Kirjavinkki kesälle.


Kesäkuun kirjavinkki ei olekaan kaikista keveimmästä päästä, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen! Juuri ennen muuttoa tulin lukeneeksi Ulrika Björkstamin Nouse nyt, jota olin jo hyvän aikaa jonotellut kirjastosta ja johon sitten lopulta törmäsin pikalainahyllyllä.

Ulrika on ollut kevään mittaan aika monessa lehdessä ja telkkarissakin, joten varmasti hänen tarinansa moni tuntee noin suurinpiirtein, vaikka ei olisi kirjaa lukenutkaan.
Lyhyesti kerrottuna Ulrika joutui keskelle lento-onnettomuutta vajaa kymmenen vuotta sitten, kun suihkukone iskeytyi maahan vain muutaman metrin päähän siitä, missä Ulrika odotteli taksia. Siitä silmänräpäyksestä käynnistyi selviytymistarina, josta Ulrika kirjassaan koukuttavan hyvin kirjoittaa. Heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien oli selvää, että kirja tulee viemään mennessään jo pelkästään loistavan kerronnan vuoksi, mutta tiesin, että tulen lukemaan sen joka tapauksessa omista henkilökohtaisista kokemuksistani johtuen.



Meidän tarinoissa on paljon yhtäläisyyksiä siinä mielessä, että olemme Ulrikan kanssa molemmat hieman poikkeavan näköisiä. Erilaisiksi tarinamme haarautuvat siinä kohtaa, että itse olen ollut ns. erilainen heti vauvaiästä lähtien, Ulrikalle onnettomuus sattui kolmenkympin korvilla. Kirja herätti valtavasti ajatuksia ja toimi jossain määrin jopa vertaistukena. Monta kertaa teki mieli käyttää yliviivaustussia ja huudahtaa "Juuri näin minäkin olen tämän kokenut!".

Siitä, miltä tuntuu parannella valtavia palovammoja kehosta ja kasvoista, ei minulla ole mitään käsitystä. Kirjaa lukiessa tuli vuoroin nauru, vuoroin itku. Se tuska, mitä toinen on joutunut kokemaan teki välillä niin pahaa, että olisi ollut helpompaa kääntää sivua. Seuraavassa hetkessä musta huumori ja vitsit saivatkin jo hihittelemään. Mietin, miten tuossa tilanteessa - kokovartalokääreessä ja elämä täysin mullistuneena - on mahdollista löytää mitään positiivista saatikka vitsailtavaa? Sitten muistin, että olenhan itsekin käyttänyt huumoria kymmenet kerrat niissä tilanteissa, kun kaikki on ollut niin järkyttävää paskaa, että oikeastaan on vaan helpompaa lohkaista jotain typerää. Se, miten Ulrika on onnettomuudesta selvinnyt, on ihailtavaa - voi että, miten paljon siitä voisi ottaa opiksi.

Kirja on mielestäni erittäin ajankohtainen siinäkin mielessä, että maailma on muokkautunut kokoajan enemmän ulkonäkökeskeiseksi ja täydellisyyteen pyrkiväksi. Tänä päivänä, kun kaikki on virheetöntä ja aseteltua, voi olla hankalaa mikäli tuntee itsensä erilaiseksi. Ulkonäön merkitys meidän yhteiskunnassamme on valtava ja olen tullut miettineeksi, miten sopivalla ulkonäöllä pääsisi elämässä hyvin paljon helpommalla.
Ihmiset osaavat olla toisinaan todella julmia ja inhottavat katseet tai sanat voivat jäädä surettamaan pitkäksi aikaa. Puhumattakaan siitä, miten kohtaamiset sujuvat ihan tavallisissa arkipäivän tilanteissa.

"Olen jo huomannut, kuinka minua tuijotetaan. Ihmiset eivät ehkä itse tajua, kuinka vihaisilta he näyttävät katsoessaan minua kulmat kurtussa. Ulkonäköni kiinnittää huomiota väkisinkin, ei sille mitään voi. Silti toivoisin, että edes aikuiset ihmiset ymmärtäisivät olla hienotunteisempia. Kyllä minua voi katsoa kuten ketä tahansa muutakin, mutta myös minulle voi vaikka hymyillä tai suhtautua muuten kohteliaasti. Minuun voisi suhtautua kuten tuntemattomiin yleensä suhtaudutaan."

"Aikuisilta ihmisiltä toivoisin ymmärrystä ja tahdikkuutta. Kunpa he yrittäisivät tulla itse oman tietämättömyytensä ja uteliaisuutensa kanssa toimeen. En jaksaisi aina muistaa, että näytän omituiselta, vieraalta. Yhä välillä unohdan sen, mutta jokainen kasvoissani viipyvä katse muistuttaa minua."


Poikkeava ulkonäkö vaikuttaa valitettavan usein siihen, miten ihminen otetaan vastaan ja miten hänet kohdataan. Niin monet kerrat on tullut harmiteltua oloa, mikä ihmisten tuijotuksesta tulee. Tuntuu, kuin muut olisivat hivenen arvokkaampia, vaikka eivät niin itse ajattelisikaan.
Nostan suureen arvoon heidät, jotka pystyvät silmää räpäyttämättä kohtaamaan toiset tasavertaisesti erilaisuudesta huolimatta. Kun saa samanlaista palvelua kaupassa, mitä muut, kun tullaan juttelemaan, vaikka ollaankin ihan vieraita, kun halutaan tutustua Sinuun eikä takerruta liiaksi ulkokuoreen. Kun kukaan ei muistuta, että olet erilainen - silloin on hyvä.


Ps. Ulrikalta löytyy myös blogi, jos kirja tulee luettua kovin nopeasti :) 





Täällä ollaan!


Uudessa kodissa nimittäin, jo kolmatta viikkoa! Muutto meni mukavasti muuttofirman ja isovanhempien avustuksella. Toki asiaan kuuluvaa pientä jännitystä toi jälleen kerran se, mahtuvatko kaikki tavarat muuttoautoon vai ei. Ensimmäistä kertaa käytettiin ulkopuolista apua muuttamisessa ja kyllähän se paljon hommaa helpotti varsinkin kahden pienen lapsen kanssa. Muuttomiesten kommentti tuosta tavaran paljoudesta oli, etteivät olleet hetkeen nähneet niin täyttä muuttoautoa.. Tulin pari kertaa miettineeksi, että tarviiko ihminen tosiaan niin paljon tavaraa ja olisikohan nyt kunnon karsinnan aika. Olen sentään muuttanut muutaman vuoden välein ja tehnyt sen myötä aktiivista karsintaa, mutta jotenkin on silti päässyt lipsahtamaan. Kaiken kukkuraksi nyt ei puhuta huonekaluista vaan kaikenlaisesta ihme sälästä!


Tavaramäärän kanssa ei kyllä yhtään auta se, että uusi kotimme on reilusti tuota vuokra-asuntoamme isompi (eikös se juuri aja hamstrauksen tielle?). Varsinaista asuintilaa täällä on (epävirallisesti) 160 neliötä, mutta sitten on reilusti muita tiloja päälle. Kiinteää säilytystilaa on vain parin kaapin ja vaatehuoneen verran, joten lipastoja ja sen semmoisia pitäisi hiljalleen saada ostettua ellei halua kaivella tavaroitaan jatkuvasti pahvilaatikoista.

Talolle tulee ensi vuonna 100 vuotta täyteen, joten narisevia lautalattioita, sopivasti vinoja seiniä ja pieniä ikkunaruutuja täältä löytyy. Näin toukokuuta kun elellään, ei meillä ole lämmitys laisinkaan päällä ja voin sanoa, että tulen pitämään villasukat (tai kolmet) ympäri vuoden jalassa. Tässä koneella töitä tehdessä on lämmitin pörissyt, mutta luulen, että talvella täytyy siirtyä suoraan takan viereen, jos meinaa selvitä :D Onneksi pääsimme muuttamaan pehmeästi kesää vasten ja vieläpä ihanien helteiden saattelemana!


Pihaa meillä on myös reilusti täällä ja siitä ollaan nautittu kaikki ne hetket, jolloin ulos on ehditty. Tekemistä olisi ihan hurjasti, mutta lapset ovat niin pieniä, ettei kovin paljon pysty puutarhatöihin irtaantumaan. Toisaalta ekan vuoden pelastus on se, että voi katsella mitä missäkin ylipäätään kasvaa. Tontilta löytyy metsikköä, pusikkoa, pellonlaitaa, etupihaa, takapihaa ja erilaisia istutusalueita. Viime vuosina täällä on päässyt hieman rehottamaan, joten kunnon pihasuunnittelulla tästä voisi saada vaikka mitä. Pientä haastetta luo se, että ns. oleilupuoli on melkeinpä pelkkää rinnettä, mutta eipä tässä ehdi kummemmin lepotuolin paikkaa lähivuosina etsiskellä..


Tänne tullessa mielen valtaa sellainen ihana rauha mikä johtuu erityisesti linnunlaulusta, peltomaisemasta, puiden vihreydestä ja auringonpaisteesta. Suojaisa piha on ollut haaveena jo pitkään ja nyt sen saimme - naapurit löytyvät kuitenkin sopivan läheltä, joten yksin ei tarvitse pellon laidassa asustella.

Kaupungissa asuminen oli meille yhden aikakauden unelmien täyttymys, mutta sen huomaa heti, mikä vaikutus luonnolla on, kun sitä voi katsella suoraan oman kodin ikkunasta. Pääsimme juuri ja juuri näkemään kesän puhkeamisen, sillä kun saavuimme tänne, oli vain silmut puissa ja muutama päivä siitä maisema muuttui vihreäksi. Nyt, kun katselen ikkunan takana näkyvää koivua, voisin veikata, että oltaisi jo pitkällä kesää. Valkovuokot, sinivuokot, omenankukat, syreenit ja tuomenkukat ovat kaikki puhjenneet vuorotellen loistoonsa ja vitsi, miten monesti olen ihastellut niitä kaikkia. Ihan joka päivä täytyy pysähtyä monta kertaa katsomaan, että onko tämä edes totta.


Niin vaikeaa kuin kaupungista oli lähteä, ei sinne ole näinä päivinä ehtinyt kaipaamaan laisinkaan. Itselläni ei ole edes autoa, kun mies sen aamulla mennessään vie, mutta toistaiseksi päivät ovat kuluneet lasten kanssa omia nurkkia ja eläimiä ihmetellessä. Täällä on ihan tavallista, että puput, peurat ja linnunpesät löytyvät omasta pihasta. Nyt ne ovat vielä söpöjä, mutta katsellaan sitten uudestaan, kun huomaan ne ensi kerran nautiskelemassa istutuksiani..


Jos meille poikkeaa yllärinä, niin vastassa on luultavasti äiti, joka on juuri ja juuri ehtinyt heittämään tukkansa ponnarille ja keksimään päällensä jonkun ensimmäisenä vastaan tulleen koltun, lapset, joille on jäänyt vähän juuri syötyä mustikkaa suupieleen ja iloisesti hujanhajan oleva koti. Huoleton lande-elämä vei meidät mukanaan - saas katsoa, miten tässä reagoi kaupungin vilskeeseen, kun mennään ekan kerran käymään vanhoilla kotikulmilla :D



Puolen vuoden paikkeilla.





Meillä alkaa käydä aika vähiin täällä Helsingin kodissa, mutta ajattelin vielä viimeisen postauksen kirjoitella samalla, kun katselen vaaleanpunaista taivasta Ulliksen kattojen yllä. On hauskaa ajatella, että vain yksi meidän perheestä on syntynyt tässä kaupungissa, jossa olemme perheenä kaikkein pisimpään asuneet. Erin on asunut jo kahdessa kodissa ja kohta Alvarkin jättää synnyinkaupunkinsa, mutta uskon, että vain hetkeksi. Jotenkin on sellainen kutina, että lapset palaavat tänne sitten lähempänä pariakymppiä. Voihan se tietysti olla, että suunta onkin ihan toinen!

Ihan vielä ei sentään lapset ole pesästä lentämässä sillä vasta puolen vuoden hujakoilla mennään Alvarin kanssa. Itse asiassa pari päivää sitten tuli seitsemäs kuukausi täyteen ja viime aikoina on ollut havaittavissa isoja edistysaskelia kehityksessä. Puolivuotiaana alkoi tapahtua vaikka mitä, jos sitä ennen oli hivenen hiljaisempaa.  


Ensinnäkin poitsu osaa jo edetä lattioilla niin, että löytyy aivan eri huoneesta, minne hänet olin jättävinäni. Poika saa liikkumisesta hurjasti lisäenergiaa ja onhan se nyt ihan loogista, kun viimein pääsee omin avuin tutkimaan kaikki mahdolliset nurkat ja imeskelemään tuolin jalat. Erinin lelut on suurin mielenkiinnon kohde heti kaukosäätimien ja virtajohtojen jälkeen. Kaikki menee suuhun ja viimeksi tänä aamuna ihmettelin, miten pojan naama oli väriltään puna-keltainen. Vastaus löytyi hyvin läheltä sillä totesin neidin jättäneen puuvärinsä keskelle olkkarin mattoa, vaikka hetkeä aiemmin olin juuri todennut kaiken kielletyn olevan piilossa. Lattian "luutuaminen" pitää pojan sen verran kiireisenä, että olen saanut tosi kivasti omiakin hommia tehtyä sillä pojalle riittää se, että näköyhteys säilyy - kokoajan ei siis tarvitse olla sylissä, mikä helpottaa hurjasti arjen pyöritystä. Lisäksi on kätevää, kun ei tarvitse imuroida - vaihtaa vain pojalle uuden bodyn ;)



Istumista harjoitellaan myös kovaa vauhtia ja aika kivasti se syöttötuolissa jo onnistuukin - vähän on vielä pyyhkeitä tukemassa, ettei asento niin paljon röhnötä. Vain pari viikkoa sitten tilanne oli ihan toinen eikä tehnyt mieli istuttaa poikaa ollenkaan, mutta kroppa vahvistuu hirmu lyhyessä ajassa ja mahdollistaa uusia asioita. 
Ratasistuimeen ollaan myös siirrytty ja se on ollut tosi helpottavaa koko perheen kannalta. Ensinnäkin Alvar on ihan erilailla läsnä kaupungilla ollessamme ja on varmasti pojastakin ihanaa katsella maailman menoa pystyasennosta. Alvar on nyt sellaisessa iässä, että kaupungilla asioiden hoitaminen on superkivaa. Hän istuu rattaissa joko hereillä tai ottaa pienet tirsat ja sitten hoidetaan yhdessä kaikki listalla olevat asiat. Poika ei ole kyllä koskaan ollut erityisen kova "valittamaan" tai itkemään, josta äippä kiittää kovasti! Hienosti on onnistunut kahvittelut kavereiden kanssa ja jopa vaateostoksilla ollaan yhdessä oltu. Onhan se suuri etu, että kaupoilta pystyy sitten kävelemään kotiin, kun alkaa ruokakello tikittää tai muuten vaunuissa ahdistamaan. Olen nauttinut ihan hirmuisesti siitä, että sain viettää molempien lasten kohdalla äitiyslomat kaupungin keskustassa - kaikki on ollut täällä niin helppoa ja vaivatonta!


Ruokahalu on arvatenkin ollut hyvä mikä liittyy varmasti lisääntyneeseen liikuntaan. Imetys on edelleen käynnissä ihan niinkuin ennenkin (no ehkä hivenen harventunut) ja soseita syödään useita kertoja päivässä. Tähän mennessä kaikki ruoka on tehnyt kauppansa ja toivon, että sama linja jatkuu mahdollisimman pitkään. 

Kuuden kuukauden iässä Alvar sai ekan hampaan ja nyt seitsemän kuukauden kohdilla hampaita löytyy jo kaksi. Ihanat, vitivalkoiset pikku hampaat pilkottaa alaleuassa ja hymy on näin astetta söpömpi, jos mitenkään mahdollista! Hampaiden tuloon ei liittynyt mitään erityistä draamaa, mutta muutaman päivän ajan poika halusi enemmän maitoa ja läheisyyttä. Pari kertaa annoin särkylääkettä, kun tuntui, että poika piti enemmän ääntä, mitä tavallisesti. Saas katsoa milloin hammaspari saa lisää seuraa!


Muskarissa kävimme maanantaina viimeisen kerran ja muskari oli meistä molemmista hauska kokemus. Sieltä olisi saanut äippäkin helposti mammaseuraa, mutta tässä kohtaa nyt tiemme eroavat emmekä enää pääse jatkamaan syksyllä samassa porukassa. Onneksi edessä on oman pihan tutkiskelua, riippukeinussa löhöilyä, ruohonkorsien imeskelyä ja muita mukavia uusia juttuja. Sitäpaitsi sisko pitää sen verran hyvää laulukonserttia yllä kotosalla, että menee melkein muskarista. Erinillä alkoi tänään kesäloma, joten jatkossa olemme kotona kolmeen pekkaan. Jepulisjee, tulee aika mielenkiintoista ;)



Kenkien hoitoa luonnollisemmin.


Yhteistyössä Collonil Organic

Nyt on tullut taas aika kaivaa ballerinat ja muut ihanuudet esiin ja tehdä niille pieni puunaus ennen kuin pääsevät kesän ajaksi jalkoja koristamaan. Samoin raskaat nilkkurit ja saappaat joutavat jo hiljalleen talviteloille odottelemaan syksyä (joka toivottavasti ei ole täällä vielä pitkään aikaan..).

Tällä kertaa oma kenkien hoitorutiinini on huomattavasti mielekkäämpi sillä tutustuin muutama viikko sitten Collonilin organic - kenkienhoitotuotteisiin. Tähän mennessä olen suorittanut kenkien suihkuttamisen ulkona tai tuuletusparvekkeella, jos en ole jaksanut ottaa hissiä alakertaan, mutta nyt voin hoitaa kengät, laukut ja muut nahkatuotteet sisällä vaikka keskellä olohuonetta eikä kenenkään tarvitse kärsiä siitä kamalasta kemikaalipilvestä, joka meinaa tukehduttaa yrmeällä hajullaan! Aika huippua, vai mitä?


Collonil organic - sarjan tuotteet on valmistettu niin luonnollisiksi, kuin se toimivuuden kannalta on ollut mahdollista. Ne sisältävät muun muassa bambu-uutetta, oliiviöljyä, karnaubavahaa ja macadamiaöljyä. Omaan nenääni tuoksu on oikeasti tosi miellyttävä ja kenkien kiillottelu on tästä syystä moninverroin mukavampaa.
Luonnollisten ainesosien johdosta tuotteet ovat turvallisia käyttää myös lasten kenkiä putsatessa ja suojatessa eikä nämä ärsytä eläimiäkään. Meillä kun neiti haluaa nykyään osallistua kaikkeen ja tehdä kaiken _itse_, niin voipi rauhallisin mielin ottaa hänet mukaan hoitamaan omia kenkiään ;)


Sain testiin kolme tuotetta, jotka sinullakin on mahdollista voittaa myöhemmin arvonnan kautta (kannattaa seurailla mun Instagramia!)

Collonil Organic Bamboo Lotion irrottaa lian ja hoitaa aidolla bambu-uutteella. Tätä on hyvä käyttää ensimmäiseksi, jotta saa lian pois kengän tai laukun pinnalta. Suihkautus kauttaaltaan ja sitten liinalla tai pehmeällä sienellä pyyhkien.

Collonil Organic Cream on oma suosikkini sillä se on ihanan kermaista, valkoista ja hyväntuoksuista hoitovoidetta. Tämä markkinoiden ensimmäinen vegaaninen hoitoaine on tosi hellävarainen ja tekee kauniin kiillon nahkatuotteiden pinnalle. Tätä oli kyllä ilo käyttää! Vitsit, että tuo viimeisen kuvan Longchampikin kiiltää ihanasti :) Seuraavaksi ajattelin kokeilla tätä nahkahanskoihin, jotka ihan liian usein unohdan huoltaa vallan kokonaan..

Viimeiseksi nahka kannattaa vielä suojata Collonil Organic Protect & Care suihkeella, jonka sisältämä oliiviöljy säilyttää nahan pehmeyden ja suojaa sitä kosteudelta sekä lialta. Tätä suihkin aika reilustikin mm. kenkien pinnalle ja ajattelin jo hetken laittaneeni sitä liikaa, mutta hetken päästä aine olikin tosi hyvin imeytynyt eikä jättänyt mitään läikkiä jälkeensä.

***

Mikäli kiinnostuit näistä tuotteista, niin ne löytyvät hyvin varustelluista kenkäkaupoista ja tietysti suutareilta. Hinnat ovat tosi maltilliset, joten sekin pieni plussa muiden hyvien puolien jatkoksi. Kaikenkarvaisia kenkienhoitosuihkeita kun on tullut elämän aikana käytettyä aikalailla, voi tästä lähin hoitaa nahkatuotteiden huollon paremmalla omallatunnolla ja säästää maapalloa piirun verran enemmän :)





Kun uusi sivu kääntyy.

Viime aikoina on ollut aika epätodellinen olo liittyen meidän uusiin tuuliin. Pitkään odottelimme sopivan kodin löytymistä ja sitten, kun se ilmaantui, niin kaikki eteni mukavasti omalla painollaan. Olen nyt muutaman kerran käynyt talolla opettelemassa juttuja ja mittailemassa paikkoja. Joka kerta täytyy oikein nipistää itseään ja kysyä onko tämä edes totta. Samaan aikaan ilmassa on isoa innostusta, mutta myös suurta haikeutta, kun tutut jutut jäävät taakse ja uusi sivu kääntyy elämässä. En tiedä, miten monesti olemme miehen kanssa kuulleet "Wow, olettepa rohkeita"- lauseen. Rohkeita me varmasti ollaankin, mutta toisaalta taas, mehän vaan eletään ja hypätään eteenpäin. Ehkä vähän ronskimmin uusiin kuvioihin, mitä joku toinen, mutta asioilla on niin monta puolta. Elämään kai tänne on tultu ja mukavuusalueelta poistuminen on antanut ihan joka kerta paljon enemmän hyvää, kuin on uskonutkaan.


Helsinki jää taakse ja sitä tulee niin kova ikävä, että itkulta tuskin vältytään. Miltä tuntuu luopua paikasta, jossa on elänyt melkein puolet elämästään? Kova paikka se on, vaikka tilalle tulisi kymmenen yhtä hyvää juttua. Jo Espooseen lähtö aikanaan oli haikeaa ja niinhän siinä kävi, että palasimme Helsinkiin vielä kerran. Eikä tämänkään tarvitse lopullista olla sillä Helsinki tuskin katoaa minnekään eikä meistä kukaan tiedä, mitä tapahtuu tulevaisuudessa kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä :) Helsinki tulee olemaan aina sydämessä tärkeimmällä paikalla. Melkein jokaisesta kadunkulmasta on joku muisto ja niitä muistelemalla alkaa aina naurattaa.


Jatkossa tulee julkaistua vähän enemmän luontokuvia, remppajuttuja ja muuta lande-elämää. Meillä on iso urakka edessä talon kanssa, mutta emme edes yritä kiirehtiä mitään. Katsellaan ja haistellaan rauhassa mitä haluamme tehdä ja millaista sisustusta tällä kertaa lähtisimme rakentamaan. Nyt on se hetki, kun voisi periaatteessa heittäytyä ihan kreisiksi ja alkaa toteuttaa toisenlaista, värikästä puolta itsestään. Viime vuodet on eletty aika mustavalkoisesti ja modernisti mitä sisustukseen tulee. Se, tuleeko kukkatapetit syrjäyttämään pelkistetyt seinät, jää vielä mysteeriksi. Voi olla, että maalaiselämä tuo meistä uusia puolia esiin ja se näkyy myös kodin seinien sisällä.


Niin kauan olen haaveillut siitä, että saan kerätä marjat pakastimeen omalta pihalta, lämmittää pihasaunaa puilla, katsella usvaa pellolla auringon noustessa, tehdä töitä rauhassa suljettujen ovien takana ;), katsella tulta takassa ja paistaa siinä vaikka makkara jos toinenkin.. ja monta monta muutakin haavetta on nyt toteutumassa. Uskomatonta, mutta totta!


Ihanaa vapunpäivää ja TOUKOKUUTA kaikille!





Huhtikuun kirjavinkki.

Koska maaliskuussa en ennättänyt kertoa teille yhtään kirjavinkkiä, postaan nyt huhtikuussa kerralla kolme! Sen verran nämä kirjat liittyvät toisiinsa, että kirjoittaja on sama ja kaikissa kirjoissa tähdätään yksinkertaisesti parempaan elämään. Olen ollut muutaman vuoden aivan koukussa tsemppikirjoihin (kutsun tsemppikirjoiksi kaikkia niitä, joissa opastetaan, miten saada parempi elämä ja miten tullaan hyviksi tyypeiksi = elämäntaito-oppaiksikin niitä kutsutaan) ja suunnitteilla on myös sellainen postaus, jossa kerron TOP 10 parhaat tsemppikirjat. Olen aloittanut postauksen jo ajat sitten, mutta koska luen kokoajan uusia kirjoja, niin lista elää jatkuvasti. Näkisittepä yöpöytäni.. Itse pöytää ei meinaa kirjoilta näkyä!

Mutta nyt tämän päiväiseen asiaan eli näihin kolmeen kirjaan, jotka on kirjoittanut mies ja mentaalivalmentaja nimeltä Erik Bertrand Larssen. Mulla ei ole mitään käsitystä, mistä ensimmäisen kirjan (nimeltään Paras) aikanaan bongasin, mutta ihastuin siihen ihan samantien. Luettuani tämän Paras-kirjan (joka on kyllä yksi parhaista..) halusin tietysti lukea myös kaksi muuta. Mikäli olet niin onnellisessa tilanteessa, ettet ole lukenut näistä vielä yhtäkään, niin voit nyt ahmia ne kaikki peräjälkeen. Kirjojen sisällön lisäksi Erik vaikuttaa itsekin mielenkiintoiselta taustoineen kaikkineen ja se mielestäni lisää lukunautintoa. Kirjat ovat innoittavia, helppolukuisia ja lisäksi lukujen sekaan on liitetty pieniä voimalauseita, joita tekisi mieli kirjoittaa post it lapuille ja lätkiä niitä ympäri kotia. Ainakin itse sain niistä pohdittavaa, energiaa ja uskoa kirjojen muun tekstin lisäksi.

Tässä lyhyet esittelyt kirjoista...



Paras

Paras-kirja* on siitä mukavaa luettavaa, että ensinnäkin se tempaa heti mukaansa (tarinalla laskuvarjojääkäreiden henkiinjäämiskurssista) ja pitää sisällään paljon hyviä lukuja, jotka ovat täynnä ihan yksinkertaisia, maalaisjärjellä ajateltavia asioita ja tekniikoita. Teoriassa ns. paremman elämän aloittaminen ei ole kovin monimutkaista, mutta asioiden käytäntöön siirtäminen vaatii vähän ponnisteluja. Kirja muistuttaa elämän lyhyydestä, ajan nopeasta kulumisesta ja siitä, miten asioita täytyy tehdä, jos niitä meinaa ylipäätään tehdä = elämä ei ole ikuista ja se voi loppua milloin tahansa. Larssen kyseenalaistaa sen elämmekö tavoitteidemme mukaisesti, asetammeko ylipäätään mitään tavoitteita ja poistummeko koskaan omalta mukavuusalueeltamme. Päätösten teko, motivaatio ja usko itseen vievät kohti unelmien toteutumista. 
Larssen osaa kertoa asiansa sen verran innostavasti, rohkaisevasti ja jämäkästi, että Paras-kirjaa lukiessa sukat alkavat pyöriä jaloissa ja tulee tunne, että elämässä pystyy ihan mihin vaan. 

"Jos et tiedä mihin olet menossa, päädyt luultavasti johonkin muualle"
- Lawrence J. Peter -

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Helvetinviikko

Helvetinviikko* poikkeaa hieman kahdesta muusta kirjasta eikä vähiten siksi, että se on kirjoista ehdottomasti käytännönläheisin. Siinä Larssen kertoo, mitä helvetinviikko käytännössä tarkoittaa ja ohjeistaa helvetinviikon "pitämiseen" kohta kohdalta - se on ikäänkuin työkirja ja valmis runko viikon pitämiseen. Lyhyesti kerrottuna helvetinviikko tarkoittaa viikkoa, jolloin ylität itsesi ja olet paras mahdollinen versio itsestäsi. Jokaiselle viikko tarkoittaa hieman erilaisia asioita sen mukaan missä asiassa haluaa olla parempi ja millaisia vaatimuksia itselleen asettaa. Kirjan tarkoituksena ei ole vain kannustaa toteuttamaan unelmiaan, vaan myös antaa intoa tavalliseen arkipäivään. Elämästä voi saada niin paljon enemmän irti, jos hieman potkii itseään pepulle ja pöyhii arkeaan. Helvetinviikon aikana ja sen jälkeen oppii arvostamaan enemmän pieniä asioita.

Larssenin kirjat voi lukea missä järjestyksessä haluaa, mutta on eduksi, jos lukee helvetinviikon vasta ensimmäisen kirjan jälkeen.

"Ihminen ei tule onnelliseksi, jos tyytyy pienempään elämään kuin hänen kykynsä riittäisivät"
- Nelson Mandela - 

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Vahva

Kahden muun kirjan lukemisesta on jo sen verran aikaa, että oli ihanaa päästä tarttumaan tähän kolmanteen kirjaan. Larssenin kirjat toistavat jonkin verran samoja asioita, mutta tärkeitä asioita ei ole pahitteeksi kerrata tasaisin väliajoin.
Tässä* kirjassa Larssen esittelee kahdeksan asiaa, joita on hyvä lisätä elämäänsä ja kahdeksan asiaa, joista kannattaa luopua. Se sisältää konkreettisia keinoja sisäisen vahvuuden, läsnäolon taidon ja hyvän olon tunteen kasvattamiseen.
Eipä meistä kukaan ole täydellinen edes tämän kirjan lukemisen jälkeen, mutta jokaisesta luetusta kirjasta voi tarttua mukaan muutama ratkaiseva ajatus, jotka ajan kuluessa auttavat paremman olon saavuttamisessa. Uskoisin, että tämän kirjan lukemisesta hyötyy ihan jokainen.

"Korkeakin torni alkaa maasta"
- tuntematon -


*) postaus sisältää mainoslinkkejä



Fiiliksiä Bugaboo Donkey Duo 2 - lastenvaunuista.



Yhteistyössä Baby Plus

Lupasin alkuvuodesta, että tulen kertomaan ajatuksia meidän uusista vaunuista, sitten kun ollaan ehditty niitä hetki käyttää. Nyt on käyttökokemusta kertynyt suunnilleen kolmen kuukauden verran, joten jonkinlainen mielikuva on vaunuista syntynyt. 

Alkuun olin aika suruissani, että jouduin luopumaan niin superhyvistä vaunuista, mitä Stokket olivat, mutta vaikka kuinka olisin asiaa surrut, ei niihin olisi toista lasta mitenkään saanut! Bugaboo Donkey Duoista olin jo useana vuonna kuullut paljon hyvää ja olivathan ne heittämällä monen äidin suosikkikärryt. Meille malli valikoitui siitä syystä, että halusin lapset ehdottomasti vierekkäin sen sijaan, että istuimet olisivat olleet päällekkäin tai peräkkäin. Toinen ratkaiseva syy Bugiksiin oli se, että tiesin käyttäväni niitä päivisin yhden lapsen kanssa, mutta illan tullen tarvisimme toisenkin istuimen käyttöön. En missään nimessä olisi halunnut kulkea vauvan kanssa kaupungilla tuplaleveillä vaunuilla toinen penkki tyhjänä. 





Alkuun uusien vaunujen kanssa oli vähän tottumista sillä muutama asia oli erilailla ja huomasin vertaavani kokoajan entisiin vaunuihin. Sehän siinä on, jos on aiemmin omistanut jotain, niin huomaamattaan vertailee kaikkea.. Sen sijaan jos olisin ostanut heti nämä Duot (tai Monot), niin en tietäisi mitään muista vaihtoehdoista. Olen kieltämättä joskus vähän hidas pääsemään käyntiin, jos elämään tulee näinkin suuria muutoksia, kuin lastenvaunujen vaihtuminen, haha :D
Nyt kolmen kuukauden käytön jälkeen olen jo tullut hyvin sinuiksi uusien vaunujen kanssa (hyvä minä!).

Työntömukavuus ja vaunujen sulava liikkuminen ovat Donkey Duoissa mielestäni niitä parhaita puolia. Alkuun työntökahvan muotoon oli hieman vaikea tottua sillä se ei ole pyöreä vaan soikea. Kahvan saa kuitenkin onneksi tosi korkealle, joten me pitkätkin pystytään työntelemään vaunuja helposti eikä tarvitse ruveta kyyristelemään. Sen, minkä vaunujen kanssa liikkuessa huomaa heti, on niiden mieletön keveys. Tämä on ihan merkittävä ero entisiin vaunuihin verrattuna sillä Donkey Duot kulkee tosi keveästi ja niitä pystyy pyörittelemään yhdellä kädellä paikallaan tuosta noin vaan - se, jos mikä, on iso plussa ainakin kaupungissa, jossa täytyy koko ajan väistellä muita ihmisiä ja vaihdella ajolinjoja ;)


Käytimme vaunuja tietysti myös silloin, kun lumisateet saavuttivat kaupungin ja kadut täyttyivät suurista lumikinoksista. Mielestäni vaunut kulkivat hyvin eteenpäin hangessa ja tarvittaessa kulkemista helpotti etupyörien lukitseminen (huisisti paremmat lukot, kuin edellisissä). Toki ongelmia oli jonkin verran niissä kohdin, missä aura-auto ei ollut käynyt moneen tuntiin ja lunta oli kertynyt kinokseksi asti ja silloin, kun maa oli peilijäässä. Eteenpäin olen kuitenkin Bugiksilla aina päässyt ja mikä tärkeintä, pyörät ovat sen verran suuret, ettei niistä muodostu "suksia" :)


Donkey Duoissa vaunukoppa ja istuin ovat aika paljon matalammalla, mitä edellisissä vaunuissamme, mutta loppujen lopuksi tämä ei ole itseäni häirinnyt yhtään niin paljon, kuin ensin ajattelin. Vaikka liikumme vaunuilla joka päivä jonnekin, on vauvan laskeminen koppaan käynyt ihan yhtä vaivattomasti, kuin ennenkin. 
Koppa ja istuin ovat aika kompaktit niin pituus, kuin leveyssuunnassa, joten huomasin, että tarve siirtyä kopasta istuimeen tulee näissä vaunuissa nopeammin vastaan. Toisaalta on onni, että vaunut tulivat meille vasta toisen lapsen kohdalla, sillä poika on kehittynyt nopeammin, mitä tyttö aikanaan, ja kaipaa selvästi nopeammin pystyasentoon katselemaan maailmaa. Emme ole vielä vaihtaneet istuimen puolelle, mutta uskoisin näin tapahtuvan kuukauden-parin sisään. 
Bugiksissa on myös se hyvä ominaisuus, että suojakuomun saa laskettua todella alas niin, että vaunuverhoa ei edes välttämättä tarvitse ostaa. Itse ehdin hankkia sen edellisiin vaunuihin, mutta nyt pärjäisimme ilmankin. Kun kuomun laskee matalimpaan asentoon, ei haittaa sade eikä tuuli. 


Tuplarattaiksi Duot ovat kivan kokoiset eivätkä ollenkaan niin leveät, miltä ne saattavat kokemattoman silmään vaikuttaa. Näillä on päästy tähän asti sisään melkein joka paikkaan, mihin on haluttu, niin yksilö- kuin tuplavaunuina. Ainoastaan lähikauppamme Alepan ovi on niin kapea, ettei olla lähdetty siitä rymyämään silloin, kun molemmat lapset ovat mukana. Lisäksi varmaan jotkut kivijalkakaupat ovat sen verran ahtaita, ettei niihin ole tuplavaunujen kanssa asiaa, mutta toisaalta silloin vaunut voi jättää näppärästi ulkopuolelle, jos vain nopeasti piipahtaa ikkunan toisella puolella.

Muunneltavuus monoista duoksi on sujunut näppärästi ja suht vaivattomasti. Meillä vaunut eivät mahdu vanhaan veräjähissiin tuplaleveinä, joten kannetaan toinen istuin kädessä hissimatkan ajan ja levennetään vaunut alhaalla molemmille lapsille sopiviksi. 

Mitä tulee vaunujen kasaan laittamiseen, niin valitettavasti en ole itse kasannut vaunuja peräkonttiin kertaakaan, koska en ole ajanut puoleen vuoteen autolla. Mies on kuitenkin ne saanut ihan vaivatta kasaan enkä ole kuullut mitään jupinaa siitä, että olisi ollut erityisen vaikeaa ;)


Tämmöisiä ajatuksia ja kokemuksia on tullut alkuvuoden kestäneen käytön aikana. Kysykää ihmeessä, jos on jotain, mistä en huomannut mainita :)


Tässä vielä muutamia plussia ja miinuksia Bugaboo Donkey Duo 2 - vaunuille:

+ keveys ja liikkuvuus
+ helppo muunneltavuus 1-2 lapselle
+ kivan kokoiset vaunut myös tuplina
+ kuomun saa todella alas eikä vaunuverhoa välttämättä tarvi ollenkaan
+ etupyörien lukitus toimii sulavasti 
+ ulkonäkö, värivalikoima on tosi runsas (vaikka meillä onkin tylsät mustat :D)

- hinta (tässä kuitenkin auttaa ulkomailta tilaaminen)
- pieni tavaratila
 - kyyti tärisee aika paljon epätasaisella tiellä 
- kopan/istuimen koko on suht pieni (kapea ja lyhyt)
- hankalasti irtoavat turvakaaret


 Vaunuista on saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.