Ihanan perusvarmat ACO-tuotteet.


Ajattelin näin harmaana päivänä postailla hieman vaaleanpunaista asiaa. Nimittäin näiden ACOn söpön vaaleanpunaisten purnukoiden myötä tulee heti hieman pumpulisempi olo, kuin mitä tuota räntäsadetta katsellessa - vai mitä? :)

ACO on kuulunut omiin suosikkeihini sieltä lähtien, kun pääsin ensi kertaa kokeilemaan sarjan tuotteita muutama vuosi sitten. Olen kokeillut suuresta tuotevalikoimasta vasta pientä murto-osaa sillä tuotteita on yli kolmesataa, mutta ACOsta on tullut itselleni sellainen mukava, perusvarma tapaus, jonka kanssa ei voi mennä pahasti metsään. Siinä mielessä ACOn tuotteita onkin aina kiva kokeilla sillä ne ovat olleet tähän mennessä aina lempeän luotettavia ja hyvin asiansa ajavia.

Ihotyypistä riippuen ACOn valikoimista löytyy jos jonkinlaista voidetta ja putsaria, josta uskoisin kaikille löytyvän sopivat tuotteet. ACOn kosmetiikka on suureksi osaksi hajusteetonta tai kevyesti hajustettua ja purkkien ulkonäkö pastellisen hentoinen muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Apteekissa myytävä ACO on myös hyväksi lompakolle sillä hinnat ovat varsin maltilliset.



Ehdoton lempparini on ensimmäisessä kuvassa näkyvä käsivoide, jota minulta löytyy aina yöpöydän laatikosta. Olen kokeillut jos jonkinlaista käsivoidetta, mutta lopulta palaan aina tähän sillä se on auttanut parhaiten. Jos kärsit yhtä kuivista käsistä, kuin minä, niin suosittelen kokeilemaan josko sinäkin saisit tästä avun :) Vaikutusta voi tehostaa laittamalla pehmoiset puuvillahanskat käsien suojaksi yön ajaksi. 

ACOn vartalonhoitotuotteet ovat myös jatkuvasti käytössäni sillä merkiltä tulee joka kevät ihanan tuoksuisia suihkuvoiteita ja vartalovoiteita. Niiden lisäksi löytyy myös erilaisia kuivemmalle iholle tarkoitettuja miedomman tuoksuisia vaihtoehtoja, joten voiteen paksuutta ja runsautta voi vaihdella vuodenajan mukaan. 

ACOn uusimpiin tuotteisiin kuuluva kasvoöljy ravitsee ja kosteuttaa sekä "taistelee" ihon ikääntymistä vastaan. Kasvoöljyt kuuluvat perusvarastooni varsinkin kylmillä ilmoilla sieltä loppusyksystä aina kesän korvalle saakka. Tämä kasvoöljypullo on tosin sen verran riittoisa, että saapa nähdä miten pitkään sen kanssa elellään!



Näiden suosikkituotteideni lisäksi sain teitä lukijoita ajatellen lisätä pakettiin vielä muutaman ihanuuden lisää. Stay Soft Lips-huulivoide, kätevä Misellivesi sekä Rescue Mist - suihke lähtevät nyt jollekin onnekkaalle arvonnan myötä. 

Osallistut arvontaan jättämällä kommentin tähän postaukseen ja liittämällä mukaan sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinut kiinni voiton osuessa kohdallesi. Arvonta päättyy perjantaina 15.12.17 klo 23:59! :)

Arvontatuotteet on saatu blogin kautta!


Ei muuta kuin pidetään ihostamme huolta tuolla talven tuiskuissa ja nähdään taas :)



2 kk kuulumiset.

Jälleen kerran toistan, miten nopeasti aika kuluu. Ihan oikeasti vastahan me kotiuduttiin sairaalasta - tai siltä se ainakin tuntuu. Mutta kalenteri kertoo toisin, sillä ihan pian poitsu täyttää jo kaksi kuukautta! Niin laitonta, mihin tämä aika oikein menee! Saan tosissani pidätellä itseäni, etten ala surra, miten äitiysloma on kohta ohitse.. :D

On tässä sentään jokunen hetki vielä "armon aikaa" ja saadaan Alvarin kanssa viettää ihania hetkiä ja tuijotella toisiamme silmiin.
Ensimmäisen lapsen kanssa kaikki oli ihan uutta, mutta täytyy sanoa, että kaikki on aivan yhtä ihanaa toisenkin lapsen kanssa. Se, miten nopeasti lapset kehittyvät, unohtuu myös pian. On ollut mahtavaa taas saada niitä ekoja hymyjä ja jokelluksia - ne tuli niin nopeasti nekin! Alvar on kertonut äipälle jo monen monta juttua nuoresta iästään huolimatta ;)


Alvar on ollut pienestä pitäen aika tasainen ja tyytyväinen lapsi. Toki kaikki vauvat itkevät, koska muutakaan kieltä heillä ei ole, mutta omasta mielestäni poika on hyvin iloisen tuntuinen siellä itkujen välissä. Se tekee suuren eron, että tällä kertaa meidän ei ole tarvinnut kärsiä koliikista sillä koliikki-itkuinen vauva vaikuttaa olevan henkisesti jossain ihan muualla, vaikka fyysisesti makaakin siinä omilla käsivarsilla. Ei niin kovasti itkevään vauvaan meinaa saada samanlaista yhteyttä, mitä "normaalitilanteessa" saisi. On ollut ihanaa saada kokea tämä vähän erilainen alku.

Vaikka meillä ei ole varsinaista koliikkia tällä kertaa ollut, niin muutaman kerran viikossa nukuttaminen ottaa useamman tunnin, jopa neljä tuntia, päättyen siinä puolenyön tai yhden aikaan yöllä. Mitään yhteyttä näiden päivien kesken en ole keksinyt, joten en tiedä mistä se johtuu, että toisinaan vauva nukahtaa yöunille kymmeneltä ja toisinaan puoli kaksi. Ehkä se on vain sitä, että masussa vääntää tai ei muuten vain saa unen päästä kiinni, vaikka aivan väsynyt onkin. Onneksi siellä välissä on niitä helpompia iltoja, jotta sitten jaksetaan taas paremmin kanniskella, kun itku yltyy.
Yöt meillä menee mukavasti parin tunnin jaksoissa, joten nukkuakin on saanut, mikä auttaa huomattavasti jaksamisessa päiväsaikaan :) 




Erin ei ole vauvan syntymisen jälkeen enää meidän sänkyyn päässyt, koska vauva nukkuu unipesässä meidän välissämme. Tai, itse asiassa minä nukun vauvan kanssa kahdestaan sillä mies on joutunut kokonaan lattiapatjalle. Vauvan saapuminen on ollut tytölle melkoinen shokki, joten on helpompaa, kun hän yöllä herätessään näkee, että hänenkin seurassa nukutaan. Miehelle patjalla nukkuminen ei tietysti ole ihan ideaalitilanne, mutta toivottavasti tilanne helpottaisi pian. Seuraava askel on siirtää vauva omaan pinnasänkyyn meidän sängyn viereen ja siitä sitten joskus toiseen huoneeseen.

Maito on tälle pojalle maistunut alusta saakka erittäin hyvin, minkä huomaa varmasti näistä kuvistakin. Posket on pullistuneet ja jaloissa on ihania, pehmeitä vauvakurttuja. Ensi viikolla pääsemme 2kk neuvolan johdosta mittauksiin ja uskoisin, että painoa on tullut jälleen mukavasti lisää. Täytyykin kaivaa Erinin neuvolakortti ja katsoa, miten kasvukäyrät menivät tytöllä verrattuna poitsuun. Ensi viikolla on myös oma jälkitarkastukseni, joten neuvolakäyntejä pukkaa.


Arki on meidän huushollissa aika samanmoista päivästä toiseen nyt kun ristiäisetkin saimme hoidettua. Aamupäivisin Alvar tarvitsee paljon halittelua ja ihokontaktia, joten istun yleensä muutaman tunnin sohvalla katselemassa sarjoja tai näytän pojalle ikkunasta päivän säätä. Lounaan saan hotkaistua jossain välissä ja päivän kääntyessä iltapäivän puolelle kahvihammasta kolottaa jo ankarasti. Siinä kahden-kolmen hujakoilla poika nukkuu pisimmät päikkärinsä (2-3h) ja pääsen usein tekemään jonkin enemmän keskittymistä vaativan tehtävän tai sitten käymme vaunujen kanssa asioilla hakemassa paketteja postista, viemässä kirjoja kirjastoon tai hoidamme jotain muita juoksevia asioita. Kodinhoidolliset asiat hoidan siellä täällä saadessani minuutin-kaksi aikaa. Itselleni on tärkeää, että pyykit on pesty ja keittiö siisti. En kestäisi kovin kauaa kotosalla, jos joutuisi tuijottelemaan likaista tiskipöytää. Pyykin pesusta taas tykkään niin, että pyöritän konetta mielelläni ja kuuntelen sen hurinaa. Yhden lapsen kanssa pyykkiä ei juurikaan tullut, mutta nyt kahden kanssa vaatetta ja harsoa on likaisena ihan mukavasti.

Iltapäivällä loput perheenjäsenet kotiutuvat päiväkodista sekä töistä ja illat menevät kauppareissuja tehdessä tai ihan vaan tytön kanssa leikkiessä. Päivät kuluvat meidän perheessä ihan hirmuista vauhtia, joten en ole ehtinyt surra sateista syksyä enkä lumetonta talvea. Ihan kohta on kuitenkin kevät :)





Ristiäispäivä.



Vietettiin eilen poitsun ristiäisiä, jotka menivät lopulta tosi mukavasti. Ollaan oltu koko perhe kipeänä yli viikon ja siitä syystä tuli vähän stressattua, että pitääkö juhlia siirtää. Tosin se ei olisi ollut mahdollista sillä haluttiin meidän vihkipappi paikalle (joka on kastanut myös Erinin), kakkukin oli tilattu ja puolet vieraista saapui Suomen toisesta päästä. Siinä mielessä siis ihana juttu, että jaksettiin jotenkuten juhlia ja että vieraat uskalsivat tulla paikalle. Pääasia, että poika saatiin kastettua ja nimi julkistettua viimein :)

Kakun tilasin tällä kertaa Marsispossulta, jota käytettiin aikanaan myös Erinin 1v-synttäreillä. Niina teki jälleen kerran niin upean ja herkullisen kakun, että ei tarvinut yhtään jännittää sen suhteen. Hänellä on upea taito toteuttaa juuri sellainen kakkukomistus, mitä asiakas toivoo ja vielä vähän enemmän! 
Ihana sisko väsäsi meille suolaiset piirakat ja anoppi toi kuivakakkua tullessaan. Ilman niitä pöytä olisi ollut aika tyhjä sillä oma vointi ei houkutellut salaatin tekoon eikä sitä olisi varmaan kukaan vieras uskaltanut edes syödä ;)

Pojan nimen keksintä oli aavistuksen vaikeampaa, mitä tytölle aikanaan sillä pojille on mun mielestä paljon vähemmän kivoja nimiä. Alvar taisi tulla ensin mun ehdotelmien joukosta ja lopulta mieskin ihastui siihen niin, ettei nimeä tarvinut sen koommin miettiä. Toinen ja kolmas nimi tulivat suvusta ja ollaan kyllä hirmu tyytyväisiä kokonaisuuteen. Aivan mahtavaa kutsua poikaa nyt omalla nimellä eikä tarvitse enää jännittää nimen lipsautustakaan!



Servetit sidoin tällä kertaa rusettimuotoon pojan kunniaksi ja kukiksi valitsin aina ihania eukalyptuksia sekä harsokukkaa. Niiden lisäksi Inbloomista löytyi kaunis sininen kukka, jonka nimeä en enää muista. Myyjä kertoi kukan olevan sen verran uusi juttu, ettei sille ole vielä suomenkielistä nimeä, joten muistin nimen noin kolme sekuntia ;) Pikkumaljakoiden avulla kukista sai tehtyä suloisia ja herkkiä asetelmia. 

Päätähti esiintyi juhlissa viileän rauhallisesti nukkumalla koko iltapäivän ajan. Poika kiersi sylistä syliin ja oli autuaan tietämätön juhlahälinästä, kunnes illan tullen heräsi hymyilemään ♥

Housut löysin Kampin Kids Avenuelta, paidan Name it:lta (kuin myös rusetin) ja ihanat, pienet kengät Le Bunuellista. Molemmille lapsille olen ostanut kengät ristiäisiin ja aion ne myös säilyttää heille muistoksi. Niistä näkee niin konkreettisesti, miten pienestä sitä on ponnistettu! Vaikka kyllä tuo pieni pirpana on kasvanut jo ihan hurjasti niistä seitsemän viikon takaisista sairaalapäivistä! 



Aivan ihanaa, että ristiäiset ovat nyt takanapäin ja voidaan alkaa keskittyä joulujuttuihin.
Joulukalenteri on tekemättä ja hyasintit ostamatta sairastelun vuoksi. Ei muuta kuin hanskat heilumaan jahka tästä parannutaan :)




Suomalaisia valokuvaajia.



Vaikka olenkin parhaillaan äippälomalla, niin valokuvausasiat tietysti pyörivät aina mielessä. Ajattelinkin vinkata tosi kivasta sivustosta teille, jotka ette ole sitä vielä hoksanneet ja jotka tahdotte pienen (tai aika laajankin) läpileikkauksen suomalaiseen nykyvalokuvaukseen. 100 suomalaista valokuvaajaa - projektin myötä perustetulle sivustolle on koottu nimensä mukaisesti sadan valokuvaajan töitä esittelyineen. Joka päivä, sadan päivän ajan, parrasvaloissa on uusi valokuvaaja ja lopulta joulukuun alkuun mennessä kaikki sata ovat saaneet valokeilansa projektissa.

Sivustolla tulee helposti vietettyä pidempikin aika valokuvia ihaillen ja valokuvaajiin tutustuen ja sieltä pääsee helposti klikkaamaan valokuvaajien omille nettisivuille jatkamaan tutustumista.
Olen itse aika vähän loppujen lopuksi perehtynyt suomalaisiin valokuvaajiin, joten ehkä nyt olisi aika hieman vilkaista tarkemmin ketä kaikkia sadan joukkoon on valittu. Onneksi sentään voin sanoa muutaman tietäväni, kohta vähän enemmän :)

Tosi mielenkiintoinen sivusto/projekti ja jestas, miten erilaisia valokuvaajat kuvineen ovatkaan. 

TÄSTÄ pääset ihastelemaan!




Isänpäivä.


Meidän marraskuu on tänä vuonna täynnä vaaleansinistä sillä mennyt isänpäivä ja tulevat ristiäiset pitävät huolen, että juhlintaa riittää. Pikkujoulut ja muut senkaltaiset menot taitavat jäädä tällä kertaa väliin, joten jotain juhlan aihetta on aina hyvä olla perusarjen vastapainoksi ;)

Viime sunnuntainen isänpäivä kului rauhallisissa merkeissä kotosalla ja kotikadulla. Sen kauemmaksi emme tällä erää lähteneet sillä isovanhemmille on aika paljon matkaa. Rauhalliset sunnuntait on parhaita - tai siis niin rauhalliset, kun nyt voi lapsiperheessä olla, heh. Syötiin yhdessä ja lahjottiin iskää pienellä lahjalla.
Tällä kertaa lahjaidea tuli mieleeni jo hyvissä ajoin keväällä, kun hoksasin, että tytön hiukset kasvaa hurjaa vauhtia ja kohta niitä saa laittaa kiinni muutenkin kuin pinneillä. Isin ja tyttöjen Lettikirja * on ainakin omasta mielestäni hyvä lahjaidea kaikille tyttöjen isille.

Erinillä on ollut muutaman kerran ihanat letit tullessaan päiväkodista (kiitoksia vaan ihanille päiväkodin tädeille!), joten kyllähän niitä olisi hyvä osata kotonakin tehdä. Mies on harjoitellut perusletin tekoa (kuinka söpöä ;)) ja itse toivoisin oppivani jotain vähän vaativampaa jossain vaiheessa, kun tyttö jaksaa istua pidempään paikallaan. En tiedä miten päiväkodissa ovat onnistuneet kampauksia tekemään, mutta kotona ei olla vielä saatu lupaa edes pieneen lettiin. Vastaus on joka kerta suora "Ei" :D



Korttiin tehtiin pojan kanssa yhdessä pieni jalanjälki, kuten aikanaan Erinin isänpäiväkorttiinkin. Samanlaiset kortit lähtivät postissa myös vaarille ja papalle. Vielä ajattelin tehdä ainakin yhden muistoksi Papulle itselleen. Pieni jalka kasvaa nopeasti eikä pian voi edes kuvitella, miten pieni poika on joskus ollut :)

Ensi viikolla onkin sitten jo ristiäisten vuoro - jännää! Nimi meillä on ollut jo aika pitkään, mutta ehkä vielä kerran keskustellaan siitä, että se on varmasti molempien mielestä täydellinen. Erinin kohdalla veivattiin vielä suunnilleen edellisenä päivänä, kunnes kakuntekijälle oli ilmoitettava mitä kirjoitetaan kakkuun. Ihanaa, kun pääsee puhumaan pojasta oikealla nimellä eikä ole enää huolta siitä, että lipsauttaa nimen vahingossa ;)


Aurinkoista viikkoa!

*) mainoslinkki



Tämän hetken parhaat.


Koska välillä on kiva listata kivoja asioita..

Herkullisin ruokavinkki // Instaa selaillessani satuin huomaaman tämän Marjan herkullisen näköisen pataruuan ohjeen. Moskovanpata menee ehdottomasti kokeiluun heti, kun saan kaikki tarvikkeet haettua kaupasta. Ihan täydellistä, syksyistä kotiruokaa muutaman tunnin hauduttelun jälkeen. Kunnon herkkusuut voivat lisätä ruuan oheen lasillisen punaviiniä (lupa maistella jo haudutusvaiheessa) :P

Ihaninta puuhaa  // Tämä ei liene yllätys kenellekään, mutta tällä hetkellä ihan parasta puuhaa on pikkuisen sylittely ja tuoksuttelu. Mikään ei voita sitä, kun saa herätä rauhassa uuteen aamuun tuommoinen ihanuus vierellä ja tuijotella toista silmiin kaikenlaista jonninjoutavaa höpötellen. Sateen ropina ikkunassa kruunaa koko paketin ♥

Kiinnostavin kirja // Yöpöytä on kukkurallaan mielettömiä kirjoja, joita koitan parhaani mukaan ahmia joka ilta sen verran, kuin ehdin ja unisilta silmiltäni jaksan. Eilen aloittamani Introvertit - Työpaikan hiljainen vallankumous on jo muutaman sivun jälkeen ihan huippukivaa luettavaa. Vähän väliä viiton ja huudan mielessäni "minäminäminä!", sillä kirja kertoo ihan omasta fiiliksestäni - Introvertti kun olen.
Suuria Unelmia-kirjan sain juuri luettua ja suosittelen sitä mikäli kaipaa innostavia onnistumistarinoita omia unelmia vauhdittamaan :)

Hyväntuulisin dokkari // Meillä on tallennettuna vaatimattomasti noin 1500 tuntia ohjelmia Elisa Viihteeseen, joten imetyshetkille löytyy jos jonkin sortin viihdykettä omasta takaa. Viime viikolla katselin kaikki valokuvaukseen liittyvät dokkarit pois alta ja huomasin hihitteleväni varsinkin Caj Bremerin dokumentin kohdalla useaan kertaan. Ihan hulvaton herra kyseessä ja mikä elämänilo ja positiivisuus kaiken sen huumorin lisäksi. Niin ja tietysti uskomaton taito pysäyttää hetket valokuviksi. Olispa huippua joskus tavata tämä taituri. Harmi, ettei dokkaria enää löydy netistä, mutta jos jossain tulee vastaan, niin suosittelen ehdottomasti katsomaan!

Iloisin uutinen  // Viime viikon unohtunut neuvolakäynti saatiin korjattua ja päästiin Papun kanssa tapaamaan pitkästä aikaa ihan sitä omaa neuvolantätiä. Mentiin paikalle lähinnä painon takia, joka on ollut syntymästä saakka vähän alakantissa. Meinattiin molemmat tippua tuolilta, kun tajuttiin, että Papulle oli tullut kahdessa viikossa KILO lisäpainoa! Hyvin on siis mennyt maidot perille eikä tällä menolla ole hätää ainakaan painon suhteen :D Pituuttakin oli tullut useita senttejä, joten kyllä tämä minimies kirii nyt kovasti muita kiinni. Hyvä me!


Ja sorry tämä vauvakuvatulva, joka on vallannut niin blogin, kuin Instankin. 
Juuri muita kuvia ei ole tullut lähiviikkoina otettua ;)




Vauvantuoksuinen tiistai.




Terkkuja aurinkoiseen tiistaihin! Tänään on ollut ilmojen puolesta melkoisen erilainen päivä, mitä muutamana päivänä tästä taaksepäin. Ei ole etuajassa tulleesta talvesta tietoakaan ainakaan täällä sisällä kun katselee kattojen ylle lankeavaa auringonvaloa!

Vauvan kanssa ollaan otettu niin rennosti koko päivä, että aamuinen neuvolakäyntikin unohtui täysin. Yleensä sieltä tulee viesti pari päivää ennen varattua aikaa, mutta jostain syystä tällä kertaa ei tullut ja tässä on lopputulos. Hyvin olen jo nyt kadottanut ajantajun eikä näin ollen ole aina ihan selvää mikä viikonpäivä on menossa..



Papu on ollut nyt kolmisen viikkoa kotosalla ja kaikki on sujunut hirmu hyvin. Vatsavaivat alkoivat aika tarkalleen kaksiviikkoisena, mutta toistaiseksi niistä ei ole ollut liikaa haittaa. Omassa takaraivossa jyskyttää ajatus, että tämä tulee tästä vielä muuttumaan paljon pahemmaksi. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että tytön kohdalla ensimmäiset kuukaudet olivat niin raskaita, että voimat olivat aivan poissa. Nyt sitä tietysti toivoo, että tämä vauva olisi iisimpi tapaus, mutta pelkää ja valmistautuu pahimpaan, jotta ei sitten tule niin shokkina.

Se, mikä meidän arkeen yleensä eniten vaikuttaa, on nukuttujen tuntien määrä. Jokainen päivä alkaa ajatuksella "Nukuttiinko viime yönä hyvin?" Sen tuntee nahoissaan, kun yö on mennyt erityisen huonosti ja toisaalta sitten, kun on nukuttu paremmin, on olo aivan mahtava.
Muutamia kertoja on käynyt niin, että illalla olen lopetellut kirjan lukemisen, painanut väsyneenä pään tyynyyn ja siitä parin minuutin päästä Papu on herännyt syömään, kakkaamaan ja valvomaan useamman tunnin. Kolmen aikaan kun pääsee viimein nukkumaan, on aikamoinen voittajaolo. Aamut ovatkin näiden valvottujen tuntien myötä venähtäneet pitkiksi, kuten silloin tytön vauva-aikoina. Meitä on ihan turha yrittää tavoittaa aamulla tai saada kaupungille ennen puoltapäivää ;)




Yleisesti olo on toisen lapsen kanssa paljon rennompi, mitä esikoisen kohdalla. En usko, että ollaan edes niitä kaikkein kovimpia stressaajia, mutta toisella kierroksella ei jaksa stressata sitäkään vähää. Tottakai väsymyksen myötä tulee toisinaan stressinkaltaisia tuntemuksia tai siitä, kun ei saa tehtyä päivän asioita, koska vauva on iholla tunnista toiseen. Mutta kaiken kaikkiaan vauva-arjen alku on ollut nyt leppoisampaa, kuin viimeksi, ja varmaan siksi siitä myös osaa nauttia enemmän.
Tällä kertaa ei ole niin vaarallista, jos vauva esimerkiksi huutaa kaupassa. Ensimmäisen lapsen kanssa tuntui, kuin olisin kulkenut tikittävän aikapommin kanssa ja olin kokoajan valmiudessa kääntämään rattaat kohti kotia :D

Valokuvaus on myös sellainen juttu, mitä tahtoisin nyt tehdä enemmän tämän vauvan kohdalla. Mikäli väsymys ei yltyisi ihan niin pahaksi, kuin tytön kanssa, olisi enemmän virtaa kuvaamiseenkin. Olen jo nyt katsonut useita kertoja pojan sairaalakuvia läpi ja kiitän kaikkia tähdenasentoja siitä, että tajusimme ottaa siellä paljon kuvia. Valokuvista on tullut itselleni aina vain tärkeämpiä ja tunnetusti lapset kasvavat aivan hurjan nopeasti.


Postaustoiveita vauva-arkeen ja muuhun liittyen saa jättää kommenttikenttään :)