Ruokakuvausta Santa Marian mukana.

Käväisin eilen ihan mahtavassa iltatilaisuudessa, jonka Santa Maria Finland meille järjesti upeassa Fotonokan valoisassa tilassa. Keväällä on aina hurjasti erilaisia blogitapahtumia, joihin onneksi silloin tällöin ehtii mukaan - niistä saa niin paljon virtaa ja intoa matkaansa!




Eilisessä tilaisuudessa oli teemana ruokakuvaus, joka tottakai kiinnostaa allekirjoittanutta tosi paljon, vaikkei siitä paljon kokemusta olekaan. Olen pitänyt ruokakuvaamista aina vähän haasteellisena alana, vaikka toki tyylejä on siinä ihan yhtä paljon, kuin kuvaajiakin. Sen verran olen hoksannut, että ruokakuvaamisessa on hyvä ottaa huomioon yksi jos toinen juttu ja pitää tuntea ruoka-aineita ja niiden käyttäytymistä, jotta päästään hyvään lopputulokseen. Siinä ei ehdi kuvaa tehdessä paljon kuvakulmia pohtia, jos fokuksessa on sulava jäätelöpallero tai sekunnissa lässähtävä kohokas!



Meillä ei tosin eilen ollut minkäänlaista kiirusta eikä stressiä lopputuloksesta sillä saimme keskittyä syömiseen, mielenkiintoisiin puheenvuoroihin ja katsomaan ammattilaisten työskentelyä nuudeliannoksen parissa. Alex Nurmi loihti keittiön puolella värikkään annoksen kasaan ja Kristiina Hemminki ikuisti upean annoksen valokuvaksi, jonka kehittymistä saimme aivan vierestä seurata. On kyseessä mikä tahansa valokuvauksen ala, olen aina innoissani seuraamassa ja nappaamassa vinkkejä kotiinviemisiksi.

Ohjeet, joita saimme, olivat jo hetken kuvanneelle aika simppeleitä, kuten valon suunnan ja laadun mietintä, mutta pidän asioiden kertaamisesta enkä koskaan kyllästy kuulemaan ammattilaisten oppeja. Hyvä muistutus oli myös se, että simppelillä otteella pääsee pitkälle. On turha miettiä liian monimutkaisesti, jos yksinkertainen riittää loistavaan tulokseen! Tämän koitan pitää mielessäni.

Tilaisuuden lomassa Kristiina tuli kysymään olenko saanut illan aikana inspiraatiota ja todellakin sain! Kerroinkin hänelle, että erityisesti se into, positiivisuus ja rautaisten ammattilaisten tekemisen meininki saivat innostumaan lisää aiheesta. On ihan huippua seurata ihmisiä, jotka ovat näin omistautuneita tekemiselleen ja vaikka työuraa olisi takana melkein 30 vuotta, niin edelleen se valtava into on aistittavissa jokaisesta lauseesta. Tehkää ihmiset sitä, mistä eniten nautitte, niin jaatte iloa myös ympärillenne :)




Tositosi kivan illan päätteeksi suuntasin kotiin rakkaiden luokse ja illalla tytön mentyä nukkumaan sain luettua hieman eteenpäin loistavaa juuri kirjastosta lainaamaani Unelmahommissa-kirjaa, jota ahmiessa innostuslevelit oli - mikäli mahdollista - vieläkin jyrkemmässä nousussa!





Kesäinen Fiskars ja kuulumisia.

Ihanaa, kun kesäiset ilmat on löytäneet tänne kylmään Suomeen viimein! Perjantaina, kun astuin ulos autosta Fiskarsissa, luulin saapuneeni vähintään Etelä-Eurooppaan sillä niin lämmin ilma pöllähti siellä vastaan. Aamulla olin napannut tavalliseen tapaan ohuen villakangastakin matkaan sillä täällä merenrannan lähellä asustellessa tuulee aina ja vilukissa kun olen, niin takki oli vielä ihan sopivan paksuinen. Fiskarsin reissun jälkeen sain heittää sen odottamaan ensi syksyn kylmiä kelejä..



Kesäfiiliksellä siis alkoi perjantai joka kerta yhtä ihanassa Fiskarsissa. Muutama vuosi oli vierähtänyt edellisestä reissusta, joten oli taas tosi mukavaa piipahtaa ainutlaatuisella alueella. Tällä kertaa lähdettiin matkaan koulun kevätretki ajatuksella kamerat olalla keikkuen ja vietettiin rento muutamatuntinen kävellessä ja hyvin syöden. Puissa oli jo pieniä lehdenalkuja, ruoho vihersi ja joka puolella oli superkaunista. Pari viikkoa ja siellä on varmasti vielä tuplasti nätimpää, kun kesä alkaa kunnolla näkyä :)



Fiskarsin reissun jälkeen mies lähti käymään pohjoisessa, Vilma meni hoitolomalle siskolleni ja me jäätiin tytön kanssa kahden kotiin. Viikonloppuna oli ihan mahtava heppatapahtuma Kaivopuistossa, jossa vietettiin tytön kanssa molempina päivinä reilusti aikaa. Muutenkin koko viikonloppu meni aikalailla ulkosalla mikä on nyt lämpimien kelien ansioista niin paljon helpompaa ja kivempaa. Tyttö ei vielä sen kummempia ohjelmanumeroita kaipaa - riittää, että pääsee kerran päivässä leikkipuistoon keinumaan ja muuten kuljeskeltiin kaupungilla ympäriinsä aina välillä kotona poiketen.

On ollut hauskaa huomata, miten meissä on samoja piirteitä sillä itse en jaksa kovin kauan paikallani aikaa viettää ja on aina kiva lähteä jonnekin käymään, vaikka ei mitään tarkkoja suunnitelmia olisikaan. Tyttö ei ole esimerkiksi juurikaan kiinnostunut hiekkalaatikkopuuhista, vaan kulkee mielummin tutkimassa lähiympäristöä muurahaisineen ja kivenmurikoineen. Itsellenikin on ollut aina mieluisampaa seikkailla ja nähdä uusia juttuja.
Valitettavasti tyttö ei tykkää olla autossa, joten se kyllä rajoittaa aika paljon reissaamista, mutta on tässä lähelläkin onneksi kivoja puistoja.





Koulun puolesta eletään viimeisiä hetkiä tämän lukukauden osalta. Pari tehtävää on vielä tekemättä, mutta patterit alkaa olla jo sen verran lopussa, että ei millään meinaa saada itseään enää niskasta kiinni. Ensi viikolla on viimeiset näytöt ja sitten kesäkuun koittaessa voi heittää itsensä lomalle. Sitä on kyllä odotettu, vaikka koulussa miten kivaa olisikin :)

On tää toukokuu niin parasta aikaa, kun koko kesä on vielä edessä, ulkona on jo niin kaunista ja lämmintä. Aurinkoista viikkoa kaikille!





Visiitillä pressanlinnassa.

Instagramin seuraajat tietävätkin, että pääsin viime viikolla VIHDOIN vetämään yhden tietyn asian toivelistaltani yli. Olen nimittäin monta vuotta halunnut käydä meidän omassa presidentinlinnassa, mutta aina kun sinne on ollut pääsy, on itselläni ollut muita kiireitä. Tällä kertaa päätin, että nyt tai ei koskaan sillä seuraavaa kertaa saa taas odotella pahimmillaan monta vuotta.

Meillä oli perjantaina koulun puolesta itsenäinen päivä, joten ajattelin, että olisin voinut piipahtaa linnassa koulutehtävien lomassa. Valitettavasti pääsin matkaan vasta puolenpäivän jälkeen ja jonon pään tavoitettuani totesin, että jonotus vaatisi useamman tunnin odottelun. Harmistus harteilla lompsin takaisin kotiin ja päätin yrittää onneani vielä viimeisenä mahdollisena päivänä.

Lauantaina herättiin tuttuun tapaan kukonlaulun jälkeen, joten ehdin jonoon heti puoli kymmeneksi. Linna aukesi kymmeneltä ja jo tuossa vaiheessa jono oli kasvanut hurjaksi, vaikka ei ihan niin pahaksi, mitä edellisenä päivänä. Laitoin viestin jonoon pääsystä miehelle ja katsastin pari muuta asiaa puhelimella. Hetken päästä taakse vilkaistessani huomasin, että jono oli kasvanut viidessä minuutissa monta kymmentä metriä ja ihmiset tepastelivat jonon päähän puolijuoksua. Loppujen lopuksi Helenankadun puolivälistä jonotusaika oli 1,5 tuntia, mutta oli se joka tapauksessa sen arvoista :)

Sisällä vierailijat ohjattiin turvatarkastuksen läpi ja sitten etenimme aikalailla jonossa peräkanaa päät kallellaan kristallikruunuja katsellen ja kuvia nappaillen. Ihmisiä oli niin paljon joka puolella, että päädyin kuvailemaan lähinnä kattoa ja seinustoja, jottei joka kuvassa olisi toisten päitä.

Linna vaikutti paljon pienemmältä, mitä telkkarissa ja tätä tuntui ihmettelevän useampi vierailija. Ei se kuitenkaan linnan loistoa pienemmäksi tehnyt, vaikka on sitä tullut suuremmissakin "palatseissa" vierailtua :)




Esillä oli paljon tauluja, valokuvia ja erinäisiä mallikattauksia. Työpöydän vierelle oli tuotu Manun kuva ja laitettu kynttilä palamaan suru-uutisen myötä.




Viihdyin kierroksella puolisen tuntia ja astelin sitten Espan puoleisista ovista ulos aurinkoiseen säähän. Vierailun aikana jono oli kasvanut jo kaupungintalolle saakka, joten toivottavasti siellä oli varauduttu hyvillä eväillä pitkään odotukseen! :)





Salaman makuinen näyttötehtävä.

Meillä koulussa opiskelut "kuitataan" näytöillä sillä varsinaisia välikokeita opiskelut eivät sisällä. Erinäisiä tehtäviä saadaan tietysti useita joka viikko, mutta suuremmat kokonaisuudet liittyvät yleensä näyttöihin, joita meillä oli ensimmäisen lukukauden aikana kaksi kappaletta: yksi ennen joulua ja toinen heti joulun jälkeen.

Koska viime syksy sisälsi enemmän maalaamista ja piirtämistä, kuin itse kuvaamista, niin hirveän paljon valokuvamatskua ei syksyltä syntynyt - ainakaan sellaista, mitä blogiin asti laittaisin. Iso osa tehtävistä oli harjoituksia, joita teimme koululla toisiamme kuvaten. Esimerkiksi käsisalamaa opeteltaessa harjoiteltiin, miten valon luonne muuttuu, kun salaman heijastaa katon tai seinän kautta verrattuna siihen, että osoittaisi sillä suoraan malliin.


Tällä kertaa ajattelin esitellä yhden näyttötehtävän, jotta saadaan taas hieman kouluaiheista postausta ilmoille :) Tässä loppuvuoden näyttötehtävässä oli tarkoitus ottaa kolme kuvaa eri malleista salamaa käyttäen. Tiesin heti, että haluan mennä ulos sillä en edelleenkään pidä salaman voimakkaasta, jyrkästä valosta. Ulkona salaman käyttö on ehkä hivenen helpompaa, kun sitä käyttää ns. täytevalona luonnonvalon kanssa. Tämä olisi superkiva oppia oikein perusteellisesti.. Harjoitus tekee mestarin. 

Näyttötehtävän nimeksi muodostui "Lempipaikkani Helsingissä", joka lyhykäisyydessään tarkoittaa sitä, että minä valitsin mallin ja malli valitsi kuvauspaikan Helsingistä. Tämä toi tietysti omat haasteensa siksi, etten voinut päättää paikkaa enkä edes säätä ;)
Kuvasin neljä mallia, jotta sain hyvää harjoitusta ja mahdollisimman erilaiset paikat.


Valitettavasti en omista tarvittavia välineitä (enkä edes assaria), että olisin saanut salaman irti kamerasta ja olisin voinut pelata enemmän valon kulmalla, mutta kai se oli toisaalta hyvä aloittaa ihan alusta niin siitä voi sitten edetä uusiin tapoihin. Käsisalama oli siis kameran päällä ja lisäksi laitoin vielä muovisen kuvun ja valkoisen siivousliinan hajottamaan valoa. Oma salamani on niin tehokas, että kuvatessa lähellä mallia, tulee valoa helposti ihan liikaa. Näillä kikoilla sain valon pehmenemään kivasti eikä se hyppää liikaa silmille kuvia katsottaessa.

Kiitokset vielä malleille: Agnetha, Elina, Camilla ja Mia ♥

Kuvauspaikat: Ruoholahden kanava, Lammassaari, Lauttasaari ja Espan puisto.





Bataattisosekeitto & Pollo limonello.

 Ruokaohjeita pyydettiin, joten tässä tulisi bataattisosekeiton sekä pollo limonellon ohjeet :)

Bataattisosekeitto

400g bataattia
2 keskikokoista perunaa
1 porkkana
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1/2 tl suolaa
1/2 tl rouhittua mustapippuria
1/4 tl jauhettua cayennepippuria
2 dl kermaa
vettä
pinnalle raejuustoa

Kuori bataatit, perunat, porkkana, sipuli ja valkosipulinkynnet. Paloittele kasvikset ja laita kattilaan. Lisää sen verran vettä, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Lisää myös mausteet. Keitä ainekset pehmeiksi, soseuta keitto ja kaada sekaan kerma. Kiehauta nopeasti, tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Nauti keitto raejuuston kera.

Huom. Ohjeessa sanottiin 5 dl vettä, mutta tehdessä huomasin, ettei se riittänyt mihinkään, joten lopullista määrää en edes tiedä - sen verran kuitenkin, että kaikki kasvikset mahtuvat kiehumaan vedessä! Valkosipulinkynsiä laitoin aluksi kaksi, mutta seuraavalla kerralla vähensin yhteen (oli vähän liian tujua). Mikäli lisäät joukkoon makukermaa, niin sillä saa keittoa varioitua kivasti. Siskolta sain lisäksi vinkin lisätä vuohenjuustoa keittoon, joten sekin voisi olla aika nam!



Sitruunapasta / Pollo limonello

3 broilerin rintafilettä
voita / öljyä paistamiseen
1 sipuli 
ripaus cayennepippuria
2 dl kermaa
1 rkl kanafondia
1/2 rkl kurkumaa
3-4 valkosipulinkynttä
1-2 tl inkivääriä
2 rkl sitruunan mehua
2 rkl hunajaa
2 dl maustamatonta jogurttia
suolaa
pastaa
parmesania
tuoreita yrttejä


Suikaloi broilerifileet ja ruskista ne pannulla. Lisää pilkottu sipuli ja cayennepippuri, kuullota. Sekoita joukkoon kerma ja kanafondi. Anna kastikkeen kypsyä hetki ja laita pasta kiehumaan. 
Lisää kurkuma, pilkottu valkosipuli, raastettu inkivääri, sitruunan mehu ja hunaja. Jatka kypsyttelyä miedolla lämmöllä. Lisää lopuksi jogurtti ja suola maun mukaan. Sekoita kastike valutetun pastan joukkoon. Raasta annoksen päälle parmesania ja koristele yrtein. 


Huom. Oikaisin fileiden kohdalla ja ostin suoraan suikaleita. Kanafondia en kaapista löytänyt, joten liotin kanaliemikuution tilkkaan vettä. 
Pasta oli vielä parempaa seuraavana päivänä, kun kastike oli imeytynyt kunnolla pastan joukkoon. 


Nam! Nämä on molemmat niin hyviä, että kannattaa kokeilla :)





Tämän viikon..



.. paras päivä

Oli eilen, lauantaina. Se oli huhtikuun ensimmäinen päivä ja tuntuu, että kevät menee aina yhtä nopeasti! Siis ihan kohta on toukokuu ja sitten kesä. Kevät tarkoittaa yleensä hyviä juttuja, ihanaa lämpöisen ajan odottelua ja VALOA!

.. söpöimmät ostokset

Tein eilen Zarassa. Tai oikeastaan maksoin vaatteet jo hetki sitten ja noudin ne eilen Zaran myymälästä. 
Jos saisin ostaa lastenvaatteet vain yhdestä kaupasta, valitsisin ehdottomasti Zaran sillä sieltä löytyy omaan makuuni kauneimmat värit, hillityt kuosit, mutta myös vähän erikoisempaa, jos niin tahtoo. Nyt, kun tyttö on jo vähän kasvanut vauva-ajoista, on vaatteiden ostaminen paljon mukavampaa. Ostan lastenvaatteet pääasiassa Zarasta ja Hennesiltä sekä Torista käytettyjä vaatteita päiväkotiin. Mistään muualta en ole onnistunut löytämään yhtä paljon mieleisiä juttuja nyt kun bodyjakaan ei enää tarvitse. 

.. inspiroivin meno

Kävin tänään katsomassa Anu Pentikin Kolme Tilaa Taidehallissa ja tiesin jo etukäteen, että tulen tykkäämään siitä kovasti. En ole koskaan ollut erityisemmin Pentikin astioiden perään, mutta savi- ja keramiikkataide on kiehtonut pitkään. Tykkään saven työstämisestä ja sen tyyppisestä tekemisestä, jossa saa muovailla käsillään asioita. Oikeastaan ihmettelen, miten en ole koskaan sitä kunnolla harrastanut sillä se on lapsesta asti kummitellut takaraivossa. Lopulta olen aina kääntynyt maalaamisen tai valokuvaamisen puoleen.
Näyttely oli valtavan inspiroiva ja voisin tehdä ihan samoja juttuja, mitä siellä näin. Isoja kukkia, siipiä, palleroita.. En osaa sanoa mikä näyttelyn osa oli suosikkini, mutta kun laitetaan samaan tilaan paljon isoja juttuja, kuten nyt vaikka kuvassa näkyviä mielettömiä kukkia, niin olen ihan että vau!
Haluaisin samantien elämysretkelle Posiolle, tilata kymmenen kiloa savea kotiin ja alkaa muovailla.

.. maistuvin ruoka

Sen lisäksi, että meillä on koulussa tosi hyvä, ilmainen ruoka, olen onnistunut tekemään tällä viikolla kahta sellaista ruokaa kotona, jotka varmasti jäävät tekolistalle pitkäksi aikaa. Eilen kerroin tehneeni ensi kertaa bataattisosekeittoa, joka oli viedä kielen mennessään. Tänään puolestaan valmistin ekaa kertaa Pollo limonelloa eli sitruunapastaa ja herttileijaa, miten ihania makuja siinä oli! Meinasin ihan oikeasti syödä yhden päivän aikana koko kattilallisen, joten kertonee jotain makuelämyksestä!

.. viihdyttävin sarja

Pitkään olin sitä mieltä, ettei 35-vuotias voi millään tykätä teinisarjoista, vaikka niitä välillä tulee huvin vuoksi katsottuakin. Päätin siitä huolimatta vilkaista, mitä paljon puhuttu SKAM oikein pitää sisällään ja hieman tahmean alun jälkeen sarja imaisi täysin mukaansa. Jaksot ovat mukavan lyhyitä, joten niitä pystyy helposti katsomaan kolme tunnissa (ja aika monta päivässä..) ja tuli huomattua, että sarjaa oli pakko päästä katsomaan ihan joka välissä varsinkin, jos se jäi jännään paikkaan. Eka kausi ei ollut suosikkini, mutta toka oli kyllä aivan paras ja kolmos kausikin niin ihana, että en tiedä voiko nelonen enää parantaa tuosta millään. Katsottuani kaikki jaksot, mietin onko elämää enää SKAMin jälkeen olleskaan :D Onneksi Devious Maids ja Bachelorette ajavat hyvin hömpän tarpeen niin aivot ovat saaneet lepäillä jatkossakin.


.. jännin hetki

Lyhyen ajourani aikana olen pelännyt ihmisten yliajamisen ja kolarien lisäksi yhtä asiaa ja valitettavasti se tapahtui tällä viikolla. Olin ajamassa kouluun Tuusulanväylän vasenta kaistaa, kun auto päätti, että nyt riittää ja hajosi käytännössä keskelle pahinta mahdollista tilannetta. Takana oli ties kuinka monta kymmentä autoa kiihdyttämässä kasikymppiin eikä mitään paikkaa, mihin olisin voinut ohjata auton, jotta olisin päässyt pois alta. Parissa sekunnissa onnistuin onneksi löytämään hätävilkut ja sitten vain toivoin, että takana olijoilla olisi nopeat hoksottimet. En vieläkään ymmärrä, miten ne kaikki onnistuivat väistämään, mutta onnea oli selvästi matkassa. Eräs ystävällinen auto jäi taakseni katsomaan olenko saanut kohtauksen vai mitä ja sain viimeisillä vauhdeilla itseni kaikkien kaistojen yli toiseen reunaan. Selvisin ehjin nahoin ja pelkällä pelästymisellä, mutta ihan varmasti en halua koskaan enää joutua samaan tilanteeseen. Ei ainakaan parantanut mun ajokammoani, mutta eiköhän se siitä jossain vaiheessa unohdu :) Tosin nyt mennään sitten ilman autoa, joka tuokin aikamoisia haasteita mukanaan.

.. paras fiilis

Paras olotila pitkään aikaan oli tänä aamuna, kun heräsin kasin maissa hyvin nukutun yön jälkeen. Muu perhe on reissussa, joten sain nukkua ensimmäistä kertaa kunnolla pitkäääään aikaan. Oli asiat millä tolalla tahansa, niin unta ei kyllä korvaa mikään. Jokaisen pienen lapsen vanhemman pitäisi saada aina silloin tällöin nukkua rauhassa, niin johan jaksaa taas porskuttaa eteenpäin :)




Huhtikuu alkoi hyvin.

Halojaa! Edellisestä postauksesta on vierähtänyt hyvä tovi. On ollut kevään korvalla vähän terveyshuolia ja mihinkäs se kiirekään meidän perheestä olisi kadonnut, kun on kerran saapunut? Nyt näin tilaisuuden koittaneen sillä ensimmäistä kertaa ikinä sain muutaman päivän vain itselleni. Muu perhe lähti reissuun ja minä jäin pitämään kotia sekä omaa aikaa.

Voitteko arvata, mikä oli ensimmäinen ajatus siitä, mitä haluaisin tehdä? Ei, tämä ei ole kovin vaikea kysymys.. Varsinkin jokainen äiti-ihminen varmasti sen arvaa : NUKKUA.
No, mutta huonona kakkosena ei suinkaan tullut blogi sillä olen kyllä tätä kovasti kaivannut. Kuten tiedätte, niin ei tätä hommaa kannata kuitenkaan hampaat irvessä, rättiväsyneenä ja keskellä yötä tehdä, kun viimein saa minuutin itselleen. En ole sitten ressannut :)

Saatoin reissulaiset asemalle ja kävelin itku silmässä kaupoille, kun oli minuutin päästä jo niin kova ikävä, että meinasi järki lähteä. Mies yritti kirjoitella perään, että koita nyt nauttia, ei tämmöistä herkkua tule taas --- milloinkaan. Yritin miettiä olenko ollut tytöstä yhtään yötä erossa, mutta valtasi iso black out enkä kykene muistamaan miten asia on, mutta epäilen, että tämä on eka yö eri osoitteissa. Luultavasti herään huomen aamulla ihan normisti kuudelta, mutta josko vaikka yö menisi tasaisemmin ja torkkuisi paremmin, kuin yleensä. En edes tiedä milloin meillä olisi nukuttu kokonainen yö..

Kaupoilla hetken aikaa lorvittuani (oli muuten ihanaa vaan kävellä hyllyväleissä katselemassa kiireettä, vaikka ei mitään edes tarvitse) ostin kotiin ruukkunarsissin, macaronseja ja kaivoin jääkaapista tekemääni bataattisosekeittoa. "Löysin" keiton hetki sitten enkä ymmärrä, miten en ole sitä koskaan ennen itse tehnyt - siis niin helppoa ja vie kielen mennessään! Eikä maksa mitään. Olen tehnyt sitä nyt pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla unohdin kerman kokonaan, mutta silti olin pyörtyä, miten hyvää siitä tuli. No, arvaatte oliko hyvää sitten kermalla?


Ennen sitä paljon odottamaani nukkumista ajattelin siivota koko kämpän. Haluaisin oikeasti pitää viikkosiivouksen aina perjantaina, että voisi aloittaa viikonlopun puhtaassa kodissa, mutta todellisuus on kyllä jotain ihan muuta. Mukavaa, ettei meillä ole käynyt hetkeen ketään kylässä, niin ei ole tarvinut ajatella asiaa..
Parasta on, kun nurkat tuoksuu puhtaalle, pöydällä on tuoreita kukkia ja voi vaan keskittyä lehden lukuun tai hömppäsarjan katseluun. Sitäpaitsi universumi tiesi, että juuri tällaisena päivänä rakastan sadetta, joten sain vielä senkin - onnen tyttö!


Nyt se oma aika sitten täysillä käyttöön. Toivottavasti kuullaan pian!