Kolmen kuukauden kohdalla.


Täällä ollaan juuri kotiuduttu 3kk - neuvolasta ja poika koisaa eteisessä villavaatteet päällä. En raaskinut herättää, kun ehtii tuolla lyhyellä matkalla aina juuri ja juuri nukahtaa ja on varmaan rokotusten päälle unen tarpeessa.

Kolmessa kuukaudessa meidän pienestä kääröstä on kuoriutunut reipas vauva, joka tykkää seurustella ja tapittaa kiltisti kohti kameraa, kun kerron, että nyt on kuukausittaisten potrettien aika.
On ollut ihana huomata jälleen kerran, miten pienestä kaikki lähtee, mutta miten nopeasti niitä uusia taitoja sitten kuitenkin tulee. Päässä liikkuu selvästi jo kaikenlaista ja motoriikka kehittyy hurjaa vauhtia. Alvarin kohdalla kaikki on tapahtunut hieman aiemmin, mitä esikoisen kanssa, joten saa pitää hatusta kiinni, että pysyy vauhdissa mukana.



Poika on kova juttelemaan ja päivän tärkeimpiä hetkiä ovatkin juuri ne ihanat höpöttelyhetket vaipanvaihdon yhteydessä ja leikkimatolla makoillessa. Alvar on viihtynyt tosi hyvin myös tuossa syöttötuoliin kiinnitettävässä newborn-istuimessa, kuten siskonsakin aikanaan. Istuin on superkätevä sillä sen avulla vauva pääsee tarkastelemaan maailmaa pystyasennosta ja osallistumaan esimerkiksi perheen ruuanlaittoon tai mukaan ruokapöytään. Eihän Alvar vielä porkkanoita osaa pilkkoa, mutta seuraa aktiivisesti tapahtumia ja hymyilee istuimestaan valloittavasti. Aina ei ole nimittäin mukavaa jäädä yksin leikkimatolle makoilemaan, kun äiti tekee smoothieita nurkan takana :)

Ruuasta puheen ollen meillä on jatkettu samalla linjalla, kuin tähänkin asti. Maitoa menee usein ja painoa on tullut niin hyvin, ettei ole tarvinnut ajatella asiaa sen kummemmin. Poika syö päivin öin tunnin tai parin välein.

Tänään meni jälleen uusi kilolukema rikki, kun pääsimme kuuden kilon kerhoon. Neuvolan mitat olivat 6035g, 61,5cm ja päänympärys 40,3cm. Alvarilla on ihania vauvaruttuja jaloissa ja hän vaikuttaa muutenkin jämäkältä kaverilta, mutta näinhän se on hyvä ollakin. Mitään arvioita ei olla saatu, mutta uskoisin, ettei tämä poika ihan pieneksi jää ;)


Nukkumisen suhteen on ollut aika vaihtelevaa. Jossain vaiheessa saimme yöllä nukuttua jo parikin tuntia kerrallaan, mutta viimeiset kaksi viikkoa on ollut aivan mahdottomia. Alvar nukahtaa yöunille vasta kymmenen aikaan ja herää öisin niin usein, etten ole jaksanut laskua pitää. Tällä hetkellä on melkoiset hulinat päällä sillä sängystä kuuluu vain ähinää ja tuhinaa eikä kukaan huoneessa olijoista saa nukuttua pätkääkään. Poitsu on keksinyt mahalleen kierähtämisen ajatuksen ja yrittää pitkin yötä kääntää itseään siinä onnistumatta. Taitaa sitten vähän harmittaa, kun ei ihan vielä onnistu! :) Pikkuhiljaa olisimme aika valmiita ottamaan vastaan rauhallisemmat yöt ja paremmat unet..


Leluista Alvar on kiinnostunut nyt kovasti ja tuijottelee tosi mielissään joululahjaksi saamansa leikkikaaren maskotteja. Poika osaa myös jonkin verran viedä tavaroita suuhun, kuten unirätin tai purulelun, mutta aikalailla alkumetreillä tämän taidon kanssa vielä ollaan. Lähinnä suuhun on viime aikoina eksynyt oma peukalo sillä tuttia Alvar ei ole koskaan oppinut käyttämään. Mitenkähän vaikeaa on päästä peukalosta "eroon"!
Siskosta Alvar tykkää myös ihan hirveästi ja hiljalleen siskokin on lämmennyt ajatukselle pikkuveljestä. Alku oli haastava, mutta nyt veljestä on tullut jo tärkeä perheenjäsen. Näistä tulee vielä hyvät ystävät 



Vaatteiden suhteen olen ollut pojan kanssa paljon maltillisempi sillä niitä on tullut hankittua suht niukasti. Toisaalta pojille on hirmuisen paljon vähemmän kivoja vaatteita, kun taas tytöille on jos jonkin sortin mekkoja ja muita ihanuuksia. Tällä hetkellä meillä on käytössä vaatekoko 62, mutta olen varautunut seuraavaan kokoon siirtymiseen lähiaikoina sillä kasvutahti on ollut sen verran rivakka. En edes uskalla ajatella, mitä kokoa meillä käytetään kesään mennessä :D Hyvä vaan kun kasvaa!

Tämmöinen kolmekuinen hurmuri meillä asustaa :)




Uuden vuoden tähtäimessä.


Loistavaa uutta vuotta kaikille!

Nyt on lomat vietetty ja asiat ovat palautuneet takaisin tavallisiin uomiinsa. Mies lähti aamulla töihin ja tyttö päiväkotiin, joten olemme poitsun kanssa jälleen kahden. Toisaalta tätä arkea jo hieman odotti, toisaalta oli kauhea haikeus, kun ovi painui kiinni ja koti olikin niin hiljainen. Kyllä pieni, parivuotias pörriäinen tuo valtavasti eloa ja vilskettä kotiin. Onneksi tyttö meni todella mielissään päiväkotiin aikaisesta herätyksestä huolimatta. Taisi olla jo kova ikävä kavereita. 

Oma pääni yrittää vielä ymmärtää vuoden vaihtuneen niinkuin joka kerta tammikuun alussa. Uutta päivämäärää ei ole tullut kirjoitettua vielä mihinkään ja mieli laahaa jonkin verran vuoden 2017 asioissa. Mutta on sitä jollain lailla suunnannut katsetta jo tulevaankin eikä voi olla huomaamatta naistenlehtien ja somen uuden vuoden terveys-aiheisia otsikoita. Toisilla elämän kohentaminen alkaa tammikuussa, toisilla siellä kun kesä on ohi ja uusi lukuvuosi alkaa. Itse taidan kuulua ensin mainuttuun porukkaan ja olenkin jo hieman luonnostellut päässäni, mitä tämä vuosi voisi tuoda tullessaan.

Se tila missä sinä nyt olet, on tähän asti tekemiesi valintojen lopputulos maustettuna perimällä, sattumuksilla ja muilla vähemmän päätöksesi vallassa olevilla asioilla.
- Optimal performance



Varsinaisia uuden vuoden lupauksia en ole tehnyt enää aikoihin, mutta vuoden alussa (tai milloin tahansa!) on hyvä pohtia suuntaa ja toiveita tulevalle. Toisinaan on ihan hyvä rauhoittua ja elää hetkessä, siinä mitä nyt on. Toisinaan pieni tuuletus ei tee pahaa, ettei jämähdä aivan paikoilleen. Niin helposti elämä toistaa joka vuosi ne samat asiat. Ruokakaupassa reitti kulkee lähes metrilleen samoin, illat kuluvat samalla tavalla, viikot ja kuukaudet menevät suhisten ohi. Pahinta on väsymys, joka lamauttaa niin, että jaksaa vain kaiken pakollisen eikä mitään sen yli. 

Mutta yritettävä on, koska uskon, että uusi tuo aina piristystä. Eikä tässä mitään kärrynpyöriä olla elämän kanssa tekemässä, mutta pientä ruokavalion päivitystä ja tapojen kohentamista. Oma olo kyllä kertoo, jos suunta on oikea (tai väärä). 
Ruoka on asia, mitä olen halunnut parantaa meidän perheessä jo pitkään. Toisinaan onnistun saamaan kotiruokalistalle jotain uutta, mutta hirveän usein meillä syödään makaronilaatikkoa tai jotain muuta yhtä aneemisen näköistä. Kerran se on hyvää ja seuraavalla kerralla tunnen mielialan laskevan jo ruokaa lautaselle lusikoidessani. Aika hyvin ollaan onneksi kehitytty juuresten syömisessä, josta voimme kiittää meidän täydellistä höyryuunia. Myös salaattia tulee tehtyä aina vain useammin. Eihän tässä ole kyse kuin kiireestä, väsystä ja rahasta. Lapsiperheeessä kaikki ne ovat usein tapetilla. Mutta suunta on hyvä ja parantuu kokoajan. 

Liikunta on sitten se suurempi murheenkryyni sillä se on ollut paitsiossa jo pari-kolme vuotta. Oma kroppa on ihan makaroonia varsinkin toisen raskauden päätteeksi ja sen huomaa jatkuvasti ryhdissä, jaksamisessa ja yleisesti olossaan. Koska tällä hetkellä aika on niin kortilla, ollaan aloitettu siitä helpoimmasta tavasta, eli kotiurheilusta! Lapsiperheessä ilta on lyhyt aika tehdä kaikki se, mitä pitäisi, joten muutaman minuutin jumppatuokio keskellä olohuonetta on hyvin saavutettavissa. Näillä lihaksilla pienikin askel parempaan on suuri askel parempaan. Kyykyt on siis aloitettu :D

Näiden parin kohennuskohteen lisäksi olen tietysti mietiskellyt muitakin osa-alueita. Eräs asia on häirinnyt jo pitkään elämässäni, nimittäin se, että mietin ihan liikaa mitä muut ajattelevat.
Sorrun tähän myrkkyajatukseen aivan liian usein, joten ehkä pitäisi alkaa liikkua enemmän sellaisten ihmisten seurassa, jotka toisten mielipiteistä huolimatta tekevät, mitä haluavat! Olen surrut niin monta kertaa, miten vielä tässäkin iässä annan toisten mielipiteiden vyöryä ylitseni enkä uskalla lähteä tavoittelemaan jotain, mitä haluaisin. Aivan kuin oma elämäni olisi jonkun toisen, vaikka näinhän ei tietenkään ole. Meillä kun on kaikilla tämä oma, ainoa elämämme, joka tulisi käyttää juuri niin, kuin itselle on paras. Tämän kun saisin iskostettua paremmin aivojeni sopukoihin, niin matka olisi tästä eteenpäin aina vain parempi :) Tämä tarkoittaa lisää tsemppikirjoja ja lisää positiivisten ja rohkeiden ihmisten seuraa 

Loppuun vielä mielestäni ihan paras uuden vuoden kaneetti:
Jos mikään ei muutu, niin mikään ei muutu. 


 Millaisia kehityskohteita te olette itsellenne tänä vuonna asettaneet, vai oletteko? :)




Joulunpyhät.

Joulu on ohi! Mietiskelin eilen, että kumpi on oikeastaan mukavampaa; se, että joulu on edessä vai se, että se on ohi?
Kun tarkemmin asiaa mietin, niin tulin siihen tulokseen, että kumpikin on oikeastaan tosi kiva. Joulua valmistellessa voi miettiä mitä tänä vuonna söisi ja millaisia paketteja väsäisi (mikäli sellaisille hienouksille on ylipäätään aikaa..), mutta toisaalta se helpotuksen tunne mikä tulee joulun ollessa ohi.. Onhan välipäivissä paljon rennompi fiilis :)


Jouluaaton vietimme tällä kertaa kotona Helsingissä neljään pekkaan. Ei mitään stressiä siitä, mitä ruokapöydästä löytyy eikä mistään muustakaan. Pakattiin viimeisiä lahjojakin vielä aamulla ja oltiin vaan.
Päivällä käytiin kävelyllä Töölönlahdella. Kaupunki oli huomattavasti tavallista arkipäivää hiljaisempi, mutta innokkaimmat kävivät vielä juoksulenkillä lahden ympäri. Oli vähän sellainen alkuvuoden pakkasilman tunnelma. Matalalla loistava aurinko ja superkylmä tuuli. Älyttömän kaunista!



Illan tullen Erin hoksasi lahjapaketit tiipiistä ja juteltiin, että pukki oli varmasti käynyt sillä välin, kun ihmeteltiin sorsia ulkosalla. Vitsit sitä silmien loistetta, kun aina vaan löytyi lahjoja avattavaksi. Tyttö sai selvästi virtaa uusista leluista ja pari päivää on kulunut tiiviisti niiden parissa. Alvar on vielä omassa vauvalandiassaan eikä tajua sen kummemmin lahjojen päälle. Ensi vuonna onkin toinen tilanne :)



Joulupäivänä ajeltiin Hämeeseen mummulle, jonne kaikkien siskojen ja lapsien kanssa kokoonnuttiin. Syötiin hyvin ja jatkettiin pakettien parissa. Tapaninpäivänä poikettiin vielä isotädille ja ajeltiin sitten takaisin kotiin. Monessa paikassa jäi käymättä, mutta toisaalta oli ihanan rentoa, kun ei koko joulu mennyt ympäriinsä suhatessa ja autossa istuessa :)


Seuraavat päivät ihmetellään loppuvuotta ja mietiskellään, miten nopeasti koko vuosi taas sujahti. Ei ollut vuosi sitten Alvaria eikä äitiyslomaa. Missähän ensi vuonna tähän aikaan ollaan? Mitähän uusi vuosi tuo tullessaan? Löysyisköhän se oma koti viimein?

Ei voi muuta kuin jäädä odottelemaan innolla :)




Jouluisia kysymyksiä



Mikä on joulussa parasta?

Yhdessä vietetty aika, loma ja graavilohiöverit.

Tärkein jouluperinne?

Periaatteessa en ole erityisen jumittunut mihinkään traditioihin ja voin viettää joulua eri tavoin. Tykkään kuitenkin, että pöydässä on edes kerran jouluisia ruokia ja että aattona kokoonnutaan porukalla. Mikäli asuisimme lähempänä, kävisin viemässä kynttilöitä isovanhempien haudoille. Myös aito kuusi kauniisti koristeltuna tuo joulun hetkessä kotiin!

Millaisia olivat lapsuuden jouluni?

Vietimme jouluaattoa aina mummolassa muun lähisuvun kesken. Muistan, että meidän siskosten tehtävänä oli viihdyttää muita lauluilla ja treenasimme joululauluja pitkän aikaa ennen aattoa. Pöytään oli katettu runsaasti perinteisiä jouluruokia kinkusta sekametelisoppaan ja pukki tuli käymään alkuillasta. Jossain vaiheessa ajoimme kotiin ja kuin ihmeen kaupalla pukki oli käynyt myös omassa kodissa sillä lahjoja oli joka puolella. Se taisi olla lapsena parasta, että lahjoja tuli aina kahdessa erässä :D Joulu oli uudenvuodenaaton ja juhannuksen ohella ainoa päivä, kun saimme valvoa myöhään, joten sekin oli aina iso juttu.
Joulupäivänä kääriydyimme isoon peittoon katsomaan leffoja tai lukemaan lahjaksi saatua kirjaa. Suklaata tuli syötyä monta kiloa siinä samalla.



Millainen olisi unelmien joulu?

Olisi mahtavaa viettää joulua joskus niin, että lähisuvun kanssa kokoontuisimme jonnekin ihanaan paikkaan yhdessä, esimerkiksi suurelle vuokrahuvilalle. Kaikki toisivat mukanaan ruokaa ja juomaa ja niitä valmistettaisi rauhassa aatonaattona. Jouluaattona sauna lämpiäisi, halutessaan voisi käydä vaikka avannossa uimassa tai lumihangessa kierimässä. Ulkotulet lepattaisivat kauniisti talon nurkilla, pöydillä olisi kynttilöitä ja ruokapöytä olisi katettu viimeisen päälle nätiksi. Illan tullen joulupukki kävisi tuomassa lapsille lahjat ja tunnelma olisi mukavan rento ja iloinen. Vietettäisi iltaa punaviiniä siemaillen, juustolautasen antimia herkutellen ja hauskaa lautapeliä pelaten aamun pikkutunneille saakka. Joulupäivänä kaikki saisivat olla rennosti yöpaidassa ja syödä tähteitä jääkaapista. Voisi vaikka lukea kirjaa peiton alla tai katsoa lempileffoja sohvan nurkasta. Tämänsuuntainen joulu voisi olla aika mukava :)

Joulun lempiruoka?

Jouluruuista parhaita ovat ehdottomasti graavilohi ja imelletty perunalaatikko. Tykkään tosi paljon myös bataattilaatikosta, kalkkunasta ja juustoista. Jälkkäreistä syön mieluiten luumurahkaa tai jotain hyvää (raaka)kakkua!

Mistä en joulussa niin välitä?

Joulu on mielestäni vähän liian harras ja jopa surumielinen juhla ainakin jos suomalaisia joululauluja kuuntelee. Joulumusiikista en välitä oikein ollenkaan sillä se tekee surulliseksi ja tahtoisin olla jouluna mielummin iloisella mielellä ;)
En myöskään pidä lahjojen "pakonomaisesta" ostamisesta. Ihaninta on, jos lahjansaaja toivoo jotain tiettyä ja voin käydä sen hänelle hankkimassa. Näin ollen lahjan ostaminen ei ole lainkaan stressaavaa ja voi olla varma, että toinen tykkää lahjasta ihan taatusti. Turhan krääsän hankkiminen on vähän tylsää.



Millainen joululahjatoivelistani oli tänä vuonna?

Listani on ollut joka vuosi entistä lyhyempi. Mitään kovin kallista en osaa keltään toivoa (tärkeintä ei taida olla lahjan hinta vaan ajatus) ja toisaalta kaiken edullisemman käyn hankkimassa itse, jos jotain oikeasti tahdon. Tarvin nykyään niin vähän uusia tavaroita, että eniten toivon lahjakortteja kivaan vaate- tai ekokauppaan, jotain yhteistä tekemistä tai vaikka itse tehtyä hilloa!

Toisaalta jouluna on kiva muistaa myös itseään ja mulla onkin ollut tapana palkita itseni jouluna uudella linssillä tai muulla kameratarvikkeella. Tänä vuonna toteutin pitkäaikaisen haaveeni keittiökoneisiin liittyen - Instan seuraajilta ei varmaan ole jäänyt huomaamatta :)

Millaisia lahjoja toivoin lapsena?

Ollaan siskojen kanssa niin monta kertaa naurettu meidän lahjatoivelistoja lapsuudesta. Tärkeintä oli, että paketista paljastui teippiä ja piirustuspaperia :D On toivottu myös liimaa ja ties mitä muita askartelutarvikkeita. Pienestä sitä on lapsena ollut iloinen ;)

Mikä on lempijouluvärini?

Tällä hetkellä mulla on kova kultakuume ja mikäpä se jouluun paremmin sopisi, kuin kauniit kultaiset jutut, kuten aterimet, lahjanarut tai kuusenkoristeet. Toinen suosikkivärini on kuusenvihreä. Nämä kaksi väriä sointuvat mukavasti toisiinsa ja tekevät juhlavan ilmeen olematta kuitenkaan liian räikeitä.



Miten pukeudun mieluiten jouluna?

Jouluaattona perheessämme on ollut tapana pukeutua juhlavasti sillä kuten kerroin, niin lapsuudessani kokoonnuimme aina mummolaan, jonne tuli muutakin lähisukua ja oli luonnollista laittaa jotain vähän parempaa päälle. Tärkein asuste taisi tosin olla tonttulakki, jota ei missään nimessä saanut unohtaa kotiin tai osa joulufiiliksestä olisi kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Nyt aikuisena tykkään ajatuksesta, että aattona pukeudutaan hieman siistimmin, jotta juhla tuntuu oikeasti juhlalta eikä tavalliselta arkipäivältä farkkuineen ja villapaitoineen. Jokainen saa tietysti laittaa päälleen mitä haluaa enkä katso ketään vinoon, vaikka ilmestyisi paikalle lökäpöksyissä.

Lökäpöksyistä pääsemmekin aasinsillalla joulupäivän puolelle sillä se onkin sitten jo asia aivan erikseen. Jouluaaton mekon vaihtaisin joulupäivänä mieluusti johonkin mukavan pehmoiseen, kuten flanelliyöpukuun ja lämpöisiin sukkiin (ehkä pitäisi ostaa sellaiset?) ja viettäisin koko päivän mielelläni rentoutuen ja akkuja lataillen.

Voisinko viettää joulun ulkomailla?

Voisin kyllä ja olen viettänytkin. Vuonna 2009 asuimme miehen kanssa jonkin aikaa Australiassa ja joulunkin näin ollen siellä vietimme. Olihan se aivan erilainen joulu edellisiin verrattuna sillä lämpöasteite oli kolmekymmentä, rosollista ei tietoakaan ja loput perheenjäsenet toisella puolen maapalloa. Kyllä se Suomessa vietetty joulu taitaa kuitenkin olla se ainoa oikea ;)


IHANAA JOULUA KAIKILLE TEILLE! :)




Mamat Tuomaan markkinoilla.

Mies on ollut tämän viikon työmatkalla Ruotsissa, joten viikko on kulunut vähän erilaisissa merkeissä. Ensimmäisen illan ja yön olin lasten kanssa kahdestaan kotona ja täytyy sanoa, että huhhuh. Mitään suurempia haavereita ei ruuan pohjaan palamisen lisäksi onneksi sattunut, mutta on se vaan onni, että perheessä on kaksi aikuista, jolloin voi jakaa hommat kahteen pekkaan. Näillä univeloilla ei välttämättä ole ihan paras versio itsestään kun suhaa kahden pienen lapsen tarpeiden välillä yksinään.

Tiistaina meillä koittikin onnenpäivä, kun siskoni saapui meille pariksi yöksi. Ei kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa sillä mukaan joukkoon saapui samalla myös kolmas pienokainen. Olisipa varmasti ollut hauskaa kärpäsellä katossa meidän väsyneitä juttuja seuraamassa ;)


Keskiviikkona päästiin jo hieman jaloilleen ja aloitettiin päivä rivakasti ylös, ulos ja rattaisiin periaatteella. Suunnattiin kohti ensimmäiseksi mieleen tullutta kahvilaihanusta, Levainia, jonne olen jo pitkään halunnut kupposelle. Vieressä herkkuja tarjoava KUUMAkin on edelleen kokematta, mutta sen aika on sitten ensi kerralla.

Levain oli tunnelmallinen, vaikkakin tosi pieni leipomo-ravintola, josta löydettiin kiva pöytä ikkunan ääreltä ja jätettiin pojat ulos nukkumaan. Lämmin cappuccino siskon kanssa rauhassa jutellessa vaihtui maailman nopeiten hotkaistuun aamupalaan, kun Alvar päätti herätä heti, kun mamman kahvikuppi kopsahti pöytään. Ei siinä mitään, sellaista se nyt on. Vielä tulee se aika, kun juodaan kuumaa kahvia! Pääsipä Alvar ihastuttamaan toisia kahvittelijoita ja itsekin katselemaan välillä jotain muuta, kuin saman kodin seiniä. Kiva kahvila joka tapauksessa oli kyseessä ja mukavia ihmisiä paikka täynnä.




Matka jatkui kohti keskustaa ja Muji Pop Up Storea, jonne on jo monta viikkoa pitänyt mennä visiitille. Mahtavaa, että saatiin Muji tänne Helsinkiin edes hetkeksi ja toivottavasti jossain vaiheessa ihan kokonaan. Tällä kertaa mukaan tarttui vain pieni kulho, mutta paljon kaikenlaista olisin voinut napata kassalle. Korut kaipaisivat lisää lokerikkoja ja onhan putiikki täynnä vaikka mitä kätevää!

Mujin ovista ulos astuessa oli lähdettävä tankkaamaan kotiin, mutta parin tunnin varikkokäynnin jälkeen oltiin jälleen tien päällä. Tuomaan markkinat on yksi lempijuttuni jouluisessa Helsingissä ja sinnehän me lopulta siskon kanssa päädyttiin. Päiväsaikaan siellä oli mukavan väljää ja siinä mielessä vaunujen kanssa paljon helpompi kierrellä.
Joulupukkikin löytyi pienen etsinnän jälkeen ja siskon poika pääsi ensimmäistä kertaa pukin syliin. Alvar veteli juuri silloin sen verran sikeitä, etten raaskinut herättää, mutta onhan tässä vielä jouluja edessä :)




Tuomaan markkinoilla nenussa tuoksuu aina ihanat tuoksut ja pienissä kojuissa myydään vaikka mitä herkkuja kalasta hilloihin ja suklaista poronlihaan. Tänä vuonna matkaan tarttui pussillinen inkiväärijauhetta, joka pääsee mukaan smoothiekokeiluihin. Parasta markkinoilla on kaikista herkuista huolimatta tunnelma, valot ja ajatus lähestyvästä joulusta. Mikäli aikaa olisi enemmän, istuisin mielelläni lämpimän taljan päällä höyryävä glögimuki kädessäni katselemassa torin ihmisvirtaa.

Tuomaan markkinat ovat auki vielä tänään ja huomenna, joten kipinkapin sinne ihastelemaan, jos on vielä käymättä!



PS. Edellisen postauksen ACO-arvonnan voitti Soile, onneksi olkoon!




Ihanan perusvarmat ACO-tuotteet.


Ajattelin näin harmaana päivänä postailla hieman vaaleanpunaista asiaa. Nimittäin näiden ACOn söpön vaaleanpunaisten purnukoiden myötä tulee heti hieman pumpulisempi olo, kuin mitä tuota räntäsadetta katsellessa - vai mitä? :)

ACO on kuulunut omiin suosikkeihini sieltä lähtien, kun pääsin ensi kertaa kokeilemaan sarjan tuotteita muutama vuosi sitten. Olen kokeillut suuresta tuotevalikoimasta vasta pientä murto-osaa sillä tuotteita on yli kolmesataa, mutta ACOsta on tullut itselleni sellainen mukava, perusvarma tapaus, jonka kanssa ei voi mennä pahasti metsään. Siinä mielessä ACOn tuotteita onkin aina kiva kokeilla sillä ne ovat olleet tähän mennessä aina lempeän luotettavia ja hyvin asiansa ajavia.

Ihotyypistä riippuen ACOn valikoimista löytyy jos jonkinlaista voidetta ja putsaria, josta uskoisin kaikille löytyvän sopivat tuotteet. ACOn kosmetiikka on suureksi osaksi hajusteetonta tai kevyesti hajustettua ja purkkien ulkonäkö pastellisen hentoinen muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Apteekissa myytävä ACO on myös hyväksi lompakolle sillä hinnat ovat varsin maltilliset.



Ehdoton lempparini on ensimmäisessä kuvassa näkyvä käsivoide, jota minulta löytyy aina yöpöydän laatikosta. Olen kokeillut jos jonkinlaista käsivoidetta, mutta lopulta palaan aina tähän sillä se on auttanut parhaiten. Jos kärsit yhtä kuivista käsistä, kuin minä, niin suosittelen kokeilemaan josko sinäkin saisit tästä avun :) Vaikutusta voi tehostaa laittamalla pehmoiset puuvillahanskat käsien suojaksi yön ajaksi.

ACOn vartalonhoitotuotteet ovat myös jatkuvasti käytössäni sillä merkiltä tulee joka kevät ihanan tuoksuisia suihkuvoiteita ja vartalovoiteita. Niiden lisäksi löytyy myös erilaisia kuivemmalle iholle tarkoitettuja miedomman tuoksuisia vaihtoehtoja, joten voiteen paksuutta ja runsautta voi vaihdella vuodenajan mukaan. 

ACOn uusimpiin tuotteisiin kuuluva kasvoöljy ravitsee ja kosteuttaa sekä "taistelee" ihon ikääntymistä vastaan. Kasvoöljyt kuuluvat perusvarastooni varsinkin kylmillä ilmoilla sieltä loppusyksystä aina kesän korvalle saakka. Tämä kasvoöljypullo on tosin sen verran riittoisa, että saapa nähdä miten pitkään sen kanssa elellään!



Näiden suosikkituotteideni lisäksi sain teitä lukijoita ajatellen lisätä pakettiin vielä muutaman ihanuuden lisää. Stay Soft Lips-huulivoide, kätevä Misellivesi sekä Rescue Mist - suihke lähtevät nyt jollekin onnekkaalle arvonnan myötä. 

Osallistut arvontaan jättämällä kommentin tähän postaukseen ja liittämällä mukaan sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinut kiinni voiton osuessa kohdallesi. Arvonta päättyy perjantaina 15.12.17 klo 23:59! :)

Arvontatuotteet on saatu blogin kautta!


Ei muuta kuin pidetään ihostamme huolta tuolla talven tuiskuissa ja nähdään taas :)



2 kk kuulumiset.

Jälleen kerran toistan, miten nopeasti aika kuluu. Ihan oikeasti vastahan me kotiuduttiin sairaalasta - tai siltä se ainakin tuntuu. Mutta kalenteri kertoo toisin, sillä ihan pian poitsu täyttää jo kaksi kuukautta! Niin laitonta, mihin tämä aika oikein menee! Saan tosissani pidätellä itseäni, etten ala surra, miten äitiysloma on kohta ohitse.. :D

On tässä sentään jokunen hetki vielä "armon aikaa" ja saadaan Alvarin kanssa viettää ihania hetkiä ja tuijotella toisiamme silmiin.
Ensimmäisen lapsen kanssa kaikki oli ihan uutta, mutta täytyy sanoa, että kaikki on aivan yhtä ihanaa toisenkin lapsen kanssa. Se, miten nopeasti lapset kehittyvät, unohtuu myös pian. On ollut mahtavaa taas saada niitä ekoja hymyjä ja jokelluksia - ne tuli niin nopeasti nekin! Alvar on kertonut äipälle jo monen monta juttua nuoresta iästään huolimatta ;)


Alvar on ollut pienestä pitäen aika tasainen ja tyytyväinen lapsi. Toki kaikki vauvat itkevät, koska muutakaan kieltä heillä ei ole, mutta omasta mielestäni poika on hyvin iloisen tuntuinen siellä itkujen välissä. Se tekee suuren eron, että tällä kertaa meidän ei ole tarvinnut kärsiä koliikista sillä koliikki-itkuinen vauva vaikuttaa olevan henkisesti jossain ihan muualla, vaikka fyysisesti makaakin siinä omilla käsivarsilla. Ei niin kovasti itkevään vauvaan meinaa saada samanlaista yhteyttä, mitä "normaalitilanteessa" saisi. On ollut ihanaa saada kokea tämä vähän erilainen alku.

Vaikka meillä ei ole varsinaista koliikkia tällä kertaa ollut, niin muutaman kerran viikossa nukuttaminen ottaa useamman tunnin, jopa neljä tuntia, päättyen siinä puolenyön tai yhden aikaan yöllä. Mitään yhteyttä näiden päivien kesken en ole keksinyt, joten en tiedä mistä se johtuu, että toisinaan vauva nukahtaa yöunille kymmeneltä ja toisinaan puoli kaksi. Ehkä se on vain sitä, että masussa vääntää tai ei muuten vain saa unen päästä kiinni, vaikka aivan väsynyt onkin. Onneksi siellä välissä on niitä helpompia iltoja, jotta sitten jaksetaan taas paremmin kanniskella, kun itku yltyy.
Yöt meillä menee mukavasti parin tunnin jaksoissa, joten nukkuakin on saanut, mikä auttaa huomattavasti jaksamisessa päiväsaikaan :) 




Erin ei ole vauvan syntymisen jälkeen enää meidän sänkyyn päässyt, koska vauva nukkuu unipesässä meidän välissämme. Tai, itse asiassa minä nukun vauvan kanssa kahdestaan sillä mies on joutunut kokonaan lattiapatjalle. Vauvan saapuminen on ollut tytölle melkoinen shokki, joten on helpompaa, kun hän yöllä herätessään näkee, että hänenkin seurassa nukutaan. Miehelle patjalla nukkuminen ei tietysti ole ihan ideaalitilanne, mutta toivottavasti tilanne helpottaisi pian. Seuraava askel on siirtää vauva omaan pinnasänkyyn meidän sängyn viereen ja siitä sitten joskus toiseen huoneeseen.

Maito on tälle pojalle maistunut alusta saakka erittäin hyvin, minkä huomaa varmasti näistä kuvistakin. Posket on pullistuneet ja jaloissa on ihania, pehmeitä vauvakurttuja. Ensi viikolla pääsemme 2kk neuvolan johdosta mittauksiin ja uskoisin, että painoa on tullut jälleen mukavasti lisää. Täytyykin kaivaa Erinin neuvolakortti ja katsoa, miten kasvukäyrät menivät tytöllä verrattuna poitsuun. Ensi viikolla on myös oma jälkitarkastukseni, joten neuvolakäyntejä pukkaa.


Arki on meidän huushollissa aika samanmoista päivästä toiseen nyt kun ristiäisetkin saimme hoidettua. Aamupäivisin Alvar tarvitsee paljon halittelua ja ihokontaktia, joten istun yleensä muutaman tunnin sohvalla katselemassa sarjoja tai näytän pojalle ikkunasta päivän säätä. Lounaan saan hotkaistua jossain välissä ja päivän kääntyessä iltapäivän puolelle kahvihammasta kolottaa jo ankarasti. Siinä kahden-kolmen hujakoilla poika nukkuu pisimmät päikkärinsä (2-3h) ja pääsen usein tekemään jonkin enemmän keskittymistä vaativan tehtävän tai sitten käymme vaunujen kanssa asioilla hakemassa paketteja postista, viemässä kirjoja kirjastoon tai hoidamme jotain muita juoksevia asioita. Kodinhoidolliset asiat hoidan siellä täällä saadessani minuutin-kaksi aikaa. Itselleni on tärkeää, että pyykit on pesty ja keittiö siisti. En kestäisi kovin kauaa kotosalla, jos joutuisi tuijottelemaan likaista tiskipöytää. Pyykin pesusta taas tykkään niin, että pyöritän konetta mielelläni ja kuuntelen sen hurinaa. Yhden lapsen kanssa pyykkiä ei juurikaan tullut, mutta nyt kahden kanssa vaatetta ja harsoa on likaisena ihan mukavasti.

Iltapäivällä loput perheenjäsenet kotiutuvat päiväkodista sekä töistä ja illat menevät kauppareissuja tehdessä tai ihan vaan tytön kanssa leikkiessä. Päivät kuluvat meidän perheessä ihan hirmuista vauhtia, joten en ole ehtinyt surra sateista syksyä enkä lumetonta talvea. Ihan kohta on kuitenkin kevät :)