Onko vauvavuosi todella jo ohi?


En  olisi ikinä uskonut, miten nopeasti vauvavuosi voi mennä. Vaikka siitä varoiteltiin, pääsi se yllättämään täysin. Muistan siitä paljon, mutta paljon on myös hämärän peitossa. Väsymys, valvominen, koliikki-itkut...ne pitivät huolen, että toisinaan ajantaju katosi ja yritti vain selvitä seuraavaan päivään. Jossain vaiheessa tuntui, kuin olisi ollut kokoajan ilta - taasko me mennään nukkumaan? Enhän ole tehnyt tänään vielä mitään? Joskus sain paljonkin aikaan ja silloin oli paras mieli. Oli ihania, rauhallisia aamuja, kun sytytin kynttilöitä ja katselin pakkasta ikkunasta. Niitä on ikävä.

Huvittuneena katson päiväkirjaa, jonne silloin tällöin rustaan ajatuksia. Edellinen kirjoitus on kirjattu 6.9.2015, jossa kirjoitan synnytyksestä. En ole siis liiemmin ehtinyt päiväkirjan äärelle koko vuonna..
Onneksi sain toisinaan jotain muistiin blogiin, niin voin postauksia lukemalla todeta, että kyllä tässä välissä on jotain elämääkin ollut ;)



Viime viikolla väänsin sukulaisille ja kummeille synttärikutsuja 1-vuotisjuhliin. Pieni vauva on kadonnut jonnekin ja tilalle on tullut joka paikkaan ehtivä neiti, jolla on ihana nauru ja metkut mielessä. Tunnistan sen haikeuden, mistä monet äidit (ja isät) puhuvat. Innolla odotetaan, että lapsi kasvaa, mutta kuitenkin haluaisi jarruttaa menoa niin, että pieni pysyisi pienenä vielä pitkään. Vauvat kasvavat aivan liian nopeasti, mutta onneksi ne keksivät ja oppivat kokoajan uusia, hassuja asioita, joilla viihdyttävät vanhempiaan. Toisen alkutaivalta on ollut niin kiva seurata :)

PS. Jos haluat tehdä omat jätskikutsut, niin ohje löytyy täältä!





Viimeinen kolmannes.



Kirjoittelin aiemmin raskausajatuksia täällä ja täällä. Nyt olisi kolmannen sekä viimeisen raskauspostauksen vuoro. Onneksi laitoin viime kesänä vähän asioita ylös, muuten olisi jo hieman vaikea muistaa kaikkea :)

Raskausviikon 27 jälkeen sain ottaa rennommin mitä pitkään aikaan sillä kesäloma ja äitiysloma kutsuivat. Heti alkajaisiksi lähdimme sukulaisporukan kanssa Kroatiaan viikon reissulle. Matka jännitti vähän siitä syystä, etten olisi tahtonut enää tuossa vaiheessa matkustaa noin pitkäksi aikaa pois Suomesta. Ruokailuasiat mietityttivät ja se, jos jotain tapahtuisi, niin miten pärjäisin surkealla englannillani sellaisessa tilanteessa. Jos olisin tiennyt miten kaukana mantereesta hotellimme oli, olisin luultavasti jäänyt kokonaan kotiin. Onneksi mitään ei tapahtunut ja kun pysyttelin pois kuumimmasta auringosta, niin kaikki meni vallan hienosti ja meillä oli ihana Kroatian reissu joka jäi viimeiseksi ulkomaanmatkaksi vähään aikaan.

Täysin lomalla en ollut kesälomallanikaan sillä tein muutamia kuvauskeikkoja heinäkuulle saakka. Masu ei sinällään ollut este, mutta nopeus ja ketteryys varsinkin lapsikuvauksissa alkoi olla vähän kehnolla tasolla. Hiki valui ja olin melkoisen poikki keikkojen jälkeen, mutta tykkäsin siitä hommasta niin paljon, että en todellakaan halunnut sanoa "ei". Vielä loppukesästäkin sain kuvauskyselyitä ja hammasta purren pakotin itseni kirjoittamaan, etten voi enää ottaa lisää töitä, jotta muistan nauttia ainutlaatuisesta ajasta ennen vauvan tuloa ihan vain lomaillen.



Jatkoin kesäkuussa käyntejä toukokuun puolella alkaneessa Nyyttiryhmässä. Ryhmä oli tarkoitettu synnytyspelon kanssa kamppailevia varten ja kokoonnuimme yhteensä kuutisen kertaa (joista pääsin mukaan neljästi Kroatian reissumme vuoksi). Kävin myös Jorvin sairaalassa juttelemassa kätilön sekä lääkärin kanssa tulevasta koitoksesta. Nämä olivat supertärkeitä tapaamisia ja kaiken kruunasi se, että saimme kaksi ylimääräistä ultraa lääkärikäyntien yhteydessä ja näin ollen näimme Pullan raskauden aikana neljästi ultran ruudulta.

Viikolla (rv) 29 masu oli edelleen pienehkö (ainakin omasta mielestäni). Neuvolatädin mukaan sf-mitta 24,5cm oli aika vähän (keskikäyrän alapuolella) ja hän päivitteli, etten ilmeisesti ainakaan herkkuja ollut syönyt. Itselleni nuo mitat eivät kertoneet yhtään mitään, mutta olin salaa tyytyväinen, ettei vauva ollut ainakaan suurikokoinen sillä se ei varmasti olisi helpottanut synnytyskammoani.
Viikolla 28+4 vauva painoi arviolta 1,2kg. Itselleni oli tässä vaiheessa tullut kuusi raskauskiloa.

Rv29 sain neuvolakäynnillä sijaishoitajan oman hoitajani ollessa kesälomalla. Olin aikaisemmin kieltäytynyt sokerirasituskokeesta ja uusi hoitaja tivasi asiasta tiukkaan sävyyn. Käynti jäi mieleeni tylsimpänä neuvolakäyntinä mitä koko raskauden aikana oli, vaikka ymmärsin, että työtään hänkin vain teki. Hoitajan tyyli räpättää asiasta oli niin tyly ja uhoava, että itkin käynnin jälkeen autossa terveysaseman pihalla. Oman hoitajani kanssa olimme käyneet asian lävitse eikä ymmärtääkseni kenenkään ole pakko osallistua mihinkään kokeeseen, jos ei itse halua. Asiaa puolsi myös se, että vauva oli pienikokoinen ja oloni oli ollut kaikin puolin niin loistava. Uusi hoitaja soitteli kotiin asti ja väänsi minut lopulta rasituskokeeseen sillä ehdolla, että koe tehdään sormenpäästä (kärsin megalomaanisesta piikkikammosta). Koe tehtiin heinäkuussa raskausviikolla 31 ja se oli tietenkin kesän kuumimpia päiviä. Rasituskoe meni ihan hyvin ja selvisin pyörtymättä vaikka syömättä oleminen helteessä raskaana ei ollut paras kokemus. Niin vain lätkäisivät loppuviikoilleni raskausdiabetesdiagnoosin yhden arvon mentyä hippasen yli viitearvojen. Kaikki oli mennyt niin hyvin tähän saakka, että olin aivan allapäin koko asiasta. Kotona arvot olivat täydelliset ja sanoin lopulta puhelimeen, etten aio mitata sokereita enää kertaakaan, johon hoitajani totesi, että selvä homma, ei hänenkään mielestä tarvitse. Jouduin kuitenkin käymään neuvolassa kuuntelemassa kaksi tuntia (??) luentoa lautasmallin kasaamisesta...voinette arvata tunnelmat.



Ruokahalu oli ollut superhyvä koko raskauden ajan ja viikolla 31 se kasvoi entisestään. Muutaman kerran taisin nousta yölläkin haukkaamaan jotain pientä, mutta muuten lisäsin aterioita ja söin entistä useammin. Autossa oli aina pari pähkinäpussia kaiken varalta ja mies kuittaili humoristisesti syömisistäni. Mielihaluja ei ollut missään vaiheessa raskautta, mutta jossain vaiheessa avokadot hieman ällöttivät. Luulen, että söin niitä vain liikaa..

Viikon 30-31 jälkeen raskaus alkoi jo hieman tuntua, vaikka olo oli edelleen varsin mainio. Supistelua oli aika paljon tietyissä tilanteissa, mutta ne olivat lähinnä ärsyttäviä, eivätkä lainkaan kivuliaita. Potkut olivat jo napakoita ja varsinkin nukkumaan mennessä niitä tuli todella paljon ja lujaa! Sätkin sängyssä lukiessani ja mies kyseli mitä tapahtuu. Varsinkin alaviistoon suuntautuvat potkut saivat minut hyppimään.
Kärsin koko raskausajan unettomuudesta eikä tilanne parantunut edes lomalle jäätyä. Parhaina öinä sain unta noin kuutisen tuntia yössä, kun monen tunnin pyörimisen jälkeen viimein nukahdin, mutta senkin ajan heräilin vähän väliä vauvan liikkeisiin ja milloin mihinkin. Aamuyöstä Pullalla oli tapana laittaa pystyyn puolen tunnin potkusessiot - joskus se nauratti, joskus ei. Yritin ottaa siitä ilon irti, kohtahan siellä masussa ei olisi enää ketään.
Raskauteni suurin ongelma oli juuri tämä unettomuus, joten positiivista sinällään, ettei sen pahempaa.

Kesä eteni ihanasti enkä olisi voinut olla onnellisempi siitä, että sain olla kotona ja tehdä mitä huvittaa. Nautiskeltiin Vilman kanssa metsässä, kerättiin porukalla mustikoita ja käytiin miehen kanssa masukuvauksissa. Häiden jälkeen oli kiva päästä pitkästä aikaa kameran toisella puolelle. Nautin suunnattomasti myös Pullan liikkeistä ja arvailusta, missä jalka, pää ja peppu olivat milloinkin. Iltaisin tökimme toisiamme vuorotellen masun läpi ja odottelimme malttamattomana tapaamispäivää.



Olen luonnostani todella herkkää tyyppiä, mutta viimeisen kolmanneksen aikana itkuherkkyys meni ihan omalle tasolleen. En tiedä pystyinkö katsomaan telkkarista mitään niin, etten olisi paria(kymmentä) kyyneltä samalla tirauttanut. Miehen mukaan olin muuten edelleen varsin hyvällä tuulella.

RV35 kävimme viimeisellä pelkopolitapaamisella Jorvissa ja saimme kolmannen tyttöarvauksen. Pullan painoarvio oli silloin 2,4kg ja itselleni oli tullut seitsemän raskauskiloa. Näimme ruudulta ihmeellisen tarkkaa kuvaa pienestä aarteestamme ja lääkärikin ihasteli tytön pusuhuulia. Se oli parasta terapiaa pelkoja ajatellen.

Viikolla 36 alkoivat selkäoireet ihan puskista. Olin selvinnyt raskauden loppupuolelle ilman kipuja, joten ajattelin, että johan se oli aikakin. Yksi viikonloppu meni itkiessä sillä kipu tuntui seistessä, istuessa ja maatessa. Venyttelin lähes kaksi päivää putkeen kaikilla keksimilläni tavoilla ja pyysin miestä hieromaan selkääni, kun en enää itse jaksanut. Luultavasti masu oli kasvanut lyhyessä ajassa hiukan enemmän eikä selkäni jaksanut yöllä sitä vääntöä. Aloin nukkua tyyny masun alla, kylkiasennossa ollessani ja toisen tyynyn työnsin vielä polvien väliin. Selän taakse muotoilin peitosta kasan, niin että pystyin nojaamaan rennosti sitä vasten. Näillä toimilla kivut hävisivät parissa päivässä.
Viikolla 38 nivusissa tuntui sen puoleen aika jännälle ja kääntyminen yöllä sängyssä (sekä kaikkien tyynyjen ja peittojen järjestely jokaisen kääntymisen yhteydessä) aiheutti pientä irvistelyä. Kävellessä jalat tuntuivat siltä, kuin ne olisivat irti lonkista. Enpä paljon halunnut valitella, kun oli muuten niin hyvä olla. Ihmiset kyselivät onko vaivoja: vastasin, että kerran oli selkä vähän kipeä..

Tässä vaiheessa kävin lainaamassa itselleni Tens-laitteen sillä olin kuullut siitä niin hyvää. Meidän piti osallistua myös maksulliseen synnytysvalmennukseen, mutta se jouduttiin valitettavasti peruuttamaan jonkin remontin vuoksi. Vähän aikaa taisin panikoida sillä emme olleet osallistuneet minkäänlaiseen synnytysvalmennukseen ja se ainoakin nyt peruuntui. Onneksi olin päässyt pelkopolilla puhumaan suu vaahdossa. Luin koko odotuksen ajan kaikenlaista raskauteen ja synnytykseen liittyvää, joten sekin auttoi paljon.

Viikolla 39 kävin vyöhyketerapiassa, vaikkei minulla varsinaisesti ollut mitään ongelmaa unettomuuden lisäksi. Halusin tietää mitä siellä tapahtuu ja jännittihän se vähän, että josko siitä vaikka raskaus käynnistyisi, kuten monella. Mikään kiire ei tosin ollut saada vauvaa pihalle ja odottelin ihan mielelläni. Olisihan edessä voinut olla vielä useampi viikko, mutta Pullapa päätti olla ajoissa ja näytti ensimmäiset merkit tulostaan maanantaina 31.8 kun viikkoja oli kasassa 39+4.



Kaiken kaikkiaan en voisi olla tyytyväisempi raskausaikaan. Kaikki meni niin hyvin, lähes täydellisesti! Vointi oli hyvä (väsymystä on varmasti kaikilla) eikä mitään vakavaa sattunut raskausmatkalla. Aika kului nopeasti ja olotila tuntui luonnolliselta. Jos ei tarvisi synnyttää, voisin olla koska tahansa uudelleen raskaana. Se on harmi, että synnytyspelko rajoitti hieman raskaudesta nauttimista, mutta onneksi siihen sai apua. On aikamoinen ikävä tuota masua, kun kuvia katselee :)


Visiitti Tukholmaan.



Terkut helteisestä Tukholmasta! Tehtiin perheen kanssa pikkureissu naapuriin sillä jonnekin oli kerta kaikkiaan jo päästävä tämän yli vuoden kestäneen reissupaussin jälkeen. Norwegianin halpalennot saavat yleensä sormet näppäimille alta aikayksikön ja kunnon Ruotsin reissusta oli vierähtänyt tovi jos toinenkin. Taisimme käydä siellä viimeksi pari vuotta sitten laivalla, mutta maissaoloaikaa kertyi vain viitisen tuntia, joten siinä ei ihmeitä silloin ehditty. Kesäistä Tukholmaa emme olleet nähneet pitkään aikaan, joten mitäpä sitä enää sen enempää miettimään :)





Saavuimme kaupunkiin keskiviikkoaamuna ja heti Arlanda Expressistä ulos astuessa tuli mukavan kotoisa tunne. Olen aina tykännyt Tukholmasta, mutta erityisesti tällä kertaa se näyttäytyi kaikessa ihanuudessaan. Jos minut olisi tiputettu keskelle Tukholman katua ja kysytty missä olen, en varmaan olisi edes arvannut oikein. Kaikkialla vaikutti niin kansainväliselle ja kuuma helle vei ajatukset jonnekin Etelä-Euroopan hujakoille. Lisäksi saimme niin ystävällistä ja iloista palvelua, että vastaavaa en Ruotsinmaalta muista (asiaan saattoi vaikuttaa se, että mies puhuu ruotsia.. minä en :D) Pienet asiat ja huomioon ottaminen virittävät mielen nopeasti iloiselle taajuudelle. 

Kaupungissa oli todella helppoa liikkua lapsen kanssa ja varsinkin vanhemmat ruotsalaisleidit tulivat kilpaa Erinin juttusille. Reissun mukavuuteen vaikutti suuresti myös se, että Erin oli alusta loppuun saakka niin reipas, että jopa me vanhemmat yllätyimme suuresti! Ihan uskomattoman kärsivällisesti neiti jaksoi istua rattaissa, kunhan sai ruokaa eteensä säännöllisesti ja vaipat kuiviin :)


Tälläkään kertaa ei aikaa "maissa" ollut hukattavaksi asti sillä olimme varanneet hotellista vain yhden yön. Melko nopeasti kaupungilla kävellessä tuli olo, että olisi pitänyt ottaa pari lisäpäivää, jotta pääsisi kunnolla ja rauhassa tutustumaan muuhunkin, kuin keskustan tavarataloihin. Ihan hyvin kuitenkin ehdimme ne, mitä olimme ajatelleetkin: vähän shoppailua ja Fotografiska-museoon.

Ensimmäisenä päivänä kiersimme kauppoja ja huomasin, että ostokset liittyivät aikalailla Eriniin. Jotenkin en osaa enää itselle katsoa mitään (varsinkaan vaatteita), vaikka tarvetta kyllä olisi. Lastenputiikit veivät nyt mennessään ja poikkesimme mm. Livlylle, Elodie Detailsille, Newbien liikkeeseen, Åhlensin sekä NK:n lastenosastolle. Paljon olisi kaikkea ihanaa löytynyt ja pari juttua lähtikin mukaan.


Kesällä ruokailut lapsen kanssa hoituvat hirveän helposti, kun rattaita ei tarvitse sulloa sisätiloihin. Olin katsonut muutaman ruokapaikan valmiiksi, jotta tietäisimme suunnilleen minne suunnata, kun nälkä iskee. Ensimmäisenä päivänä söimme salaattilounaan Frescossa, joka oli kiva paikka lähellä kauppoja. Illalla metsästimme ruokapaikkaa vähän liian pitkään sillä suurin osa paikoista olikin mennyt jo kiinni ja nälkä alkoi olla kovaa luokkaa. Viimein monen kilometrin kävelyn jälkeen päädyimme Rydbergin tunnelmalliselle takaterassille nauttimaan pastaa ja hampurilaista. Se oli lopulta tosi hyvä valinta :)

Erinin ruuat saimme lämmitettyä milloin missäkin kahvissa, kun kysyimme sattuisiko löytymään mikroa sitä varten. Kuulemma Åhlensilla on alakerrassa jonkinlainen vauvojenhoitotila, mutta emme sitä tulleet lopulta etsineeksi. Kesällä vaipat voi vaihtaa niin näppärästi missä tahansa, että sitäkään asiaa ei tarvinut sen kummemmin miettiä. Aikuisia varten Ruotsissa saattaa olla vaikea löytää ilmaista vessaa, joten vinkiksi, että kauppakeskus Moodissa sellaiseen pääsee varsin näppärästi ja hieno hotelli helpotus se totisesti olikin!


Fotografiskaan pääsin viimein monen vuoden odotuksen jälkeen. Siellä pyörii aina useampi näyttely samaan aikaan ja tällä kertaa vuorossa olivat mm. Bryan Adams, Nick Brandt ja Aapo Huhta. Halusin myös ostaa erään julisteen muistoksi reissusta sekä meidän viisivuotis hääpäivän kunniaksi, joten sellaisellakin asialla siellä kävimme. Nyt pitäisi saada vielä kehys ostettua, näillä hommilla on tapana vähän kestää ;)


Hotellihuoneessa Erin rauhoittui vallan nopeasti, kun telkkarista tuli tuutin täydeltä ruotsalaisia piirrettyjä. Jos kaikki reissut ovat tämän tyttösen kanssa tästä eteenpäin näin helppoja, niin alan kohta varailla seuraavaa jostainpäin Eurooppaa. Oli se ihanaa meistä vanhemmistakin päästä vähän kotiympyröitä kauemmaksi. Meikäläinen kun tekee aika paljon töitä kotoa, niin reissussa on helppoa rentoutua sillä siellä ei yksinkertaisesti pysty tekemään mitään töiden eteen :)




10 kk minihaastattelu.


Mitä kuuluu?
Hyvää! Olen nukkunut paljon ja syönyt sitäkin enemmän. Olen myös pysynyt terveenä eikä mikään juuri nyt harmita.

Mitä olet viime aikoina puuhaillut?
Koko perhe on ollut viikon verran lomalla, joten on ollut ihan huippua viettää enemmän aikaa myös iskän kanssa. Ollaan käyty joka päivä useammalla vaunulenkillä, keinumassa ja asioilla. Keskiviikkona kävin muiden vauvojen kanssa sosemaalaamassa Sepän puistossa, se oli aika hauskaa! Sitten ollaan vaan otettu rennosti, nukuttu, tutkittu keittiön laatikoita ja välillä vedetty vahingossa Vilmaa hännästä. Ensi viikolla pääsen taas ulkomaille, se on jo toinen kertani Ruotsissa.



Mitä uusia taitoja olet oppinut?
Ryömimään tosi lujaa! Saan tarvittaessa kutosvaihteen päälle ja sillä etenen niin nopeasti Vilman vesikipolle, ettei kukaan ehdi kissaa sanoa. Lisäksi osaan taputtaa, heiluttaa ja läpsäistä "high-fivet"! Viikon verran olen myös noussut seisomaan milloin missäkin, varsinkin sohvaa vasten. Siitä lähden joskus kävelemään, kun en muista, etten pääse askelta pidemmälle. Onneksi äiti tai isä ottaa kopin!

Mikä on tällä hetkellä parasta/ hauskinta?
Voisin kylpeä päivät läpeensä, se on niin hauskaa! On ihanaa läpsytellä vettä ympäriinsä ja leikkiä vesileluilla. Itken aina sydäntäsärkevästi, kun minut nostetaan pois vedestä.
Tykkään myös erityisesti sähköjohdoista, kengistä, mattojen alusista ja kaikista jännistä kaapeista sisältöineen. Minua alkaa usein naurattaa, kun olen johtojen kimpussa sillä tiedän, että ne ovat kiellettyjä.



Mistä et tykkää?
Siitä, jos pitää lopettaa hauska leikki, koska äiti tai isä sanoo niin. En myöskään tykkää olla paikallani autossa sillä se on niin tylsää.

Miten nukut?
Omassa uudessa pinnasängyssä, jossa on hyvin tilaa. Olisi ihana nukkua äidin ja isän välissä ja toisinaan pääsenkin sinne, jos oikein innostun aamuyöllä huutamaan. Omassa sängyssä olen kuitenkin viihtynyt ihan kivasti ja jokeltelen sieltä herättyäni. Joskus keskellä yötä istuskelen sängyssä ja höpöttelen omiani. Sitten äiti tai isä tulee laittamaan minut takaisin nukkumaan. Heräilen yöllä monta kertaa etsimään tuttia, mutta toisinaan nukun onneksi paremmin.



Kenen seurassa viihdyt parhaiten?
Äidin seura kelpaa aina, mutta isän kanssa meillä on niin hauskaa! Isällä on aina pilkettä silmäkulmassa ja pienet hippaleikit mielessä. Siitä syystä villiinnyn välillä hurjasti ja etenen tuhatta ja sataa pitkin kämppää. Isä konttaa perässä ja huutaa, että ottaa minut kiinni. Kiljun ja ryömin niin lujaa, kuin pääsen.

Viihdyn myös muiden seurassa, olen sosiaalinen ja hymyilen paljon kaikille. Yleensä minut saa ottaa syliin kuka tahansa ja vain pari kertaa olen vierastanut, kun olen ollut tosi väsynyt ja joku on tullut naamani eteen höpöttämään. Toisten lasten seurasta pidän myös ja seuraan tarkasti kaikkia tapahtumia ja leikkejä!

Mitä syöt?
Syön vielä pääasiassa soseita, mutta sormiruokailen kaikenlaista siinä välissä. En ole vielä saanut yhtään hammasta, joten mutustan ikenillä sen, mitä pystyn. Parasta ovat leivänmurut, raejuusto ja maissinaksut. Marjat ovat vähän turhan kirpsakoita makuuni, mutta toisinaan syön niitäkin. Aamulla ja illalla saan äidiltä maitoa, se on tietysti kaikista parasta.




Värikäs aamun aloitus.

Yhteistyössä Puhtaasti Kotimainen / Kauppapuutarhaliitto ry / TradeTracker



Sataa sataa ropisee taas kerran, kun kirjoittelen täällä postausta teille. Pidän Suomen säästä kaikkine vaihteluineen ja tänään on ihana ottaa rennommin koska sadekeli. Eilen sen sijaan oli upea, lämmin, aurinkoinen sää ja aloitimme yhteisen lomapäivän vähintään yhtä värikkäästi, mitä ihka oikea aurinko ja Suomen luonto yhteensä. Loihdin meille nimittäin perus kaurapuuroaamiaisen sijaan helpon, mutta mukavaa vaihtelua tuovan aamupalakattauksen keltaisine, punaisine ja vihreine sävyineen. Kaurapuurosta tykätään kovasti, mutta toisinaan, kun on aikaa, on ihana tehdä jotain ihan muuta!

Viime aikoina olen lukenut uutisista mm. mansikkapaniikista, että saako niitä nyt varmasti kaikki vai loppuvatko ne kesken?! Täällä on edelleen mansikat hankkimatta, mutta ne, mitkä eivät varmasti lopu kaupasta kesken, ovat terveelliset, kotimaiset vihannekset, joita elimistö kaipaa ja joilla päivä lähtee käyntiin täysillä ja energisesti.
Vihannespuolesta on helppoa pitää huolta sillä kaupan laarit pursuavat paprikoita, kurkkuja, tomaatteja, salaatteja, yrttejä - you name it. On ihana ostaa hyvälaatuisia, rouskuvan tuoreita kotimaisia vihanneksia, joiden tietää olevan täyttä tavaraa turvallisesti kasvatettuna. Kotimaisen tuotteen tunnistaa kaikkein helpoimmin sirkkalehtimerkistä, joka takaa korkean laadun ja jonka vain ykkösluokan tuotteet saavat kylkeensä.
Sirkkalehtimerkityt vihannekset ovat lähiruokaa, rakkaudella sekä ympäristöystävällisellä otteella suomalaisessa kasvihuoneessa kasvatettuja vitamiinipommeja. Tutkimuksen mukaan Suomessa tuotetaan maailman puhtaimmat kasvihuonevihannekset - se, jos mikä, on hienoa!


Latasin siis kärryn täyteen värejä ja hipsin kotiin minttupuskat kainalossa keikkuen.
Olenko muuten ainoa, jonka mielestä yrttipuskat ovat ihan superkauniita ja joka ei meinaa pystyä ohittamaan niitä kaupassa? Ne ovat myös hyvä tuliaisvinkki vaikka kesämökille. Itse olisin ainakin innoissani jostain upeasta basilika- tai rosmariinituliaisesta varsinkin ruukun kera :) Sitäpaitsi ne kestävät yleensä paljon kauemmin, kuin kukat ja tuovat iloa joka kerta keittiöön mennessä!

Omalla ikkunalaudalla viihtyvän basilikapuskani ostin jo keväällä ja yhä edelleen se vain jatkaa kasvamistaan. Olen tehnyt siitä jo lukemattomat kerrat mozzarella-salaattia, napsinut leivän päälle, ruuanlaittoon ja maistattanut Erinille uusia makuja. Tällä hetkellä korkeutta on kuutisenkymmentäsenttiä ja saan siitä satoa varmasti koko kesäksi, vaikka se jo hieman harvemmalta näyttääkin, mitä ostettaessa. Ehkäpä laitan sen kaveriksi toisen yrtin kasvamaan, niin saadaan entistä parempi näkösuoja keittiön ikkunan eteen. Sen verran komeat juurakot olivat ostamissani yrteissä, että luulisi huonompikin puutarhuri pitävän ne elossa vähintään kesän loppuun ;) Yrtit kannattaa siis ehdottomasti laittaa isompaan ruukkuun mullan sekaan kasvamaan, jolloin niistä saa nauttia pitkään. Aurinkoinen paikka ei pahaa tee ja vettä täytyy muistaa juottaa joka päivä. Muista myös napsia yrttejä säännöllisesti niin saat sen tuuheutumaan ja kasvattamaan paljon uusia lehtiä käyttöösi. Lannoitettakin voi toisinaan laittaa :)



No mitäpä ruokalistaltamme tällä kertaa löytyi? Lähdin liikkeelle suolaisella tomaatti-feta-piirakalla, jonka pohjalle taioin maukkaan pestokerroksen.

Monikäyttöinen ja superherkullinen pesto on maailman helpoin tehdä suitsait sukkelaan ihan itse kotosalla. Toki niille purkkipestoille on aikansa ja paikkansa, mutta ainakaan aika tai sen puute ei ole pätevä syy, miksei pestoa voisi tehdä ihan itse. Sitäpaitsi sillä tavalla siitä saa juuri sellaista, kuin haluaa. Raaka-aineiden suhteita vaihtamalla saapi pestosta just niin valkosipulista tai ohutta/paksua, kuin toivoo. Ehkäpä pastan kaveriksi laitettaessa siitä voi tehdä hiukan juoksevampaa, kuin tällä kertaa tein piirakan pohjalle. Laitoin myös aika tujauksen valkosipulia sillä rakastan sitä, mutta aina ei ole oikea hetki tuoksua valkkarille, jos on menossa vaikka pariksi tunniksi leffaan jonkun viereen hönkimään. Tässäpä kuitenkin peruspeston ohje, jota muokkailemalla saa mitä tilaa. Raaka-aineiden lisäksi tarvitset vain tehosekoittimen tai sauvasekoittimen. Kannatan itse jälkimmäistä sen helpon pesun vuoksi.

Homemade pesto

Ainakin kaksi kourallista tuoreita, kotimaisia basilikan lehtiä
Pari ruokalusikallista pinjansiemeniä
1 valkosipulinkynsi
Pari ruokalusikallista parmesaanijuustoraastetta/-murua
Oliiviöljyä (ensin vähän, lisää voi aina laittaa)
Ripaus suolaa
Ripaus mustapippuria jauheena

Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Anna maustua jonkin aikaa esim. jääkaapissa. (Kannattaa laittaa päälle kelmua, jos ei tahdo koko jääkaapin tuoksuvan tälle.)




Koska en halunnut kokkaamisen vievän ihan koko päivää, oikaisin hieman piirakkapohjassa ja ostin sen valmiina. Olen käyttänyt peruna-ruispohjaa juhlissakin, se on kivaa vaihtelua makunystyröille niihin perusvaaleisiin pohjiin verrattuna.

Oikaistu tomaatti-feta-piirakka 

Valmis peruna-ruispohja
Kerros omatekoista pestoa
2-3 Tomaattia siivuina
Fetajuustoa muruna maun mukaan
Kermaa (käytin sipulilla maustettua kaurakermaa)
Lusikallinen tai pari ranskankermaa (ei pakollinen)
Pari kananmunaa
Suolaa & Mustapippuria
Juustoraastetta päälle

Sulata ja painele pohja vuokaan. Sivele päälle pestoa haluamasi määrä. Lado tomaattisiivut vierekkäin. Ripottele fetajuusto ympäriinsä (mielellään piirakan päälle). Vatkaa kerma, kananmunat ja ranskankerma keskenään & mausta suolalla & pippurilla --> kaada piirakan päälle. Kuorruta komeus vielä juustoraastella ja paista piirakkaa parissasadassa noin 20minuuttia tai kunnes vaikuttaa kypsältä. 


Toinen suosikkiyrttini basilikan ohella on ruohosipuli. Se on siitä kiva kaveri, että ruohosipuli tykkää kasvaa ja rehottaa varsinkin maahan istutettuna niin, että siitä saa nauttia vuodesta toiseen. Jos ei ole maata, mihin istuttaa, niin se menestyy myös ikkunalaudalla ja ilostuttaa monikäyttöisyydellään. Ruohosipulilla saa helposti koristeltua rumemmankin annoksen. Se myös sopii pieninä annoksina vähän sinne sun tänne, munakkaiden päälle, kastikkeisiin, patoihin, salaattiin..



Koska uuni oli jo lämmin, olisi ollut turhaa päästellä lämmöt pois, joten väänsin nopeasti uunimunakkaat siinä odotellessani piirakan vetäytymistä.
Uunimunakkaat ovat pelastus silloin, kun ei jaksaisi tehdä mitään ihmeellistä, mutta toivoo kuitenkin saavansa vatsansa täyteen. Kupin pohjalle voi heitellä käytännössä mitä vaan jääkaappiin on sattunut jäämään tai kulkeutumaan. On tehty kanamunakasta, peruna-vihannesmunakasta ja tällä kertaa sitten kinkkumunakasta. Aivan loistava aamupala kuin myös iltapala pieneen hiukoon.

Mitä-mieleen-tulee-munakaskupit

Paprikan paloja
Kirsikkatomaatteja
Kinkkuhippuja
Ruohosipulisilppua
Kananmunia
Kermaa / vettä
Suolaa & Pippuria
Juustoraastetta päälle

Lado ainekset pieniin, uunin kestäviin kippoihin. Vatkaa kananmunat & kerma/ripaus vettä sekä mausteet erillisessä kulhossa ja kaada ne vihannesten päälle, niin että vihannekset suurinpiirtein peittyvät. Ripottele halutessasi juustoraastetta päälle. Paista 200 asteessa parikymmentäminuuttia-puoli tuntia uunista ja tehoista riippuen. Kannattaa varmistaa, että alla on pelti tms, ettei käy niinkuin minulle ja kuorrutin samalla myös uuninpohjan.


Mikäli uunimunakkaat tuntuvat kaikesta huolimatta liian työläiltä, voit myös leikata kokonaisesta paprikasta noin 1,5 sentin paksuisia renkaita, laittaa ne paistinpannulle ja rikkoa kananmuna paprikan keskelle. Voit vielä maustaa vähän suolalla & pippurilla. Muista paistaa hitaasti äläkä koske ennen kuin koko komeus on kypsä! Näistä tulee hauskoja ja helposti herkullisia lisäkkeitä ruokapöytään!




Jotta ei pääse suu kuivumaan liiaksi, niin siirrytäänpä seuraavaksi juomapuoleen. Tällä kertaa jätetään ne sokerisiiderit ja muut syntiset sinne kaupan hyllylle ja keskitytään raikkaisiin tehojuomiin sekä taivaallisiin tuoksuihin. Ei tarvinut, kuin yksi lime halkaista ja jo virkistyi pää kummasti!

Näissä viherjuomissahan käy monesti niin, että jos ei ole koskaan tehnyt niin ei helposti tee jatkossakaan. Tai toinen tarina, jos on joskus maistanut pahaa viherjuomaa, niin ei paljon kiinnostele sen jälkeen viherjuomat. 
Makunystyrät kehittyvät ja tottuvat tietysti ajan saatossa, jolloin tosi pahakin saattaa hetken päästä maistua ihan siedettävältä. Sen ensimmäisen kynnyksen yli vain täytyy päästä jolloin kaikki on jo paljon helpompaa. Onhan se selvää, ettei salaatti ole aivan yhtä makeaa, kuin jätskipirtelö, mutta lupaan, että olo on aika paljon mukavampi eikä omatunto kolkuttele. 

Pointti on siinä, että aluksi salaatin määrän voi pitää vähäisempänä ja lisätä ehdottomasti joukkoon jotain tasoittavaa, kuten omenaa, sitruunaa tai viinirypäleitä (ehdit jo luulla, että tarjoan tässä kohtaa giniä, mutta eih). Niihin hardcore-versioihin voi tästä sitten siirtyä asteittain lisäämällä vihreää ja jättämällä hedelmää vähemmälle. Mitä tummemman vihreä salaatti, sen ravintorikkaampaa, mutta voit hyvin aloittaa ensin vaaleammilla.

Vihreä-mutta-silti-hyvänmakuinen-smoothie

Kookosvettä

Valitsemaasi salaattia, valitsemasi määrä
Kokonaisen limen mehu tai puolikkaan sitruunan mehu
Omenaa
Viinirypäleitä
Kurkkua
Tuoretta minttua
Jäitä

Sekoita kaikki blenderissä ihan tasaiseksi ja nauti heti kivasta lasista mieluiten pillillä.


Vihersmoothien lisäksi väänsin samoilla tulilla myös makeamman version vähän niinkuin jälkkäriksi. Tosin tästä tein niin paksua, että oikeilla nimillä puhuttaessa kutsun sitä smoothiebowliksi eli smoothieksi, joka syödään kulhosta lusikalla. Juotavat smoothiet ja bowlit ovat helppoja ja nopeita tehdä ja niihin voi yhtä lailla munakkaan tapaan heitellä vähän mitä sattuu sillä hetkellä mieli tekemään. Jos esimerkiksi hedelmäkulhosta löytyy jo parhaat päivänsä nähnyt banaani, voi sen surutta heittää sekaan eikä kukaan tiedä sen olleen vähän jo mustumaanpäin. 

Smoothiebowliin halusin tällä kertaa marjoja ja tein siitä version, mitä olen tehnyt ehdottomasti eniten. Punaviinimarjat ovat aivan ihania, terveellisiä, mutta hieman kirpsakoita, joten en niitä tykkää niin kamalasti pelkältään napostella. Smoothiessa ne menee tosi hyvin ja kirpeä maku tasoittuu mukavasti muiden raaka-aineiden ohella. Kohta on taas pensasmarjakausi kuumimmillaan :)

Lila smoothiebowl 

Vaniljanmakuista soijajuomaa
Lehtikaalin lehtiä revittynä
Punaviinimarjoja
Mustaviinimarjoja
Pari lusikallista maitorahkaa, jos haluaa
Tocoa, jos haluaa (tuo kermaisuutta)
Hampunsiemeniä
Tattarihiutaleita
Chia siemeniä

Surrauta kaikki blenderissä sekaisin ja kaada kulhoon. Viimeistään hetken päästä chia siemenet pitävät huolen, että seos paksuuntuu. Koristele haluamillasi päällysteillä, kuten marjoilla, cacao nibseillä, siemenillä... Lusikoi parempiin suihin!

Työnsin tähänkin reseptiin hieman vihreää sillä rrrrakastan lehtikaalta smoothieissa, koska ei sitä huomaa sieltä ollenkaan! Samalla saa mukavat vitamiinit sitäkin kautta, vaikka luulee nautiskelevansa makeaa marjasmoothieta ;) Lehtikaali on muutens supernäppärä siinä mielessä, että kun sen lehdet repii valmiiksi pakasterasiaan ja ottaa sieltä pakkasesta tarvitsemansa annoksen, niin sen pystyy murskaamaan kädessä ihan pieneksi silpuksi jäisenä. Ei jää vahingossakaan mitään isoja lehtikökköjä juomaan!



Ihan jo kauttauksen kaunistamiseksi ja silmän iloksi kannattaa vesikannu työntää täyteen kaikkea ihanaa ja herkullista. Vesi on hyvää sinällään, mutta tykkään siitä eniten mm. mintulla ja vatuilla maustettuna. Mukaan sopii myös kurkut ja luomusitruunat, kuin niin moni muukin! Mielikuvitus on rajana :)


Näillä eväillä lähti päivä aika mukavasti käyntiin eikä tarvinut ihan heti olla jääkaapin kahvassa roikkumassa! Herkullista viikonloppua toivotellen,



Kiirettä kaiken ihanan keskellä.


Päätin joskus, etten pahoittele ja voivottele enää harvaa kirjoitustahtiani ja sitä, miten vähän pääsen tänne blogin puolelle höpisemään. Nyt kuitenkin tuli taas sellainen olo, että täytyy jotenkin selitellä tätä poissaoloa. Ihan niinkin omaperäinen syy harvakseltaan postailuun on tällä kertaa se sama eli kiire ja ruljanssi. Elämä pyörii pitkälle tuon tyttösen ympärillä ja näin kuuluu ollakin. Päiväuniajat ovat niin lyhyitä, ettei siinä ajassa ehdi kuvata, käsitellä kuvia ja kirjoittaa. Ei yleensä edes tuota ensimmäistä ja ilman kuvia en osaa oikein mitään etukäteen kirjoitella. Miehen kanssa yhteistä aikaa ei juurikaan ole ja jos sitä joskus rippunen jostain ilmaantuu, niin se täytyy käyttää mielummin niin, kuin blogin parissa istuen.

Olen myös tehnyt jonkin verran töitä tässä vauva-arjen ohella, valokuvaustöitä siis, en päätyötä. Olen ottanut tästä "työttömästä" ajasta kaiken sen irti, mitä nyt voi. Ei ole ollut iltavuoroja häiritsemässä ilta-ajan kuvauksia ja aikaa pohtia on ollut enemmän. Asiakaskeikkojen lisäksi olen ehtinyt tehdä jopa muutaman oman kuvauksen, johon olen pyytänyt mallia harjoituskappaleeksi. Omia projekteja on aivan älyttömän kiva tehdä, koska paineet ovat pienemmät ja yleensä jostain syystä onnistumisprosentti suurempi. Olen edelleen aivan tautisen kova jännittämään kaikkia kuvauksia ja se vähän häiritsee omaa työskentelyä. En tiedä mikä muu siihen voisi auttaa, kuin kokemus :) Siksi olenkin työntänyt itseäni aktiivisesti mukavuusalueen ulkopuolelle. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, olen siellä aina valokuvatessa. Tavallaan tykkään hommasta enemmän, kuin mistään, mutta toisaalta pelkään epäonnistumista niin järkyttävästi, että hiki virtaa selkää pitkin. Joskus tuntuu jopa siltä, että menisin mielummin mihin tahansa muualle, kuin sovitulle kuvauskeikalle. Kaikki se johtuu epävarmuudesta sillä oikeasti haluan kuvaamaan enemmän kuin mitään! Keikan jälkeen energiat on pilvissä ja voisi vain rallatella menemään. Onhan niitä epäonnistumisiakin nähty aivan riittämiin ja niitä tulee aina, mutta sieltä suosta on vaan noustava, vaikka haluaisi heittää kameran ikkunasta asfalttiin.
Oma rima on aina korkealla ja se tulee siellä olemaankin, vaikka mitä tapahtuisi. Siinä on se hyvä puoli, että tyytymättömyys vie usein eteenpäin kehityksessä.

Eilen sain ikuistaa kuvassa näkyvän u-p-e-u-d-e-n, josta ei varmasti huonoja kuvia edes saa. Nainen on niin tyrmäävän näköinen, vaikka seisoisi paikallaan ja olisi vain. Kaiken sen lisäksi vielä aivan uskomattoman herttainen, hersyvän kupliva ja ihana hassuttelija.  Oli unelmien täyttymys päästä kuvaamaan mallia, joka osaa liikkua ja eläytyä, sain tästä niin paljon intoa lisää! Nyt jo haaveilen uudesta keikasta, vink vink ;D Tositosi ihanaa, että Sarah tulit kuvattavakseni!! ♥

Että sellaista tänne. Arkea kakkavaippoineen ja villisti liikkuvan vauvan perässä juoksemista, mutta myös omia kivoja juttuja kameran parissa. Tytölle tuli kuun alussa 10 kk täyteen, joten voisin taas ehtiessäni päivittää hieman kuulumisia. Tulipa muuten mieleeni, että raskauspostaussarjan kolmas osakin on antanut odotella, kuin myös synnytyspostaus. Vieläköhän jotakuta kiinnostaa.. Laitan tulemaan nekin jossain vaiheessa vaikka sitten itselleni talteen ;)

Aurinkoa sadepisaroiden keskelle!


Malli: Sarah
Kuva & Käsittely: Minä 




Kesädrinkin ohje.


Lupasin postailla tämän juhannuksena nautitun kesädrinkin ohjeen teille, joten tässä se tulisi. Määrät eivät tosin ole kovin tarkkoja sillä fiiliksen mukaan ja maistelemalla taitaa tulla paras :)


Pullo kuivaa valkoviiniä

Loraus Cointreauta

n. 4 dl Sitruunajuomaa 

Sitruunaa tai limettiä viipaleina

Persikoita viipaleina

Jäisiä mansikoita

Jääpaloja