Suomalaisia valokuvaajia.



Vaikka olenkin parhaillaan äippälomalla, niin valokuvausasiat tietysti pyörivät aina mielessä. Ajattelinkin vinkata tosi kivasta sivustosta teille, jotka ette ole sitä vielä hoksanneet ja jotka tahdotte pienen (tai aika laajankin) läpileikkauksen suomalaiseen nykyvalokuvaukseen. 100 suomalaista valokuvaajaa - projektin myötä perustetulle sivustolle on koottu nimensä mukaisesti sadan valokuvaajan töitä esittelyineen. Joka päivä, sadan päivän ajan, parrasvaloissa on uusi valokuvaaja ja lopulta joulukuun alkuun mennessä kaikki sata ovat saaneet valokeilansa projektissa.

Sivustolla tulee helposti vietettyä pidempikin aika valokuvia ihaillen ja valokuvaajiin tutustuen ja sieltä pääsee helposti klikkaamaan valokuvaajien omille nettisivuille jatkamaan tutustumista.
Olen itse aika vähän loppujen lopuksi perehtynyt suomalaisiin valokuvaajiin, joten ehkä nyt olisi aika hieman vilkaista tarkemmin ketä kaikkia sadan joukkoon on valittu. Onneksi sentään voin sanoa muutaman tietäväni, kohta vähän enemmän :)

Tosi mielenkiintoinen sivusto/projekti ja jestas, miten erilaisia valokuvaajat kuvineen ovatkaan. 

TÄSTÄ pääset ihastelemaan!




Isänpäivä.


Meidän marraskuu on tänä vuonna täynnä vaaleansinistä sillä mennyt isänpäivä ja tulevat ristiäiset pitävät huolen, että juhlintaa riittää. Pikkujoulut ja muut senkaltaiset menot taitavat jäädä tällä kertaa väliin, joten jotain juhlan aihetta on aina hyvä olla perusarjen vastapainoksi ;)

Viime sunnuntainen isänpäivä kului rauhallisissa merkeissä kotosalla ja kotikadulla. Sen kauemmaksi emme tällä erää lähteneet sillä isovanhemmille on aika paljon matkaa. Rauhalliset sunnuntait on parhaita - tai siis niin rauhalliset, kun nyt voi lapsiperheessä olla, heh. Syötiin yhdessä ja lahjottiin iskää pienellä lahjalla.
Tällä kertaa lahjaidea tuli mieleeni jo hyvissä ajoin keväällä, kun hoksasin, että tytön hiukset kasvaa hurjaa vauhtia ja kohta niitä saa laittaa kiinni muutenkin kuin pinneillä. Isin ja tyttöjen Lettikirja * on ainakin omasta mielestäni hyvä lahjaidea kaikille tyttöjen isille.

Erinillä on ollut muutaman kerran ihanat letit tullessaan päiväkodista (kiitoksia vaan ihanille päiväkodin tädeille!), joten kyllähän niitä olisi hyvä osata kotonakin tehdä. Mies on harjoitellut perusletin tekoa (kuinka söpöä ;)) ja itse toivoisin oppivani jotain vähän vaativampaa jossain vaiheessa, kun tyttö jaksaa istua pidempään paikallaan. En tiedä miten päiväkodissa ovat onnistuneet kampauksia tekemään, mutta kotona ei olla vielä saatu lupaa edes pieneen lettiin. Vastaus on joka kerta suora "Ei" :D



Korttiin tehtiin pojan kanssa yhdessä pieni jalanjälki, kuten aikanaan Erinin isänpäiväkorttiinkin. Samanlaiset kortit lähtivät postissa myös vaarille ja papalle. Vielä ajattelin tehdä ainakin yhden muistoksi Papulle itselleen. Pieni jalka kasvaa nopeasti eikä pian voi edes kuvitella, miten pieni poika on joskus ollut :)

Ensi viikolla onkin sitten jo ristiäisten vuoro - jännää! Nimi meillä on ollut jo aika pitkään, mutta ehkä vielä kerran keskustellaan siitä, että se on varmasti molempien mielestä täydellinen. Erinin kohdalla veivattiin vielä suunnilleen edellisenä päivänä, kunnes kakuntekijälle oli ilmoitettava mitä kirjoitetaan kakkuun. Ihanaa, kun pääsee puhumaan pojasta oikealla nimellä eikä ole enää huolta siitä, että lipsauttaa nimen vahingossa ;)


Aurinkoista viikkoa!

*) mainoslinkki



Tämän hetken parhaat.


Koska välillä on kiva listata kivoja asioita..

Herkullisin ruokavinkki // Instaa selaillessani satuin huomaaman tämän Marjan herkullisen näköisen pataruuan ohjeen. Moskovanpata menee ehdottomasti kokeiluun heti, kun saan kaikki tarvikkeet haettua kaupasta. Ihan täydellistä, syksyistä kotiruokaa muutaman tunnin hauduttelun jälkeen. Kunnon herkkusuut voivat lisätä ruuan oheen lasillisen punaviiniä (lupa maistella jo haudutusvaiheessa) :P

Ihaninta puuhaa  // Tämä ei liene yllätys kenellekään, mutta tällä hetkellä ihan parasta puuhaa on pikkuisen sylittely ja tuoksuttelu. Mikään ei voita sitä, kun saa herätä rauhassa uuteen aamuun tuommoinen ihanuus vierellä ja tuijotella toista silmiin kaikenlaista jonninjoutavaa höpötellen. Sateen ropina ikkunassa kruunaa koko paketin ♥

Kiinnostavin kirja // Yöpöytä on kukkurallaan mielettömiä kirjoja, joita koitan parhaani mukaan ahmia joka ilta sen verran, kuin ehdin ja unisilta silmiltäni jaksan. Eilen aloittamani Introvertit - Työpaikan hiljainen vallankumous on jo muutaman sivun jälkeen ihan huippukivaa luettavaa. Vähän väliä viiton ja huudan mielessäni "minäminäminä!", sillä kirja kertoo ihan omasta fiiliksestäni - Introvertti kun olen.
Suuria Unelmia-kirjan sain juuri luettua ja suosittelen sitä mikäli kaipaa innostavia onnistumistarinoita omia unelmia vauhdittamaan :)

Hyväntuulisin dokkari // Meillä on tallennettuna vaatimattomasti noin 1500 tuntia ohjelmia Elisa Viihteeseen, joten imetyshetkille löytyy jos jonkin sortin viihdykettä omasta takaa. Viime viikolla katselin kaikki valokuvaukseen liittyvät dokkarit pois alta ja huomasin hihitteleväni varsinkin Caj Bremerin dokumentin kohdalla useaan kertaan. Ihan hulvaton herra kyseessä ja mikä elämänilo ja positiivisuus kaiken sen huumorin lisäksi. Niin ja tietysti uskomaton taito pysäyttää hetket valokuviksi. Olispa huippua joskus tavata tämä taituri. Harmi, ettei dokkaria enää löydy netistä, mutta jos jossain tulee vastaan, niin suosittelen ehdottomasti katsomaan!

Iloisin uutinen  // Viime viikon unohtunut neuvolakäynti saatiin korjattua ja päästiin Papun kanssa tapaamaan pitkästä aikaa ihan sitä omaa neuvolantätiä. Mentiin paikalle lähinnä painon takia, joka on ollut syntymästä saakka vähän alakantissa. Meinattiin molemmat tippua tuolilta, kun tajuttiin, että Papulle oli tullut kahdessa viikossa KILO lisäpainoa! Hyvin on siis mennyt maidot perille eikä tällä menolla ole hätää ainakaan painon suhteen :D Pituuttakin oli tullut useita senttejä, joten kyllä tämä minimies kirii nyt kovasti muita kiinni. Hyvä me!


Ja sorry tämä vauvakuvatulva, joka on vallannut niin blogin, kuin Instankin. 
Juuri muita kuvia ei ole tullut lähiviikkoina otettua ;)




Vauvantuoksuinen tiistai.




Terkkuja aurinkoiseen tiistaihin! Tänään on ollut ilmojen puolesta melkoisen erilainen päivä, mitä muutamana päivänä tästä taaksepäin. Ei ole etuajassa tulleesta talvesta tietoakaan ainakaan täällä sisällä kun katselee kattojen ylle lankeavaa auringonvaloa!

Vauvan kanssa ollaan otettu niin rennosti koko päivä, että aamuinen neuvolakäyntikin unohtui täysin. Yleensä sieltä tulee viesti pari päivää ennen varattua aikaa, mutta jostain syystä tällä kertaa ei tullut ja tässä on lopputulos. Hyvin olen jo nyt kadottanut ajantajun eikä näin ollen ole aina ihan selvää mikä viikonpäivä on menossa..



Papu on ollut nyt kolmisen viikkoa kotosalla ja kaikki on sujunut hirmu hyvin. Vatsavaivat alkoivat aika tarkalleen kaksiviikkoisena, mutta toistaiseksi niistä ei ole ollut liikaa haittaa. Omassa takaraivossa jyskyttää ajatus, että tämä tulee tästä vielä muuttumaan paljon pahemmaksi. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että tytön kohdalla ensimmäiset kuukaudet olivat niin raskaita, että voimat olivat aivan poissa. Nyt sitä tietysti toivoo, että tämä vauva olisi iisimpi tapaus, mutta pelkää ja valmistautuu pahimpaan, jotta ei sitten tule niin shokkina.

Se, mikä meidän arkeen yleensä eniten vaikuttaa, on nukuttujen tuntien määrä. Jokainen päivä alkaa ajatuksella "Nukuttiinko viime yönä hyvin?" Sen tuntee nahoissaan, kun yö on mennyt erityisen huonosti ja toisaalta sitten, kun on nukuttu paremmin, on olo aivan mahtava.
Muutamia kertoja on käynyt niin, että illalla olen lopetellut kirjan lukemisen, painanut väsyneenä pään tyynyyn ja siitä parin minuutin päästä Papu on herännyt syömään, kakkaamaan ja valvomaan useamman tunnin. Kolmen aikaan kun pääsee viimein nukkumaan, on aikamoinen voittajaolo. Aamut ovatkin näiden valvottujen tuntien myötä venähtäneet pitkiksi, kuten silloin tytön vauva-aikoina. Meitä on ihan turha yrittää tavoittaa aamulla tai saada kaupungille ennen puoltapäivää ;)




Yleisesti olo on toisen lapsen kanssa paljon rennompi, mitä esikoisen kohdalla. En usko, että ollaan edes niitä kaikkein kovimpia stressaajia, mutta toisella kierroksella ei jaksa stressata sitäkään vähää. Tottakai väsymyksen myötä tulee toisinaan stressinkaltaisia tuntemuksia tai siitä, kun ei saa tehtyä päivän asioita, koska vauva on iholla tunnista toiseen. Mutta kaiken kaikkiaan vauva-arjen alku on ollut nyt leppoisampaa, kuin viimeksi, ja varmaan siksi siitä myös osaa nauttia enemmän.
Tällä kertaa ei ole niin vaarallista, jos vauva esimerkiksi huutaa kaupassa. Ensimmäisen lapsen kanssa tuntui, kuin olisin kulkenut tikittävän aikapommin kanssa ja olin kokoajan valmiudessa kääntämään rattaat kohti kotia :D

Valokuvaus on myös sellainen juttu, mitä tahtoisin nyt tehdä enemmän tämän vauvan kohdalla. Mikäli väsymys ei yltyisi ihan niin pahaksi, kuin tytön kanssa, olisi enemmän virtaa kuvaamiseenkin. Olen jo nyt katsonut useita kertoja pojan sairaalakuvia läpi ja kiitän kaikkia tähdenasentoja siitä, että tajusimme ottaa siellä paljon kuvia. Valokuvista on tullut itselleni aina vain tärkeämpiä ja tunnetusti lapset kasvavat aivan hurjan nopeasti.


Postaustoiveita vauva-arkeen ja muuhun liittyen saa jättää kommenttikenttään :)





Välipalavinkkinä Two Dads-murot.



Olen ehkä joskus maininnut, miten meidän neiti on vähän kiikunkaakun syömisen kanssa. Tyttö ei ole ollut koskaan kovin suuriruokainen, mutta vauvana sentään söi tiettyjä soseita ihan hyvällä ruokahalulla. Nyt isompana ruokailusta on tullut hivenen haastavaa sen takia, ettei mikään kunnon ruoka oikein tahdo maittaa. Jos jotain hyvää asiassa kuitenkin on, niin maistamisen halu on sentään tallella. Valitettavasti kielen kärjellä maistaminen ei mahaa juurikaan täytä, mutta sinällään positiivista, että uteliaisuus ruokaa kohtaan on pysynyt :)

Jos ei lounas meinaa kelvata, niin välipalat, puurot ja pikkupurtavat maistuvat sitten senkin edestä. Marjat ja hedelmät ovat tytön suurinta herkkua niin, että ainakin siltä osin asia on kunnossa. Toivomuslistalla on usein myös maustamaton jugurtti, jota tarjoilemme yleensä banaanin, mustikoiden ja murojen kaverina. 



Uusin tuttavuus välipalapöydässämme on tänä syksynä lanseerattu Two Dads-täysjyvämuro. Tarina sai alkunsa kahden ystävyksen tuumailusta ja toiveista löytää murohyllystä jotain sellaista, jota mielellään tarjoaisivat omillekin lapsille. Totuushan on, että kaupan murohyllyn edessä seisoskellessa niitä sokerilla kuorrutettuja välipaloja kyllä löytyy, mutta terveellisiä vaihtoehtoja vähän vähemmän. Ei ihme, että roikuin itse lapsena vähän väliä jääkaapilla, vaikka olin juuri kauhonut kulhollisen hunajamuroja napaani - niin hyviä ja niin höttöä täynnä.

Two Dads-muroja löytyy kahta makua; Kaurapuhku ja Ruispuhku, joista ensin mainittu on noussut omaksi suosikikseni. Murot on kehitetty yhdessä lasten, vanhempien, Helsingin yliopiston sekä varhaiskasvatus- ja lääkäriasiantuntijoiden kanssa ja niille on myönnetty Sydänmerkki, joka osoittaa, että murot ovat terveyden kannalta parempi vaihtoehto lapselle. Two Dads-murot sisältävät paljon kuitua sekä proteiinia ja reilusti vähemmän sokeria, kuin useat vastaavat tuotteet.




Two Dads-muroja myydään S-ryhmän kaupoissa. Kuvissa näkyvät sain blogin kautta testiin. 




Mitä pakkasin sairaalakassiin?



Siinä vaiheessa, kun kävin raskauden lopulla neuvolalääkärissä ja kuulin, että vauva on jo asemissa, päätin viimein pakata sairaalakassin valmiiksi. En kyllä ihan täysin lääkäriä uskonut sillä eiväthän he mitään ennustajia ole ja toisaalta moni on lääkärin lausuntojen jälkeen ollut kovin odottavalla kannalla vielä viikolla 42.. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna oli ihan hyvä, että lääkäri laittoi hieman vauhtia valmisteluihin sillä poika todella saapui pian tuon käynnin jälkeen.

Toisella synnytyskierroksella olin aika rennolla mielellä sairaalakassin kanssa sillä tuoreessa muistissa oli, miten vähän laukusta lopulta tulee kaivaneeksi tavaroita käyttöön. Sairaalassa saa ruokaa, vaatteita ja hoitotarvikkeita, joten aika hyvin siellä pärjää, vaikka ei ottaisi mukaan kuin äitiyskortin ja kotiutumisvaatteet. Mutta! Sairaalakassin pakkaaminen on osa raskautta ja vauvan tuloon valmistautumista - se on sitä ihanaa mammatouhuilua, mihin jokaisella äidillä on oikeus ;)


Nämä pakkasin mukaan itselleni:
* ) Olivat käytössä sairaalassa / lähtiessä

✧ Äitiyskortti *

 Henkkarit * 

 Synnytystoivelista *

✧ Tens-laite * 

 Kauratyyny

✧ Välipalapatukoita 

✧ Luumuja *

✧ Magnesiumsuihke

✧ Shampoo, hoitoaine ja suihkugeeli *

✧ Nassukosmetiikka *

Hammasharja ja -tahna *

✧ Lanoliinivoide *

✧ Käsivoide *

✧ Meikit *

Hiusharja, hiuspompuloita *

✧ Pumpulilappuja ja -puikkoja *

✧ Liivinsuojia *

✧ Aamutossut *

✧ Villasukat

✧ Imetysliivit, alusvaatteita * 

✧ Aamutakki

✧ Bikiniyläosa *

✧ Kamera, muistikortti, laturi *

✧ Puhelin, laturi *

✧ Nappikuulokkeet

✧ Rintapumppu

✧ Korvatulpat

✧ Kotiutumisvaatteet *

✧ Lukemista

Volumaster - tyvikohottaja * ;)



Nämä pakkasin vauvalle
*) Olivat käytössä sairaalassa / lähtiessä

Bodyja *

✧ Housuja *

✧ Sukkia, tossut *

✧ Pipo, tumput *

✧ Haalari *

✧ Viltti *

✧ Turvakaukalo *

✧ Tuttipullo

✧ Korviketta

✧ Harso *


Listan pituudesta päätellen äiti tarvitsee aika paljon enemmän tavaraa, kuin vauva ;) Vastasyntyneelle on vaipat, pumpulit ja lämpöiset peitot sairaalan puolesta, joten vanhempien tehtäväksi jää enää antaa rakkautta ja maitoa.

Kassin sisältö riippuu paljon siitä, miten kauan aikoo/joutuu sairaalassa aikaa viettämään. Tällä kertaa selvisimme parilla yöllä ja siinäkin oli yksi ylimääräinen yö vauvan sokereiden takia. Mikäli sairaalassa joutuu olemaan pidempään, on selvää, että jotain ajankulua saattaa jo kaivata. Meille riitti telkkari ja vauvan tuijottelu, joten esimerkiksi mukaan nappaamiani lehtiä en lukenut laisinkaan.

Rintapumpunkin olisin voinut jättää kotiin, kun olisin muistanut, että maitoa tulee ekana päivänä niin vähän, ettei sitä kannata pumpun uumemiin laskea. Helpoimmalla pääsee ihan lypsämällä suoraan lääkelasiin tai lusikkaan, jos sellaiseen on tarvetta. Korvatulpat olivat mukana siitä syystä, jos olisin joutunut osastolle odottelemaan synnytystä pidemmäksi aikaa. Siinä vaiheessa, kun vauva on vierellä, ei niillä tee mitään, jos haluaa herätä vauvan ääniin. Aina kaipaamiani villasukkia en tarvinut sillä osastolla oli sen verran hyvin patterit toiminnassa :) Muutkin omat vaatteet jäivät käyttämättä sillä vauvan oli kaikkein parhain majailla ison sairaalayöpaidan sisällä kainalossani aina kotiinlähtöön saakka.




Suloinen tarina sinusta.

Äitiys- ja isyyslomat sujuvat täällä edelleen mainiosti. Viikon verran ollaan nyt elelty tätä ihanaa vauva-arkea kotosalla ja miehen kanssa molemmat huokailtu, että kunpa tämä ei loppuisi koskaan. Ensi viikolla miehen täytyy palata takaisin työmaalle, mutta onneksi siihen on vielä monta päivää.

Valvomisetkaan eivät ole vielä tässä vaiheessa uuvuttaneet ylitsepääsemättömästi. Vauvan kanssa heräillään muutamia kertoja yössä ja kaikki on toistaiseksi mennyt sen suhteen tosi hienosti. Olen saanut nukkua aamulla pitempään, kuin pariin vuoteen ja se tulee kieltämättä tarpeeseen yöllä vietettyjen imetyshetkien jälkeen. Mies on huolehtinut enemmän Erinin asioista ja vienyt tytön päiväkotiin, jotta meidän ei tarvisi kömpiä vauvan kanssa niin aikaisin ylös.

Viikon verran vauva oli aikalailla omissa maailmoissaan ja nukkui lähestulkoon kokoajan. Nyt 1,5 viikon ikäisenä hän selvästi huomaa paremmin, jos yritän hivuttautua pois ihokontaktista. Parasta vauvalle on imetyshetkien jälkeiset loikoilut masuani vasten käpertyneenä. On tullut katsottua telkkaria ja selattua Instagramia ihan olan takaa kun on oltava paljon paikallaan ;)



Toissapäivänä käytiin neuvolassa, jossa oli yhdistetty painokontrolli, vauvan eka neuvolakäynti sekä oma neuvolakäyntini synnytyksen jälkeen.
Vauva tai Papu (kuten ollaan vauvaa kutsuttu tähän saakka) painoi syntyessään alle kolme kiloa, kuten isosiskonsakin, joten tulemme varmaan käymään jonkin verran tiheämmin neuvolassa hänenkin kanssaan. Neuvolassa syntymäpaino oli mennyt hienosti rikki ja muutenkin pojan asiat vaikuttavat olevan mukavasti. Imetys on sujunut alusta saakka ihan yhtä hyvin, kuin viimeksi, joten se on jo suuri voitto. Yöllä imetyshetkiä on noin 1,5-2 tunnin välein ja päivällä sitten saattaa olla useamminkin - miten nyt vauva itse pyytää. Oma painoni on laskenut aivan hurjaa vauhtia ja koitan ahmia jääkaapista ruokaa aina, kun vain ehdin. Viimeksi paino laski pari kiloa miinukselle ja nyt ei tarvisi kyllä ihan niihin lukemiin palata. Erinomainen aineenvaihdunta yhdistettynä imetykseen toimii hiukan tehokkaasti..

Koska olen jo tässä vaiheessa huomannut miten hurjaa vauhtia aika kuluu vauvan kanssa, on tosi tärkeää yrittää pitää vähän päiväkirjaa tapahtumista, jotta voi sitten myöhemmin muistella kaikkea mitä on jo päässyt unohtamaan. Tämä blogi on ollut hyvä väylä tallentaa asioita, mutta lisäksi haluan antaa vauvalle ihan oman kirjan, jonne tallennan ajatuksia ja tapahtumia raskausajalta aina ensimmäisiin vauvavuosiin.

Yritin raskausaikana etsiä kivaa vauvakirjaa kirjakaupoista, mutta en onnistunut löytämään yhtään mieleistä. Ihana Elina tarjosikin tilaisuuden yhteistyöhön, jonka ansioista sain kauniin vauvakirjan täytettäväkseni. Suloinen tarina Sinusta - kirja on väritykseltään juuri niin harmoninen, kuin toivoa saattaa. Kirjan sivuille voi täyttää lukemattomia muistoja ja tarkkoja faktoja raskausajalta aina sinne saakka, kun vauva täyttää kaksi vuotta. Pari vuotta vauvakirjan täyttämistä kuulostaa täydelliseltä sillä kahden vuoden aikana tapahtuu paljon asioita, mutta sen kauempaa en usko ehtiväni kirjaa täyttämään. Vauvakirjassa on useita paikkoja myös valokuville, mutta sen lisäksi teen kummallekin lapselle vielä erikseen valokuvakirjat, joten siinä mielessä puuhaa on ihan riittämiin :)

Suloinen tarina Sinusta - kirja on pakattu aivan älyttömän kauniisti satiinirusetein tyylikkääseen valkoiseen laatikkoon ja silkkipaperiin. Jopa suklaata löytyi lähetyksestä, joten kaikki oli kyllä otettu huomioon ;) Pelkkä paketin avaaminen oli jo yhtä ihastusta! 

Kirjan jälleenmyyjät voit kurkata täältä - mukana on muun maussa Pikkuvanilja sekä Raskauskeiju. Mahtava lahjaidea esimerkiksi babyshowereihin tai sitten ihan vain äidiltä ja isältä vauvalle