on 3km päässä ja jossa kaikki parakit ja kuoleman portti on, en pystynyt puhumaan 2:een päivään euroopan autoturneella, veti niin hiljaseksi. Olihan se järkyttävä ja pysäyttävä hetki mutta mielestäni hyvä että näin paikan, yhdetkään historian tunnit ei pysty korvaamaan tätä. Suosittelen käymään, sitä on eri ihminen kun sieltä lähtee pois...hyvää sunnuntaita kuitenkin:)

    VastaaPoista
  4. mirka: Kiva kuulla, että leffa vaan paranee. Voin hyvinkin katsoo sen uudestaan jonkin ajan päästä - ei nyt ihan heti, ettei muista liian hyvin kaikkia koukeroita:)

    Ja olipa mielenkiintosta kuulla sun auschwitzin reissusta! En viitsinyt enää tuohon kirjottaa, että tottakai haluaisin käydä siellä paikan päällä katsomassa.. En ihmettele ollenkaan, jos vetää hiljaiseksi. Eihän se voi olla vetämättä.. Luin pari vuotta sitten kirjan Sonderkommando ja siinä oli jo tarpeeksi sulateltavaa, vaikka vasta tekstin muodossa koin. Mitä oliskaan nähdä omin silmin niitä paikkoja.

    Kiitos, kun jätit kommentin ja iloista viikkoa :)

    VastaaPoista